2001

1155/2001 Valtioneuvoston asetus yritysten kansainvälistymisen edistämiseen myönnettävästä valtionavustuksesta sekä yleisavustuksesta ulkomaankauppaa ja yritysten kansainvälistymistä edistäville järjestöille ja yhteisöille

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty kauppa- ja teollisuusministeriön esittelystä, säädetään 27 päivänä heinäkuuta 2001 annetun valtionavustuslain (688/2001) 8 §:n nojalla:

 1 luku Soveltamisala ja määritelmät
1 § Soveltamisala

Tällä asetuksella säädetään tarkemmin valtion talousarvion määrärahamomenttien 32.50.40 ja 32.50.41 perusteella myönnettävien valtionavustusten myöntämisestä, maksamisesta ja käytöstä.
2 § Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

 1)

valtionapuviranomaisella kauppa- ja teollisuusministeriötä;

2)

yhteishankkeella yritysten toimialakohtaisesti tai muuten yhdessä toteuttamaa hanketta, joka voi sisältää yksittäisen tapahtuman tai tapahtumakokonaisuuden ja johon osallistuu vähintään neljä yritystä, jollei hankkeen luonteesta muuta johdu;

3)

vientirenkaalla pitkäkestoista yritysryhmän yhteishanketta, jonka tarkoituksena on viennin aloittaminen tai lisääminen tietylle markkina-alueelle;

4)

kaupallis-teollisella viestinnällä ja markkinoinnilla sellaisia hankkeita, joissa edistetään suomalaisten yritysten tuotteiden ja palveluiden tunnettuutta yleisesti.

2 luku Avustus yritysten kansainvälistymisen edistämiseen (mom. 32.50.40)
3 § Avustettavat hankkeet

Valtionavustusta voidaan myöntää suomalaisten teollisten ja palveluyritysten yhteishankkeisiin, jotka edistävät uuden vientitoiminnan käynnistämistä tai uuden markkina-alueen avaamista, lisäävät vientiä yritysten vanhoille markkina-alueille, parantavat vientiään aloittavien pienten ja keskisuurten yritysten vientivalmiuksia, edistävät yritysten markkinoillepääsyä ja kansainvälistymistä tai monipuolistavat viennin rakennetta.

Valtionavustusta voidaan myöntää myös kaupallis-teollisille viestintä- ja markkinointihankkeille, laajoille matkailun ulkomaan markkinoinnin hankkeille ja muille suomalaisen yritysten vientiä ja kansainvälistymistä edistäville hankkeille.
4 § Avustuksen kohteena olevat yhteisöt

Valtionavustusta voidaan myöntää yhteisölle, joka vastaa hankkeen toteuttamisesta ja joka yhteishankkeissa kanavoi avustuksen osallistuville yrityksille. Ulkomailla rekisteröidyille yhteisöille avustusta yhteishankkeisiin voidaan myöntää vain, jos avustus kanavoituu suomalaisten yritysten viennin ja kansainvälistymisen edistämiseen.

Valtionavustusta voidaan myöntää hankkeelle enintään yhdeksi vuodeksi kerrallaan. Hankkeeseen osallistuvien yritysten tuotteilla ja palveluilla tulee olla riittävä kotimaisuus- ja jalostusaste.
5 § Avustuksen käyttökohteet

Valtionavustuksen käyttökohteina voivat olla:

 1)

vienninedistämistapahtumat, yritysten vientivalmiuksien parantamiseen liittyvien koulutustilaisuuksien järjestäminen sekä yritysten ulkomaille suuntautuvat markkinaselvitysmatkat;

 2)

markkinointitoimenpiteet ulkomailla sekä yhteisesti toteutetut ostaja-, asiantuntija- ja vaikuttajaryhmien Suomeen suuntautuvat vierailut;

 3)

vientirenkaiden ja yhteisvientipäälliköiden kulut;

 4)

ulkopuolisten ja ostajasta riippumattomien tahojen tekemät markkinatutkimukset;

 5)

kaupallis-teolliset viestintäkampanjat sekä lehtimiesvierailut.
6 § Hyväksyttävät kulut

Hyväksyttäviä kuluja voivat olla hankkeen toteuttamisen kannalta välttämättömät kulut. Välttämättömiä kuluja eivät ole osallistuvien yritysten omat kulut, vapaaehtoiset henkilösivukulut tai sellaiset vähämerkityksiset kulut, joilla ei ole olennaista vaikutusta hankkeen toteuttamiseen.
7 § Valtionavustuksen määrä

Valtionavustusta voidaan myöntää enintään 50 prosenttia avustukseen hyväksyttävistä kuluista, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Yhteishankkeissa avustusta voidaan myöntää pienille ja keskisuurille yrityksille enintään 50 prosenttia ja muille yrityksille enintään 40 prosenttia avustukseen hyväksyttävistä kuluista. Vientirenkaissa avustus voi olla pienille ja keskisuurille yrityksille enintään 65 prosenttia hyväksyttävistä kuluista. Pieni ja keskisuuri yritys määritellään Euroopan yhteisöjen komission suosituksen 96/280/EY mukaan.

Jos avustuksen saavan yhteisön toiminnan menoihin ei myönnetä muuta julkista tukea, avustusta voidaan lisäksi myöntää enintään 10 prosenttia myönnetyn valtionavun määrästä suomalaisille yrityksille järjestetyn yhteishankkeen yleishallintokuluihin.

Kaupallis-teollisissa viestintä- ja markkinointihankkeissa, matkailuhankkeissa ja muissa yleisissä vientiä ja kansainvälistymistä edistävissä hankkeissa avustus voi olla enintään 75 prosenttia hyväksyttävistä kuluista, jos se hankkeen luonteen vuoksi on perusteltua.

Edustus-, vastaanotto- ja tarjoilukuluihin valtionavustusta voidaan myöntää enintään 25 prosenttia.
8 § Eräät yksittäiset kuluerät

Hankkeisiin voi sisältyä yksittäisiä kulueriä, joissa valtionavustus voi ylittää 7 §:ssä mainitut prosenttiosuudet, jos se on valtionavustuksen myöntämisen tavoitteiden saavuttamiseksi välttämätöntä ja perusteltua.
9 § Hankkeessa saatavat tulot

Hankkeessa saatavat tulot otetaan huomioon vähennyksenä ennen avustuksen lopullisen määrän vahvistamista. Hankkeen järjestäjän osallistuvilta yrityksiltä perimät kohtuulliset järjestelykuluveloitukset tai vastaavat palkkiot eivät ole tässä tarkoitettuja hankkeen tuloja.
10 § Valtionavustuksen hakeminen

Valtionavustusta haetaan valtionapuviranomaiselta ennen hankkeen aloittamista.

Hakemuksessa on esitettävä:

 1)

tiedot hakijasta;

 2)

selvitys kyseessä olevan toimialan tai yritysryhmän viennin tai laajoissa hankkeissa kansainvälisen liiketoiminnan kehitysnäkymistä;

 3)

hankekuvaus;

 4)

yhteishankkeeseen osallistuvat yritykset, jos yritysten nimeäminen hankkeen luonteen vuoksi on hakuvaiheessa mahdollista;

 5)

tapahtumakohtainen kustannusarvio, tai pitkäkestoisissa yhteishankkeissa toimintasuunnitelma; sekä

 6)

selvitys hankkeen tavoitteiden toteutumisen seurannasta ja arvioinnista.

Hakemukseen on liitettävä hakijan viimeksi päättyneen tilikauden tilinpäätös, toimintakertomus sekä kaupparekisteriote.

Tarvittaessa hakemuksessa on lisäksi esitettävä selvitys avustuksen kilpailuvaikutuksista.
11 § Pitkäkestoiset hankkeet

Pitkäkestoisissa yhteishankkeissa, joihin sisältyy useita yksittäisiä tapahtumia, on valtionapuviranomaiselle toimitettava tapahtumakohtainen kustannusarvio ja luettelo tapahtumaan osallistuvista yrityksistä ennen kunkin yksittäisen tapahtuman alkamista.
12 § Valtionavustuksen maksaminen

Valtionavustuksen lopullinen määrä vahvistetaan ja valtionavustus maksetaan valtionavustuksen saajalle toteutuneiden, valtionavustuksen perusteeksi hyväksyttävien kulujen perusteella sen jälkeen, kun avustuksen käytöstä on esitetty valtionapuviranomaiselle 13 §:n mukainen hyväksyttävä selvitys.

Pitkäkestoisissa tai laajoissa hankkeissa voidaan valtionavustusta maksaa hakemuksesta ennakkoon 50 prosenttia myönnetystä valtionavustuksesta hankkeen alkaessa ja 30 prosenttia hankkeen puolessa välissä, jos hankkeen toteuttaminen muuten vaarantuisi. Milloin ennakon maksamisen perusteena on huomattaviin ennakkomaksuihin tai muihin vastaaviin eriin sitoutuminen, voi ennakon määrä hankkeen alkaessa olla suurempi, kuitenkin enintään 80 prosenttia myönnetystä valtionavustuksesta.

Valtionavustuksen käyttöajan pidentämistä on haettava päätöksessä mainitun valtionavustuksen käyttöajan kuluessa.
13 § Selvitys valtionavustuksen käytöstä

Valtionavustuksen saajan tulee antaa valtionapuviranomaiselle selvitys valtionavustuksen käytöstä kuuden kuukauden kuluessa avustuspäätöksen mukaisen käyttöajan päättymisestä.

Selvityksen tulee sisältää:

 1)

selostus hankkeen toteutumisesta suhteessa suunniteltuun;

 2)

selvitys hankkeen toteutuneista menoista ja tuloista; pitkäkestoisissa hankkeissa tulot ja menot on yksilöitävä kunkin yksittäisen tapahtuman osalta erikseen;

 3)

tilintarkastajan lausunto, jollei päätöksessä toisin mainita; sekä

 4)

arvio hankkeen tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta.

Valtionapuviranomaisella on oikeus vaatia valtionavustuksen saajalta myös muita hankkeen toteutumiseen liittyviä käyttö- ja seurantatietoja.
3 luku Yleisavustus ulkomaankauppaa ja yritysten kansainvälistymistä edistäville järjestöille ja yhteisöille (mom. 32.50.41)
14 § Yleisavustuksen myöntäminen

Ulkomaankauppaa ja yritysten kansainvälistymistä edistäville järjestöille ja yhteisöille voidaan myöntää yleisavustusta sellaisten neuvonta-, tieto- ja asiantuntijapalveluiden ylläpitämiseen, joilla edistetään erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten valmiuksia kansainvälistymiseen. Finpro ry:lle voidaan lisäksi myöntää yleisavustusta vientikeskusverkoston ylläpitämisestä aiheutuviin kuluihin.
15 § Yleisavustuksen määrä

Yleisavustusta voidaan myöntää enintään 75 prosenttia toiminnan kokonaiskuluista tai hyväksyttävistä menoista sen mukaan kuin avustuspäätöksessä määrätään.
16 § Yleisavustuksen hakeminen

Yleisavustusta haetaan ennen sen toimintavuoden alkua, jonka avustus kattaa.

Hakemuksessa on esitettävä:

 1)

hakijan yhteystiedot ja y-tunnus;

 2)

toimintasuunnitelma ja vahvistettu talousarvio siitä vuodesta, johon yleisavustusta haetaan;

 3)

selvitys tavoitteiden toteutumisen seurannasta ja arvioinnista toimintavuoden aikana; sekä

 4)

viimeksi päättyneen tilikauden tilinpäätös ja tilintarkastajain kertomus sekä toimintakertomus.
17 § Yleisavustuksen maksaminen

Yleisavustus voidaan toimintavuoden aikana maksaa saajalle ennakkoina erillisen maksuaikataulun mukaisesti, jos avustettavan toiminnan tarkoituksenmukainen toteuttaminen sitä edellyttää.
18 § Selvitys yleisavustuksen käytöstä

Yleisavustuksen käytöstä tulee antaa valtionapuviranomaiselle selvitys. Jos ulkomaankauppaa ja yritysten kansainvälistymistä edistävän järjestön tai yhteisön saama yleisavustus ylittää 30 prosenttia saajan toiminnan kokonaiskuluista, asettaa valtionapuviranomainen tuetulle toiminnalle vuosittain yksilöidyt tulostavoitteet.
19 § Tulot ja ylijäämä

Yleisavustuksen kattamasta toiminnasta saadut tulot otetaan huomioon avustusta myönnettäessä. Mikäli yleisavustus kattaa enemmän kuin puolet toiminnan kokonaiskustannuksista, on toiminnasta syntyvästä ylijäämästä palautettava myönnettyä avustusta vastaava osuus. Palautettavasta määrästä voidaan kuitenkin jättää saajan käyttöön toiminnan kehittämiseen tai muuhun erityiseen tarkoitukseen enintään puolet.
4 luku Voimaantulo
20 § Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

Tämä asetus tulee voimaan 10 päivänä joulukuuta 2001 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 2005.

Tällä asetuksella kumotaan 29 päivänä joulukuuta 1999 annettu kauppa- ja teollisuusministeriön päätös toimialakohtaiseen ja yhteishankkeena toteutettavaan viennin edistämiseen myönnettävän valtion tuen käytöstä (21/022/1999) sekä 29 päivänä tammikuuta 1998 annettu valtioneuvoston päätös Suomen Ulkomaankauppaliiton valtionavun perusteista (45/1998).

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa myönnettyihin avustuksiin sovelletaan aiemmin voimassa olleita säännöksiä.

Helsingissä 5 päivänä joulukuuta 2001

Ministeri Sinikka Mönkäre Ylitarkastaja Pertti Hämäläinen