Tässä asetuksessa säädetään niistä edellytyksistä, joilla hoitoa pidetään rikoslain (39/1889) 50 luvun 7 §:ssä tarkoitettuna sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymänä hoitona.

Hoidon tavoitteena on saada huumausaineen käyttöön tai siihen liittyvään muuhun huumausainerikokseen syyllistyneeksi epäilty, jäljempänä epäilty, lopettamaan huumausaineiden käyttö tai sosiaali- ja terveydenhuollon menetelmin ehkäistä ja hoitaa epäillylle huumausaineiden käytöstä aiheutuvia terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja.

Hoidon järjestämisessä tulee ottaa soveltuvin osin huomioon, mitä päihdehuoltolain (41/1986) 5, 6, 8 ja 9 §:ssä säädetään.

Hoitoa voidaan antaa A-klinikalla, nuorisoasemalla, kuntoutuslaitoksessa, sosiaalisairaalassa tai vastaavissa päihdehuollon erityishoitoyksiköissä sekä kansanterveyslaissa (66/1972), erikoissairaanhoitolaissa (1062/ 1989) ja sosiaalihuoltolaissa (710/1982) tarkoitetuissa toimintayksiköissä.

Hoitoyksikkö voi antaa epäiltyä koskevia tietoja esitutkintaviranomaiselle, syyttäjälle tai tuomioistuimelle, jos epäilty on antanut tähän kirjallisen suostumuksensa.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2002.

Tällä asetuksella kumotaan hyväksyttävästä hoidosta huumausainerikoksissa 22 päivänä joulukuuta 1994 annettu sosiaali- ja terveysministeriön päätös (1394/1994).