2002

57/2002 Sisäasiainministeriön asetus rahanpesun estämiseen ja selvittämiseen liittyvästä tehostetusta tunnistamisvelvollisuudesta, huolellisuusvelvollisuudesta ja ilmoitusvelvollisuudesta

Sisäasiainministeriön päätöksen mukaisesti säädetään rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä 30 päivänä tammikuuta 1998 annetun lain (68/1998) 14 §:n nojalla:
1 § Tehostetun tunnistamisvelvollisuuden, huolellisuusvelvollisuuden ja ilmoitusvelvollisuuden soveltamisala

Rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain (68/1998) 6 §:ssä säädettyä tunnistamisvelvollisuutta, 9 §:ssä säädettyä huolellisuusvelvollisuutta ja 10 §:ssä säädettyä ilmoitusvelvollisuutta täytettäessä on erityistä huomiota kiinnitettävä liiketoimiin, joilla on liittymäkohta valtioon, jonka rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmä ei täytä kansainvälisiä vaatimuksia.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu liittymäkohta on se, että

 1)

asiakas on kyseisen valtion kansalainen;

 2)

asiakas on oikeushenkilö, jonka kotipaikka on kyseisessä valtiossa tai joka on rekisteröity siellä;

 3)

liiketoimeen sisältyvät varat tai omaisuuden taikka osan niistä omistaa kyseisessä valtiossa asuva luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka kotipaikka on kyseisessä valtiossa tai joka on rekisteröity siellä;

 4)

liiketoimeen sisältyvät varat tai omaisuus taikka osa niistä siirretään kyseisessä valtiossa asuvalle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, jonka kotipaikka on kyseisessä valtiossa tai joka on rekisteröity siellä;

 5)

liiketoimeen sisältyvä maksu suoritetaan tililtä tai tilille, joka on luottolaitoksessa, rahoituslaitoksessa, sijoituspalveluyrityksessä, rahastoyhtiössä, vakuutusyhtiössä tai vakuutuksenvälittäjässä, jonka kotipaikka on kyseisessä valtiossa tai joka on rekisteröity siellä taikka joka on saanut toimiluvan kyseisessä valtiossa; tai

 6)

liiketoimeen sisältyvä maksu suoritetaan tililtä tai tilille, joka on muun kuin 5 kohdassa tarkoitetun luottolaitoksen, rahoituslaitoksen, sijoituspalveluyrityksen, rahastoyhtiön, vakuutusyhtiön tai vakuutuksenvälittäjän kyseisessä valtiossa toimivassa sivukonttorissa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu valtio on Naurun tasavalta.
2 § Tunnistamisvelvollisuus

Tunnistettaessa luonnollista henkilöä ilmoitusvelvollisen on selvitettävä asiakkaasta ainakin seuraavat seikat:

 1)

täydellinen nimi, syntymäaika ja kansalaisuus;

 2)

suomalainen henkilötunnus, jos henkilöllä tämä on;

 3)

ulkomaalaisen henkilön passin tai muun matkustusasiakirjan numero tai muu tunnistetieto; sekä

 4)

täydellinen osoite.

Tunnistettaessa oikeushenkilöä ilmoitusvelvollisen on vaadittava oikeushenkilöä koskeva kaupparekisteriote tai vastaava ulkomainen rekisteriote taikka muu selvitys, josta käy ilmi ainakin:

 1)

oikeushenkilön täydellinen nimi;

 2)

mahdollinen rekisterinumero, rekisteröimispäivä ja rekisteriviranomainen;

 3)

oikeushenkilön hallituksen tai vastaavan päättävän elimen jäsenet;

 4)

oikeushenkilön omistajat tai muut henkilöt, jotka käyttävät siinä määräysvaltaa;

 5)

oikeushenkilön puolesta tai asiamiehenä toimivat;

 6)

oikeushenkilön toimiala; sekä

 7)

tarvittaessa henkilöt, jotka ovat edunsaajina oikeushenkilöstä.

Edellä 2 momentin 5 ja 7 kohdassa tarkoitetut henkilöt on tunnistettava 1 ja 2 momentin mukaisesti.

Jos 2 momentissa tarkoitettu oikeushenkilö on yhtiö, jonka liikkeeseen laskemilla osakkeilla käydään kauppaa arvopaperipörssissä tai muussa julkisessa kaupankäynnissä, 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettu selvitys on vaadittava vain henkilöstä, jonka omistusosuus yhtiön pääomasta tai äänimäärästä on vähintään kahdeskymmenesosa.
3 § Tunnistamisvelvollisuus toisen lukuun toimittaessa

Jos on todennäköistä, että asiakas toimii toisen henkilön lukuun, on myös tuosta toisesta henkilöstä selvitettävä 2 §:ssä säädetyt seikat.
4 § Huolellisuusvelvollisuus

Ilmoitusvelvollisen on vaadittava selvitys suoritettavasta liiketoimesta ja sen tarkoituksesta. Lisäksi asiakas- tai liikesuhdetta aloitettaessa on selvitettävä liiketoimen tarkoitus ja laajuus sekä yksittäisten liiketointen suuruus. Tarvittaessa ilmoitusvelvollisen on pyydettävä asiakkaasta suosituskirje luotettavana pidetyltä luottolaitokselta, rahoituslaitokselta, sijoituspalveluyritykseltä, rahastoyhtiöltä, vakuutusyhtiöltä tai vakuutuksenvälittäjältä.

Sen lisäksi mitä 1 momentissa säädetään oikeushenkilöstä on selvitettävä sen toiminnan laatu ja laajuus sekä vaadittava tilinpäätös kolmelta viimeiseltä päättyneeltä tilikaudelta tai jos oikeushenkilö on toiminut lyhyemmän ajan, toimintakaudelta.

Jos asiakas on luottolaitos, rahoituslaitos, sijoituspalveluyritys, rahastoyhtiö, vakuutusyhtiö tai vakuutuksenvälittäjä, jonka kotipaikka on 1 §:ssä tarkoitetussa valtiossa tai joka on siellä rekisteröity, ilmoitusvelvollisen tulee varmistua siitä, missä valtiossa tälle on myönnetty toimilupa, ja selvittää, valvooko joku viranomainen tätä.

Jos liiketoimessa on osallisena 1 §:ssä tarkoitetussa valtiossa toimiluvan saanut luottolaitos, rahoituslaitos, sijoituspalveluyritys, rahastoyhtiö, vakuutusyhtiö tai vakuutuksenvälittäjä taikka muun luottolaitoksen, rahoituslaitoksen, sijoituspalveluyrityksen, rahastoyhtiön, vakuutusyhtiön tai vakuutuksenvälittäjän 1 §:ssä tarkoitetussa valtiossa toimiva sivukonttori, on sen lisäksi, mitä 1―3 momentissa säädetään, henkilöstä, jolle varoja tai omaisuutta Suomesta siirretään tai joka siirtää varoja tai omaisuutta Suomeen, selvitettävä:

 1)

nimi ja osoite;

 2)

pankki- tai muu maksuyhteys; sekä

 3)

maksun aihe tai liiketoimen muu peruste.
5 § Ilmoitusvelvollisuus

Jos asiakas ei anna huolellisuusvelvollisuuden täyttämiseksi pyydettyä selvitystä tai annettu selvitys on ilmoitusvelvollisen arvion mukaan epäluotettava, tulee ilmoitusvelvollisen tehdä rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 10 §:ssä tarkoitettu ilmoitus rahanpesun selvittelykeskukselle. Samoin on meneteltävä, jos liiketoimen peruste ja varojen alkuperä ilmoitusvelvollisen hankkimien selvitysten perusteella ei riittävästi selviä.

Jos oikeushenkilöä ei pystytä tunnistamaan tai edunsaajia luotettavasti selvittämään, ilmoitusvelvollisen on tehtävä ilmoitus rahanpesun selvittelykeskukselle. Samoin on meneteltävä, jos henkilöä, jonka puolesta asiakas toimii, ei pystytä tunnistamaan 3 §:ssä säädetyllä tavalla.
6 § Muiden säännösten soveltaminen

Tämän asetuksen lisäksi ilmoitusvelvollisen on noudatettava, mitä rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetussa laissa ja sen nojalla annetuissa muissa säädöksissä säädetään.
7 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä helmikuuta 2002.

Tätä asetusta sovelletaan myös asiakkaaseen, jonka liikesuhde ilmoitusvelvollisen kanssa on alkanut ennen asetuksen voimaantuloa. Ilmoitusvelvollisen on tunnistettava tällainen asiakas siten kuin 2 §:ssä säädetään ja jos on todennäköistä, että asiakas toimii toisen lukuun, tuo toinen henkilö siten kuin 3 §:ssä säädetään ennen uuden liiketoimen suorittamista.

Helsingissä 23 päivänä tammikuuta 2002

Sisäasiainministeri Ville Itälä Poliisiylitarkastaja Reijo Pöyhönen