Tämä asetus koskee ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun asetuksen (1256/92) 14 §:ssä tarkoitetun pelastusauton rakenteita ja varusteita.

Tätä asetusta sovelletaan sen lisäksi, mitä tieliikennelaissa (267/1981) sekä muutoin sen nojalla säädetään pelastusauton rakenteista ja varusteista.

Tätä asetusta sovelletaan sotilasajoneuvoasetuksen (560/1992) 3 §:ssä määriteltyyn sotilaspaloautoon siten kuin sotilasajoneuvoasetuksessa säädetään.

Pelastusauton tulee olla rakenteeltaan ja varusteiltaan standardin EN 1846-2 tai vastaavien saman tasoisten muiden kansainvälisten standardien mukainen. Standardissa SFS-EN 1846-1 määritellään käsitteet.

Pelastusauton on oltava rakenteeltaan sellainen, että se toimii vähintään –25° C:n ja +35° C:n välisissä lämpötiloissa keskeytyksettä vähintään neljä tuntia.

Kokonaismassaltaan yli 3,5 tonnin pelastusauton alustan etu- ja takaosa on varustettava vetolenkillä tai vastaavalla. Lenkin ja sen kiinnityksen tulee kestää veto- ja puristusvoima, joka vastaa puolta auton kokonaismassasta.

Pelastusautossa tulee olla auton ulkopuolelle sijoitettu kiinteä vilkkuva sininen varoitusvalaisin.

Pelastusautossa olevan vilkkuvan sinisen varoitusvalaisimen tulee näkyä kaikkiin suuntiin, ja tarvittaessa on käytettävä useampia valaisimia.

Ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun asetuksen mukaisen N ₃ -luokan pelastusautojen energialiitännät on sijoitettava kuljettajan astinlautaan, sen välittömään läheisyyteen tai auton vasempaan etukulmaan, sekä suojattava vaurioiden varalta.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2001.

Tämän asetuksen voimaantulon jälkeen rekisteröitävien pelastusautojen tulee olla tämän asetuksen mukaiset.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöön panemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.