Tätä asetusta sovelletaan porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain (45/2000), jäljempänä rahoituslaki, 6 ja 11 luvun mukaisten vapaaehtoisen velkajärjestelyn ja määräajan voimassa olevien tukien toteuttamiseen.

Samaa luottoa voidaan rahoituslain ja tämän asetuksen nojalla järjestellä vain kerran, jollei jäljempänä toisin säädetä. Ensisijaisesti järjestely toteutetaan rahoituslain 11 luvun mukaisesti. Rahoituslain 6 luvun mukaista vapaaehtoista velkajärjestelyä ja 11 luvun mukaisia määräajan voimassa olevia tukia on haettava samalla kertaa. Vapaaehtoista velkajärjestelyä voidaan kuitenkin hakea, vaikkei haettaisi 11 luvun mukaista tukea.

Jos yritykselle on jo myönnetty tämän asetuksen mukaista tukea eikä tuen myöntämisestä ole kulunut enempää kuin viisi vuotta, uutta tukea ei voida myöntää lukuun ottamatta poikkeuksellisia ja odottamattomia tilanteita, joista yritys ei ole itse vastuussa. Tällaisena tilanteena voidaan pitää hakijan sairautta, pysyvää työkyvyttömyyttä, pitkäaikaista työttömyyttä, huoltovelvollisuuden olennaista lisääntymistä tai muuta näihin rinnastettavaa erityistä syytä.

Määräaikaisten maksuvapautuksien ja maksuhelpotuksien myöntämistä koskevat työvoima- ja elinkeinokeskuksen ja maa- ja metsätalousministeriön ratkaisut on tehtävä 31 päivään joulukuuta 2001 mennessä.

Vapaaehtoisen velkajärjestelyn edellytyksenä muissa tilanteissa kuin rahoituslain 31 §:n 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa on se, että korkotukilainaa tai muuta luottoa myöntäneistä velkojista merkittävimmät omalta osaltaan osallistuvat velkojen järjestelyyn rahoituslain 30 §:n 4 momentin mukaisilla keinoilla, jolleivät ne ole velkajärjestelyä edeltäneen viiden vuoden aikana jo selvästi alentaneet velkajärjestelyn hakijan vuotuisia velanhoitokuluja siten, että viiden vuoden ajalta myönnetyt vapautukset mukaan lukien rahoituslaissa säädetty edellytys täyttyy.

Henkilön ikä ei ole esteenä vapaaehtoisen velkajärjestelyn toteuttamiselle.

Vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä velallisen maksukyvyn palauttamiseksi on ensisijaisesti pidennettävä lainojen ja saamisten takaisinmaksuaikaa, myönnettävä lyhennysten ja korkojen suorittamisesta lykkäyksiä ja alennettava korkoa.

Vapaaehtoista velkajärjestelyä haetaan työvoima- ja elinkeinokeskukselta maa- ja metsätalousministeriön vahvistaman kaavan mukaisella lomakkeella.

Kirjallisen selvityksen yrityksen taloudellisesta tilanteesta maa- ja metsätalousministeriön vahvistaman kaavan mukaisella lomakkeella laatii työvoima- ja elinkeinokeskuksen päteväksi katsoma neuvontajärjestön toimihenkilö tai muu henkilö, jolla on riittävä asiantuntemus ja kokemus ja joka on perehtynyt asianomaiseen toimialaan.

Työvoima- ja elinkeinokeskus voi vaatia hakijalta asian ratkaisemiseksi tarpeellisia muitakin kuin 2 momentissa tarkoitettuja selvityksiä.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen tulee pyytää hakemuksesta päävelkojien lausunnot ja ilmoitukset siitä, suostuvatko ne järjestelemään saataviaan.

Hakemuksen, velkojien antamien lausuntojen ja suostumusten sekä muun hankkimansa selvityksen perusteella työvoima- ja elinkeinokeskus arvioi sen, voidaanko hakijan katsoa joutuneen pysyviin taloudellisiin vaikeuksiin ja oletetaanko velkajärjestelyn olennaisesti parantavan lainansaajan taloudellista tilannetta. Jos työvoima- ja elinkeinokeskus katsoo, ettei sanottuja edellytyksiä ole olemassa, sen on annettava päätös asiasta. Mikäli edellytysten katsotaan olevan olemassa, työvoima- ja elinkeinokeskuksen on toimitettava hakemus lausuntonsa kanssa työvoima- ja elinkeinokeskuksen päteväksi katsomalle neuvontajärjestön toimihenkilölle tai vastaavasti muulle riittävän asiantuntemuksen ja kokemuksen omaavalle henkilölle, joka on perehtynyt asianomaiseen toimialaan, velkajärjestelysuunnitelman laatimista varten.

Jos hakija on hakenut vapaaehtoisen velkajärjestelyn lisäksi määräaikaista maksuhelpotusta, työvoima- ja elinkeinokeskuksen tulee ensin tehdä vapaaehtoista velkajärjestelyä koskeva ratkaisu, minkä jälkeen sen tulee toimittaa maksuhelpotusta koskeva hakemus lausuntonsa kera maa- ja metsätalousministeriön käsiteltäväksi.

Velkajärjestelysuunnitelman laatijan tulee perehtyä hakijan tilaan, toimintaan, yrityksen ja yrittäjän taloudelliseen asemaan sekä mahdollisuuksiin omaisuutta rahaksi muuttamalla tai muulla tavoin parantaa hakijan maksuvalmiutta ja yrityksen toimintaedellytyksiä.

Velkajärjestelysuunnitelmaan sisältyvän toimenpidesuunnitelman tulee sisältää laskelma yrityksen tuottojen ja kulujen kehittymisestä seuraavan kolmen vuoden aikana sekä selvitys niistä toimenpiteistä, joilla velallinen aikoo tervehdyttää yrityksen toimintaa. Suunnitelmaan tulee lisäksi sisällyttää laskelma, jossa arvioidaan velanhoitomenojen alentamisen tarve.

Toimenpidesuunnitelmaan tulee sisältyä selvitykset puunmyyntituotoista seuraavien viiden vuoden aikana, omaisuuden myynnistä saatavista tuloista sekä siitä, miten yrityksen toimintaa voidaan tehostaa ja sen kustannuksia vähentää kannattamattomia tuotannon osia lopettamalla tai muulla tavoin.

Jos suunnitelman laatija ja hakija yhdessä toteavat, ettei velkajärjestelyn edellytyksiä ole, suunnitelman laatijan on ilmoitettava kirjallisesti velkojille ja työvoima- ja elinkeinokeskukselle, ettei suunnittelua jatketa ja samalla palautettava hakemus työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Muussa tapauksessa suunnittelijan on toimitettava suunnitelma työvoima- ja elinkeinokeskukseen, joka tarkastaa suunnitelman ja edellytysten täyttyessä antaa päätöksen valtionlainojen ja valtion saamisten järjestelystä ja kustannusten korvaamisesta sekä laatii suunnitelman mukaisen sopimuksen.

Maa- ja metsätalousministeriö voi myöntää erityisen painavista syistä rahoituslain 31 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen estämättä maksuvapautuksen valtionlainojen lyhennysmaksuista, jos velallisen maksukykyä ei voida palauttaa muilla toimenpiteillä. Tällöin maksuvapautuksen myöntämisen edellytyksenä on hakijan esittämä kirjallinen selvitys siitä, että maksuvapautuksella voidaan turvata hakijan ja hänen perheensä pääasiallisessa asuinkäytössä oleva asunto, jossa velallinen vakituisesti asuu. Maksuvapautus voidaan myöntää siten, että valtionlainan pääomaa alennetaan.

Rahoituslain 31 §:n 3 momentin mukaisessa maksuvapautuksessa maksuvapautuksen voi myöntää työvoima- ja elinkeinokeskus.

Jos vapaaehtoinen velkajärjestely koskee vain korkotukilainoja, työvoima- ja elinkeinokeskus voi antaa suostumuksensa velkajärjestelyyn. Velkajärjestelyn edellytyksenä on kuitenkin se, että luottolaitos ja velallinen ovat yksimielisiä suoritettavista toimenpiteistä. Korkotukilainojen vapaaehtoisella velkajärjestelyllä saa laina-aikaa pidentää enintään rahoituslain 27 §:n 1 momentin mukaiseen enimmäisaikaan saakka.

Työvoima- ja elinkeinokeskus päättää velkajärjestelysuunnitelman laatimisesta hakijalle aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta valtion varoista. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään tarkemmin omakustannusosuudesta ja kustannusten korvaamiseen liittyvistä menettelytavoista.

Velkajärjestelysopimus tulee voimaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen, velkajärjestelysopimuksessa mainittujen velkojien ja hakijan allekirjoitettua velkajärjestelysopimuksen. Jos kaikki velkajärjestelysopimuksessa mainitut velkojat eivät allekirjoita sopimusta, se voi kuitenkin tulla voimaan sopimuksen allekirjoittaneiden velkojien osalta edellyttäen, että sopimukseen osallistumattomien velkojien saatavat eivät ylitä viittä prosenttia sopimukseen sisältyvistä hakijan veloista.

Jos edellytyksiä velkajärjestelysopimuksen allekirjoittamiselle ei ole tai jos sopimus ei tule voimaan, työvoima- ja elinkeinokeskuksen on tutkittava rahoituslain 30 §:ssä tarkoitettujen valtionlainojen ja valtion muiden saatavien vapaaehtoisen velkajärjestelyn edellytykset.

Velallisen on annettava työvoima- ja elinkeinokeskukselle tarvittavat tiedot velkajärjestelysopimuksen seurantaa varten. Tätä koskeva ehto tulee liittää velkajärjestelysopimukseen.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen tulee seurata velkajärjestelysopimuksen toteutumista. Sen on huolehdittava erityisesti siitä, että suunnitelmaan sisältyvät laskelmat ja toimenpiteet velkajärjestelyn toimeenpanemiseksi laaditussa suunnitelmassa pysyvät ajantasaisina ja toteuttamiskelpoisina. Työvoimaja elinkeinokeskus voi tarvittaessa hankkia teknistä seurantaa varten palveluja hallinnonalan ulkopuolelta. Valtio korvaa toimeksiannon aiheuttamat kustannukset.

Tarvittaessa velkajärjestelysopimusta voidaan muuttaa noudattaen soveltuvin osin sopimuksen tekemistä koskevia säännöksiä.

Jos vapaaehtoinen velkajärjestely rahoituslain 34 §:ssä säädetyin edellytyksin määrätään raukeamaan, palautetaan järjestellyt valtionlainat ja valtion muut saatavat sen suuruisiksi kuin ne olivat ennen sopimuksen tekemistä vähennettynä kuitenkin maksetuilla lyhennyksillä, koroilla ja muilla suorituksilla. Suoritukset kohdistetaan ensisijaisesti korkoihin ja toissijaisesti pääomiin, jollei muuta voida osoittaa.

Velkajärjestelysopimuksessa alennetun korkotukilainan koron määrä voidaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöksellä määrätä palautettavaksi luottolaitokselle siitä ajankohdasta, jolloin rahoituslain 34 §:ssä tarkoitettu raukeamisperuste on syntynyt. Muutoin korkotukilainojen ja muiden pankkilainojen osalta menetellään velkajärjestelysopimuksen rauetessa siten kuin sopimuksessa on sovittu.

Työttömyys katsotaan pitkäaikaiseksi, jos se on jatkunut yhtäjaksoisesti tai lähes yhtäjaksoisesti kaksi vuotta. Opiskelijaa taikka opinto-, hoito- tai vuorotteluvapaalla olevaa henkilöä ei voida katsoa työttömäksi.

Tuen myöntämiseksi maksukyvyttömyyden on pitänyt johtaa konkreettiseen pakkohuutokaupan uhkaan, lainojen irtisanomiseen tai muuhun vastaavaan luottojen eräännyttämistoimenpiteeseen.

Elinkeinon harjoittamisesta ja asunnon hankkimisesta aiheutuneiden valtion saatavien erääntyneiden lyhennysten ja korkojen suorittamisesta voidaan myöntää maksuvapautuksia rahoituslaissa säädetyllä tavalla siten, että maksuvapautuksen myöntäminen ei edellytä muiden velkojien osallistumista vastaavaan menettelyyn omien saataviensa osalta.

Elinkeinon palautumisen kannattavaksi maksuvapautuksella arvioi työvoima- ja elinkeinokeskus. Tarvittaessa työvoima- ja elinkeinokeskus voi pyytää arviointiin lisäselvitystä neuvontajärjestöiltä. Arvioinnista tulee laatia asiakirja.

Jos rahoituslain 66 §:ssä tarkoitettua maksuvapautusta haetaan ainoastaan asunnon hankkimisesta aiheutuneiden valtionlainojen järjestelemiseksi, kannattavuusarviointia ei edellytetä. Velallisen tulee kuitenkin esittää talousselvitys, jossa voidaan osoittaa, että velalliselle kertyy riittävästi maksuvaraa jäljelle jäävien asuntoluottojen hoitamiseksi.

Velallisen maksuvaran riittävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon velallisen varallisuus, rahaksi muuttamisesta kertyvät varat, velallisen nettotulot sekä hänen ansaintamahdollisuutensa ottaen huomioon hänen ikänsä, työkykynsä ja muut olosuhteet, velallisen välttämättömät elinkustannukset, velallisen elatusvelvollisuus sekä muut vastaavat velallisen maksukykyyn vaikuttavat seikat.

Maksuvapautusta on haettava maa- ja metsätalousministeriön vahvistaman kaavan mukaisella lomakkeella. Hakemus on toimitettava asianomaiseen työvoima- ja elinkeinokeskukseen 31 päivään joulukuuta 2000 mennessä.

Rahoituslain 67 §:ssä tarkoitettua korkotukilainaa voivat myöntää rahoituslain 3 §:ssä mainitut luottolaitokset. Luottolaitos voi myöntää korkotukilainaa enintään maa- ja metsätalousministeriön korkotukipäätöksestä ilmenevän määrän.

Korkotukilainaa voidaan myöntää oman asunnon hankintaa varten tai elinkeinon harjoittamisesta aiheutuneiden luottolaitoksen myöntämien vapaarahoitteisten luottojen vakauttamiseksi.

Asuntolainoja ovat uuden asunnon rakentamisesta, valmiin asunnon ostamisesta, laajentamisesta tai peruskorjauksesta aiheutuneet lainat ja lainoihin liittyvät verot ja muut kulut. Järjestelyn edellytyksenä asuntolainojen osalta on, että edunsaaja käyttää pääasiallisesti luottojen kohteena olevaa asuntoa omana tai perheenjäsentensä vakituisena asuntona.

Elinkeinon harjoittamista koskevien lainojen ja lainoihin liittyvien verojen ja muiden kulujen vakauttamiseksi voidaan myöntää korkotukilainaa, jos velallinen esittää selvityksen siitä, että luotot on nostettu ja käytetty kokonaisuudessaan sen elinkeinon harjoittamiseen, jonka toimialalla elinkeinonharjoittaja edelleen toimii.

Elinkeinon palautumisen kannattavaksi maksuhelpotuksella arvioi työvoima- ja elinkeinokeskus. Tarvittaessa työvoima- ja elinkeinokeskus voi pyytää arviointiin lisäselvitystä neuvontajärjestöiltä. Arvioinnista tulee laatia asiakirja.

Jos elinkeinonharjoittajan velkamäärä on niin suuri, ettei lainan myöntämisenkään voida katsoa riittävästi auttavan häntä, ei korkotukilainaa voida myöntää. Elinkeinon harjoittamisen lopettavalle tai lopettaneelle ei voida myöntää korkotukilainaa vakauttamistarkoitukseen.

Maksuhelpotusta koskeva hakemus on toimitettava työvoima- ja elinkeinokeskukseen, joka toimittaa sen lausuntoineen maa- ja metsätalousministeriölle.

Korkotukilainan pääomaa voidaan puoltaa myönnettäväksi enintään vastaava määrä kuin vakautettavien lainojen pääomista veroineen ja muine kuluineen, luottoehtojen mukaisista koroista ja viivästyskoroista yhteensä muodostuu. Korkotukilainoja voidaan myöntää tämän asetuksen nojalla enintään 10 miljoonaa markkaa. Korkotukilainaa ei voida myöntää ulkomaan valuutan määräisenä.

Korkotukilainan laina-aika voi olla enintään kymmenen vuotta. Luottolaitoksen korkotukilainasta perimä korko saa olla enintään sen koron suuruinen, jota luottolaitos yleisesti kulloinkin soveltaa samanlaisiin tarkoituksiin myönnettäviin lainoihin lisättynä korkotukilainojen myöntämisestä ja hoitamisesta aiheutuvilla ylimääräisillä kustannuksilla. Maa- ja metsätalousministeriöllä on oikeus olla hyväksymättä lainaa korkotukilainaksi, jos luoton kokonaiskorko poikkeaa edellä mainitusta.

Myönnetty korkotukilaina on nostettava yhdessä erässä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2001. Korkotukilainan lyhennysten ja korkojen tulee erääntyä säännöllisesti yhtä suurin lyhennyserin joko puoli- tai neljännesvuosittain.

Valtion suorittaman korkotuen suuruus on enintään neljä prosenttiyksikköä. Lainansaajan on kuitenkin maksettava vähintään kahden prosentin vuotuista korkoa. Korkotuen loputtua lainansaajan on maksettava lainasta kokonaiskoron suuruista korkoa. Korkotukea voidaan maksaa enintään viideltä vuodelta.

Maa- ja metsätalousministeriö maksaa korkotuen hakemuksesta luottolaitokselle erikseen kultakin korkojaksolta tai sen osalta.

Korkotuen maksaminen voidaan lopettaa, jos lainansaaja tai luottolaitos ei ole täyttänyt lainalausunnossa luoton myöntämiselle asetettuja ehtoja.

Jos korkotuki lopetetaan, se maksetaan lopettamista koskevan päätöksen antamispäivään saakka.

Korkotuki voidaan periä takaisin, jos lainansaaja ei ole täyttänyt lainalausunnossa asetettuja ehtoja. Takaisinperimisestä, valvonnasta ja tietojen antamisesta säädetään rahoituslaissa.

Valtiontakauksesta säädetään erikseen annettavalla valtioneuvoston asetuksella.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2000.

Tämän asetuksen voimaan tullessa vireillä oleviin vapaaehtoisiin velkajärjestelyhakemuksiin voidaan soveltaa tämän asetuksen vapaaehtoista velkajärjestelyä koskevia säännöksiä.