Tätä asetusta sovelletaan maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999), jäljempänä rahoituslaki, 25 §:ssä tarkoitettuihin valtionlainoihin ja lain 29 §:ssä tarkoitettuihin korkotukilainoihin.

Tätä asetusta sovelletaan 1 momentissa tarkoitettujen lainojen ja lainoihin liittyvän tuen hakemiseen, lainan myöntämiseen ja nostamiseen, koron ja lyhennysten maksamiseen sekä muihin lainan ja siihen sisältyvän tai liittyvän tuen hoitoon kuuluviin tehtäviin.

Lainaa haetaan siltä luottolaitokselta, jonka luottolupauksen perusteella lainaan liittyvää tukea on tarkoitus hakea.

Tukihakemus liitteineen on toimitettava luottolaitokselle luottolupauksen saamiseksi. Tukihakemus tulee kuitenkin vireille vasta, kun se on toimitettu työvoima- ja elinkeinokeskukselle.

Luottolaitos hyväksyy tukihakemuksen lainaa koskevat ehdot antamalla lainasta kirjallisen luottolupauksen. Luottolupaus annetaan osana tukihakemusta. Luottolaitos ja tuen hakija voivat keskinäisin sopimuksin tukihakemuksen vireillä ollessa muuttaa tukihakemuksen lainaa koskevia ehtoja luottolupaus mukaan lukien.

Edellä 3 momentissa tarkoitettu luottolupaus sitoo luottolaitosta vastaavalla tavalla kuin tavanomaisin ehdoin myönnettävää lainaa koskeva luottotarjous.

Työvoima- ja elinkeinokeskus päättää tuen myöntämisen yhteydessä valtionlainan määrästä, laina-ajasta ja muista lainaehdoista.

Työvoima- ja elinkeinokeskus hyväksyy tuen myöntämisen yhteydessä korkotukilainan määrän ja muut lainaehdot. Työvoima- ja elinkeinokeskus ei saa ilman luottolaitoksen ja tuen hakijan suostumusta poiketa sellaisista luottolupauksen ehdoista, jotka täyttävät rahoituslaissa ja sen nojalla annetuissa asetuksissa säädetyt edellytykset.

Luottolaitos ei ole velvollinen myöntämään lainaa voimassa olevasta luottolupauksesta poikkeavin ehdoin, jollei se ole etukäteen suostunut luottolupauksesta poikkeamiseen.

Luottolaitos päättää lainan myöntämisestä. Lainan saa myöntää ja sitä koskevan velkakirjan allekirjoittaa sen jälkeen, kun työvoima- ja elinkeinokeskus on tukihakemukseen annetussa päätöksessä hyväksynyt lainan myönnettäväksi. Lainaa ei saa myöntää tukipäätöksestä poikkeavin ehdoin.

Tukipäätös on liitettävä velkakirjaan ja sen ehtoja on noudatettava lainaehtoina. Jos tukipäätöksen ehto poikkeaa velkakirjan ehdosta, on lainaehtona noudatettava tukipäätöksen ehtoa. Tätä koskeva maininta on otettava velkakirjaan.

Lainan saa nostaa sen jälkeen, kun tuen myöntäneen viranomaisen päätös on annettu ja lainaa koskeva velkakirja allekirjoitettu.

Maanostolainan saa nostaa enintään kahdessa erässä. Lainan nostamisen edellytyksenä on työvoima- ja elinkeinokeskuksen antama todistus siitä, että lopullinen luovutuskirja vastaa tukipäätöksen perusteena ollutta luovutuskirjan luonnosta tai esisopimusta tai että ero lopullisessa asiakirjassa on vähäinen eikä olisi vaikuttanut tuen myöntämiseen. Luottolaitokselle on esitettävä työvoima- ja elinkeinokeskuksen tarkastusleimalla varustettu alkuperäinen luovutuskirja. Leimatun luovutuskirjan jäljennös on liitettävä laina-asiakirjoihin.

Lainan ensimmäinen erä on nostettava vuoden kuluessa ja viimeinen erä kahden vuoden kuluessa tuen myöntämisestä. Lainavarat on välittömästi käytettävä kauppakirjassa sovitun lainoituskelpoisen kauppahinnan sekä poismaksettavien tai vastattavaksi otettujen luottojen maksamiseen. Lainan saa kuitenkin maksaa lainan saajalle, jos lainoitettu kauppahinta on maksettu ennen lainan nostamista. Jos lainoitetusta kauppahinnasta on maksettu vain osa, lainan saa maksaa lainan saajalle siltä osin kuin lainoitetusta kauppahinnasta maksettu osa ylittää lainoitetun kauppahinnan ja lainan erotusta vastaavan määrän. Jollei 18 §:n 1 momentista muuta johdu, lainan nostamisen edellytyksenä kuitenkin on, että tilaa tai aluetta ennestään rasittavat rahoituslain, porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain (45/2000) ja rahoituslain 69 §:n 1―3 momentin mukaisen lainsäädännön nojalla myönnetyt lainat ja valtion myyntihintasaamiset sekä maatilatalouden kehittämisrahastosta annetun lain (657/1966) mukaiset valtion myyntihintasaamiset korkoineen maksetaan yhdessä erässä heti takaisin.

Lainan saajalle maksettavan maanostolainan nostamisen edellytyksenä on, että lainan saaja esittää luottolaitokselle laina-asiakirjoihin liitettäväksi maksutositteen siitä, että lainoituskelpoinen kauppahinta on maksettu myyjän tai hänen määräämänsä tilille tai pankkitositteen lainan maksusta. Vastaavat tositteet on liitettävä laina-asiakirjoihin, kun nostettavalla lainalla maksetaan sanotut kauppahintaerät.

Rakentamiseen ja muuhun työn suorittamiseen myönnetyn investointilainan sekä asuntolainan saa nostaa enintään viidessä erässä. Laina tai sen ensimmäinen erä on nostettava vuoden kuluessa tukipäätöksen antamisesta tai, jos tukipäätöksen voimassaoloaikaa on ensimmäisen erän nostamiseksi maaseudun kehittämisestä annetun valtioneuvoston päätöksen (609/2000) 82 §:n 4 momentin nojalla pidennetty, päätöksessä määrättynä aikana.

Ellei 1 momentista muuta johdu, lainan viimeinen erä on nostettava viimeistään kolmen kuukauden kuluttua työn valmistumisesta. Laina on kuitenkin nostettava viimeistään kolmen kuukauden kuluttua työn suorittamiselle asetetun määräajan päättymisestä.

Lainan ensimmäisen ja viimeisen erän tulee kummankin olla vähintään 20 prosenttia lainan määrästä. Lainan saa kerralla nostaa vasta rakennuksen valmistuttua. Nostettaessa lainaa erinä ei osuus, joka vastaa nostetun lainan määrää koko lainasta, saa ylittää rakennuksen valmiusastetta. Viimeinen erä maksetaan kuitenkin vasta rakennuksen valmistuttua kokonaan.

Valmiusasteesta on esitettävä nostolupaa haettaessa todistus. Todistuksen antaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettävä viranomainen tai muu työvoima- ja elinkeinokeskuksen tukipäätöksessä hyväksymä tarkastaja.

Irtaimiston hankintaan myönnetyn investointilainan saa nostaa enintään kahdessa erässä. Laina on nostettava kokonaan vuoden kuluessa tuen myöntämisestä. Siinä tapauksessa, että irtaimistoa ei voi hankkia ennen kuin rakennustyö, joka kuuluu samaan hankekokonaisuuteen, on valmistunut, irtaimiston hankintaan myönnetty laina on nostettava viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun rakentamiseen myönnetyn avustuksen viimeisen erän maksamista on haettava tai vastaavaan tarkoitukseen myönnetty laina nostettava tai sen nostolupaa on haettava taikka, jos tukea rakentamiseen ei ole haettu, avustuksen viimeisen erän maksamista olisi tullut hakea, jos rakentamista olisi tuettu samanaikaisesti kuin irtaimiston hankintaa.

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös sellaiseen nuoren viljelijän lainaan, joka on myönnetty irtaimiston hankintaan.

Jos lainaan sisältyvä tuki on myönnetty osarahoitettavana, edellä 8 ja 9 §:ssä tarkoitettujen lainojen nostamiseksi lainan saajan on esitettävä luottolaitokselle työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätös siitä, että lainan nostamisen edellytykset ovat olemassa. Nostolupaa työvoima- ja elinkeinokeskukselta haettaessa on esitettävä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettävät selvitykset. Nostolupaa on haettava viimeistään kuukausi ennen kuin hakemuksessa tarkoitetun erän nostamiselle säädetty määräaika päättyy. Nostolupaa koskeva hakemus on käsiteltävä kahden viikon kuluessa hakemuksen vireille tulosta.

Nostolupaa ei myönnetä myöhästyneen eikä ilmeisen puutteellisen hakemuksen perusteella. Ennen määräajan umpeen kulumista tehdystä hakemuksesta määräaikaa lainan nostamiselle ja nostoluvan hakemiselle voidaan pidentää, ei kuitenkaan enempää kuin 3 kuukautta. Nostolupaa voidaan hakea samalla, kun haetaan avustuksen maksamista.

Lainan saa 7―9 §:ssä säädettyjen määräaikojen estämättä nostaa, jos päätöksen voimassaoloaikaa tai nostolupaa koskevasta hylkäävästä päätöksestä tehdyn valituksen johdosta tukipäätöksen todetaan olevan voimassa tai lainan noston edellytysten täyttyvän.

Työvoima- ja elinkeinokeskus tai maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus ilmoittaa luottolaitokselle, milloin lainaa ei enää saa myöntää tai nostaa.

Lainansaajan tulee suorittaa valtionlaina takaisin yhtä suurin lyhennyserin puolivuosittain.

Valtionlainan korot ja lyhennykset erääntyvät maksettaviksi kunkin huhti- ja lokakuun viimeisenä päivänä. Lainan ensimmäinen lyhennysmaksu erääntyy maksettavaksi viimeistään sinä eräpäivänä, joka vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan tai sen ensimmäisen erän nostamista. Asuntolainan ja rakennustyöhön myönnetyn investointilainan ensimmäinen lyhennysmaksu erääntyy kuitenkin maksettavaksi viimeistään sinä eräpäivänä, joka kahden vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan tai sen ensimmäisen erän nostamista. Laina tai valtion saaminen on kuitenkin kokonaisuudessaan maksettava yhdellä kertaa lähinnä seuraavana eräpäivänä, jos erääntymätön pääoma on enintään 850 euroa.

Lainan korko on suoritettava kunkin lainaerän nostopäivästä lukien, jollei 12 §:stä muuta johdu.

Laina on 17 §:ssä tarkoitetut maksuhelpotukset mukaan lukien maksettava takaisin valtiolle rahoituslain 30 §:n 1 momentissa säädetyssä ajassa.

Asuntolainan, tuotantorakennuksen rakentamiseen, laajentamiseen ja peruskorjaamiseen myönnetyn investointilainan ja maanostolainan kaksi ensimmäistä vuotta ovat korottomat, jos laina myönnetään valtionlainana.

Korkoa ei myöskään peritä siltä ajalta, joksi on myönnetty lykkäystä korkojen maksamiseen.

Lainansaajan tulee suorittaa korkotukilaina takaisin yhtä suurin lyhennyserin puolivuosittain tai neljännesvuosittain.

Korkotukilainan ensimmäinen lyhennysmaksu erääntyy maksettavaksi viimeistään sinä eräpäivänä, joka vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan tai sen ensimmäisen erän nostamista. Asuntolainan ja rakennustyöhön myönnetyn investointilainan ensimmäinen lyhennysmaksu erääntyy kuitenkin maksettavaksi viimeistään sinä eräpäivänä, joka kahden vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan tai sen ensimmäisen erän nostamista. Lisämaanhankintaan nuorelle viljelijälle myönnetyn korkotukilainan ensimmäinen lyhennysmaksu erääntyy maksettavaksi sinä eräpäivänä, joka kahden vuoden kuluttua lainan nostamisesta ensiksi seuraa. Mitä 11 §:n 2 momentissa säädetään enintään 850 euron määräisen valtionlainan pääoman maksamisesta, sovelletaan vastaavalla tavalla korkotukilainaan.

Korko on suoritettava 1 momentissa määrätyin jaksoin kunkin lainaerän nostopäivästä lukien.

Jollei yrityksen saneerauksesta annetun lain (47/1993) tai yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) mukaisesta tuomioistuimen päätöksestä muuta johdu, mainituissa menettelyissä sovittujen helpotusten lakattua valtionlaina erääntyy 11 §:ssä säädetyin tavoin.

Luottolaitos ja lainansaaja eivät saa sopia korkotukilainan ehtojen muuttamisesta ilman työvoima- ja elinkeinokeskuksen suostumusta, jos on todennäköistä, että muutoksen johdosta valtion korkotukimenot lisääntyvät jäljellä olevana laina-aikana. Edellä sanotun estämättä korkotukilainan ehtoja saa muuttaa sen jälkeen, kun lainaan liittyvä korkotuki on maksettu kokonaan, jos lainan vakuudeksi ei ole myönnetty valtiontakausta eikä laina tai sen korko ole muidenkaan tukitoimenpiteiden kohteena.

Lainansaaja ja luottolaitos voivat sopia laina-ajan lyhentämisestä ja ylimääräisen lyhennyksen maksamisesta sekä niiden vaikutuksesta erääntyviin lyhennyksiin. Ylimääräisestä lyhentämisestä huolimatta on maksamattomalle pääomalle lasketut korkoerät suoritettava lyhentämistä seuraavina eräpäivinä.

Lainansaajan tilapäisten taloudellisten vaikeuksien lieventämiseksi voidaan korkotukilainojen ja valtionlainojen lyhennysmaksuille myöntää lykkäystä sekä valtionlainoille korkovapautta enintään kaksi vuotta kerrallaan, yhteensä kuitenkin enintään viisi vuotta. Lykkäystä myönnetään vähintään puoli vuotta kerrallaan. Perustellusta syystä voidaan lykkäys ja korkovapaus myöntää määrätyillä ehdoilla tai myönnetty helpotus peruuttaa.

Lyhennysten lykkäys voidaan myöntää siten, että laina-aikaa pidennetään lykkäysvuosien määrällä, jolloin lykätyt lyhennyserät peritään yhtä monessa erässä alkuperäisen laina-ajan päätyttyä. Laina on kuitenkin maksettava takaisin rahoituslain 30 §:ssä säädetyn enimmäislaina-ajan kuluessa. Lyhennysten lykkäys voidaan myöntää myös siten, että lykkäysvuosien jälkeen maksettavia lyhennysmaksuja tarkistetaan laina-aikaa muuttamatta.

Lykkäyksen ja korkovapauden myöntää hakemuksesta luottolaitos. Jos lykkäystä tulee aikaisemmat lykkäykset mukaan lukien myönnettäväksi enemmän kuin kaksi vuotta tai jos kysymyksessä on korkovapauden myöntäminen, hakemus on alistettava asianomaisen luottolaitoksen keskusrahalaitoksen ratkaistavaksi. Ennen ratkaisemista maa- ja metsätalousministeriön edustajien on tarkastettava hakemus ja hyväksyttävä maksuhelpotusehdotus. Jos lainan vakuudeksi on myönnetty valtiontakaus, tarkastusta ei suoriteta, vaan lykkäyksen myöntämisen edellytyksenä on työvoima- ja elinkeinokeskuksen suostumus. Jos lykkäyksen johdosta takauspäätöksen ehtoja olisi muutettava lainan takaisinmaksuajan ja suoritusten erääntymistä koskevien ehtojen lisäksi muiltakin osin, on työvoima- ja elinkeinokeskuksen alistettava asia maa- ja metsätalousministeriön ratkaistavaksi.

Maksuhelpotuksen peruuttamisesta päättää työvoima- ja elinkeinokeskus.

Edellä 16 §:ssä ja tässä pykälässä tarkoitetuista valtionlainaa koskevista muutoksista ei saa periä kustannuksia lainan saajalta.

Luottolaitos voi hakemuksesta siirtää tässä asetuksessa tarkoitetut lainat uuden omistajan vastattaviksi, jos uutta rahoituslain mukaista maanostolainaa ei haeta tai myönnetä taikka myönnetty laina on vähäinen suhteessa kokonaiskauppahintaan eikä yhdessä uuteen myönnettyyn lainaan liittyvän tuen kanssa ylitä kyseistä lainatarkoitusta koskevan tuen enimmäismääriä. Muuta yritystoimintaa kuin maatilataloutta varten myönnetyn lainan luottolaitos voi siirtää yrityksen uudelle omistajalle, jos tämä on rahoituslain mukaan tukemiskelpoinen.

Tilan osan luovuttanut velallinen voidaan hakemuksesta vapauttaa vastaamasta lainasta tai myyntihintasaamisesta edellyttäen, että luovutuksensaaja on jo ennestään yhteisvastuussa lainasta tai saamisesta eikä vastuusta vapauttaminen vaaranna lainan tai saamisen takaisinmaksua.

Lainan siirron ja vastuusta vapauttamisen saa tehdä vain työvoima- ja elinkeinokeskuksen suostumuksin. Rahoituslain 69 §:n 2 momentissa tarkoitettuun lainsäädäntöön perustuvan valtion myyntihintasaamisen siirtämisestä päättää työvoima- ja elinkeinokeskus. Siirron saajan tai sen, jonka vastuusta vapauttamisesta on kysymys, on haettava siirtoa tai vastuusta vapauttamista työvoima- ja elinkeinokeskukselta. Hakemukseen tulee sisältyä luottolaitoksen lausunto. Siirtoa koskevaan hakemukseen on liitettävä samat asiakirjat kuin vastaavaan uutta lainaa koskevaan tukihakemukseen sekä luovutuskirjan jäljennös. Vastuusta vapauttamista koskevaan hakemukseen on liitettävä luovutuskirjan jäljennös, velkakirjan jäljennös, selvitys lainan jäljellä olevasta määrästä ja vastuuseen jäävien velallisten lainanhoitokyvystä. Hakemuksiin on liitettävä luottolaitoksen lausunto.

Mitä edellä tässä pykälässä säädetään, sovelletaan myös velallisen vaihtuessa yritystoimintaa yhtiöitettäessä tai yhtiömuotoa muutettaessa.

Laina voidaan siirtää luottolaitoksesta toiseen, jos siirto ja valtionlainoissa lisäksi tarvittavat valtion ja luottolaitoksen väliset velkakirjajärjestelyt toteutetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettävällä tavalla. Lainaa, jonka jäljellä oleva laina-aika on lyhyempi kuin yksi vuosi ja jonka erääntymättä oleva määrä on alle 1 700 euroa, ei kuitenkaan saa siirtää.

Ilman lainansaajan suostumusta laina voidaan siirtää vain, jos maa- ja metsätalousministeriö erikseen katsoo, että siihen on luottolaitoksen toiminnan muutoksen vuoksi erityisen painavia syitä.

Hakemus, joka koskee lainan siirtoa luottolaitoksesta toiseen, toimitetaan siihen luottolaitokseen, johon laina siirretään. Luottolaitoksen, jossa laina on, on hyväksyttävä siirto. Hakemus on tarkastettava 17 §:n 3 momentissa mainituin tavoin.

Jos kysymys on valtionlainan siirtämisestä, ennen siirtämistä lainasta erääntymättä olevaa määrää ja korkoja on verrattava maa- ja metsätalousministeriön kirjanpitoon ja tarvittaessa maksutiedot täsmäytettävä. Täsmäytetyn lainamäärän perusteella pienennetään valtion ja luovuttavan luottolaitoksen välistä velkaa ja siirretään velka valtion ja vastaanottavan luottolaitoksen väliseksi velaksi.

Rahoituslain 35 ja 73 §:ssä tarkoitetuista kuluista maksetaan luottolaitoksille vuosittain lainanhoito- ja muiden kulujen korvausta 0,75 prosenttia maksamatta olevan lainapääoman määrästä, jos kysymys on rahoituslain, maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain (1303/1994) tai maaseutuelinkeinolain (1295/1990) nojalla myönnetystä lainasta. Muiden rahoituslain 73 §:ssä tarkoitettujen lainojen osalta maksetaan korvausta 0,60 prosenttia maksamatta olevan lainapääoman määrästä.

Luottolaitos ei saa 1 momentissa säädetyn lisäksi periä lainansaajalta valtionlainan säännönmukaiseen käsittelyyn ja hoitoon välittömästi liittyvistä kustannuksista muuta korvausta. Edellä 1 momentissa tarkoitettu korvaus kattaa myös luottolaitoksen vaihtoon liittyvät kulut.

Luottolaitoksen on haettava valtionlainoista maksettavaa rahoituslain 35 §:n mukaista korvausta keskusrahalaitoksen välityksin maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselta kultakin kalenterivuosineljännekseltä erikseen.

Luottolaitoksen on haettava rahoituslain 29 §:ssä tarkoitettua korkotukea keskusrahalaitoksen välityksin maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselta kultakin korkojaksolta erikseen. Korkotukea saadaan hakea enintään kerran kuukaudessa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua korvausta ja 2 momentissa tarkoitettua korkotukea ei makseta erääntyneen lainapääoman osalta, ellei kysymys ole yrityksen saneerausta tai yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevan menettelyn vireillä olosta.

Rahoituslain 27 ja 32 §:ssä tarkoitettu lainansaajan maksukyvyttömyys on todettava ulosmittauksessa. Jos vakuutena oleva omaisuus myydään työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymin tavoin muutoin kuin pakkohuutokaupalla, lopullinen menetys todetaan omistusoikeuden siirtymisen ja kauppahinnan maksamisen jälkeen. Muuten lopullinen menetys todetaan pakkohuutokaupassa lainalle maksetun jako- osuuden perusteella. Jos yrityssaneerauksessa tai yksityishenkilön velkajärjestelyssä on päätetty taikka vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä tai sitä vastaavassa muussa menettelyssä sovittu, ettei vakuutta käytetä vakuusvelan maksuun, lopullisena menetyksenä pidetään lainan jäljellä olevan määrän ja erääntyneiden korkojen sekä saneerausohjelmassa, maksuohjelmassa tai niitä vastaavassa sopimuksessa velalliselle asetetun maksuvelvollisuuden erotusta. Hyvitystä ei makseta sellaisesta erääntymättömästä osasta lainaa, jonka lainansaaja edellä mainittujen järjestelyjen jälkeen on velvollinen suorittamaan vahvistetun tai sovitun ohjelman mukaisesti niin kauan kuin lainaa hoidetaan sanotulla tavalla.

Valtionvastuulle jäävä osuus rahoituslain 26 §:ssä tarkoitettujen lainojen menetyksistä lasketaan 1 momentin mukaisesti todetun menetyksen perusteella.

Yrityssaneeraukseen tai yksityishenkilön velkajärjestelyyn perustuvan rahoituslain 27 ja 71 §:ssä tarkoitetun lainsäädännön mukaisen hyvityksen saa maksaa luottolaitokselle jo alioikeuden vahvistaman saneeraus- tai maksuohjelman perusteella taikka rahoituslain 36 §:ssä tarkoitetun vapaaehtoisen velkajärjestelyn voimaan tultua. Jos saneeraus- tai maksuohjelma muutoksenhaun johdosta muuttuu, puuttuva hyvitys maksetaan lainvoimaisen saneeraus- ja maksuohjelman perusteella. Liikaa maksettu hyvitys tilitetään maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselle sitä mukaa kuin lainansaaja suorittaa ohjelman mukaan lainaansa luottolaitokselle. Vastaavasti menetellään, jos rahoituslain 36 §:ssä tarkoitettu vapaaehtoinen järjestely raukeaa.

Luottolaitoksen on erikseen haettava rahoituslain 27 ja 71 §:n nojalla maksettavaa hyvitystä maa- ja metsätalousministeriöltä siten, kuin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään. Hakemukseen on liitettävä jäljennökset laina-asiakirjoista ja selvitys lainan maksutapahtumista valtionvastuulle jäävän lainamäärän toteamiseksi ja valtionvastuun voimassaolon selvittämiseksi. Maa- ja metsätalousministeriö voi tarvittaessa vaatia muitakin selvityksiä.

Maa- ja metsätalousministeriö huolehtii luottolaitokselle maksettujen hyvitysten perimisestä takaisin valtiolle silloin, kun hyvitykset peritään takaisin lainansaajalta.

Hyvitys maksetaan ehdolla, että luottolaitos luovuttaa valtiolle tai säilyttää valtion lukuun sellaisten luottojen vakuudet, joiden jäljellä olleen määrän valtio on maksanut luottolaitokselle tai joita koskeva saatava on kuitattu ja jotka eivät ole lakanneet olemasta voimassa pakkotäytäntöönpanossa.

Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus kuittaa valtion ja luottolaitoksen välisiin velkakirjoihin lopullisen menetyksen sen suuruisena kuin saneeraus- tai maksuohjelmassa, vapaaehtoisen velkajärjestelyn perusteena olleessa sopimuksessa tai muussa vastaavassa järjestelyssä määritellyt maksuvapautukset ovat toteutuneet.

Jos saneeraus- tai maksuohjelma tai vapaaehtoinen velkajärjestely raukeaa, palautuu valtion ja luottolaitoksen välinen velka tältä osin sen suuruiseksi kuin raukeamispäätöksessä luottolaitoksen ja velallisen välisestä luotosta on päätetty.

Mitä 2 momentissa säädetään, tulee sisällyttää ehtona kuittausta koskevaan ilmoitukseen ja siitä on tehtävä merkintä velkakirjaan.

Maa- ja metsätalousministeriö päättää kuitattavasta lainamäärästä ja kuitatun lainamäärän palautumisesta velaksi.

Lyhennys tai lyhennykset, jonka tai joiden maksamisesta on myönnetty yksi tai useampi vapaavuosi, kuitataan maksetuiksi luottolaitoksen ja valtion väliseen velkakirjaan. Vapaavuosien lyhennykset kuitataan maksetuiksi kerralla. Jos kuitenkin lainaa on kuittauksen ajankohtana nostettu vähemmän kuin myönnettyjen vapaavuosien lyhennysten yhteenlaskettu määrä, maksetuiksi kuitataan niin monen kokonaisen vapaavuoden lyhennykset kuin nostettu lainamäärä sisältää. Vapaavuosi, jota ei tällöin voida kuitata, kuitataan sinä ensimmäisenä eräpäivänä, jona nostetun lainan määrä ylittää jäljellä olevien kuittaamattomien vapaavuosien lyhennysten määrän.

Valtionlaina, jonka luottolaitos tukipäätöksen mukaan saa myöntää osittain ilman tavanomaista pankkitoiminnassa käytettävää vakuutta, saa koko laina-ajan olla ilman sanottua vakuutta enintään saman lainaosuuden osalta kuin lainaa myönnettäessä. Jos valtionlaina jaetaan kahdeksi eri lainaksi, joista toinen on kokonaan ilman vakuutta, sovelletaan yhteenlaskettuun lainamäärään, mitä edellä säädetään osittain vakuudetta myönnettävästä lainasta.

Tässä asetuksessa tarkoitettuihin lainoihin liittyvää tukea koskevat päätökset tehdään euromääräisinä tämän asetuksen voimaantulosta alkaen. Maa- ja metsätalousministeriö seuraa lainojen ja tuen kulumista euromääräisenä.

Luottolaitoksen tulee seurata tukipäätöksen mukaisesti myönnetyn lainan hoitoa ja lainaan sisältyvän tuen kulumista. Valtionlainojen ja korkotukilainojen myöntämisistä, nostoista, maksamattomista pääomista, lyhennysten ja koron maksuista ja lainaan sisältyvän tuen käytöstä korkoetuutena, vapaavuosina ja korkovapautena on toimitettava tiedot maa- ja metsätalousministeriölle siten kuin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään. Tiedot tulee antaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettävin tavoin eriteltyinä.

Laina-asiakirjojen säilytysaikojen osalta on otettava huomioon osarahoitettua tukea koskevat yhteisölainsäädännön vaatimukset. Sekä osarahoitettua että kansallista tukea koskevista lainoitukseen liittyvien asiakirjojen ja muulla tavoin säilytettävien tietojen säilytysajoista säädetään tarkemmin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Valtionlainan ja korkotukilainan asiakirjat on säilytettävä niin, että valtionlainan ja lainaan liittyvän tuen valvonta on vaikeudetta mahdollista.

Jos asiakirjoja ei säilytetä siinä luottolaitoksen konttorissa, jossa lainaa hoidetaan, tulee valvontaa suoritettaessa asiakirjat toimittaa säilyttäjäkonttorista lainaa hoitavaan konttoriin siten, että ne ovat etukäteen ilmoitettuna valvonta-ajankohtana valvojien käytettävissä.

Lukuun ottamatta 18 §:ssä tarkoitettua työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöstä, jolla laina siirretään hakemuksesta toisen vastattavaksi tai jolla suostutaan velallisen vapauttamiseen velkavastuusta, tässä asetuksessa tarkoitettu työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätös voidaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana.

Edellä 1 momentissa säädetystä on oltava maininta tukea koskevassa päätöksessä.

Luottolaitoksessa toimitettavan valvonnan ajankohdasta on ilmoitettava kohtuullisessa ajassa luottolaitoksen keskusrahalaitokselle, tarvittaessa pääkonttorille ja asianomaiselle luottolaitoksen konttorille, jossa valvonta suoritetaan.

Valvontaa suorittavalla henkilöllä tulee olla joko maa- ja metsätalousministeriön antama valtakirja tai valtuutuksen sisältävä valvontapassi.

Maa- ja metsätalousministeriö valitsee vuosittain riskianalyysiin perustuvalla satunnaisotannalla ne konttorit, joissa valvonta suoritetaan.

Valvontaa suoritettaessa on tarkastettava kaikki ne luotot, joihin liittyy osarahoitettavaa tukea, sekä kansallisin varoin tuetuista lainoista etukäteen suoritetun riittävän otannan perusteella sellainen määrä lainoja, että voidaan todeta, onko niiden hoito ollut asianmukaista. Valvonnassa on tarkastettava ainakin laina-asiakirjat, lainan maksutapahtumat ja lainaan tehdyt muutokset tukiaikana sekä lainoista, joihin liittyy osarahoitettava tuki, ne seikat, jotka yhteisön lainsäädännössä edellytetään yhteisön tuen osalta tarkastettaviksi.

Tämä asetus tulee voimaan 27 päivänä syyskuuta 2000. Asetuksen 7―19 ja 22―27 sekä 34 §:n 2 ja 3 momentti tulevat kuitenkin voimaan asetuksella erikseen säädettävänä ajankohtana.

Tämän asetuksen 17 §:n 3―5 momentissa ja 19 §:n mukaista menettelyä sovelletaan myös maaseutuelinkeinolain nojalla vuoden 1995 jälkeen myönnettyjen lainojen sekä maaseutuelinkeinolain 59 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun lainsäädännön nojalla myönnettävien lainojen maksuhelpotuksiin.

Tämän asetuksen 29―32 §:n menettelyä koskevia säännöksiä sovelletaan myös maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain, maaseutuelinkeinolain ja maaseutuelinkeinolain 59 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun lainsäädännön nojalla myönnettyihin lainoihin.

Sen estämättä, mitä 29 §:ssä säädetään, päätökseen, jolla tuki myönnetään euromääräisenä, sisällytetään tieto tuen määrästä markkoina 31 päivään joulukuuta 2001 saakka. Lainojen ja tuen kulumista seurataan markkamääräisenä 31 päivään joulukuuta 2001 saakka ja sen jälkeen euromääräisenä.