2002

1356/2002 Valtioneuvoston asetus vuodelta 2003 maksettavasta kasvinviljelyn kansallisesta tuesta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä, säädetään maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista 28 päivänä joulukuuta 2001 annetun lain (1559/2001) 4 §:n 2 momentin, 7 §:n 1 momentin sekä 9 §:n 3 momentin nojalla:

 1 luku Yleiset säännökset
1 § Soveltamisala

Maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001) 6 §:n 3 kohdassa tarkoitettuna kasvinviljelyn kansallisena tukena maksetaan maa- ja puutarhataloustuottajille vuodelta 2003 pinta-alaperusteista kasvinviljelyn kansallista tukea kasvintuotannolle siten kuin tässä asetuksessa säädetään.
2 § Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

 1)

Euroopan yhteisön kokonaan rahoittamaan peltokasvien tukeen oikeuttavilla kasveilla tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1251/1999, jäljempänä peltokasviasetus, liitteessä I lueteltujen kasvien tukikelpoisia lajikkeita sekä tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1251/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 2316/1999 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua säilörehunurmea tuottavia kasveja;

2)

seosviljalla pelkistä korsiviljoista muodostuvaa kasvustoa;

3)

seoskasvustolla viljan ja Euroopan yhteisön peltokasvien tukijärjestelmään kuuluvien valkuaiskasvien seoskasvustoa, jossa kasvulohkolle on kylvetty valkuaiskasvin ja viljan siemenseosta niin, että valkuaiskasvin ja viljan yhteenlasketusta siemenmäärästä kiloina yli 15 prosenttia on viljan siementä;

4)

vihantaviljalla puhdasta viljakasvustoa, joka korjataan tähkälletulon jälkeen, kuitenkin viimeistään ennen jyväsadon valmistumista;

5)

rehuviljalla rehuohraa, kauraa, ruisvehnää, seosviljaa, seoskasvustoa ja vihantaviljaa;

6)

luonnonniityillä ja -laitumilla aloja, joilla kasvaa luonnonheinää ja joita laidunnetaan tai käytetään tuen hakijan kotieläinten rehuntuotantoon kasvukauden 2003 ajan ja joilla muita vuosittaisia viljelytoimenpiteitä ei suoriteta;

7)

kasvimaalla viljelyalaa, jossa viljellään puutarhakasveja ja perunaa omaan käyttöön;

8)

viherheinällä kuivarehualan yhteisestä markkinajärjestelystä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 603/1995 säädetyn järjestelmän mukaisesti viherjauhon raaka-aineeksi viljeltyjä kasveja.

3 § Tukialueet

Tuet maksetaan alueittain eriytettyinä noudattaen liitteessä 1 olevaa tukialuejakoa.
4 § Kasvintuotannon tukien määräytymisestä

Tukikelpoisen kasvulohkon vähimmäispinta-ala on viisi aaria.

Tuki maksetaan pinta-alalta vain kerran, vaikka samalla alalla viljellään kyseisen kasvukauden aikana useita tukikelpoisia kasveja peräkkäin.

Kasvintuotannon tukia ei makseta kasvimaaksi ilmoitetuille aloille.
2 luku Ympäristöehdot
5 § Maatalouden ympäristötukisitoumuksen antaneet viljelijät

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tukea hakeva viljelijä on vuonna 2000, 2001, 2002 tai 2003 antanut luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (644/2000) tarkoitetun maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteitä koskevan sitoumuksen.

Tuen edellytyksenä olevia ympäristöehtoja on noudatettava tilan koko peltoalalla.
6 § Yksivuotisen ympäristösitoumuksen vuonna 2003 antavat viljelijät

Tukea voidaan maksaa viljelijälle, joka ei ole antanut 5 §:ssä tarkoitettua sitoumusta, mutta sitoutuu noudattamaan yhden vuoden ajan kasvinviljelyn kansallisen tuen yksivuotisen ympäristösitoumuksen antopäivästä alkaen ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteistä sekä maatalouden ympäristötuen koulutukseen liittyvästä tuesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (646/2000), jäljempänä ympäristötukiasetus, ehtoja vastaavia ehtoja. Ympäristötukiasetuksessa säädettyjä sitoumusehtoja on tällöin noudatettava kuten ympäristötukiasetuksessa säädetään, kuitenkin siten, että:

1)

jos tilalla ei ole voimassa olevaa ympäristötukiasetuksen 4 §:ssä säädettyä viljavuustutkimusta, tutkimus on tehtävä yhden vuoden kuluessa ensimmäisen yksivuotisen ympäristösitoumuksen antopäivästä;

 2)

ensimmäinen tai toinen yhden päivän kestävä ympäristötukiasetuksen 6 §:ssä säädetty koulutuspäivä tai ympäristötukiasetuksen 34 b §:n mukainen etäkoulutus on oltava suoritettuna yhden vuoden kuluessa ensimmäisen yksivuotisen ympäristösitoumuksen antopäivästä;

 3)

ympäristötukiasetuksen 8 §:ssä säädettyä fosforintasausta ei sovelleta;

 4)

jos kasvinsuojeluaineiden levitykseen käytettävää ruiskua ei ole aikaisemmin testattu, se on testattava yhden vuoden kuluessa ensimmäisen yksivuotisen ympäristösitoumuksen antopäivästä;

 5)

kasvinsuojeluaineita maatilan pelloille levittävän henkilön on käytävä kasvinsuojeluaineiden käyttökoulutuksessa yhden vuoden kuluessa ensimmäisen yksivuotisen ympäristösitoumuksen antopäivästä, jos koulutusta ei ole aikaisemmin suoritettu tai siitä ei ole enintään viisi vuotta vanhaa todistusta;

 6)

maatilan monimuotoisuus-lisätoimenpidettä tai tarkennettua lannoitusta ei yksivuotisessa ympäristösitoumuksessa voi valita; sekä

 7)

jos ympäristötukiasetuksessa säädetty lisätoimenpide, joka koskee kotieläintilaa, edellyttää koulutusta tai investointeja, ne on toteutettava yhden vuoden kuluessa ensimmäisen yksivuotisen ympäristösitoumuksen antopäivästä.

Yksivuotinen ympäristösitoumus koskee tilan koko peltoalaa riippumatta siitä, ovatko kaikki tilalla viljeltävät kasvit ja lohkot oikeutettuja tässä asetuksessa tarkoitettuun tukeen.

Jos aiemmin yksivuotisen ympäristösitoumuksen antanut viljelijä sitoutuu vuonna 2003 uudelleen yksivuotisella sitoumuksella ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteitä vastaavien ehtojen noudattamiseen 1 momentissa säädetyllä tavalla, tuen maksamisen edellytyksenä on, että 1 momentin 1, 2, 4, 5 ja 7 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden on oltava toteutettuina ennen uuden yksivuotisen ympäristösitoumuksen antamista. Toinen ympäristötukiasetuksen 6 §:ssä tarkoitettu koulutuspäivä on suoritettava vuoden kuluessa uuden yksivuotisen ympäristösitoumuksen antopäivästä, jollei molempia koulutuspäiviä ole aiemmin suoritettu.
7 § Ahvenanmaa

Tuen maksamisen edellytyksenä Ahvenanmaan maakunnassa on, että tuen hakija on antanut maatalouden ympäristötuesta ja luonnonhaittakorvauksesta annetun Ahvenanmaan maakunta-asetuksen (ÅFS 17/2000) mukaisen ympäristötukisitoumuksen tai on vuonna 1999 antanut maatalouden ympäristötuesta annetun Ahvenanmaan maakunta-asetuksen (ÅFS 44/1997) mukaisen ympäristötuen perustukisitoumuksen.

Tukea voidaan Ahvenanmaan maakunnassa maksaa myös viljelijöille, jotka eivät ole antaneet 1 momentissa tarkoitettua sitoumusta, mutta sitoutuvat noudattamaan yhden vuoden ajan sitoumuksen antopäivästä luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädettyjä maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteitä vastaavia ehtoja siten kuin niistä ympäristötukiasetuksessa säädetään tämän asetuksen 6 §:ssä säädetyin poikkeuksin. Ympäristötukiasetuksessa säädetyksi perustoimenpiteisiin kuuluvaksi koulutukseksi hyväksytään tällöin myös 1 momentissa tarkoitettuun sitoumukseen sisältyvä koulutus.
3 luku Kasvinviljelyn tuki
8 § Tuen määrästä

Tässä asetuksessa tarkoitettua tukea myönnetään vuoden 2003 kasvukauden ajan jäljempänä tarkoitettuun tuotantoon käytetystä pellosta enintään seuraavasti:

Tukialue A

Tukialue B

euroa/ha

euroa/ha

Vehnä

105

105

Ruis

160

143

Sokerijuurikas

202

202

Tärkkelysperuna

143

143

Avomaanvihannekset, tilli ja persilja

446

395

Omenat

205

155

Marjat

50

―

Vehnälle maksettavaa kasvinviljelyn kansallista tukea ja tukilain 6 §:n 2 kohdassa tarkoitettua pohjoista tukea voidaan maksaa yhteensä enintään 18,1 miljoonaa euroa. Jos hyväksyttävien hakemusten perusteella laskettava tuen määrä ylittää mainitun enimmäismäärän, tukea alennetaan.

Euroopan yhteisön kokonaan rahoittamaan peltokasvien tukeen oikeuttaville kasveille, lukuun ottamatta vehnää, ruista, mallasohraa, rehuviljaa, säilörehunurmea ja kesantoa, tukea maksetaan tukialueilla A ja B enintään 143 euroa hehtaarilta.
9 § Tuen määräytymisperusteista

Spelttivehnän viljelyyn käytetyn pellon pinta-alan perusteella voidaan myöntää kasvinviljelyn kansallista tukea.

Tukikelpoisia avomaanvihanneksina ovat vain ihmisravinnoksi käytettävät vihannekset. Herneistä avomaanvihanneksina tukikelpoisia ovat silpo-, silpoydin-, sokeri- ja taittoherne, jotka korjataan tuleentumattomina. Herneen ja viljan seoskasvusto on tukikelpoinen hernekasvustona, jos kasvulohkolle on kylvetty herneen ja viljan siemenseosta niin, että herneen ja viljan yhteenlasketusta siemenmäärästä kiloina enintään 15 prosenttia on viljan siementä.

Edellä 8 §:n 3 momentissa säädettyä tukea voidaan puhtaiden herne- tai härkäpapukasvustojen lisäksi maksaa, jos kasvulohkolle on kylvetty herneen ja viljan tai härkäpavun ja viljan normaalisti itävää siemenseosta niin, että herneen tai härkäpavun ja viljan yhteenlasketusta siemenmäärästä kiloina enintään 15 prosenttia on viljan siementä.

10 § Nurmituki

Nurmitukea myönnetään vuoden 2003 kasvulohkolomakkeella tukikäyttöön R rehualaksi merkitystä alasta siten, että:

 1)

nautakarja-, lammas-, vuohi- ja hevostilojen nurmialasta tuen määrä on tukialueilla A ja B enintään 202 euroa hehtaarilta ja tukialueilla C1―C4 enintään 95 euroa hehtaarilta; sekä

 2)

viljelyalasta, josta on tehty viisi- tai kymmenvuotinen maatalouden ympäristötukijärjestelmän mukainen suojavyöhykenurmena ilmoitettu suojavyöhykesopimus tuen määrä on koko maassa enintään 84 euroa hehtaarilta.

Tukea ei myönnetä luonnonniityille tai -laitumille, hakamaille, viherheinän tai nurmisiementen tuotantoon tai viherlannoitukseen käytetylle nurmialalle.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että aluetta laidunnetaan asianmukaisesti tai alalta korjataan vähintään yksi nurmivaltainen sato.

Tukea voidaan maksaa 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuille kohteille enintään 48,5 miljoonaa euroa. Jos hyväksyttävien hakemusten perusteella laskettava tuki ylittää mainitun enimmäismäärän, tukea alennetaan.
11 § Rehuviljatuki

Rehuviljatukea myönnetään vuoden 2003 rehuvilja-alasta siten, että:

 1)

nautakarjatilojen rehualaan kuuluvasta kasvulohkolomakkeella tukikäyttöön R merkitystä rehuviljasta tuen määrä on tukialueilla A ja B enintään 143 euroa hehtaarilta ja tukialueilla C1―C4 enintään 84 euroa hehtaarilta; sekä

 2)

muusta rehuvilja-alasta ja mallasohrasta tuen määrä on enintään 9 euroa hehtaarilta.

Nautakarjatilojen rehualaan kuuluvan rehuvilja-alan lohko on tukikelpoinen vain, jos se voitaisiin peltokasviasetuksen 7 artikla huomioon ottaen hyväksyä tukikäyttöön C.

Rehuviljatukea voidaan maksaa enintään 9,8 miljoonaa euroa. Jos hyväksyttävien hakemusten perusteella laskettava tuki ylittää mainitun enimmäismäärän, tukea alennetaan.
12 § Tilan tuotantosuunnan määräytyminen

Edellä 10 ja 11 §:ssä tarkoitetaan:

 1)

nautakarjatiloilla tiloja, joilla on ollut nautaeläimiä eläintunnisterekisterin mukaan 1 päivän heinäkuuta 2002 ja 30 päivän kesäkuuta 2003 välisenä aikana, mainitut päivät mukaan lukien, keskimäärin vähintään kolme eläinyksikköä;

2)

lammastiloilla tiloja, joille uuhista maksetaan vuoden 2003 kansallista tukea vähintään 1,5 eläinyksiköstä;

3)

vuohitiloilla tiloja, joille kutuista maksetaan vuoden 2003 kansallista tukea vähintään kolmesta eläinyksiköstä;

4)

hevostiloilla tiloja, joille hevosista maksetaan vuoden 2003 kansallista tukea vähintään kolmesta eläinyksiköstä.

Tila, johon soveltuu yhtä useampi 1 momentissa säädetty määritelmä, katsotaan tuotantosuuntaa määriteltäessä kuuluvaksi siihen tuotantosuuntaan, joka on 1 momentissa määritelty ennen muita tilaan soveltuvia tuotantosuuntia.
13 § Viherheinätuki

Viherheinätukea myönnetään vuoden 2003 kasvulohkolomakkeella tukikäyttöön M merkitystä viherheinäalasta tukialueilla A ja B enintään 202 euroa hehtaarilta.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että:

1)

hakijalla on kirjallinen tuotantosopimus viljelemästään viherheinäalasta; ja

 2)

alalta korjataan vähintään yksi viherheinäsato kasvukaudella 2003.

Tuen maksamisen edellytyksenä on, että tuen hakija toimittaa kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle tukihakemuksen yhteydessä jäljennöksen tuotantosopimuksesta, jonka ovat allekirjoittaneet viherjauhon raaka-ainetta käyttävän tehtaan edustaja ja viljelijä.

14 § Mallasohratuki

Mallasohratukea myönnetään tukialueilla A ja B sekä tukialueilla C1―C2 pohjoinen ja saaristo enintään 75 euroa hehtaarilta, jos viljely täyttää 2 ja 3 momentissa säädetyt edellytykset. Tuki voi olla kuitenkin enintään 4,35 miljoonaa euroa. Jos hyväksyttävien hakemusten perusteella laskettava tuen määrä ylittää mainitun enimmäismäärän, tukea alennetaan.

Mallasohratuen myöntämisen perusteena oleva pinta-ala saadaan vertaamalla viljelijän vuoden 2003 kasvulohkolomakkeella ilmoittamaa ja mahdollisessa valvonnassa hyväksyttyä mallasohra-alaa alaan, joka saadaan jakamalla 1 päivän heinäkuuta 2003 ja 30 päivän kesäkuuta 2004 välisenä aikana, mainitut päivät mukaan lukien, myyty mallasohran kilomäärä luvulla 3 400. Tuki maksetaan pienemmän pinta-alan perusteella.

Mallasohran tulee olla hyväksytty ja myyty mallastamotoiminnassa käytettäväksi raaka-aineeksi. Mallasohra voidaan katsoa ostetuksi tuottajalta tässä tarkoitetulla tavalla, jos:

 1)

mallasohrasta on maksettu mallastamoiden sopimustoiminnassa noudatettavan hinnan mukainen hinta huomioon ottaen mahdolliset itävyydestä, valkuaispitoisuudesta, lajittelusta tai lajikepuhtaudesta johtuvat laatukorjaukset;

 2)

tuen hakija on itse tuottanut myytävän mallasohran; sekä

 3)

ostaja on viljan ostoliike tai teollisuus.

Viljelijöiden välinen kauppa tai mallasohran siementuotanto ei oikeuta tukeen.
4 luku Erinäiset säännökset
15 § Rekisterit

Tuen maksamisen edellytyksenä on, että kasvintuotannon tuen hakija on rekisteröitynyt kasvinsuojelulain (1203/1994) 5 §:ssä tarkoitettuun kasvinsuojelurekisteriin niiden kasvien osalta, joiden markkinointi sitä edellyttää, sekä kasvisten laatuluokituksen valvonnan järjestämisestä annetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä (nro 4/1995, muut. 151/1996), julkaistu eräistä päätöksistä annetussa maa- ja metsätalousministeriön ilmoituksessa (29/1995), tarkoitettuun kasvisten laadunvalvontarekisteriin niiden kasvien osalta, joiden markkinointi sitä edellyttää.
5 luku Voimaantulo
16 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 8 päivänä tammikuuta 2003.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin

Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 2002

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen Ylitarkastaja Esa Hiiva

Liite 1

Alue A

Alastaro, Askola, Aura, Elimäki, Espoo, Helsinki, Järvenpää, Karinainen, Karjaa, Kauniainen, Kemiö, Kerava, Kiikala, Kirkkonummi, Koski Tl, Kouvola, Kuusjoki, Lapinjärvi, Lieto, Liljendal, Lohja, Loimaa, Loimaan kunta, Loviisa, Marttila, Masku, Mellilä, Mietoinen, Muurla, Myrskylä, Nurmijärvi, Oripää, Paimio, Perniö, Pertteli, Pohja, Pornainen, Pukkila, Pöytyä, Raisio, Ruotsinpyhtää, Rusko, Salo, Sipoo, Siuntio, Somero, Tarvasjoki, Tuusula, Vantaa, Vihti ja Västanfjärd sekä saaristo-osia lukuun ottamatta Dragsfjärd, Halikko, Inkoo, Kaarina, Lemu, Naantali, Parainen, Pernaja, Piikkiö, Porvoo, Sauvo, Särkisalo ja Turku.

Alue B

Anjalankoski, Artjärvi, Asikkala, Askainen, Brändö, Eckerö, Eura, Eurajoki, Finström, Forssa, Föglö, Geta, Hamina, Hammarland, Hanko, Harjavalta, Hartola, Hattula, Hauho, Hausjärvi, Heinola, Hollola, Houtskari, Huittinen, Humppila, Hyvinkää, Hämeenkoski, Hämeenkyrö, Hämeenlinna, Iitti, Ikaalinen, Imatra, Iniö, Jaala, Janakkala, Jokioinen, Jomala, Joutseno, Juupajoki, Jämijärvi, Jämsä sen alueeseen C1 kuuluvia osia lukuun ottamatta, Kalvola, Kangasala, Kankaanpää, Karjalohja, Karkkila, Kiikoinen, Kisko, Kiukainen, Kodisjoki, Kokemäki, Korppoo, Kotka, Kuhmalahti, Kuhmoinen, Kullaa, Kumlinge, Kustavi, Kuusankoski, Kylmäkoski, Kärkölä, Kökar, Köyliö, Lahti, Laitila, Lammi, Lappeenranta, Lappi Tl, Lavia, Lemi, Lemland, Lempäälä, Loppi, Lumparland, Luopioinen, Luumäki, Luvia, Längelmäki, Maarianhamina, Merimasku, Miehikkälä, Mouhijärvi, Mynämäki, Mäntsälä, Mäntyharju, Nakkila, Nastola, Nauvo, Nokia, Noormarkku, Nousiainen, Nummi-Pusula, Orimattila, Orivesi, Padasjoki, Pirkkala, Pomarkku, Pori, Punkalaidun, Pyhtää, Pyhäranta, Pälkäne, Rauma, Renko, Riihimäki, Rymättylä, Sahalahti, Saltvik, Sammatti, Sottunga, Sund, Suodenniemi, Suomusjärvi, Sysmä, Säkylä, Taivassalo, Tammela, Tammisaari, Tampere, Toijala, Tuulos, Ulvila, Urjala, Uusikaupunki, Vahto, Valkeakoski, Valkeala, Vammala, Vampula, Vehmaa, Velkua, Vesilahti, Viiala, Viljakkala, Virolahti, Vårdö, Ylämaa, Yläne, Ylöjärvi, Ypäjä ja Äetsä sekä Dragsfjärdin, Halikon, Inkoon, Kaarinan, Lemun, Naantalin, Paraisten, Pernajan, Piikkiön, Porvoon, Sauvon, Särkisalon ja Turun saaristo-osat.

Alue C1

Alahärmä, Enonkoski, Hankasalmi, Haukivuori, Heinävesi, Ilmajoki, Isokyrö, Jalasjärvi, Joensuu, Joroinen, Jurva, Juva, Jyväskylä, Jyväskylän mlk, Jämsän kunnasta entisen Kuoreveden kunnan alue, Jämsänkoski, Jäppilä, Kangaslampi, Kaskinen, Kauhajoki, Kauhava, Kerimäki, Kesälahti, Kitee, Korpilahti, Korsnäs, Kristiinankaupunki, Kuopio, Kuortane, Kurikka, Laihia, Lapua, Laukaa, Leppävirta, Liperi, Maalahti, Maaninka, Maksamaa sen alueeseen C2 pohjoinen kuuluvia osia lukuun ottamatta, Mikkeli, Mustasaari sen alueeseen C2 pohjoinen kuuluvia osia lukuun ottamatta, Muurame, Mänttä, Nurmo, Närpiö, Oravainen, Outokumpu, Parikkala, Pieksämäen mlk, Pieksämäki, Punkaharju, Puumala, Rantasalmi, Rautjärvi, Ristiina, Ruokolahti, Ruovesi, Rääkkylä, Saari, Savitaipale, Savonlinna, Savonranta, Seinäjoki, Siilinjärvi, Sulkava, Suomenniemi, Suonenjoki, Taipalsaari, Teuva, Tuusniemi, Uukuniemi, Uusikaarlepyy, Vaasa, Varkaus, Vehmersalmi, Vilppula, Virtasalmi, Vähäkyrö, Vöyri, Ylihärmä ja Ylistaro.

Alue C2

Alajärvi, Alavieska, Alavus, Evijärvi, Haapajärvi, Haapavesi, Halsua, Himanka, Hirvensalmi, Honkajoki, Iisalmi, Isojoki, Joutsa, Juankoski, Kaavi, Kalajoki, Kangasniemi, Kannonkoski, Kannus, Karijoki, Karstula, Karttula, Karvia, Kaustinen, Keitele, Kempele, Kestilä, Keuruu, Kihniö, Kinnula, Kiuruvesi, Kivijärvi, Kokkola, Konnevesi, Kontiolahti, Kortesjärvi, Kruunupyy, Kuru, Kyyjärvi, Kälviä, Kärsämäki, Lapinlahti, Lappajärvi, Lehtimäki, Leivonmäki, Lestijärvi, Liminka, Lohtaja, Luhanka, Lumijoki, Luoto, Merijärvi, Merikarvia, Muhos, Multia, Nilsiä, Nivala, Oulainen, Oulunsalo sen alueeseen C3 kuuluvia osia lukuun ottamatta, Parkano, Pedersöre, Perho, Pertunmaa, Peräseinäjoki, Petäjävesi, Pielavesi, Pietarsaari, Pihtipudas, Piippola, Polvijärvi, Pulkkila, Pyhäjoki, Pyhäjärvi, Pyhäntä, Pyhäselkä, Pylkönmäki, Raahe, Rantsila, Rautalampi, Reisjärvi, Ruukki, Saarijärvi, Sievi, Siikainen, Siikajoki, Soini, Sonkajärvi, Sumiainen, Suolahti, Tervo, Tohmajärvi, Toholampi, Toivakka, Tyrnävä, Töysä, Ullava, Uurainen, Varpaisjärvi, Vesanto, Veteli, Vieremä, Vihanti, Viitasaari, Vimpeli, Virrat, Värtsilä, Ylivieska, Ähtäri ja Äänekoski.

Alue C2 pohjoinen

Eno, Ilomantsi, Juuka, Kajaani, Kiihtelysvaara, Lieksa, Nurmes, Paltamo, Rautavaara, Ristijärvi, Sotkamo, Tuupovaara, Vaala, Valtimo ja Vuolijoki sekä Maksamaan kunnasta mantereen ulkopuoliset alueet ja Mustasaaren kunnasta Björköby ja Replot.

Alue C3

P1

Haukipudas, Kiiminki, Oulu, Utajärvi ja Ylikiiminki sekä Oulunsalon kunnasta ne osat, jotka ovat Ylikiimingin kunnan sisäpuolella.

P2

Hailuoto, Hyrynsalmi, Ii, Kemi, Keminmaa, Kuhmo, Kuivaniemi, Simo, Tervola, Tornio ja Yli-Ii.

P3

Kemijärvi, Pello, Pudasjärvi, Puolanka, Ranua, Rovaniemen mlk, Rovaniemi, Suomussalmi, Taivalkoski ja Ylitornio.

P4

Kuusamo ja Posio.

Alue C4

P4

Kolari, Pelkosenniemi, Salla ja Savukoski sekä Kittilä ja Sodankylä niiden alueeseen P5 kuuluvia osia lukuun ottamatta.

P5

Enontekiö, Inari, Muonio ja Utsjoki sekä Kittilän ja Sodankylän kunnista vastaavat alueet, jotka on hyväksytty P5 alueeseen kuuluviksi Kittilän osalta maa- ja metsätalousministeriön 10 päivänä heinäkuuta 1996 antamassa päätöksessä nro 3733/514/96 ja Sodankylän osalta maa ja metsätalousministeriön 9 päivänä elokuuta 1995 antamassa päätöksessä nro 3039/514/95.