Työllisyysmäärärahoista voidaan myöntää työllisyysperusteista valtionapua rakentamista, kunnossapitoa, perusparannusta, laajentamista, rakenteellisesti uudelleen järjestämistä tai muuta investointia koskevaan hankkeeseen julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) 2 luvun 2 §:n 3 momentissa tarkoitetuille tahoille valtion talousarvion rajoissa.

Työvoimaviranomainen voi myöntää investointiin työllisyysmäärärahoista haetun valtionavun joko suoraan hakijalle tai osoittaa valtionavun myöntämistä varten tarvittavat työllisyysmäärärahat toiselle valtion viranomaiselle (investointiavustus).

Työvoimaviranomainen osoittaa valtionavun myöntämistä varten tarvittavan määrärahan toiselle viranomaiselle (valtionapuviranomainen) silloin, kun tämä erityissäännösten nojalla myöntää valtionavun sen hakijalle. Muissa tapauksissa työvoimaviranomainen myöntää investointiavustuksen suoraan hakijalle.

Työministeriö osoittaa määrärahan valtionavun myöntämistä varten toiselle ministeriölle tai keskushallinnon muulle toimintayksikölle. Työvoima- ja elinkeinokeskus osoittaa määrärahan valtionavun myöntämistä varten ministeriön tai keskushallinnon toimintayksikön alaiselle valtionapuviranomaiselle.

Työvoima- ja elinkeinokeskus myöntää investointiavustuksen suoraan hakijalle.

Työvoimaviranomaisen on hankittava valtionapuhakemuksesta lausunto siltä valtionapuviranomaiselta, jolle määräraha on tarkoitus osoittaa. Jos valtionapuviranomainen on tehnyt esityksen määrärahan osoittamisesta, ei lausuntoa tarvitse hankkia.

Jos valtionapuviranomainen ei ole lausunnossaan puoltanut määrärahan osoittamista, ei määrärahaa voida osoittaa, jollei valtioneuvoston yleisistunto ministeriön päätösvaltaan kuuluvassa asiassa toisin päätä.

Investointiavustus ei saa yhdessä samaan kohteeseen suoritettavan muun valtionavun kanssa ylittää asianomaista valtionapuhanketta koskevissa erityissäännöksissä säädettyä tai muutoin vahvistettua tällaisen hankkeen valtionavun enimmäismäärää. Valtionapu ei kuitenkaan saa ylittää 90 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Työllisyysmäärärahoista myönnetty valtionapu otetaan huomioon erityissäännösten perusteella myönnettävän valtionavun vähennyksenä.

Hankkeisiin, jotka toteutetaan vaikeimmilla työttömyysalueilla, voidaan sen lisäksi, mitä 1 momentissa on säädetty, osoittaa ylimääräistä valtionapua enintään 20 prosenttia valtionavun perusteeksi hyväksyttävistä kustannuksista. Hankkeeseen tulevan valtion rahoituksen yhteismäärä ei kuitenkaan saa ylittää 90 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Ylimääräistä valtionapua ei oteta huomioon mahdollisesti myönnettävän muun valtionavun vähennyksenä.

Jos valtionavun enimmäismäärästä ei ole annettu 1 momentissa tarkoitettuja erityissäännöksiä, investointiavustus yhdessä muun valtionavun kanssa ei saa ylittää 75 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista.

Investointiavustuksen myöntämisen ja osoittamisen edellytyksenä on, että valtionapuhankkeen suunnittelussa, toteuttamisessa ja valtionaputoiminnassa noudatetaan, mitä hankkeen rahoittamista koskevissa erityissäännöksissä mahdollisesti säädetään.

Investointiavustuksen saajan on selvitettävä työvoimaviranomaiselle investoinnin rakennusaikaisten ja pysyvien työllisyysvaikutusten toteutuminen työvoimaviranomaisen määräämällä tavalla.

Avustuksen saaja on velvollinen antamaan viranomaisen pyytämät seurantatiedot enintään viiden vuoden ajalta avustuksen viimeisen erän maksupäivästä.

Työllisyyden parantamiseksi voidaan investointeihin tarkoitetuista työllisyysmäärärahoista myöntää rahoitusta valtion rakennuttaville virastoille.

Tässä asetuksessa tarkoitettuja valtion rakennuttavia virastoja ovat Merenkulkulaitos, Metsähallitus, Metsäntutkimuslaitos, Museovirasto, opetusministeriö, puolustusministeriö, Rajavartiolaitos, Ratahallintokeskus, Suomenlinnan hoitokunta, Tiehallinto, valtioneuvoston kanslia ja alueelliset ympäristökeskukset. Ympäristökeskusten työllisyystyöohjelmamenettelystä huolehtii keskitetysti Suomen ympäristökeskus maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön ohjauksessa.

Valtion rakennuttavien virastojen on toimitettava vuosittain työministeriölle esitys valtion investointeihin käytettäviksi suunnitelluista työllisyysmäärärahoista (työllisyystyöohjelma). Esitys on toimitettava myös työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Esitys toimitetaan työministeriön hyväksymällä tavalla. Työllisyystyöohjelmaan on sisällytettävä arvio ohjelman työllisyysvaikutuksesta (työllisyysvaikutusarvio).

Työministeriö hyväksyy valtioneuvoston ministeriölle osoittamien määrärahojen kohdentamisen hankkeelle tai osoittamisen työvoima- ja elinkeinokeskuksen käytettäväksi. Työvoima- ja elinkeinokeskus hyväksyy sille osoitettujen määrärahojen kohdentamisen hankkeille.

Valtion rakennuttavan viraston on selvitettävä työvoimaviranomaiselle investoinnin rakennusaikaisten ja pysyvien työllisyysvaikutusten toteutuminen työvoimaviranomaisen määräämällä tavalla. Rakennuttava virasto on velvollinen antamaan viranomaisen pyytämät seurantatiedot enintään viiden vuoden ajalta ohjelmavuoden päättymisestä.

Työllisyyspoliittista projektitukea (projektituki) voidaan myöntää työllisyyden edistämiseksi ja työmarkkinoilta syrjäytymisen estämiseksi hankkeisiin, joiden avulla järjestetään uusia työmahdollisuuksia työttömille työnhakijoille ja toteutetaan muita heidän työllistymistään edistäviä toimenpiteitä. Lisäksi projektitukea voidaan myöntää muihin työllisyyttä ja työvoiman kehittämistä edistäviin alueellisiin ja paikallisiin hankkeisiin.

Projektitukea voidaan myöntää kunnalle, kuntayhtymälle ja muulle yhteisölle sekä säätiölle.

Projektitukea voidaan myöntää enintään 75 prosenttia tuen myöntävän viranomaisen hyväksymistä hankkeen kokonaiskustannuksista kunnalle ja kuntayhtymälle kuitenkin enintään 50 prosenttia. Tukitasoa määriteltäessä otetaan huomioon hankkeen kohderyhmään kuuluvien henkilöiden työllistymisen vaikeus ja hankkeen työllisyyttä edistävät vaikutukset.

Poiketen 1 momentista hankkeen toteutuksesta vastaavan henkilön palkkauskustannukset voidaan korvata kokonaisuudessaan, jos hankkeen tavoitteena on työllistää työttömyysturvalain (1290/2002) 7 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja työmarkkinatukeen oikeutettuja.

Projektituki ei yhdessä samaan tarkoitukseen maksetun valtion muun rahoitustuen kanssa saa ylittää 1 momentissa mainittua enimmäismäärää. Valtion rahoitustueksi katsotaan projektituen enimmäismäärää arvioitaessa valtion talousarvion määrärahasta tai talousarvion ulkopuolisesta valtion hallinnoimasta rahastosta maksettu valtionosuus ja -avustus, korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista korkoa alemmalla korolla myönnettyyn lainaan sisältyvä korkoetu sekä muun lainan korkoon kohdistuva korkotuki.

Poiketen siitä, mitä 3 momentissa säädetään valtion rahoitustueksi ei lueta Raha-automaattiyhdistyksen avustusta eikä veikkausvaroista maksettavaa avustusta. Edellä 1 momentissa säädettyä projektituen enimmäismäärää laskettaessa enimmäismäärään ei lueta Raha-automaattiyhdistyksen avustusta ja veikkausvaroista maksettavaa avustusta. Hankkeeseen myönnetyt avustukset eivät kuitenkaan saa yhdessä ylittää tuen myöntävän viranomaisen hyväksymiä hankkeen kokonaiskustannuksia.

Projektitukea voidaan myöntää hankkeeseen enintään kolmen vuoden ajaksi. Samaan hankkeeseen voidaan kuitenkin myöntää uudelleen projektitukea enintään kahdeksi vuodeksi, jos tuen myöntäminen on tarkoituksenmukaista hankkeen toteutumiseksi.

Projektitukea voidaan maksaa ennakkona enintään 50 prosenttia kullekin maksujaksolle kohdistuvasta projektituesta.

Projektituen saaja on velvollinen pitämään tukea saavasta hankkeesta kirjanpitolain (1336/1997) mukaista erillistä kirjanpitoa, jollei hankkeen rahoituksen tilinpitoa esitetä yhteisön tai säätiön kirjanpidossa omilla tileillään ja valvontaa ole mahdollista suorittaa ilman vaikeuksia.

Projektituen saajan on säilytettävä hankkeen koko kirjanpito ja siihen liittyvät tositteet siten, että ne on helppo tarkastaa. Kirjanpitoaineisto on säilytettävä kirjanpitolain 2 luvun 10 §:ssä säädetyn ajan ja siinä säädetyllä tavalla.

Projektituen käyttöä valvoo tuen myöntänyt tai työministeriön päätöksessä määrätty työvoima- ja elinkeinokeskus.

Projektituen saajan tulee vuosittain projektituen myöntämistä koskevassa päätöksessä asetetussa määräajassa toimittaa selvitys hankkeen toteutumisesta.

Muu projektituen ennakon saaja kuin kunta tai kuntayhtymä taikka seurakunta on velvollinen asettamaan tuen maksajan hyväksymän riittävän vakuuden sen varalta, että projektituen ennakko määrätään perittäväksi takaisin.

Omatoimisuusavustuksella tarkoitetaan valtion talousarvioon työttömien aloitteellisuuden tukemiseen osoitetuista määrärahoista myönnettävää avustusta työttömien oma-aloitteisuuteen perustuvan työskentelyn sekä työllistymistä edistävän muun toiminnan tukemiseen ja niitä tukevan koulutuksen järjestämiseen (omatoimisuusavustus).

Omatoimisuusavustusta voidaan myöntää rekisteröidylle yhteisölle, jonka toimintatavoitteeseen sisältyy yhteisön sääntöjen tai muiden vastaavien asiakirjojen perusteella 21 §:ssä mainitun tarkoituksen mukainen toiminta.

Omatoimisuusavustusta voidaan myös myöntää työttömien perustamalle osuuskunnalle, jonka tarkoituksena on järjestää työtä ja työntekomahdollisuuksia työttömille (uusosuuskunta). Osuuskunnan jäsenistä tulee sen perustamishetkellä vähintään kolme neljäsosaa olla työttöminä työnhakijoina.

Uusosuuskunnalle omatoimisuusavustusta voidaan myöntää enintään kuuden kuukauden ajaksi osuuskunnan perustamisesta lukien.

Omatoimisuusavustuksen määrä on enintään 75 prosenttia hyväksyttyjen kustannusten kokonaismäärästä.

Poiketen 1 momentista työttömien perustaman yhdistyksen toiminnanohjaajan tai muun vastaavan henkilön palkkauskustannukset voidaan korvata kokonaisuudessaan.

Omatoimisuusavustusta ei myönnetä, jos yhteisö saa hakemuksessa tarkoitettuihin kustannuksiin valtionosuutta tai muuta kuin tässä luvussa tarkoitettua harkinnanvaraista valtionavustusta.

Poiketen 1 momentista valtion rahoitustueksi ei lueta Raha-automaattiyhdistyksen avustusta. Edellä 24 §:ssä säädettyä omatoimisuusavustuksen enimmäismäärää laskettaessa enimmäismäärään ei lueta Raha-automaattiyhdistyksen avustusta. Omatoimisuusavustuksen kohteena olevaan toimintaan myönnetyt avustukset eivät kuitenkaan saa yhdessä ylittää tuen myöntävän viranomaisen hyväksymiä kokonaiskustannuksia.

Uusosuuskunnalle omatoimisuusavustusta ei voida myöntää, ellei aloitettavaksi aiotulla toiminnalla arvioida olevan kannattavan toiminnan edellytyksiä.

Omatoimisuusavustusta voidaan maksaa ennakkona enintään 50 prosenttia kullekin maksujaksolle päätöksen mukaan tulevasta omatoimisuusavustuksesta. Ennakkona maksetaan kuitenkin aina maksujaksolla aiheutuviin kiinteisiin kustannuksiin kohdistuva omatoimisuusavustus kokonaisuudessaan. Kiinteinä kustannuksina pidetään tilojen vuokrakustannuksia, muita säännöllisin väliajoin erääntyviä maksuja kuten sähkö- ja puhelinkuluja sekä toiminnanohjaajan tai muun vastaavan henkilön palkkauskustannuksia.

Julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 7 luvun 6 §:ssä tarkoitetun alueellisesti tasapainoisen työllisyyden aikaansaamiseksi valtion talousarvioon esitetään ne määrärahat, joilla ottaen huomioon työllisyystilanteen ja kansantalouden kehitysnäkymät valtion on tarvittaessa järjestettävä työntekomahdollisuuksia siten, ettei minkään työssäkäyntialueen työttömyys olennaisesti ylitä maan keskimääräistä tasoa.

Edellä 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuja vaikeimpia työttömyysalueita ovat ne kunnat, joissa keskimääräinen työttömyysaste vuositasolla ylittää vähintään 50 prosentilla koko maan vastaavan työttömyysasteen tai joissa työllisyystilanne on äkillisesti ja voimakkaasti heikentynyt.

Tämän asetuksen mukaisten tukien ja avustusten hakemis-, myöntämis- ja maksamismenettelystä säädetään julkisen työvoimapalvelun toimeenpanosta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1347/2002).