Tässä asetuksessa säädetään uimahallien ja kylpylöiden sekä vastaavien laitosten sisällä ja ulkona olevien yleisten altaiden allasveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista.

Tässä asetuksessa yleisellä altaalla tarkoitetaan julkista tai yksityistä allasta, johon yleisöllä on pääsy maksua vastaan tai vastikkeetta.

Allasvedessä ei saa olla pieneliötä, loisia tai mitään aineita sellaisia määriä, joista voi olla haittaa ihmisen terveydelle. Allasveden tulee täyttää liitteessä 1 esitetyt laatuvaatimukset. Allasveden on oltava myös muutoin käyttötarkoitukseen sopivaa.

Allasveden mikrobiologinen laatu tulee turvata ensisijaisesti veden klooridesinfioinnilla. Liitteen 1 allasveden fysikaaliset ja kemialliset laatuvaatimukset on määritelty siten, että klooridesinfioinnille on riittävän hyvät edellytykset, eikä desinfioinnin sivutuotteita muodostu enempää kuin desinfioinnin onnistumisen kannalta on välttämätöntä. Klooridesinfioinnin tehostamiseksi voidaan käyttää myös muita desinfiointimenetelmiä.

Vauvauinnin aikana allasveden lämpötilan tulee olla vähintään 32 °C, jolloin allasveden vapaan kloorin pitoisuuteen sovelletaan liitteen 1 mukaisia lämminvesialtaan laatuvaatimuksia.

Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on valvottava tässä asetuksessa tarkoitettua allasvettä säännöllisin tutkimuksin. Valvontatutkimusnäytteiden näytteenottotiheys on esitetty liitteessä 2.

Allasveden laadun varmistamiseksi on laitoksen ylläpitäjän tarkkailtava vedenkäsittelyn asianmukaisuutta seuraamalla laitoksen allasveden laatua sekä paluuveden, poistoveden ja korvausveden laatua (käyttötarkkailu)

Näytteenottoon sovelletaan SFS-EN–standardeja sekä tarvittaessa näytteet tutkivan laboratorion antamia ohjeita. Allasvesinäyte otetaan altaasta siitä kohdasta, missä veden laadun arvioidaan olevan huonointa. Tarvittaessa veden laadun vaihtelua seurataan ottamalla näytteitä eri puolilta allasta.

Jos näytteenottaja on muu kuin kunnan terveydensuojeluviranomainen, kunnan terveydensuojeluviranomaisen tulee varmistua siitä, että näytteenottaja tuntee näytteenottoon liittyvät yleiset periaatteet. Muun kuin kunnan terveydensuojeluviranomaisen suorittaman näytteenoton laatu tulee kunnan terveydensuojeluviranomaisen varmistaa satunnaisilla rinnakkaisnäytteillä.

Valvontatutkimuksissa on käytettävä SFS-EN-standardien tai SFS-standardien mukaisia menetelmiä tai niiden puuttuessa ISO-standardien mukaisia määritysmenetelmiä. Valvontatutkimuksissa voidaan käyttää myös sellaisia menetelmiä, jotka määritystarkkuudeltaan ja luotettavuudeltaan vastaavat vähintään edellä mainittujen standardien mukaisia menetelmiä. Määritysmenetelmä on ilmoitettava tulosten ilmoittamisen yhteydessä.

Laitoksen ylläpitäjän tulee yhteistyössä kunnan terveydensuojeluviranomaisen kanssa laatia laitoksen säännöllistä valvontaa varten laitoskohtainen valvontatutkimusohjelma, jossa laitoksen ominaispiirteet on otettu huomioon.

Valvontatutkimusohjelman tulee sisältää vähintään liitteen 1 mukaiset määritykset ja tutkittavien näytteiden lukumäärän tulee olla vähintään liitteessä 2 esitetyn mukainen. Terveydensuojeluviranomainen voi määrätä liitteen 2 mukaista näytteiden lukumäärää lisättäväksi, jos se allasveden laadusta johtuvista syistä on ilmeisen tarpeen.

Liitteen 2 mukaista näytteenottotiheyttä voidaan pienentää korkeintaan puoleen liitteessä esitetystä. Tämä edellyttää, että allasveden klooripitoisuutta ja pH:ta mitataan jatkuvasti laitteistolla, joka säännöllisesti tarkistetaan, ja että veden mikrobiologinen laatu on pysynyt vaatimusten mukaisena kahden edellisen peräkkäisen vuoden aikana. Liitteen 2 mukaista vähimmäisnäytemäärää ei saa kuitenkaan alittaa.

Valvontatutkimusohjelmassa tulee mainita näytteet tutkiva laboratorio. Jos näytteenoton suorittaa muu kuin kunnan terveydensuojeluviranomainen, tulee myös näytteenottaja mainita valvontatutkimusohjelmassa. Lisäksi valvontatutkimusohjelmassa tulee nimetä altaan vastaava hoitaja.

Valvontatutkimusohjelma on tarkistettava vähintään viiden vuoden välein ja muulloinkin, milloin sitä olosuhteiden muuttumisen takia on pidettävä tarpeellisena.

Laitoksen ylläpitäjän on järjestettävä allasveden kierrätys, korvausveden otto ja poistoveden käsittely sekä desinfiointi siten, että tämän asetuksen mukaiset laatuvaatimukset täyttyvät altaan kaikissa osissa kävijämäärästä riippumatta. Veden kierrätyksen yhteydessä olevan vedenkäsittelyn on oltava riittävän tehokas poistamaan myös sellaisia eliöitä ja näiden kestomuotoja, jotka eivät tuhoudu käytettävällä klooridesinfioinnilla.

Allasveden käsittelyssä tai kierrätyksessä käytettävistä materiaaleista ei saa joutua allasveteen epäpuhtauksia siinä määrin, että ne saattavat aiheuttaa terveyshaittaa altaan käyttäjille.

Allasveden käsittelyssä saa käyttää vain sellaisia kemikaaleja, joiden käyttö on perusteltavissa tämän asetuksen mukaisen veden laadun saavuttamiseksi. Jotta kloorin desinfiointiteho ei vaarantuisi, tulee allasveden orgaanisen aineksen määrää lisäävien orgaanisten kemikaalien käyttöä vedenkäsittelyssä välttää ja valita vaihtoehtoisia epäorgaanisia kemikaaleja aina, kun se on mahdollista.

Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on tarkistettava valvontatutkimustuloksista tiedon saatuaan täyttääkö allasvesi tämän asetuksen vaatimukset ja tarvittaessa ryhdyttävä terveydensuojelulain mukaisiin toimenpiteisiin mahdollisen terveyshaitan ehkäisemiseksi.

Jos allasvesi ei täytä liitteessä 1 esitettyjä mikrobiologisia laatuvaatimuksia uusintatutkimuksella varmistettunakaan, taikka jos vedessä esiintyy muita pieneliöitä tai loisia terveydelle haitallisessa määrin, kunnan terveydensuojeluviranomaisen on yhdessä laitoksen ylläpitäjän kanssa selvitettävä syy tähän ja määrättävä laitoksen ylläpitäjä viipymättä korjaamaan tilanne. Terveydensuojelulain 29 §:n nojalla kunnan terveydensuojeluviranomainen voi tarvittaessa kieltää yleiseen käyttöön tarkoitetun altaan käytön.

Jos allasvesi ei täytä liitteessä 1 esitettyjä fysikaalis-kemiallisia laatuvaatimuksia, terveydensuojeluviranomaisen on selvitettävä, liittyykö laatuvaatimuksista poikkeamiseen terveyshaittoja. Jos poikkeamiseen voi liittyä terveyshaittoja, kunnan terveydensuojeluviranomaisen on annettava laitoksen ylläpitäjälle määräys korjaustoimenpiteisiin ryhtymisestä.

Kävijämäärältään vähäisen yleisen altaan osalta kunnan terveydensuojeluviranomainen voi perustellusta terveydensuojelullisesta syystä poiketa edellä 2 ja 3 momenteissa tarkoitetuista velvollisuuksista.

Epäillyssä tai todetussa allasveden saastumistilanteessa, josta voi aiheutua terveyshaittaa, kunnan terveydensuojeluviranomainen voi määrätä määritettäväksi myös muita kuin liitteessä 1 mainittuja muuttujia ja tehtäväksi määrityksiä tiheämmin kuin liitteessä 2 säädetään.

Laitoksen ylläpitäjän on tiedotettava altaan käyttäjille allasveden laadusta.

Laitoksen ylläpitäjän on huolehdittava siitä, että viimeiset valvontatutkimustulokset lausuntoineen ovat altaan käyttäjien nähtävillä.

Jos valvontatutkimusohjelman mukaisen näytteenoton suorittaa muu kuin kunnan terveydensuojeluviranomainen, tulee laitoksen ylläpitäjän toimittaa tutkimustulokset välittömästi niiden valmistuttua kunnan terveydensuojeluviranomaiselle.

Laitoksen ylläpitäjän on toimitettava yhteenveto valvontatutkimusten tuloksista kunnan terveydensuojeluviranomaiselle kutakin kalenterivuotta seuraavan kolmen kuukauden kuluessa.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2002.

Allasveden laatu ja sen valvonta on saatettava tämän asetuksen mukaiseksi 1 tammikuuta 2004 mennessä.