1 § Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan raskaan polttoöljyn ja kevyen polttoöljyn käyttöön Suomessa.

Tätä asetusta ei sovelleta:

öljynjalostusteollisuudessa omaan käyttöön jalostettavaan polttoaineeseen;

ennen lopullista polttoa jatkojalostettavaan polttoaineeseen;

lentoliikenteessä käytettävään polttoaineeseen;

moottoriajoneuvoissa käytettävään dieselöljyn ja moottoribensiinin laatuvaatimuksista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (786/1999) tarkoitettuun dieselpolttoaineeseen; eikä

meriliikenteessä käytettävään raskaaseen polttoöljyyn.

2 § Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

kevyellä polttoöljyllä ensisijaisesti lämmitykseen käytettäviä nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa (1472/1994) tarkoitettuja tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvia kaasuöljyjä ja muita öljytuotteita, jotka tislautuvuutensa mukaisesti kuuluvat keskitisleisiin ja joista vähintään 85 tilavuusprosenttia häviöt mukaan luettuna tislautuu 350 celsiusasteessa käytettäessä American Society for Testing and Materials mukaista raakaöljyn ja voiteluöljyjen standardimääritelmistä ja eritelmistä vuoden 1976 painoksessa tarkoitettua menetelmää (ASTM D 86 -menetelmä);

raskaalla polttoöljyllä muita kuin 1 kohdassa tarkoitettuja nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa tarkoitettuja tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvia raakaöljystä saatuja, lämmitykseen tarkoitettuja öljyjä ja öljyvalmisteita, joista ASTM D 86 -menetelmän mukaan 250 celsiusasteeseen asti tislattaessa tislautuu häviöt mukaan luettuna vähemmän kuin 65 tilavuusprosenttia tai joista tällä menetelmällä ei 250 celsiusasteen lämpötilassa voida määrittää tilavuusprosenttia;

meriliikenteessä käytettävällä kevyellä polttoöljyllä polttoaineita, jotka ovat tarkoitettu käytettäväksi merialuksissa ja ovat 1 kohdan määritelmän mukaisia tai joiden viskositeetti tai tiheys on ISO 8217:n (1996) taulukossa 1 olevan meriliikenteessä käytettävien tisleiden viskositeetin tai tiheyden määritelmän mukainen;

polttolaitoksella laitteistoa, jossa polttoainetta hapetetaan näin syntyvän lämmön käyttämiseksi.

3 § Raskaan polttoöljyn rikkipitoisuus

Suomessa käytettävän raskaan polttoöljyn rikkipitoisuus saa olla enintään 1,00 painoprosenttia.

Edellä 1 momentin säännöstä ei kuitenkaan sovelleta raskaaseen polttoöljyyn, jota käytetään:

polttoaineteholtaan yli 50 MW:n polttolaitoksessa, johon sovelletaan rikkidioksidipäästöjen rajoittamista koskevia valtioneuvoston päätöksiä;

polttolaitoksessa, jonka rikkidioksidipäästöt ovat enintään 500 mg/MJ tai 1 700 mg/Nm ³ happipitoisuuden ollessa 3 tilavuusprosenttia;

öljynjalostamossa, jos jalostamon kaikkien laitosten, lukuun ottamatta polttoaineteholtaan yli 50 MW:n polttolaitoksia, joille on myönnetty lupa 1 päivän heinäkuuta 1987 jälkeen, rikkidioksidipäästöjen kuukauden keskiarvo on polttoaineyhdistelmästä ja polttoainetyypistä riippumatta enintään 1 700 mg/Nm ³.

4 § Kevyen polttoöljyn rikkipitoisuus

Suomessa käytettävän kevyen polttoöljyn ja meriliikenteessä käytettävän kevyen polttoöljyn rikkipitoisuus saa olla enintään 0,20 painoprosenttia ja 1 päivästä tammikuuta 2004 alkaen enintään 0,10 painoprosenttia.

Edellä 1 momentin säännöstä ei sovelleta Suomen ja Euroopan yhteisön ulkopuolisen valtion väliseen meriliikenteeseen.

5 § Ympäristöministeriön toimivalta poikkeuksien myöntämiseen

Ympäristöministeriö voi ympäristönsuojelulain (86/2000) 17 §:n nojalla hakemuksesta myöntää määräajaksi poikkeuksen edellä 3 ja 4 §:n mukaisesta polttoaineen rikkipitoisuutta koskevasta säännöksestä, jos poikkeus on tarpeen:

laitosten, laitteiden ja koneiden kehitys-, koe- ja testaustoimintaa varten eikä siitä aiheudu merkittävää ilman pilaantumista;

raakaöljyn tai öljytuotteiden toimituksessa tapahtuvan poikkeuksellisen ja äkillisen muutoksen vuoksi eikä vaatimusten täyttäminen jalostamoilla muutoin ole mahdollista.

Poikkeus voidaan myöntää 1 momentin 2 kohdan mukaan enintään 6 kuukaudeksi, jos Euroopan yhteisöjen komissio on sallinut poikkeamisen tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentämisestä ja direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta annetun neuvoston direktiivin 1999/32/EY nojalla.

6 § Määritysmenetelmät

Määritettäessä tässä asetuksessa tarkoitettujen polttoaineiden enimmäisrikkipitoisuuksia on vertailumenetelmänä käytettävä raskaalle polttoöljylle ja meriliikenteessä käytettävälle kevyelle polttoöljylle ISO 8754 (1992) ja PrEN ISO 14596 mukaista menetelmää sekä kevyelle polttoöljylle PrEN 24260 (1987), ISO 8754 (1992) ja PrEN ISO 14596 mukaista menetelmää. Jos menetelmien mukaiset tulokset poikkeavat toisistaan, käytetään menetelmänä PrEN ISO 14596.

Kevyen polttoöljyn rikkipitoisuusmääritysten tilastollinen tulkinta on tehtävä ISO 4259 -standardin (1992) mukaisesti.

7 § Valvonta

Raskaan polttoöljyn ja kevyen polttoöljyn valmistajien ja maahantuojien on laadittava vuosittain selvitys edellisen kalenterivuoden aikana Suomen markkinoille luovutetuista tässä asetuksessa tarkoitetuista polttonesteiden määristä ja rikkipitoisuuksista. Selvitys on toimitettava ympäristöministeriölle viimeistään 1 päivänä huhtikuuta. Ensimmäinen selvitys tulee tehdä vuodelta 2001.

Ympäristöluvanvaraista toimintaa harjoittavan tulee ilmoittaa alueelliselle ympäristökeskukselle vuosittain käytetyn raskaan polttoöljyn määrä ja sen laatu rikkipitoisuutena. Tiedot tulee toimittaa viimeistään 1 päivänä huhtikuuta, jollei toimintaa koskevassa ympäristöluvassa toisin määrätä.

Tullilaitos valvoo tämän asetuksen noudattamista ottamalla edustavan määrän näytteitä polttoaineiden varastoilta ja jakeluasemilta, analysoimalla näytteet ja raportoimalla tuloksista ympäristöministeriölle.

8 § Ympäristöministeriön ohjeet

Ympäristöministeriö voi antaa yleisiä ohjeita tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja valvonnasta.

9 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2000.

Tällä asetuksella kumotaan runsasrikkisen raskaan polttoöljyn käytön rajoittamisesta 13 päivänä helmikuuta 1992 annettu valtioneuvoston päätös (174/1992), raskaan polttoöljyn rikkipitoisuudesta 21 päivänä toukokuuta 1992 annettu valtioneuvoston päätös (453/1992) sekä dieselöljyn ja kevyen polttoöljyn rikkipitoisuudesta 13 päivänä helmikuuta 1997 annettu valtioneuvoston päätös (142/1997), kaksi viimeksi mainittua päätöstä niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen.