2001

385/2001 Maa- ja metsätalousministeriön asetus vuoden 2001 kansallisten viljelyalaan perustuvien tukien ja kotieläintukien hallinnosta

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 30 päivänä marraskuuta 1994 maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1059/1994) 3 §:n 2 momentin ja 8 §:n sekä maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä 18 päivänä joulukuuta 1992 annetun lain (1336/1992) 13 §:n nojalla, sellaisena kuin niistä on ensiksi mainittu lainkohta laissa 1343/1996:

 1 luku Yleistä
1 § Soveltamisala

Tämä asetus koskee seuraavissa valtioneuvoston asetuksissa säädettyjen kansallisten viljelyalaan perustuvien tukien ja kotieläintukien hakemista, hallinnointia ja maksatusta:

 1)

vuodelta 2001 maksettavasta Etelä-Suomen kansallisesta tuesta annettu valtioneuvoston asetus (1254/2000), jäljempänä Etelä-Suomen kansallinen tukiasetus;

2)

vuodelta 2001 maksettavasta pohjoisesta tuesta annettu valtioneuvoston asetus (1255/ 2000), jäljempänä pohjoinen tukiasetus;

3)

vuodelta 2001 maksettavasta kasvinviljelyn kansallisesta tuesta annettu valtioneuvoston asetus (1256/2000), jäljempänä kasvinviljelyn kansallinen tukiasetus; sekä

4)

vuodelta 2001 maksettavasta perunantuotannon kansallisesta tuesta annettu valtioneuvoston asetus (372/2001), jäljempänä perunatukiasetus.

2 § Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

 1)

koko tilan hallintaoikeuden siirrolla viimeistään 31 päivänä elokuuta 2001 tapahtuvaa koko tilaa koskevaa sukupolvenvaihdosta, koko tilan ostoa, myyntiä, yhtiömuodonmuutosta tai vuokrasopimuksen tekemistä sekä tapauksia, joissa avioliiton tai kuoleman takia tilan hallintaoikeus muuttuu;

2)

kasvimaalla kotitarvekäyttöön viljeltävää puutarhakasvien ja perunan viljelyalaa;

3)

tarhaherneellä tuleentumattomana korjattavaa silpo-, silpoydin-, sokeri- ja taittohernettä;

4)

emolehmällä rodusta riippumatta vähintään kerran poikinutta nautaa, jota käytetään yksinomaan vasikoiden tuottamiseen ja jonka vasikoita kasvatetaan lihantuotantoon;

5)

lypsylehmällä maidontuotantoon käytettävää vähintään kerran poikinutta nautaa;

6)

sonnilla vähintään 6 kuukauden ikäistä urospuolista kastroitua tai kastroimatonta nautaa;

7)

hieholla vähintään 6 kuukauden ikäistä naaraspuolista poikimatonta nautaa;

8)

teurastetulla hieholla ruhopainoltaan vähintään 160 kiloa painavaa vuonna 2001 teurastettua poikimatonta nautaa, joka on ollut hakijan hallinnassa yhtäjaksoisesti vähintään kaksi kuukautta viimeisen kolmen elinkuukauden aikana;

9)

teurastetulla sonnilla ruhopainoltaan vähintään 220 kiloa painavaa tukialueilla C3 ja C4 kasvatettua vuonna 2001 teurastettua kuohittua tai kuohitsematonta sonnia, joka on ollut hakijan hallinnassa yhtäjaksoisesti vähintään kaksi kuukautta viimeisen kolmen elinkuukauden aikana;

10)

naudalla 4―9 kohdassa tarkoitettua nautaa, joka on merkitty maa- ja metsätalousministeriön hyväksymillä korvamerkeillä ja joka on rekisteröity eläintunnisterekisteriin nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1760/2000, jäljempänä rekisteröintiasetus, mukaisesti;

11)

naudan poikimisella normaalin tiineysajan jälkeen tapahtuvaa vasikoimista tai vähintään seitsemän kuukauden tiineysajan jälkeen tapahtuvaa luomista;

12)

emakolla viimeistään laskentapäivänä vähintään kerran porsinutta sikaa ja vähintään 8 kuukauden ikäistä emakoksi tarkoitettua nuorta porsimatonta sikaa;

13)

karjulla viimeistään laskentapäivänä vähintään 8 kuukauden ikäistä urospuolista sikaa;

14)

lihasialla ruhopainoltaan vähintään 61 kiloa painavaa vuonna 2001 teurastettua sikaa, ei kuitenkaan porsinutta emakkoa tai teurastuksen yhteydessä nyljettyä karjua;

15)

nuorella siitossialla vuoden 2001 aikana vähintään kolmen kuukauden ikäisenä mutta alle kahdeksan kuukauden ikäisenä siitokseen myytyä urospuolista sikaa ja vähintään kolmen kuukauden ikäistä siitokseen myytyä porsimatonta naaraspuolista sikaa;

16)

sialla 12―15 kohdassa tarkoitettua emakkoa, karjua, lihasikaa ja nuorta siitossikaa, ei kuitenkaan villisikaa eikä lemmikkinä pidettävää minisikaa;

17)

kanalla vähintään 16 viikon ikäistä kanaa, jonka munantuotanto käytetään kulutukseen tai poikasten tuotantoon;

18)

ankkaemolla vähintään 25 viikon ikäistä ankkaa, jonka munantuotanto käytetään poikasten tuotantoon;

19)

broileriemolla vähintään 18 viikon ikäistä kanaa, jonka munantuotanto käytetään poikasten tuotantoon;

20)

hanhiemolla vähintään 30 viikon ikäistä hanhea, jonka munantuotanto käytetään poikasten tuotantoon;

21)

kalkkunaemolla vähintään 29 viikon ikäistä kalkkunaa, jonka munantuotanto käytetään poikasten tuotantoon;

22)

tarhatulla fasaaniemolla vähintään 26 viikon ikäistä fasaania, jonka munantuotanto käytetään poikasten tuotantoon;

23)

tarhatulla sorsaemolla vähintään 26 viikon ikäistä sorsaa, jonka munantuotanto käytetään poikasten tuotantoon;

24)

broilerilla tavanomaisessa tuotannossa lihantuotantoa varten jalostettua noin 40 päivän iässä tai maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa annetun asetuksen (ETY) N:o 2092/91 täydentämisestä siten, että asetus käsittää myös eläintuotannon annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1804/1999 mukaisesti harjoitettavassa tuotannossa vähintään 81 vuorokauden iässä teurastettavaa kananpoikaa;

25)

lihasiipikarjalla vuoden 2001 aikana teurastettuja ankkoja, hanhia, kalkkunoita sekä tarhattuja fasaaneja ja sorsia;

26)

uuhella naaraspuolista lammasta, joka on karitsoinut vähintään kerran viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2001 tai joka on tuolloin vähintään vuoden ikäinen;

27)

kutulla naaraspuolista maidontuotantoon tarkoitettua vuohta, joka on poikinut vähintään kerran viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2001 tai joka on tuolloin vähintään vuoden ikäinen;

28)

hevosella siitokseen käytettävää hevos- ja ponitammaa, vähintään 1-vuotiasta suomenhevosta sekä 1―3-vuotiasta muuta hevosta ja ponia;

29)

siitostammalla hevosta ja ponia, joka on astutettu tai varsonut edellisen vuoden aikana;

30)

broileriuntuvikolla broilerihautomolta tilalle alle kolmen vuorokauden ikäisenä toimitettua broileriksi kasvatettavaa kananpoikaa;

31)

teurastamolla eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen hyväksymää teurastamoa ja kunnan valvontaviranomaisen hyväksymää teurastuspaikkaa;

32)

vihantaviljalla puhdasta viljakasvustoa, joka korjataan tähkälletulon jälkeen, kuitenkin viimeistään ennen jyväsadon valmistumista; sekä

33)

seosviljalla pelkistä korsiviljoista muodostuvaa seoskasvustoa.

2 luku Tukien hakeminen
3 § Tukien hakuajat ja hakemuslomakkeet

Tukien hakuajoista ja hakemuslomakkeista noudatetaan, mitä vuoden 2001 maa- ja puutarhatalouden kansallisten tukien hakuajoista, hakemisesta ja kotieläintukien määräytymisestä annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (1257/2000), jäljempänä hakuaika-asetus, säädetään.

Tässä asetuksessa tarkoitettuja tukia haetaan maa- ja metsätalousministeriön vahvistamilla vuoden 2001 tukihakemuslomakkeilla tai lomakkeita vastaavilla ATK-tulosteilla, jos niissä on sama tietosisältö samalla tavalla jaoteltuna eri sivuille kuin valmiiksi painetuissa lomakkeissa. Jos ATK-tuloste on lomakkeesta poiketen usealla sivulla, tulee jokainen erillinen sivu allekirjoittaa.
4 § Hakemuksen myöhästyminen

Jos hakemus siirretään toiseen kuntaan tai työvoima- ja elinkeinokeskukseen tilanteessa, jossa ei ole yksiselitteistä kummassa kahdesta kunnasta tilan talouskeskus tai pääosa tuotannosta tai pelloista sijaitsee, ei myöhästymisseuraamuksia sovelleta silloin, kun hakemus on saapunut määräajassa ensimmäiseen kuntaan tai työvoima- ja elinkeinokeskukseen.

Jos eläinmäärää alennetaan valvonnan perusteella, myöhästymisen johdosta tapahtuva eläinmäärän alentaminen lasketaan valvonnan perusteella alennetusta eläinmäärästä.

Jos hyväksyttyä pinta-alaa vähennetään valvonnan perusteella, myöhästymisen johdosta tapahtuva tuen alentaminen lasketaan valvonnan perusteella saadusta pinta-alasta.
5 § Tukihakemuksen peruuttaminen

Tukihakemuksen peruuttamisesta on ilmoitettava kirjallisesti tukihakemusta käsittelevälle viranomaiselle, ennen kuin toimivaltainen viranomainen on ottanut yhteyttä hakijaan joko hallinnollisesta valvonnasta tai paikanpäällä tehtävän valvonnan suorittamisesta. Muussa tapauksessa takarajana peruutuksen tekemiselle on ensimmäinen kyseessä olevan hakemuksen mukainen maksatustapahtuma.

Peruutus koskee koko tukea. Useamman hakukerran tuessa hakija voi peruuttaa yhden tukihaun, ennen kuin siihen liittyvien tukien valvontaan tai lopullisten tukien maksatukseen liittyviä toimenpiteitä on aloitettu.

Viljelyalaan perustuvien tukien hakemusta ei voida peruuttaa kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tallennusilmoituksen lähettämisen jälkeen, jos tallennnusilmoituksessa on yksi tai useampi lohko merkitty sääntöjen vastaiseksi ja virhe on sellainen, että siitä aiheutuu seuraamus.
6 § Poikkeusluvat ja selvitykset

Kansallisen tuen edellytyksenä oleva poikkeuslupa tai selvitys on toimitettava hakemusta käsittelevälle viranomaiselle pääsääntöisesti tukihakemuksen yhteydessä. Poikkeusluvan tai selvityksen toimittaminen on tuen maksatuksen edellytys.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja poikkeuslupia ja selvityksiä ovat:

 1)

Etelä-Suomen kansallisen tukiasetuksen 4 §:n 2 momentissa, pohjoisen tukiasetuksen 4 §:n 2 momentissa tai kasvinviljelyn kansallisen tukiasetuksen 4 §:n 1 momentissa säädettyyn edellytykseen myönnetty poikkeuslupa;

 2)

kirjallinen selvitys siitä, että tuen hakija täyttää Etelä-Suomen kansallisen tukiasetuksen 3 §:n 3 momentissa, pohjoisen tukiasetuksen 3 §:n 3 momentissa tai kasvinviljelyn kansallisen tukiasetuksen 3 §:n 3 momentissa säädetyn edellytyksen;

 3)

edellä 2 kohdassa tarkoitettuun edellytykseen myönnetty poikkeuslupa; sekä

 4)

muut tukihakemukseen liittyvät selvitykset.

Perunantuotannon osalta todistus kuulumisesta Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen ylläpitämään kasvinsuojelurekisteriin tulee toimittaa viranomaiselle ennen tuen maksatusta. Tuen hakijan tulee kuitenkin olla merkittynä kyseiseen rekisteriin viimeistään 14 päivänä heinäkuuta 2001.

Puutarhatuotannon osalta viljelijän, jota ei ole merkitty Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen ylläpitämään kasvinsuojelu- tai kasvisten laadunvalvontarekisteriin, tulee olla merkittynä kyseiseen rekisteriin 31 päivänä joulukuuta 2001.
3 luku Viljelyalaan perustuvat tuet
7 § Lohkot

Jos vuoden 2000 tukihaun jälkeen peruslohkoja on jaettu, yhdistetty tai poistettu pysyvästi käytöstä taikka uusia peruslohkoja on perustettu tai peruslohkojen hallinnassa on tapahtunut muutoksia, on tuen hakijan hakuasetuksessa mainittujen tukihakemuslomakkeiden lisäksi toimitettava maa- ja metsätalousministeriön lomake numero 102C vuodelle 2001 tai maa- ja metsätalousministeriön vuodelle 2001 vahvistaman kaavan mukainen ATK-tuloste.

Lohkojen merkitsemisessä, pinta-alojen ilmoittamisessa, hallinnon pinta-alojen hyväksymisessä ja karttaliitteissä noudatetaan mitä maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä peltokasvien tukijärjestelmän hallinnosta ja valvonnasta (155/2000) säädetään.
8 § Viljelyalaan perustuvien tukien määräytymisestä

Etelä-Suomen kansallisen tukiasetuksen 4 §:n 3 momentissa ja pohjoisen tukiasetuksen 4 §:n 3 momentissa mainituilla käytössä olevilla luonnonniityillä ja -laitumilla tarkoitetaan lohkoja, joilla kasvaa luonnonheinää ja joita laidunnetaan tai käytetään tuen hakijan kotieläinten rehuntuotantoon kasvukauden 2001 aikana.

Pohjoisen tukiasetuksen 8 §:n 2 momentissa ja kasvinviljelyn kansallisen tukiasetuksen 10 §:n 3 ja 4 momentissa mainituilla Euroopan yhteisön kokonaan rahoittamaan peltokasvien tukeen oikeuttavilla kasveilla tarkoitetaan tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1251/1999 liitteessä 1 lueteltuja kasveja sekä tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1251/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 2316/1999 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua säilörehunurmea tuottavia kasveja.

Spelttivehnä oikeuttaa vehnän mukaisiin kansallisiin tukiin.

Kasvinviljelyn kansallisen tukiasetuksen 10 §:n 4 momentin 1 kohdassa sekä pohjoisen tukiasetuksen 8 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi rehuviljaksi katsotaan rehuohra, kaura, ruisvehnä, seosvilja ja vihantavilja.

Kasvinviljelyn kansallisen tukiasetuksen 10 §:n 4 momentin 1 kohdassa säädettyä tukea voidaan puhtaiden herne- tai härkäpapukasvustojen lisäksi maksaa, jos kasvulohkolle on kylvetty herneen ja viljan tai härkäpavun ja viljan normaalisti itävää siementä niin, että herneen tai härkäpavun ja viljan yhteenlasketusta siemenmäärästä kilomääräisesti enintään 15 prosenttia on viljan siementä.
9 § Mallasohra

Mallasohra voidaan katsoa ostetun tuottajalta markkinointiin, jos:

 1)

tuen hakija on itse tuottanut myytävän mallasohran; sekä

 2)

ostaja on viljan ostoliike tai teollisuus.

Viljelijöiden välinen kauppa ei oikeuta tukeen. Myöskään mallasohran siementuotanto ei oikeuta tukeen.
10 § Tilan tuotantosuunnan määräytyminen kasvinviljelyn kansallisessa tuessa

Kasvinviljelyn kansallisen tukiasetuksen 10 §:n 4 momentissa tarkoitetun nurmialalle maksettavan tuen määräytymisen perustana olevaa tilan tuotantosuuntaa määriteltäessä tarkoitetaan:

 1)

emolehmätiloilla tiloja, joilla on ollut eläintunnisterekisterin mukaan 1 päivän heinäkuuta 2000 ja 30 päivän kesäkuuta 2001 välisenä aikana, mainitut päivät mukaan lukien, keskimäärin vähintään kolme emolehmää;

2)

muilla nautakarjatiloilla tiloja, joita ei lueta emolehmätiloiksi ja joilla on ollut nautaeläimiä eläintunnisterekisterin mukaan 1 päivän heinäkuuta 2000 ja 30 päivän kesäkuuta 2001 välisenä aikana, mainitut päivät mukaan lukien, keskimäärin vähintään kolme eläinyksikköä;

3)

lammastiloilla tiloja, joilla on vuoden 2001 kansalliseen tukeen oikeuttavia uuhia vähintään 1,5 eläinyksikköä;

4)

vuohitiloilla tiloja, joilla on vuoden 2001 kansalliseen tukeen oikeutettuja kuttuja vähintään kolme eläinyksikköä; sekä

5)

hevostiloilla tiloja, joilla on vuoden 2001 kansalliseen tukeen oikeuttavia hevosia vähintään kolme eläinyksikköä.

Tila, joka täyttää useamman kuin yhden kohdan tuontantosuuntamääritelmät, katsotaan tuotantosuuntaa määriteltäessä kuuluvaksi pienempinumeroisen kohdan tuotantosuuntaan.

Kasvinviljelyn kansallisen tukiasetuksen 10 §:n 4 momentin 1 kohdassa mainituilla nautakarjatiloilla tarkoitetaan tämän asetuksen 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja emolehmätiloja ja muita nautakarjatiloja.
11 § Puutarhakasvit

Avomaanvihannekset, marjat, hedelmät, siemenmauste- ja lääkekasvit, yrttimausteet, koristekasvit sekä taimitarha- ja kasvimaa-alat katsotaan Etelä-Suomen kansallisen tukiasetuksen 4 §:ssä, pohjoisen tukiasetuksen 4 §:ssä sekä kasvinviljelyn kansallisen tukiasetuksen 4 §:ssä tarkoitetuiksi 0,5 hehtaarin vähimmäisalavaatimuksen täyttäviksi kasveiksi.

Puutarhakasveille maksettava tuki on tarkoitettu ihmisravinnoksi käytettäville vihanneksille. Hernekasveista tukeen oikeuttaa puutarhakasvina tarhaherne.

Marjakasvustoista ja omenapuista tukeen oikeuttavat viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2001 istutetut kasvit. Satoa vuonna 2001 tuottavista vihanneksista, jotka on kylvetty tai istutettu 30 päivän kesäkuuta 2001 jälkeen, tukeen oikeuttavat vain kasvit joiden kylvö- tai istutuspäivämäärä on kirjallisesti ilmoitettu kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2001.

Tukeen oikeuttavien marja- ja omena-alojen on täytettävä seuraavat kasvutiheysvaatimukset, jotka koskevat myös luomutuotantoa:

Kasvilaji

kasvia/ha

Mansikka, mesimarja ja jalomaarain

15 000

Herukat ja karviainen

2 200

Vadelma

2 800

Tyrni

800

Pensasmustikka

2 250

Omenapuu

400

Jos mansikkaa, mesimarjaa tai jalomaarainta viljellään niin, ettei muovia käytetä maanpinnan katteena ja syntyvien rönsytaimien annetaan juurtua emotaimien viereen, taimitiheys voi olla ensimmäisenä kasvukautena 11 000 kasvia/ha. Kasvutiheysvaatimuksia ei sovelleta vuonna 1999 tai sitä ennen istutetuille tyrnin, pensasmustikan ja luomutuotannon kasvustoille, mutta niiden viljelyn tulee täyttää ammattimaisen viljelyn tunnusmerkit.

Tuki maksetaan viljelykseen soveltuvalta peltoalalta vain kerran, vaikka samalla alalla viljeltäisiin peräkkäin useita puutarhakasveja.

12 § Yksivuotinen ympäristösitoumus

Kasvinviljelyn kansallisen tuen ehtona oleviin ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteistä annettua maa- ja metsätalousministeriön asetusta (646/2000) vastaaviin ehtoihin toista kertaa yksivuotisena sitoutuvien viljelijöiden ei tarvitse suorittaa toista kertaa koulutusta ja muita kertaluonteisia toimenpiteita, jotka pitää suorittaa vuoden kuluessa ensimmäisestä sitoutumisesta ympäristötukea vastaaviin ehtoihin.
4 luku Kotieläintuet
13 § Kotieläintukien hakeminen ja määräytyminen

Kotieläintukien hakemisessa ja määräytymisessä noudatetaan tässä asetuksessa säädetyn lisäksi mitä hakuaika-asetuksessa säädetään.

Kotieläintuen maksuun oikeuttavat eläimet on eläinryhmittäin määritelty tämän asetuksen 2 §:n 4―10 sekä 12―29 kohdassa.
14 § Eläinten iän laskeminen

Kotieläinten ikä lasketaan siten, että eläin tulee tietyn kuukausimäärän ikäiseksi samannumeroisena päivänä kuin se on syntynyt. Sonnien, hiehojen, sikojen lihasikoja lukuun ottamatta sekä uuhien ja kuttujen ikää laskettaessa kuukaudessa katsotaan olevan 30 päivää.

Jos eläin on syntynyt 31 päivänä, sen ikä lasketaan samalla tavalla kuin 30 päivänä syntyneen eläimen ikä.

Jos eläin on syntynyt 29, 30 tai 31 päivänä ja se saavuttaisi tukeen oikeuttavan iän helmikuussa, eläimen kuukausimääräisen iän katsotaan täyttyvän 28 päivänä helmikuuta.

Siipikarjan ikä lasketaan kalenteriviikkojen mukaan.

Hevoselle maksettavaa tukea laskettaessa käytettävä ikä määräytyy siten, että hevonen on:

 1)

yksivuotias, jos se on syntynyt 1 päivän tammikuuta 2000 ja 31 päivän joulukuuta 2000 välisenä aikana, mainitut päivät mukaan lukien;

 2)

kaksivuotias, jos se on syntynyt 1 päivän tammikuuta 1999 ja 31 päivän joulukuuta 1999 välisenä aikana, mainitut päivät mukaan lukien; sekä

 3)

kolmevuotias, jos se on syntynyt 1 päivän tammikuuta 1998 ja 31 päivän joulukuuta 1998 välisenä aikana, mainitut päivät mukaan lukien.
15 § Eläinten keskimääräinen lukumäärä

Emolehmien, lypsylehmien sekä sonnien ja hiehojen eri ikäryhmien keskimääräinen lukumäärä saadaan laskemalla yhteen eläinryhmän yksittäisten eläinten tukikelpoisuuspäivät ja jakamalla summa luvulla 365.

Jos tilalla ei ole kanoja tai broileriemoja viitenä tai useampana peräkkäisenä kuukautena, neljä ensimmäistä nollamäärää voidaan, myös tilanteessa, jolloin tukivuosi vaihtuu, laskea pienimmiksi lukumääriksi, joita ei huomioida keskimääräistä lukumäärää laskettaessa.

Jos tilalla ei ole kalkkunaemoja kolmena tai useampana peräkkäisenä kuukautena, kaksi ensimmäistä nollamäärää voidaan, myös tilanteissa, jolloin tukivuosi vaihtuu, laskea pienimmiksi lukumääriksi, joita ei huomioida keskimääräistä lukumäärää laskettaessa.
16 § Tukikelpoisuuspäivien määräytyminen

Emolehmien, lypsylehmien, sonnien ja hiehojen ensimmäisellä tukikelpoisuuspäivällä tarkoitetaan sitä päivää, jolloin eläin tulee tuen piiriin. Se voi olla tuen määräytymisajanjakson ensimmäinen päivä tai päivä, jolloin eläin saavuttaa vaaditun iän, poikimista seuraava päivä tai eläimen ostopäivää seuraava päivä.

Eläimen viimeisellä tukikelpoisuuspäivällä tarkoitetaan sitä päivää, jolloin eläin poistuu tuen piiristä. Se voi olla eläimen poistopäivä, toiseen ikäryhmään siirtymistä edeltävä päivä, tuen määräytymisajanjakson viimeinen päivä tai hieholla poikimispäivä.
17 § Tuotannon aloitus tai lopetus

Jos kotieläintuotanto on aloitettu kesken tukivuotta, eikä kyseessä ole koko tilan hallintaoikeuden siirto, merkitään tuen määräytymisperusteita laskettaessa eläinten lukumäärät nollaksi aloittamista edeltävien laskentapäivien osalta.

Jos kotieläintuotanto on lopetettu kesken tukivuotta, merkitään tuen määräytymisperusteita laskettaessa eläinten lukumäärät nollaksi lopettamista seuraavien laskentapäivien osalta.

Tuki määräytyy 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa kaikkien laskentapäivien perusteella lasketun eläinten lukumäärien keskiarvon perusteella.
18 § Vakiintuneen eläinmäärän käyttäminen

Kotieläintukia haettaessa Etelä-Suomen kansallisen tukiasetuksen 7 §:n 3 momentissa tai pohjoisen tukiasetuksen 12 §:n 3 momentissa säädetyissä tilanteissa voidaan vakiintuneena eläinmääränä käyttää edellisen vuoden tuen perusteena olevaa eläinmäärää. Eläinmäärän alentumisesta tulee tällöin toimittaa selvitys hakemuslomakkeen liitteenä. Jos eläinten määrä on alentunut eläintaudin takia, tulee hakemuksen liitteenä olla lisäksi eläinlääkärin antama todistus.

Jos 1 momentissa tarkoitettu edellisen vuoden eläinmäärä on ollut poikkeuksellinen, voidaan vakiintuneena eläinmääränä käyttää edellisten vuosien tuen perusteena olevien eläinmäärien keskiarvoa.

Jos broileritilalla broilereiden lukumäärä laskentapäivänä poikkeaa broileriuntuvikkotoimitusten tai teurasnoutojen johdosta vähintään 10 prosenttia normaalista ja tuotanto on jatkuvaa, voidaan laskentapäivän eläinmääränä käyttää vakiintunutta eläinmäärää. Vakiintunut eläinmäärä saadaan kertomalla luvulla 0,98 laskentapäivää edeltäviä kolmea kasvatuserää varten toimitettujen untuvikkojen keskimääräinen lukumäärä.

Yhteen kasvatuserään kuuluvat untuvikot, jotka on toimitettu tilalle viimeistään 10 päivän sisällä ensimmäisestä samaan erään kuuluvasta toimituksesta. Tukihakemuksen liitteenä tulee toimittaa untuvikkotoimittajan tositteet, joista selviävät toimitusten päivämäärät ja toimitettujen untuvikkojen lukumäärät.
19 § Teurastetut hiehot ja sonnit

Etelä-Suomen kansallisessa tukiasetuksessa ja pohjoisen tukiasetuksessa säädetyn teurastetuista hiehoista ja sonneista maksettavan tuen hakemisessa noudatetaan soveltuvin osin mitä Euroopan yhteisön kokonaan rahoittamista teurastusperusteisista palkkioista ja lisätuesta annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (1014/2000) sekä Euroopan yhteisön kokonaan rahoittamien eläinpalkkioiden hakuajoista vuonna 2001 annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (956/2000) säädetään.

Tukea voidaan maksaa tuottajalle, joka on tehnyt hakuaika-asetuksen 2 §:n 9 kohdassa tarkoitetun osallistumisilmoituksen teurastetuista hiehoista ja sonneista maksettavaan kansalliseen tukeen 1.1.2001 alkaen ja jonka tukeen oikeutettu eläin teurastetaan teurastamossa, joka on ilmoittautunut naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1254/1999 säädettyyn Euroopan yhteisön kokonaan rahoittamaan teurastuspalkkiojärjestelmään.

Tukea maksetaan eläimistä, jotka ovat asianmukaisesti merkittyjä maa- ja metsätalousministeriön hyväksymillä korvamerkeillä ja joista eläintunnisterekisterin ja nautaeläinluettelon tiedot ovat ajan tasalla.

Tukea maksetaan eläimestä, jonka ruho on todettu lihantarkastuksessa ihmisravinnoksi kelpaavaksi. Teurastuksen yhteydessä kokonaan hylätystä ruhosta ei makseta tukea. Jos ruho on sen sijaan hylätty osittain, ruho on tuen piirissä, jos ruhon kokonaispaino, ruhon hylätty osa mukaan lukien on hiehoilla vähintään 160 kiloa ja sonneilla vähintään 220 kiloa. Tukea maksetaan tilalta myydyistä ja tilalle omaan käyttöön otetuista tai suoramyyntiin menevistä 1 momentissa tarkoitetuista eläimistä.

Jos ruho on hylätty teurastamon tekemän teurastusvirheen takia siten, että eläimestä on maksettu tuottajalle normaali teuraseläintili, on ruho tuen piirissä. Jos eläin kuolee kuljetuksen aikana tai teurastamon navetassa, se ei ole tuen piirissä.
20 § Teurastettujen lihasikojen ja teurastetun lihasiipikarjan tukikelpoisuus

Tukea maksetaan teurastamoissa vuoden 2001 aikana teurastetuista lihasioista ja lihasiipikarjasta.

Tukea maksetaan eläimestä, jonka ruho on todettu lihantarkastuksessa ihmisravinnoksi kelpaavaksi. Teurastuksen yhteydessä kokonaan hylätystä ruhosta ei makseta tukea. Jos lihasian ruho on sen sijaan hylätty osittain, ruho on tuen piirissä, jos ruhon kokonaispaino, ruhon hylätty osa mukaan lukien, on vähintään 61 kiloa. Tukea maksetaan tilalta myydyistä ja tilalle omaan käyttöön otetuista tai suoramyyntiin menevistä eläimistä.

Jos ruho on hylätty teurastamon tekemän teurastusvirheen takia ja teuraseläimestä on maksettu tuottajalle normaali teurastili, on ruho tuen piirissä. Jos eläin kuolee kuljetuksen aikana tai se kuolee teurastamon navetassa, se ei ole tuen piirissä.
21 § Lihasikojen ja lihasiipikarjan tukihakemuksen liitteet

Tukihakemuslomakkeen nro 101C III-osan liitteenä tulee olla teuraseläinten ostajalta, jäljempänä ostaja, alkuperäisenä tai jäljennöksenä kuitti, josta tulee ilmetä:

 1)

ostajan nimi;

 2)

teuraseläimen myyjän nimi; sekä

 3)

eläimen teurastuspäivämäärä ja ruhopaino.

Jos ostajana on muu kuin teurastamo, tulee tositteesta lisäksi ilmetä teurastamon nimi, jossa eläin on teurastettu.

Ostaja voi toimittaa tuottajalle myös yhteenvedon vuoden 2001 aikana teurastetuista eläimistä. Yhteenvedosta tulee ilmetä:

 1)

teuraseläinten myyjän nimi;

 2)

vuosi, jonka aikana eläimet on teurastettu;

 3)

teurastettujen lihasikojen lukumäärä tai teurastetun lihasiipikarjan nimi ja lukumäärä; sekä

 4)

maininta siitä, sisältyykö lukumäärään myös eläimiä, jotka tuottaja on teurastuttanut ja ottanut takaisin tilalle.

Jos ostajana on muu kuin kuin teurastamo, tulee yhteenvedossa olla lihasikojen ja lihasiipikarjan lukumäärä teurastamoittain.

Lihasikojen osalta lukumäärätiedon lisäksi yhteenvedossa tulee olla teksti, jonka mukaan yhteenveto sisältää lihasiat, joiden ruhopaino on ollut vähintään 61 kiloa.

Yhteenveto tulee tehdä osakeyhtiömuotoisten ostajien osalta osakeyhtiölain (734/1978) 16 luvun 7 a §:ssä säädetylle lomakkeelle tai ostajan ollessa muu yhteisö tai yksittäinen toiminnanharjoittaja vastaavat tiedot sisältävälle lomakkeelle, josta ilmenevät 3―5 momentissa mainittujen tietojen lisäksi ilmoittajan nimi. Yhteenveto tulee allekirjoittaa tai varustaa yrityksen leimalla ja ilmoittajan yhteystiedoilla, mukaan lukien puhelinnumerotiedot.

Jos teurastuspaikassa teurastetaan sen osakkaan, yhtiömiehen, jäsenen tai muun vastaavan teurastuspaikan omistajiin kuuluvan tahon kasvattamia eläimiä, ei teurastuspaikka voi antaa 3 momentissa tarkoitettua yhteenvetoa. Tukihakemuksen liitteenä tulee tällöin olla kopio punnituspäiväkirjan niistä sivuista, joissa on ruhopainomerkinnät sekä muu mahdollinen selvitys teurastetuista eläimistä.
22 § Siitokseen myytyjen nuorten sikojen tukikelpoisuus

Nuorista siitossioista maksetaan nuoren siitossian tuki vain kerran. Tuki maksetaan sille tuen hakijalle, jonka tilalta nuori siitossika on myyty sen jälkeen kun eläin on tullut kolmen kuukauden ikäiseksi. Siitokseen myytäväksi tarkoitettua nuorta porsimatonta sikaa ei C-alueella toimiva myyjä saa laskea laskentapäivänä emakoksi.
23 § Nuorten siitossikojen tukihakemuksen liitteet

Tukihakemuslomakkeen numero 101C III-osan liitteenä tulee olla eläimen myynti-ilmoitus tai muu hyväksyttävä selvitys, josta tulee ilmetä seuraavat tiedot:

 1)

eläimen myyjän nimi;

 2)

eläimen myyntipäivämäärä;

 3)

ostajan tai välittäjän nimi;

 4)

ostajan tai välittäjän yhteystiedot, mukaan lukien puhelinnumerotiedot;

 5)

eläimen syntymäaika; sekä

 6)

eläimen korvanumero.

Eläinten ostaja tai välittäjä voi tehdä ostamistaan nuorista siitossioista vuosiyhteenvedon, jonka tulee kunkin eläimen osalta sisältää 1 momentissa luetellut tiedot.
24 § Hevoset

Etelä-Suomen tukiasetuksen 7 §:n 7 momentissa ja pohjoisen tukiasetuksen 12 §:n 5 momentissa ja tarkoitettu rekisteröinti katsotaan suoritetuksi sen jälkeen, kun rekisteröintitoimenpiteet on suoritettu loppuun ja hevosen omistajalla tai haltijalla on hevosesta Suomen Hippos ry:n antama rekisteritodistus tai hevospassi.

Tamman tulee olla astutettu jalostukseen hyväksytyllä oriilla. Ponitamman tulee olla puhdasrotuinen ja sille käytetyn oriin tulee edustaa samaa rotua.

Suomenhevostammat ja lämminveriset ravihevostammat voidaan astuttaa myös tuen hakijan omalla oriilla. Jos tamma on astutettu omalla kantakirjaamattomalla oriilla, tuen hakijan on ennen tuen maksamista toimitettava kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle oikeaksi todistettu jäljennös varsomistodistuksesta tai eläinlääkärin antama lausunto tamman luomisesta.
25 § Rehuala

Emolehmien ja sonnien eläintiheyttä laskettaessa rehualana käytetään naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 12 artiklan 2 kohdan b alakohdan tarkoittamaa rehualaa siten kuin Euroopan yhteisön kokonaan rahoittamista eläinpalkkioista annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (15/2000) 9 §:ssä säädetään.
5 luku Eläimistä ja kutun maidosta pidettävä kirjanpito
26 § Naudat

Nautojen tulee olla rekisteröintiasetuksen mukaisesti merkittyjä maa- ja metsätalousministeriön hyväksymillä korvamerkeillä sekä rekisteröitynä eläintunnisterekisteriin. Rekisterin tiedot sekä tilalle toimitetun nautaeläinluettelon tiedot tulee pitää ajan tasalla.
27 § Siat

Sioista tulee pitää ajan tasalla olevaa kirjanpitoa, josta ilmenevät 2 §:n 12―15 kohdassa määriteltyjen eläinryhmien tasolla eläinten lukumäärien lisäykset ja vähennykset.
28 § Siipikarja

Siipikarjasta tulee pitää ajan tasalla olevaa kirjanpitoa, josta ilmenevät 2 §:n 17―25 kohdassa määriteltyjen eläinryhmien tasolla eläinten lukumäärän lisäykset ja vähennykset.

29 § Uuhet, kutut ja hevoset

Uuhista, kutuista ja hevosista tulee pitää ajan tasalla olevaa kirjanpitoa, josta ilmenevät eläinten lukumäärän lisäykset ja vähennykset. Hevosten osalta kirjanpitoa tulee pitää 2 §:n 28 kohdassa määriteltyjen eläinryhmien tasolla.
30 § Kuttujen maidontuotannosta pidettävä kirjanpito

Kuttujen maidontuotannosta tulee pitää kirjanpitoa 1 päivästä tammikuuta 2001 alkaen maa- ja metsätalousministeriön lomakkeella numero 410. Jokaiselta kuukaudelta tulee täyttää oma lomake. Kuttujen maidontuotannosta voi pitää kirjanpitoa myös ATK:lla. Jokaiselta kuukaudelta tulee tällöin saada erillinen lomaketta vastaavat tiedot sisältävä tuloste.

Päivittäiseen 1 momentissa tarkoitettuun lomakekirjapitoon merkitään:

 1)

suoramyyntimaidon myynti sekä myyntiin tai omaan käyttöön valmistetun juuston valmistukseen käytetty maitomäärä; sekä

 2)

suoramyyntimaidon ostajat.

Kuukausittaiseen 1 momentissa tarkoitettuun lomakekirjanpitoon merkitään:

 1)

kuukauden aikana valmistetun juuston määrä juustotyypeittäin;

 2)

kuukausittain tuen hakijan taloudessa käytetty maitomäärä; sekä

 3)

kuukauden aikana meijeriin toimitettu maitomäärä.

Jos kutun maidosta tehdään muita tuotteita kuin juustoa, tulee maidon käytöstä pitää erillistä tuotekohtaista päivittäistä kirjanpitoa, johon tulee lisäksi merkitä kunkin kuukauden aikana valmistettujen tuotteiden määrä.

Tuen hakijan taloudessa käytettäväksi maitomääräksi hyväksytään 1,0 litraa henkilöä ja päivää kohti. Tuen hakijan taloudessa oleviksi henkilöiksi luetaan henkilöt, joiden väestötietolaissa (507/1993) tarkoitettu asuinpaikka on sama kuin tuen hakijalla.

Eläinten ravinnoksi käytettävää maitomärää ei lasketa mukaan kutun maidontuotantoon.
31 § Kuttujen maidontuotannosta pidettävän kirjanpidon toimittaminen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle

Tuen hakijan on toimitettava 30 §:n 1 momentissa tarkoitettu kuukausittainen lomake tai vastaavat tiedot sisältävä ATK-tuloste tammi-elokuussa 2001 tuotetun kutun maidon määrästä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle viimeistään 17 päivänä syyskuuta 2001.

Kutun pidon aloittavan hakijan on toimitettava 30 §:n 1 momentissa tarkoitettu kuukausittainen lomake tai vastaavat tiedot sisältävä ATK tuloste touko-elokuussa 2001 tuotetun kutun maidon määrästä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle viimeistään 17 päivänä syyskuuta 2001.

Muita tuotteita kuin juustoa valmistavien hakijoiden on toimitettava 30 §:n 4 momentissa tarkoitettu erillinen tuotekohtainen kuukausittainen kirjanpito edellä 1 ja 2 momenteissa mainituilta ajanjaksoilta kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle viimeistään 17 päivänä syyskuuta 2001.
6 luku Hallintaoikeuden siirrot
32 § Koko tilan hallintaoikeuden siirto

Jos tilalla tapahtuu tuen hakemisen jälkeen hakuvuoden aikana koko tilan hallintaoikeuden siirto Etelä-Suomen kansallisen tukiasetuksen 4 §:n 9 momentissa, pohjoisen tukiasetuksen 4 §:n 9 momentissa, kasvinviljelyn kansallisen tukiasetuksen 4 §:n 6 momentissa tai perunatukiasetuksen 5 §:n 4 momentissa säädetyllä tavalla, uuden haltijan tulee osoittaa tapahtunut hallintaoikeuden muutos toimittamalla viimeistään 11 päivänä syyskuuta 2001 kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle maa- ja metsätalousministeriön ilmoituslomake numero 156 koko tilan hallinnan siirrosta. Lomakkeen mukana on toimitettava tarpeelliset kopiot kauppakirjasta, vuokrasopimuksesta ja muista vastaavista selvityksistä.
33 § Kotieläintukien hakeminen

Jos koko tilan hallintaoikeuden siirto tapahtuu ennen lopullisen tuen hakua, tilan uusi haltija voi tilan entisen ja uuden haltijan välisen sopimuksen perusteella hakea kotieläintuet myös niistä eläimistä, jotka entisellä haltijalla oli tilan hallinnan siirtoa edeltävänä aikana.
34 § Kotieläintukien maksaminen

Jos kotieläintukien ennakko on maksettu tilan entiselle haltijalle, lopullinen tuki maksetaan ensisijaisesti tilan entiselle haltijalle, jolloin tilatunnusta ei tarvitse vaihtaa. Jos tuki halutaan maksettavaksi tilan uudelle haltijalle, tulee tilatunnus vaihtaa. Tilan entiseltä haltijalta peritään tässä tapauksessa maksettu tuen ennakko takaisin valtiolle.
7 luku Erinäiset säännökset
35 § Kirjanpidon säilyttäminen

Tuen hakijan on säilytettävä kaikki tuen hakuun liittyvät asiakirjat, kirjanpitoon liittyvät luettelot sekä osto- ja myyntikuitit tai muut tositteet vähintään tukihakua koskevan vuoden sekä sitä seuraavat kolme vuotta.
36 § Maksatuksista pidättäytyminen eläinsuojelutapauksissa

Kun kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tietoon tulee tapauksia, joissa on nostettu syyte eläinsuojelulainsäädännön vastaisesta eläinten hoidosta, josta tulee todennäköisesti rikoslain (39/1889) 17 luvussa säädetty tuomio eläinsuojelurikoksesta tai lievästä eläinsuojelurikoksesta tai jos on todennäköistä, että asiassa tullaan nostamaan kyseinen syyte, viranomainen voi jättää toistaiseksi maksamatta joko kokonaan tai osittain kyseisistä eläimistä maksettavat tuet. Lopullinen päätös asiasta tehdään tuomioistuimen lainvoimaisen ratkaisun jälkeen.
37 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä toukokuuta 2001.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Helsingissä 8 päivänä toukokuuta 2001

Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä Ylitarkastaja Esa Hiiva