1 luku Hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteet

1 § Työterveyshuollon järjestäminen

Työnantajan tulee järjestää työterveys-huolto käyttäen työterveyshuoltolain (1383/2001) 3 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdissa määriteltyjä työterveyshuollon ammattihenkilöitä ja asiantuntijoita.

Yrittäjien ja muiden omaa työtään tekevien työterveyshuollossa noudatetaan soveltuvin osin, mitä tässä asetuksessa säädetään.

2 § Työterveyshuollon tavoitteet ja toimintatapa

Työterveyshuollon tavoitteena on terveellinen ja turvallinen työ, työympäristö ja työyhteisö, työhön liittyvien terveysvaarojen ja haittojen ehkäisy samoin kuin työntekijän terveyden sekä työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen, edistäminen ja seuranta työuran eri vaiheissa.

Hyvään työterveyshuoltokäytäntöön kuu-luu hyvä ammattikäytäntö, monitieteinen ja moniammatillinen toimintatapa, tarvittava tieto työpaikan työolosuhteista sekä työterveyshuoltolain 12 §:ssä tarkoitettu yhteistyö ja -toiminta. Työterveyshuollon tulee olla jatkuvaa toimintaa, johon sisältyy työpaikan tarpeiden arviointi, toiminnan suunnittelu, varsinainen toiminta vaikutusten aikaansaamiseksi, seuranta ja arviointi sekä laadun jatkuva parantaminen.

3 § Suunnittelu

Työterveyshuollon toiminnan suunnittelussa tulee määritellä työterveyshuollon tavoitteet, työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden tarve, toimintatavat ja keinot, joilla ehkäistään työstä ja työympäristöstä, työpaikan rakenteesta ja työn järjestelyistä aiheutuvia terveysvaaroja ja -haittoja sekä ylläpidetään ja edistetään työympäristön ja työyhteisön terveellisyyttä ja toimivuutta sekä työntekijän terveyttä ja työkykyä.

Työterveyshuollon sisältöä suunniteltaessa tulee käyttää terveysvaarojen ja -haittojen arviointiin soveltuvia menetelmiä ja monitieteistä tietoa työn ja terveyden välisistä suhteista ja niiden hallinnasta sekä terveyden edistämisestä.

4 § Toteuttaminen

Työterveyshuoltoa tulee toteuttaa työhön, työympäristöön, työyhteisöön ja työntekijöihin kohdistuvin toimenpitein ja menetelmin.

Työterveyshuollon sisältöä määriteltäessä tulee selvittää muun muassa seuraavia tekijöitä:

työn fysikaaliset, kemialliset ja biologiset altisteet;

työn fyysinen ja psyykkinen kuormittavuus;

työntekijän terveydentila sekä työ- ja toimintakyky;

työntekijän yksilöllisistä ominaisuuksista aiheutuva erityinen ja muu sairastumisen vaara;

työstä johtuva ammattitaudin, tapaturman sekä väkivallan vaara ja uhka;

työaikajärjestelyt, mukaan lukien sellainen yötyö, jolla on terveysvaikutuksia;

työolosuhteiden muutostilanteet;

henkilöstörakenne työpaikalla;

eri työ- ja palvelussuhdemuotoihin, kuten lyhytaikaisiin työsuhteisiin ja muihin työjärjestelyihin liittyvät terveydelliset vaarat ja haitat; sekä

10)

edellä mainittujen ja mahdollisten muiden tekijöiden yhteisvaikutukset.

Työterveyshuollon tulee selvittää 2 momentissa mainitut seikat siten, että se voi asiantuntijana tehdä aloitteita ja ehdotuksia työnantajalle tai tämän edustajalle:

toimenpiteistä ja menettelytavoista työn, työympäristön ja työmenetelmien parantamiseksi ja kehittämiseksi työpaikalla;

työntekijään ja eri työntekijäryhmiin kohdistuvista toimenpiteistä terveydentilan seuraamiseksi ja terveyden ja työkyvyn ylläpitämiseksi ja edistämiseksi; sekä

työn ja työolosuhteiden kehittämiseksi ja terveysvaarojen ja -haittojen ehkäisemiseksi.

2 luku Työterveyshuollon sisältö

5 § Työterveyshuollon menetelmät

Työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden tulee käyttää tieteellisesti tai kokemusperäisesti parhaita, tarkoituksenmukaisia ja luotettavia menetelmiä. Menetelmien tulee lisäksi olla tehokkaita ja vaikuttavia.

6 § Työpaikkaselvityksen määritelmä ja tavoitteet

Työpaikkaselvityksellä tarkoitetaan työstä, työympäristöstä ja työyhteisöstä aiheutuvien terveysvaarojen ja -haittojen tunnistamista ja arviointia sekä ehdotusten tekemistä työympäristön ja työyhteisön jatkuvaksi kehittämiseksi, havaittujen terveysvaarojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja edistämiseksi.

7 § Työpaikkaselvityksen tekeminen

Työpaikkaselvitys tulee tehdä toiminta-suunnitelman laatimiseksi työterveyshuoltoa aloitettaessa, sen muuttamiseksi tai tarkistamiseksi työpaikan työolosuhteiden olennaisesti muuttuessa tai työterveyshuollon toimintasuunnitelman mukaisin määräajoin. Työpaikkaselvityksen avulla selvitetään ja toteutetaan 4 §:stä johtuvat toimenpiteet 5 §:ssä mainituin menetelmin yhteistyössä työpaikan eri tahojen kanssa.

Työpaikkaselvityksestä laaditussa asiakirjassa tulee esittää johtopäätökset työolosuhteiden terveyteen vaikuttavista tekijöistä ja tarvittavat toimenpide-ehdotukset.

8 § Terveystarkastuksen määritelmä ja tavoite

Terveystarkastuksella tarkoitetaan kliinisillä tutkimuksilla tai muilla tarkoituksenmukaisilla ja luotettavilla menetelmillä suoritettua terveydentilaa ja työ- ja toimintakykyä koskevaa tarkastusta sekä terveyden edistämiseen liittyvää terveyden tilan selvittämistä.

Terveystarkastuksen tavoitteena on:

työperäisten sairauksien oireiden tunnistaminen tarvittaviin toimiin ryhtyminen niiden ennaltaehkäisemiseksi;

työntekijän terveyden ja työ- ja toimintakyvyn arviointi, ylläpitäminen ja edistäminen sekä niihin vaikuttavien tekijöiden seuranta;

tietojen hankkiminen työstä, työolosuhteista ja työyhteisön toimivuudesta;

tietojen antaminen työhön liittyvistä terveysvaaroista ja -haitoista sekä ohjaus terveellisiin ja turvallisiin työtapoihin, joka sisältää opastuksen henkilökohtaisten suojaimien käytöstä; sekä

mahdollisimman varhainen tarpeellisen hoidon ja kuntoutustarpeen selvittäminen sekä hoitoon ja kuntoutukseen ohjaaminen.

9 § Terveystarkastuksen sisältö

Terveystarkastuksen sisältö vaihtelee työn vaatimusten, altisteiden ja työntekijän ominaisuuksien mukaan.

Terveystarkastuksen sisältöä ja käytettäviä menetelmiä suunniteltaessa tulee ottaa lisäksi huomioon 4 §:ssä mainitut seikat, aikaisempi altistuminen sekä työtekijän altistuminen myös muille kuin välittömästi työstä ja työpaikan olosuhteista johtuville tekijöille.

10 § Terveystarkastuksen tekeminen

Terveystarkastus on, jollei tarkastusta ole toimitettava muun lain nojalla, suoritettava:

sijoitettaessa työntekijä työtehtäviin, joista aiheutuu erityistä sairastumisen vaaraa tai tapaturmavaaraa taikka työtehtävien muutoin sitä edellyttäessä;

työntekijän työskennellessä erityistä sairastamisen vaaraa tai tapaturmavaaraa aiheuttavissa työtehtävissä;

työntekijän iän, sukupuolen, fysiologisen tilan sekä työstä johtuvien terveyden vaarojen ja haittojen sitä edellyttäessä;

normaalista poikkeavien työvuorojen tai yötyön sitä edellyttäessä;

uusien käyttöön otettavien aineiden ja menetelmien terveysvaikutusten sitä edellyttäessä;

tarvittaessa työtekijän terveydentilan toteamiseksi myös altistumisen loputtua;

työn terveydellisten erityisvaatimusten perusteella;

tarpeen vaatiessa työtehtävien olennaisesti muuttuessa tai työuran eri vaiheissa; sekä

sairausvaiheiden yhteydessä työntekijän terveydentilan ja työkyvyn sitä edellyttäessä.

11 § Vajaakuntoisten työntekijöiden työssä selviytymisen seuranta ja edistäminen sekä kuntoutukseen ohjaaminen

Työnantajan tulee järjestää työterveys-huollon ammattihenkilöitä ja asiantuntijoita käyttäen työterveyshuoltolain 12 § 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu sairauden, vian tai vamman vuoksi vajaakuntoisen työntekijän työssä selviytymisen seuranta ja edistäminen. Toimenpiteiden tulee suuntautua vajaakuntoisen työntekijän työhön, työvälineisiin, työympäristöön, työyhteisöön, työntekijän ammatilliseen osaamiseen ja terveyteen sekä tarvittaessa työjärjestelyihin. Jos työterveyshuollon toiminnalla ja työpaikalla tehtävillä järjestelyillä ei ole mahdollista riittävästi tukea vajaakuntoisen työntekijän työkykyä, häntä tulee neuvoa kuntoutusta koskevissa asioissa tai hänet tulee ohjata hoitoon taikka lääkinnälliseen tai ammatilliseen kuntoutukseen.

Asianmukaisiin toimenpiteisiin työntekijän työkyvyn ylläpitämiseksi ja palauttamiseksi tulee ryhtyä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa työkyvyttömyyden uhatessa. Työkyvyn ylläpitämisessä ja palauttamisessa tulee ottaa huomioon 1 momentissa mainitut seikat.

12 § Neuvonta ja ohjaus

Tietoja, neuvontaa ja ohjausta tulee antaa:

työterveyshuollon tavoitteista ja sisällöstä toimintaa aloitettaessa ja toiminnan eri vaiheissa;

työssä ja työpaikalla esiintyvistä terveysvaaroista ja -haitoista, niiden merkityksestä ja niiltä suojautumisesta sekä ensiapujärjestelyistä;

terveellisistä ja turvallisista työmenetelmistä työtä aloitettaessa ja tarvittaessa työn kestäessä;

ammattitaudeista ja työtapaturmista sekä niiden ehkäisystä;

muusta työhön liittyvästä sairastavuudesta;

työn, työympäristön ja työyhteisön parantamisesta sekä työntekijän terveyden ja työkyvyn ylläpitämisestä ja edistämisestä työuran eri vaiheissa;

päihteiden väärinkäytön ehkäisystä sekä päihdeongelmaisten varhaisesta tunnistamisesta sekä hoidosta ja hoitoon ohjaamisesta;

työmenetelmiin, työjärjestelyihin ja työ-aikoihin sekä työpaikan olosuhteisiin ja niiden muutoksiin liittyvistä terveysvaaroista ja -haitoista ja niiden hallinnasta;

työhön liittyvän fyysisen ja henkisen väkivallan ehkäisemisestä ja hallinnasta sekä;

10)

työttömyyden uhatessa.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut seikat tulee ottaa huomioon annettaessa selvitys työntekijän työn kuormittavuudesta.

Neuvonnan ja ohjauksen järjestämisessä työterveyshuollon on omalta osaltaan otettava huomioon työhön perehdyttämiseen ja opastamiseen liittyvä työturvallisuus- ja työterveysneuvonta.

13 § Työkyvyn ylläpitäminen

Työterveyshuoltolain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu työkykyä ylläpitävä toiminta tulee toteuttaa ensisijaisesti työpaikalla sisäisin toimenpitein.

Työpaikalla työterveyshuoltolain 12 § 1 momentin 1―9 kohtien perusteella tehtävien toimenpiteiden suunnittelussa ja toteuttamisessa tulee ottaa huomioon työkyvyn tukeminen ja edistäminen sekä terveysvaarojen ja -haittojen ehkäisy.

14 § Ensiapuvalmius

Työterveyshuollon tulee osallistua työturvallisuuslain (299/1958) 36 §:ssä tarkoitetun ensiavun järjestämiseen.

Työpaikkaselvityksessä tulee arvioida ensiapuvalmiuden tarve. Suunnittelussa tulee ottaa huomioon ensiaputaitojen ja -välineiden tarve ja työpaikan erityisvaatimukset. Suunnittelu tulee toteuttaa yhteistyössä työterveyshuoltolain 12 §:n 2 momentin mukaisesti ja tarvittaessa väestönsuojelu- sekä pelastus-toimen organisaatioiden edustajien kanssa. Suunnittelussa tulee huomioida ensiapuvalmiudet suuronnettomuustapauksissa.

Ensiavun järjestämiseen kuuluu myös työstä tai työtilanteistä johtuvien psyykkisten reaktioiden hallitsemiseksi tarpeellinen neuvonta ja ohjaus.

15 § Toiminnan laadun ja vaikuttavuuden arviointi ja seuranta

Työterveyshuollon laatua tulee arvioida seuraamalla:

toimenpiteiden vaikuttavuutta työympäristössä ja työyhteisössä;

työntekijöiden altistumista, työtapaturmia ja ammattitauteja;

terveydentilaa, työkykyä ja sairauspois-saoloja;

työterveyshuollon omia toimintatapoja

tavoitteiden ja toimenpide-ehdotusten toteutumista; sekä

asiakastyytyväisyyttä.

3 luku Työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutus

16 § Työterveyshuollossa toimivat lääkärit

Työterveyshuollossa päätoimisesti toimivan laillistetun lääkärin tulee olla työterveys-huollon erikoislääkäri. Päätoimiseksi katsotaan henkilö, joka työskentelee työterveys-huollon tehtävissä keskimäärin 20 tuntia tai enemmän viikossa.

Työterveyshuollossa osa-aikaisesti toimivalla laillistetulla lääkärillä tulee olla vähintään seitsemän opintoviikon laajuinen työterveyshuollon koulutus kahden vuoden kuluessa työterveyshuollon tehtäviin siirtymisestä.

Mitä edellä 1 ja 2 momentissa on säädetty, ei sovelleta erikoistuvaan lääkäriin, vaan tästä on säädetty erikseen erikoislääkärin tutkinnosta annetussa asetuksessa (678/1998).

17 § Työterveyshuollossa toimivat terveyden- hoitajat

Työterveyshuollossa päätoimisesti toimivalla laillistetulla terveydenhoitajalla tulee olla terveydenhoitajan pätevyys ja ammatti-korkeakoulussa suoritetut työterveyshuollon erikoistumisopinnot tai vähintään seitsemän opintoviikon laajuinen työterveyshuollon koulutus kahden vuoden kuluessa työterveyshuollon tehtäviin siirtymisestä.

Päätoimiseksi katsotaan henkilö, joka työskentelee työterveyshuollon tehtävissä keski-määrin 20 tuntia tai enemmän viikossa.

18 § Työterveyshuollon asiantuntijat.

Asiantuntijoilla tarkoitetaan henkilöä, jolla on:

laillistetun fysioterapeutin pätevyys ja ammattikorkeakoulussa suoritetut työterveyshuollon erikoistumisopinnot tai vähintään seitsemän opintoviikon laajuinen työterveys-huollon koulutus kahden vuoden kuluessa asiantuntijatoiminnan aloittamisesta;

laillistetun psykologin pätevyys ja vähintään seitsemän opintoviikon laajuinen työterveyshuollon koulutus kahden vuoden kuluessa asiantuntijatoiminnan aloittamisesta; tai

työhygienian, ergonomian, teknisen, maatalouden, työnäkemisen, ravitsemuksen, puheterapian tai liikunnan alan soveltuva korkeakoulu-, tai muu vastaava alan aikaisempi ammatillinen tutkinto ja riittävät tiedot työterveyshuollosta, jolla tarkoitetaan vähintään yhden opintoviikon laajuista sosiaali- ja terveysministeriön ohjeiden mukaista työterveyshuollon lisäkoulutusta.

19 § Koulutuksen seuranta

Sosiaali- ja terveysministeriön tulee seurata työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden käytön ja koulutuksen toteutumista sekä arvioida ne kahden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.