Valtioneuvoston asetusöljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjunnasta

1 § Määritelmät

Aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä annettua lakia (300/1979), jäljempänä alusjätelaki, maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta annettua lakia (378/1974), jäljempänä maa-alueiden öljyvahinkolaki, sekä tätä asetusta sovellettaessa tarkoitetaan:

aluksella jokaista vesikulkuneuvoa, mukaan luettuina kantosiipialukset, ilmatyynyalukset, vedenalaiset alukset ja kelluvat alukset sekä kiinteät ja kelluvat alustat;

öljyllä kivennäisöljyä kaikissa muodoissaan, raakaöljy, polttoöljy, öljyliete, öljyjäte ja jalostetut tuotteet mukaan luettuina;

öljypitoisella seoksella seosta, joka sisältää öljyä;

öljyisellä jätteellä öljynsekaista maata, lietettä ja jätettä, joka sisältää siinä määrin öljyä, että se maahan tai veteen joutuessaan aiheuttaa ilmeisen öljyvahingon vaaran;

jäteöljyllä käytössä ollutta tai käyttökelvotonta öljyä;

muulla vahingollisella aineella mitä tahansa muuta haitallista ainetta kuin 2―4 kohdassa tarkoitettua öljyä, öljypitoista seosta, öljyistä jätettä tai jäteöljyä, joka mereen joutuessaan saattaa aiheuttaa pilaantumista.

2 § Kunnan öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma

Suunnitelmassa on oltava:

2 a)

selvitys pelastustoimilain (561/1999) 15 §:n mukaisesti määritellystä kunnan pelastustoimen palvelutasosta, siltä osin kuin se liittyy öljyvahinkojen torjuntaan;

suunnitelmat öljyntorjuntakaluston lisä- ja täydennyshankinnoista seuraavien viiden vuoden aikana (hankintakustannukset) sekä alusjätelain 16 §:n 1 momentissa tarkoitettujen alusten öljyjätteiden vastaanottolaitteiden rakentamisesta;

Ympäristöministeriö antaa tarkemmat ohjeet kunnan öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman laatimisesta.

3 § Suunnitelman saattaminen vahvistettavaksi

Kunnan on lähetettävä hyväksymänsä öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma viitenä kappaleena asianomaisen alueellisen ympäristökeskuksen vahvistettavaksi.

4 § Suunnitelman vahvistaminen

Alueellisen ympäristökeskuksen on tarvittaessa pyydettävä kunnan öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmasta lausunto asianomaiselta lääninhallitukselta.

Suunnitelmaa käsitellessään alueellisen ympäristökeskuksen on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, onko hankittava öljyntorjuntakalusto alueen öljyvahingon uhat ja torjuntavalmiustarve huomioon ottaen tarpeellista ja tarkoituksenmukaista.

Alueellisen ympäristökeskuksen tulee ennen suunnitelman vahvistamista pyytää siitä öljysuojarahaston johtokunnan hyväksyntä, jos suunnitelmaan sisältyy sellainen kustannuksiltaan yli 500 000 markan öljyntorjuntakaluston yksittäinen hankinta, jonka täysimääräinen korvaaminen kunnalle öljysuojarahaston varoista edellyttää mainittua ennakkohyväksyntää alusjätelain 12 §:n 4 momentin, maa-alueiden öljyvahinkolain 5 §:n 4 momentin ja öljysuojarahastosta annetun lain 5 §:n 2 momentin mukaan.

Alueellisen ympäristökeskuksen on lähetettävä vahvistettu suunnitelma tiedoksi öljysuojarahaston johtokunnalle, Suomen ympäristökeskukselle ja asianomaiselle lääninhallitukselle.

5 § Suunnitelman tarkistaminen

Kunnan öljyvahinkojen torjuntaviranomaisen tulee huolehtia siitä, että 2 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitettu öljyvahinkojen torjunnan järjestämistä koskeva suunnitelman osa päivitetään määräajoin vastaamaan muuttuneita olosuhteita. Suunnitelman muutosta ei tältä osin saateta vahvistettavaksi, vaan torjuntaviranomaisen tulee lähettää se tiedoksi alueelliselle ympäristökeskukselle ja lääninhallitukselle.

3 luku Alusöljyvahinkojen ja aluskemikaali- vahinkojen torjuntaa koskevat erityis- säännökset

6 § Alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelma

Asianomainen alueellinen ympäristökeskus laatii alusjätelain 31 §:n 2 momentissa tarkoitetun alueellisen yhteistoimintasuunnitelman yhteistyössä suunnitelma-alueella toimivien alusjätelain 31 §:n 1 momentissa tarkoitettujen virka-apuviranomaisten, muiden alueellisten ympäristökeskusten, lääninhallitusten ja suunnitelma-alueen keskeisten kuntien palopäälliköiden kanssa. Suomen ympäristökeskuksen tulee osallistua suunnitelman laadintaan siltä osin kuin kysymys on niistä alusöljy- ja aluskemikaalivahingoista, joiden torjunnan suorittamisesta se alusjätelain 19 §:n 1 momentin ja 27 b §:n mukaan määrää.

Sisävesialueita koskeva yhteistoimintasuunnitelma laaditaan 1 momentista poiketen kuitenkin vain alusöljyvahinkojen varalta elleivät suunnitelma-alueen ympäristökeskukset ja virka-apuviranomaiset toisin päätä.

Alueellisen ympäristökeskuksen tulee lähettää yhteistoimintasuunnitelma Suomen ympäristökeskukselle. Tämän tulee hankkia siitä tarpeelliset lausunnot sekä lähettää suunnitelma ympäristöministeriölle vahvistettavaksi ja liittää siihen oma lausuntonsa.

7 § Yhteistoimintasuunnitelman sisältö

Yhteistoimintasuunnitelmassa on oltava:

tiedot niistä valtion torjuntaviranomaisten, alusjätelain 31 §:n 1 momentissa tarkoitettujen virka-apuviranomaisten, kuntien öljyntorjunta- ja pelastusviranomaisten sekä alusjätelain 14 §:ssä tarkoitettujen satamien, laitosten ja telakoiden henkilöstöön kuuluvista sekä vapaaehtoisista, jotka ovat suunnitelma-alueella käytettävissä alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaan;

tiedot alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaan suunnitelma-alueella käytettävissä olevasta valtion, kuntien ja laitosten torjuntakalustosta, -tarvikkeista ja -kemikaaleista, kuljetus- ja venekalustosta, viestintävälineistä, työkoneista, huoltotarvikkeista ja niiden sijainnista sekä suunnitelma tarvittavista torjuntakaluston ja -tarvikkeiden siirroista muilta alueilta sekä esitys tarvittavista lisähankinnoista;

suunnitelma alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan järjestämisestä ja johtamisesta, torjuntayksiköiden muodostamisesta, miehittämisestä, varustamisesta ja huoltamisesta sekä hälytys- ja viestijärjestelmistä samoin kuin selvitys torjuntayksiköiden hälytysvalmiudesta ja liikkeellelähtöjärjestyksestä sekä selvitys torjuntatöiden johtamisesta torjuntatöiden alussa ennen kuin alusjätelain 19 §:n mukainen torjuntatöiden johtaja ottaa johtovastuun;

suunnitelma vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten, erityisesti harvinaisiin tai uhan-alaisiin lajeihin kuuluvien yksilöiden pelastamisesta;

suunnitelmat vahingon jälkitorjunnan järjestämisestä sekä torjunnassa syntyvän öljyisen ja muita vahingollisia aineita sisältävän jätteen käsittelyn järjestämisestä;

suunnitelma näytteenoton ja tutkimusten järjestämisestä öljyn, muiden vahingollisten aineiden ja torjunnan aiheuttamien vahinkojen ja ympäristövaikutusten selvittämiseksi sekä katselmuslautakunnan asettamisesta;

tiedot toiminnoista ja seikoista, jotka aiheuttavat suunnitelma-alueella erityistä alusöljy- ja aluskemikaalivahingon vaaraa;

tiedot toiminnoista ja alueista, joiden suojelu on alueella erityisesti otettava huomioon alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnassa;

suunnitelma harjoitusten ja koulutuksen järjestämisestä alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntaan osallistuville;

10)

suunnitelma yhteistoimintasuunnitelman uudistamisesta ja päivittämisestä.

Ympäristöministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat ohjeet yhteistoimintasuunnitelman laatimisesta.

8 § Kansainvälisen virka-avun antaminen

Suomen ympäristökeskuksen tulee yhteistyössä alusjätelain 31 §:n 1 momentissa tarkoitettujen virka-apuviranomaisten kanssa laatia tarpeelliset suunnitelmat alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan järjestämisestä niillä kansainvälisillä merialueilla, joilla torjuntavastuu Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten mukaan kuuluu suomalaisille viranomaisille, sekä virka-avun antamisesta sopimusten mukaisesti muun sopimusvaltion viranomaiselle.

9 § Öljyntorjuntakemikaalien käyttö

Ennen kuin Suomen ympäristökeskus päättää yksittäistapauksessa alusjätelain 11 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 20 §:n mukaisesti öljypitoisen seoksen tai vaarallisen nestemäisen aineen (öljyntorjuntakemikaali) käytöstä alusöljyvahingon torjunnassa, sen on varmistuttava, että öljyntorjuntakemikaali on kyseisen öljyvahingon torjunnassa huomattavasti muita torjuntamenetelmiä parempi eikä öljyntorjuntakemikaalin käytöstä aiheudu ilmeistä vesien pilaantumisen vaaraa eikä muuta haittaa ihmisen terveydelle tai ympäristölle.

12 § Suuren öljyvaraston torjuntavalmius

Jos öljyn määrä on samalla varastoalueella miljoona litraa tai sitä suurempi, varastoijalla tulee lisäksi olla omaa varastoaluettaan varten suunnitelma öljyvahinkojen torjunnan järjestämisestä. Suunnitelmasta tulee käydä ilmi torjuntatyöstä vastaava henkilö, öljyvahinkojen torjuntaan perehtynyt henkilöstö ja mistä tämä on saatavissa sekä torjuntakalusto ja tarvikkeet samoin kuin tarvittaessa paikka, johon vahinkotapauksessa kiireellisesti poistettavaa öljyä voidaan väliaikaisesti sijoittaa. Suunnitelma torjunnan järjestämisestä on viivytyksettä saatettava alueellisen ympäristökeskuksen ja kunnan öljyntorjuntaviranomaisen tietoon.

13 § Erityinen torjuntavalmius

Jos varaston sijainti, suuruus, toiminnan luonne tai säiliöiden sijoitus ja suojaus on sellainen, että varastoinnista aiheutuu huomattavan suuri öljyvahingon vaara, varaston omistaja on velvollinen alueellisen ympäristökeskuksen määräyksestä ylläpitämään 11 ja 12 §:ssä säädettyä tehokkaampaa öljyvahinkojen torjuntavalmiutta.

14 § Luettelo tärkeillä pohjavesialueilla olevista öljysäiliöistä

Kunnan on pidettävä erillistä luetteloa tärkeillä pohjavesialueilla olevista alle 100 000 litran polttoöljysäiliöistä.

17 § Alusöljy- ja aluskemikaalivahingosta ilmoittaminen

Aluksen päällikön on ilmoitettava aluksesta aiheutuneesta öljyn tai muun vahingollisen aineen päästöstä taikka aluksen havaitsemasta öljy- ja kemikaalivahingosta tai sen vaarasta siten kuin siitä säädetään aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä annetussa asetuksessa (635/1993).