Tätä asetusta sovelletaan Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 ja Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 1750/1999 mukaisen Euroopan yhteisöjen komission päätöksellään nro C/2000/1640 hyväksymän Manner-Suomea koskevan horisontaalisen maaseudun kehittämisohjelman toimenpiteisiin. Viljelijälle ja muille tässä asetuksessa säädetyille tuen saajille voidaan maksaa vuosina 2000―2006 valtion talousarvion määrärahojen puitteissa maaseutuelinkeinojen rahoituslain 11 §:ssä tarkoitettua luonnonhaittakorvausta ja maatalouden ympäristötukea siten kuin tässä asetuksessa säädetään.

Tämän asetuksen mukaisilla perusteilla maksetaan luonnonhaittakorvausta ja maatalouden ympäristötukea peltohehtaaria kohden koko maan alueella. Maatalouden ympäristötukea voidaan maksaa myös eläinyksiköiltä ja muuta alaa kuin peltoa kohden jäljempänä säädetyillä perusteilla.

Tämän asetuksen säännökset eivät koske Ahvenanmaata.

Luonnonhaittakorvauksen tavoitteena on varmistaa maan jatkuva maatalouskäyttö vaikuttaen siten elinkelpoisten maaseutuyhteisöjen säilymiseen, ylläpitää maaseutua sekä ylläpitää ja edistää kestäviä viljelyjärjestelmiä, joissa otetaan huomioon erityisesti ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset.

Maatalouden ympäristötuen tavoitteena on ympäristöön ja erityisesti pinta- ja pohjavesiin sekä ilmaan kohdistuvan kuormituksen vähentäminen kasvinravinteiden hyväksikäyttöä lisäämällä, torjunta-aineiden käytöstä aiheutuvien riskien vähentäminen, maatalousalueiden luonnon monimuotoisuudesta sekä eläin- ja kasvilajeista huolehtiminen sekä maatalousmaiseman hoito.

Luonnonhaittakorvausta ja maatalouden ympäristötukea voidaan maksaa viljelijälle. Maatalouden ympäristötuen koulutukseen liittyvää tukea voidaan maksaa myös muulle tuensaajalle kuin viljelijälle.

Luonnonhaittakorvauksen ja maatalouden ympäristötuen saajan osalta ei edellytetä maaseutuelinkeinojen rahoituslain 5 §:ssä säädettyä taloudellisen elinkelpoisuuden osoittamista eikä tarkoituksenmukaisuusarviointia lukuunottamatta luonnonhaittakorvauksen asumiseen liittyvää edellytystä eikä otettavaksi huomioon viljelijän muusta kuin maatilataloudesta saamia tuloja.

Luonnonhaittakorvausta voidaan maksaa viljelijälle, joka asuu maaseutuyrityksen sijaintipaikalla tai sellaisella etäisyydellä siitä, että yritys tulee asianmukaisesti hoidetuksi ottaen huomioon muun muassa eläinsuojelulain (247/1996) säännökset. Kotieläintuotantoa harjoittavan viljelijän on asuttava sellaisella etäisyydellä eläinten pitopaikasta, että eläinten hoidossa, valvonnassa ja ruokinnassa ei esiinny laiminlyöntejä. Jokaisen luonnonhaittakorvaukseen sitoutuneen viljelijän on kuitenkin asuttava maaseutuyrityksen sijaintipaikalla tai maaseutuyrityksen sijaintipaikasta sellaisella etäisyydellä, että peltojen viljely tulee hoidetuksi 9 §:ssä säädetyn tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön mukaisesti.

Jos kysymys on useamman viljelijän yhdessä harjoittamasta maatilataloudesta tai yhteisömuodossa harjoitettavasta maatilataloudesta, voidaan luonnonhaittakorvaus maksaa sillä edellytyksellä, että näiden osalta vähintään yksi maatilalla asumista koskevan vaatimuksen täyttävä viljelijä, yhtiömies, jäsen tai osakas täyttää 6 §:ssä säädetyn ikää koskevan edellytyksen.

Asumisedellytys ei koske julkisoikeudellista yhteisöä, yhdistystä, säätiötä, koulutilaa ja vankilatilaa.

Luonnonhaittakorvausta, ympäristötukea ja erityistukea voidaan maksaa viljelijälle, joka tai jonka puoliso on sitoumuksen antamista ja sopimuksen tekemistä edeltävän vuoden joulukuun 31 päivänä vähintään 18-vuotias, mutta ei yli 65-vuotias. Alle 18-vuotias voi antaa luonnonhaittakorvausta ja ympäristötukea koskevan sitoumuksen ja hänelle voidaan maksaa luonnonhaittakorvausta ja ympäristötukea tai tehdä sopimus ja maksaa erityistukea vain, jos hän on solminut avioliiton tai jos hän harjoittaa maatilataloutta yhteisomistajana yhdessä vanhempiensa tai heistä jomman kumman kanssa taikka jos luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen myöntämiseen tai sopimuksen tekemiseen on muita erityisiä syitä.

Sopimus voidaan kuitenkin tehdä yli 65-vuotiaan viljelijän kanssa ja maksaa erityistukea, jos kyseessä on 22 §:ssä tai 28―30 §:ssä tarkoitettu sopimus.

Jos kysymys on useamman viljelijän yhdessä harjoittamasta maatilataloudesta tai yhteisömuodossa harjoitettavasta maatilataloudesta, ympäristötukea koskeva sitoumus voidaan hyväksyä ja sopimus voidaan tehdä sekä tukea maksaa edellyttäen, että näiden osalta vähintään yksi viljelijä, yhtiömies, jäsen tai osakas täyttää ikää koskevan edellytyksen.

Ikäedellytys ei luonnonhaittakorvauksen, ympäristötuen ja erityistuen osalta koske julkisoikeudellista yhteisöä, yhdistystä, säätiötä, koulutilaa ja vankilatilaa.

Luonnonhaittakorvausta ja ympäristötukea voidaan maksaa tässä asetuksessa säädetyt edellytykset täyttävälle viljelijälle ja viljelystä edellyttäen, että viljelijä on toimittanut kirjallisen, tukihakemuslomakkeella olevan sitoumuksen kyseiseen tukeen sitoutumisesta sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka toimialueella maatilan talouskeskus sijaitsee. Jos maatilalla ei ole talouskeskusta, hakemus on toimitettava sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka alueella pääosa maatilan pelloista sijaitsee. Tämän sitoutumisen lisäksi on ensimmäisen sitoumusvuoden jälkeen vuosittaisella pinta-alatukihakemuksella haettava luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen maksatusta ja täytettävä tuen saamiselle asetetut vaatimukset.

Sopimus voidaan tehdä viljelijän kanssa, jolla on vähintään kolme hehtaaria tai ympäristötuen ryhmään 1 ja 2 kuuluvien puutarhakasvien viljelyksessä vähintään 0,5 hehtaaria peltoalaa, joka on 10 §:n mukaan tukikelpoista ympäristötuessa. Sopimus voidaan tehdä 10 §:n mukaan tukikelpoiseksi ilmoitetusta peltoalasta tai muusta kuin peltoalasta siten kuin tässä asetuksessa säädetään. Erityistukea voidaan maksaa viljelijälle, jonka kanssa on tehty sopimus ja joka on toimittanut kirjallisen, tukihakemuslomakkeella olevan sitoumuksen ympäristötukeen sitoutumisesta tai jolla on voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (760/1995) tarkoitettu perustukea koskeva sitoumus ja joka on tehnyt vuosittaisen maksatushakemuksen erityistuen maksamisesta lukuunottamatta sitä kalenterivuotta, jona sopimus tehdään. Maksatusta koskeva hakemus on tehtävä vuosittain pinta-alatukien hakuaikana.

Jos viljelijällä on voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu perustukea koskeva sitoumus, hänen kanssaan voidaan tehdä tämän asetuksen mukainen sopimus edellyttäen, että viljelijä sitoutuu noudattamaan tämän asetuksen mukaisia vaatimuksia ympäristötuesta sen jälkeen kun aiemman sitoumuksen voimassaolo päättyy.

Luonnonhaittakorvausta, ympäristötukea ja erityistukea voidaan maksaa viljelijälle, joka noudattaa tavanomaista hyvää maatalouskäytäntöä. Tavanomaisella hyvällä maatalouskäytännöllä tarkoitetaan viljelyä, jota vastuuntuntoinen viljelijä harjoittaa paikkakunnan olosuhteet huomioon ottaen. Tämän viljelytavan mukaan pelto on muokattava ja lannoitettava tarkoituksenmukaisella tavalla ja kylvö on tehtävä niin, että se mahdollistaa tasaisen itämisen. Viljelyssä on käytettävä alueelle soveltuvia kasvilajeja ja -lajikkeita sekä alueelle soveltuvaa ja siemenkoon huomioon ottavaa siemenmäärää. Lisäksi viljelijän on torjuttava hukkakaura hukkakauran torjunnasta annetun lain (178/1976) mukaisesti, huolehdittava kasvinsuojelusta ja pyrittävä korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottamiseen sekä korjattava sato asianmukaisesti. Kesannoinnilta edellytetään sitä, että maan tuottokykyä ei heikennetä ja se toteutetaan tarkoituksenmukaisella tavalla. Tähän viljelytapaan kuuluu myös se, että viljelijä noudattaa yleisiä ympäristömääräyksiä ja lainsäädännön velvoitteita.

Peruslohko, joka on peltoa, on tukikelpoinen luonnonhaittakorvauksessa ja ympäristötuessa, kun sitä on haettu ensimmäisenä sitoutumisvuonna tukihakemuksessa tukikelpoiseksi alaksi, se on viljelijän hallinnassa kyseessä olevana vuonna viimeistään 1 päivänä kesäkuuta tai vuoden 2000 osalta viimeistään 15 päivänä kesäkuuta ja se on tuolloin joko viljelyksessä olevaa, tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1251/1999, jäljempänä peltokasviasetus, säädetyllä tavalla kesannoitua tai tilapäisesti viljelemätöntä peltoa. Viljelyksessä olevaksi pelloksi katsotaan myös viherlannoitusaloina ilmoitetut peltoalat maa- ja metsätalousministeriön erikseen säätämillä edellytyksillä ja tämän asetuksen mukaiseen viisi- tai kymmenvuotiseen suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon sopimukseen sisältyvä peltoala. Tukikelpoiseksi alaksi viljelijä voi ilmoittaa myös tässä asetuksessa tarkoitettuihin sopimuksiin ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettuihin erityistukisopimuksiin sisältyvän alueen, silloin kun sopimus on tehty peltoa koskevaksi.

Tukikelpoiseksi ei hyväksytä peltoa, jota koskee luopumiseläkelain (16/1974) 6 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu viljelemättömyyssitoumus, maatalousyrittäjien luopumiskorvauksista annetun lain (1330/1992) 9 §:ssä tarkoitettu viljelemättömyyssitoumus tai maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain (1293/1994) 12 §:ssä tarkoitettu viljelemättömyyssitoumus.

Pellon voi ilmoittaa tukikelpoiseksi alaksi ensimmäisen sitoumusvuoden jälkeen 46 §:ssä säädetyn mukaisesti ja poistaa tukikelpoisesta alasta ensimmäisen sitoumusvuoden jälkeen 48 §:ssä säädetyn mukaisesti.

Ympäristötukea voidaan maksaa 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitetun vastaavan peltoalan osalta kuin luonnonhaittakorvausta edellyttäen, että ympäristötukeen sitoutunut viljelijä on ilmoittanut ne vuosittaisessa tukihakemuksessa tukikelpoiseksi alaksi ja ne on hyväksytty tukikelpoiseksi. Kesannoiduille pelloille ei makseta muuta ympäristötukea kuin 16 §:n 1 momentissa tarkoitettua maatilan monimuotoisuuskohteita koskevasta lisätoimenpiteestä maksettavaa tukea niille kasvulohkoille, jotka on ilmoitettu kesannoitavaksi peltokasviasetuksessa säädetyn mukaisesti. Tässä asetuksessa tarkoitetun pellolle tehdyn sopimusalan osalta ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitetun pellolle tehdyn sopimusalan osalta lukuunottamatta 22 §:ssä tarkoitettua sopimusta ja 20-vuotisia erityistukisopimuksia maksetaan ympäristötukea, silloin kun alue on 1 momentissa tarkoitettua alaa.

Luonnonhaittakorvausta, ympäristötukea ja erityistukea voidaan maksaa kasvulohkon osalta silloin, kun sen pinta-ala on vähintään viisi aaria. Kasvulohkolla tarkoitetaan tässä peruslohkoon kuuluvaa peltoaluetta, jossa viljelijä kasvattaa yhtä kasvilajia tiettyä tarkoitusta varten, joka on kesannoitu peltokasviasetuksessa säädetyn mukaisesti tai joka on tilapäisesti viljelemätöntä.

Viljelijän on sitouduttava ensimmäistä kertaa luonnonhaittakorvausta hakiessaan jatkamaan viljelyä vähintään kolmen tukikelpoisen peltohehtaarin osalta maatilallaan viiden vuoden ajan ensimmäisestä luonnonhaittakorvauksen maksupäivästä lukien ja noudattamaan luonnonhaittakorvauksen maksamiselle asetettuja vaatimuksia. Tämä kolmen hehtaarin peltoala on vähimmäispinta-ala. Sitoumuksen ehtoja on kuitenkin noudatettava koko maatilan alueella. Viljelijä voi jättää vuosittaisella tukihakemuksellaan osan pelloistaan ilmoittamatta tukikelpoisiksi eikä näille aloille makseta kyseisenä vuonna luonnonhaittakorvausta edellyttäen, että tämän pykälän mukainen vähimmäispinta-alavaatimus täyttyy.

Viljelijä voi poistaa tukikelpoisiksi lohkoiksi ilmoittamiaan lohkoja tukikelvottomiksi tai siirtää hallinnastaan viljelijälle, joka ei ole sitoutunut luonnonhaittakorvausta koskeviin ehtoihin, ilman luonnonhaittakorvauksen takaisinperintää sitoumuskauden aikana 48 §:ssä säädetyn mukaisesti.

Vähimmäispinta-alaan luetaan mukaan tukikelpoinen pelto- ja puutarhakasvien viljelyksessä oleva peltoala, tukikelpoinen peltokasviasetuksessa säädetyn mukaisesti kesannoitu peltoala, tukikelpoinen tilapäisesti viljelemätön peltoala, tukikelpoinen viherlannoitusalana ilmoitettu peltoala ja tämän asetuksen mukaiseen erityistukisopimukseen sisältyvä peltoala edellyttäen, että kyseinen ala on ilmoitettu tukikelpoiseksi. Vähimmäispinta-alaan luetaan mukaan myös maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksen mukaisiin erityistukisopimuksiin sisältyvä alue, silloin kun sopimus on tehty peltoa koskevaksi edellyttäen, että kyseinen ala on ilmoitettu tukikelpoiseksi.

Viljelijälle maksetaan vuosittain luonnonhaittakorvausta tukikelpoiseksi ilmoitetulta ja sellaiseksi hyväksytyltä peltohehtaarilta 3 §:n 13 kohdan tarkoittamalla A-alueella 150 euroa, B-C1-alueella 200 euroa ja C2-C4-alueella 210 euroa.

Viljelijälle maksettavan vuosittaisen luonnonhaittakorvauksen määrän on oltava yli 50 euroa.

Viljelijän on sitouduttava ensimmäistä kertaa ympäristötukea hakiessaan viideksi vuodeksi toteuttamaan maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteitä kyseessä olevan vuoden kesäkuun 1 päivästä lähtien siten kuin jäljempänä sekä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella erikseen säädetään. Jos viljelijä vuonna 2000 sitoutuu ympäristötukeen 26 toukokuuta jälkeen, viiden vuoden sitoumus alkaa tällöin 15 kesäkuuta. Viljelijällä on oltava hallinnassaan vähintään kolme hehtaaria tukikelpoista peltoa koko sitoumusajan tai viljelijällä on oltava ryhmien 1 tai 2 puutarhakasveja viljelyssä vähintään 0,5 hehtaaria tukikelpoista peltoa koko sitoumusajan. Tämä kolmen hehtaarin tai 0,5 hehtaarin peltoala on vähimmäispinta-ala. Sitoumuksen ehtoja on kuitenkin noudatettava koko maatilan alueella. Viljelijä voi jättää vuosittaisella tukihakemuksellaan osan pelloistaan ilmoittamatta tukikelpoisiksi eikä näille aloille makseta kyseisenä vuonna ympäristötukea edellyttäen, että tämän pykälän mukainen vähimmäispinta-alavaatimus täyttyy.

Viljelijä voi poistaa tukikelpoisiksi lohkoiksi ilmoittamiaan lohkoja tukikelvottomiksi tai siirtää hallinnastaan viljelijälle, joka ei ole sitoutunut ympäristötukea koskeviin ehtoihin, ilman ympäristötuen takaisinperintää sitoumuskauden aikana 48 §:ssä säädetyn mukaisesti.

Vähimmäispinta-alaan luetaan mukaan tukikelpoinen pelto- ja puutarhakasvien viljelyksessä oleva peltoala, tukikelpoinen peltokasviasetuksen mukaisesti kesannoitu peltoala, tukikelpoinen tilapäisesti viljelemätön peltoala sekä tukikelpoinen viherlannoitusalana ilmoitettu peltoala ja tämän asetuksen mukaiseen sopimukseen sisältyvä peltoala edellyttäen, että kyseinen ala on ilmoitettu tukikelpoiseksi. Vähimmäispinta-alaan luetaan mukaan myös maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettuihin erityistukisopimuksiin sisältyvä alue, silloin kun sopimus on tehty peltoa koskevaksi edellyttäen, että kyseinen ala on ilmoitettu tukikelpoiseksi.

Viljelijän on toteutettava kaikkia perustoimenpiteitä viiden vuoden ajan ensimmäisen sitoutumisvuoden kesäkuun 1 päivästä lukien. Jos viljelijä sitoutuu vuonna 2000 ympäristötukeen 26 toukokuuta jälkeen ja kuitenkin viimeistään 15 päivänä kesäkuuta, toimenpiteitä on toteutettava viiden vuoden ajan kesäkuun 15 päivästä lukien. Sitoutuessaan ympäristötukeen viljelijän on valittava, noudattaako hän kasvinviljelytilaa vai kotieläintilaa koskevia perustoimenpiteitä. Kotieläintilan perustoimenpidettä voidaan toteuttaa vain maatilalla, jolla on tuotantoeläimiä vähintään 0,4 eläinyksikköä tukikelpoista peltohehtaaria kohden tai vähintään kymmenen eläinyksikköä koko sitoumuskauden lukuun ottamatta tiettyjen kotieläintuotantomuotojen edellyttämiä lyhytaikaisia tuotantotaukoja.

Jos yli 65-vuotiaan viljelijän kanssa tehdään 22 §:ssä tai 28―30 §:ssä tarkoitettu sopimus, viljelijän on sitouduttava 2 momentissa tarkoitettuihin perustoimenpiteisiin vain pientareiden ja suojakaistojen sekä luonnon monimuotoisuuden ja maiseman ylläpitämisen osalta sekä kotieläintilan perustoimenpiteiden osalta, jos sanottu viljelijä on valinnut kotieläintilaa koskevat perustoimenpiteet. Yli 65-vuotiaan viljelijän on sitouduttava vastaavasti, jos maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu vastaava sopimus on edelleen voimassa eikä maatalouden ympäristötuen perustukea koskeva sitoumus ole enää voimassa.

Maa- ja metsätalousministeriö säätää tarkemmin asetuksella 2 momentissa tarkoitetuista perustoimenpiteistä.

Kotieläintilan lisätoimenpiteen voi valita vain sellainen kotieläintila, joka toteuttaa kotieläintilan perustoimenpidettä. Kotieläintilan lisätoimenpiteestä on luovuttava silloin, kun kotieläintuotanto maatilalla muutoin kuin tilapäisesti alenee alle 15 §:n 1 momentissa tarkoitetun 0,4 eläinyksikön tai alle 15 §:n 1 momentissa tarkoitetun kymmenen eläinyksikön. Viljelijän on ilmoittaessaan eläinmäärän vähenemisestä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle ilmoitettava, minkä lisätoimenpiteen hän valitsee kotieläintilan lisätoimenpiteen tilalle.

Edellä 1 momentin 1―4 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen lisäksi viljelijä voi valita yhden vapaaehtoisen puutarhatilan lisätoimenpiteen, jos ko. tilalla viljellään ryhmien 1 ja 2 puutarhakasveja vuosittain tukikelpoisilla lohkoilla vähintään 0,5 hehtaarin alalla koko sitoumusajan. Puutarhatilan lisätoimenpiteestä on luovuttava silloin, jos edellä mainittu puutarhakasvien viljelyala vähenee alle 0,5 hehtaarin. Puutarhatilan lisätoimenpiteen voi valita kesken sitoumuskauden silloin, kun edellä mainittuja puutarhakasveja aletaan viljellä yli 0,5 hehtaarin alalla. Tämän lisätoimenpiteen voi vaihtaa vain kerran sitoumusaikana.

Jos kyseessä on viljelijä, jonka koko maatilaa koskee maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu 20-vuotinen erityistukisopimus, lisätoimenpidettä ei voi valita.

Maa- ja metsätalousministeriö säätää tarkemmin asetuksella 1 momentissa tarkoitetuista lisätoimenpiteistä.

Viljelijälle maksetaan kasvinviljelytilan 15 §:n 2 momentin 1―5 kohdassa tarkoitettujen perustoimenpiteiden noudattamisesta 555 markkaa tukikelpoiselta peltohehtaarilta, jolla viljellään tavanomaisia peltoviljelykasveja, kotieläintilan 15 §:n 2 momentin 1―6 kohdassa tarkoitettujen perustoimenpiteiden noudattamisesta 695 markkaa tukikelpoiselta peltohehtaarilta, jolla viljellään tavanomaisia peltoviljelykasveja, sekä 1980 markkaa ryhmän 1 puutarhakasvien viljelyalalle hehtaaria kohden ja 2 880 markkaa ryhmän 2 puutarhakasvien viljelyalalle hehtaaria kohden.

Viljelijälle maksetaan valitun lisätoimenpiteen noudattamisesta tukikelpoista peltohehtaaria kohden oheisen taulukon mukaisesti siinä mainituilla tarkennuksilla:

Viljelijälle maksettavan vuosittaisen ympäristötuen määrän on oltava yli 50 euroa.

Viljelijän kanssa voidaan tehdä seuraavan taulukon mukaisia sopimuksia. Sopimus voidaan tehdä silloin, kun kyseessä olevan sopimuksen teolle säädetyt edellytykset täyttyvät ja kun pinta-ala tai eläinyksikkömäärä on sopimuskohtaisesti vähintään kyseisen taulukon mukainen:

Viljelijän kanssa, jolla on sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta, ei voida tehdä sopimusta pohjavesialueiden peltoviljelystä. Viljelijän kanssa ei voi tehdä sopimusta kalkkisuodinojituksesta ja säätösalaojituksesta, säätökastelusta tai kuivatusvesien kierrätyksestä, jos sopimukseen haetulla alalla on voimassa tai on ollut voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu kalkkisuodinojitusta tai vastaava säätösalaojitusta koskeva sopimus.

Jos kyseessä on 23―24 §:ssä tai 34 §:ssä tarkoitettu sopimus, sopimuksen mukainen hanke on toteutettava kokonaisuudessaan toisen sopimusvuoden loppuun mennessä. Sopimuksen mukaiset toimenpiteet on aloitettava ensimmäisen sopimusvuoden aikana. Jos kyseessä on 28―30 §:ssä tarkoitettu sopimus, toimenpiteet on aloitettava jokaisella sopimukseen sisältyvällä lohkolla ensimmäisenä sopimusvuotena ellei hyväksytty suunnitelma muuta edellytä.

Jäljempänä 22―23 §:ssä ja 29―30 §:ssä tarkoitettujen sopimusten sopimuskausi on viisi tai kymmenen vuotta sekä 24―28 §:ssä ja 31―34 §:ssä tarkoitettujen sopimusten sopimuskausi on viisi vuotta. Sopimuskausi- ja vuosi alkaa 1 päivänä kesäkuuta tai 1 päivänä lokakuuta ja päättyy sen alkuajankohdan perusteella joko 31 päivänä toukokuuta tai 30 päivänä syyskuuta. Sopimuskausi vahvistetaan tehtävässä sopimuksessa.

Vuonna 2000 voidaan 1 päivänä kesäkuuta alkavaksi tehdä luonnonmukaista tuotantoa, lannan käytön tehostamista ja alkuperäisrotujen kasvattamista koskeva sopimus, sopimus alkuperäiskasvien viljelystä sekä suojavyöhykkeen perustamista ja hoitoa koskeva sopimus silloin, kun suojavyöhykesopimukseen haetulla alalla on edellisenä vuonna tai aiemmin perustettu nurmi. Jos kyseessä on maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu sopimus, jonka sopimuskausi päättyy 30 päivänä kesäkuuta 2000, voidaan vastaava tämän asetuksen mukainen sopimus tehdä alkavaksi 1 päivänä kesäkuuta 2000. Muiden vuonna 2000 tehtävien sopimusten sopimuskausi alkaa 1 päivänä lokakuuta 2000 38 §:ssä säädettyä lukuun ottamatta.

Maa- ja metsätalousministeriö säätää erikseen asetuksella vuoden 2000 jälkeen tehtävien sopimusten sopimuskausien alkamisen sopimuksittain.

Sopimuksessa on peruslohkoittain määriteltävä peltoalueet ja muut alueet, joita sopimus koskee. Sopimusalueen on oltava koko sopimuskauden sopimuksen tekijän hallinnassa. Sopimuksen voimassaoloaikana viljelijä voi kuitenkin poistaa 49 §:ssä säädetyn mukaisesti pieniä aloja sopimuksesta. Jos pelto tai muu alue on vuokrattu, sopimus voidaan tehdä koskemaan näitä peltoalueita tai muuta kuin peltoa edellyttäen, että vuokrasopimus on voimassa vähintään koko sopimuskauden.

Jos kyseessä on maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu sopimus, jonka sopimuskausi päättyy 30 päivänä kesäkuuta 2000 ja tämän asetuksen mukainen vastaava sopimus tehdään alkavaksi 1 päivänä kesäkuuta 2000, voidaan tähän sopimukseen sisällyttää myös aiemmin sopimukseen kuulumattomia alueita edellyttäen, että ne täyttävät tässä asetuksessa säädetyt edellytykset.

Erityistukea koskevan sopimuksen on perustuttava suunnitelmaan silloin kun kyseessä on 22―24 §:ssä, 27―30 §:ssä ja 33―34 §:ssä tarkoitettu sopimus. Ennen suunnitelmaan perustuvan sopimuksen tekemistä työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosaston on pyydettävä asiasta lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta. Sopimusta tehdessään työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosasto voi poiketa alueellisen ympäristökeskuksen lausunnosta vain erittäin perustellusta syystä.

Suojavyöhykkeen perustamista ja hoitoa koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu perustamaan viljelyksessä olevalle peltoalueelle suunnitelman mukaisesti monivuotisen kasvillisuuden peittämän suojavyöhykkeen ja hoitamaan sitä sopimusehtojen mukaisesti. Sopimukseen voidaan sisällyttää myös rajoitetusti suojavyöhykkeen välittömässä läheisyydessä oleva, suojavyöhykkeen ja vesistön väliin jäävä luonnontilainen ranta-alue edellyttäen, että sitä hoidetaan sopimusehtojen ja sopimuksen tavoitteiden mukaisesti.

Kosteikon ja laskeutusaltaan perustamista ja hoitoa koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu perustamaan viljelyksessä olevalle peltoalueelle tai muulle alueelle suunnitelman mukaisesti kosteikon tai laskeutusaltaan. Muulla alueella tarkoitetaan tässä aluetta, joka on enintään yhden kilometrin etäisyydellä lähimmistä pelloista.

Kosteikon tai laskeutusaltaan hoitoa koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu hoitamaan maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitetun viisivuotisen sopimuksen mukaisesti perustettua lasketusallasta tai kosteikkoa suunnitelman mukaisesti.

Sopimuksessa säätösalaojituksesta, säätökastelusta ja kuivatusvesien kierrätyksestä viljelijä sitoutuu toteuttamaan viljelyksessä olevalla peltoalueellaan suunnitelman mukaisen kyseisen toimenpiteen.

Maatilan viljeleminen 4 momentissa tarkoitettujen luonnonmukaisen tuotannon tuotantoehtojen mukaisesti on aloitettava ensimmäisen sopimusvuoden kasvukauden alusta siten, että kaikkien sopimukseen sisältyvien peltolohkojen on oltava luonnonmukaisen tuotannon tuotantoehtojen mukaisesti viljeltyjä viimeistään toisesta sopimusvuodesta alkaen. Nautakarja-, hevos-, lammas- ja vuohitiloilla kaikkien sopimukseen sisältyvien peltolohkojen on oltava luonnonmukaisesti viljeltyjä viimeistään kolmannesta sopimusvuodesta alkaen. Nautakarja-, hevos-, lammas-, ja vuohitiloilla tarkoitetaan sellaisia maatiloja, joilla kasvatetaan kyseisiä eläimiä.

Luonnonmukaista tuotantoa koskeva sopimus on tehtävä pääsääntöisesti maatilan koko peltoalasta, kuitenkin vähintään kolmesta hehtaarista. Avomaantuotantoa harjoittavalla puutarhatilalla edellytetään sopimukseen sisällytettäväksi puutarhakasvien viljelyalaksi vähintään puoli hehtaaria.

Viljelijän on sitouduttava noudattamaan maatilallaan luonnonmukaisen peltoviljelyn ja puutarhatuotannon, sekä avomaa- että kasvihuonetuotannon, osalta maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2092/91 määriteltyjä luonnonmukaisen tuotannon tuotantoehtoja.

Sopimuksessa lannan käytön tehostamisesta viljelijä sitoutuu ottamaan vastaan, käsittelemään ja hyödyntämään viljelyssä ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla toiselta maatilalta, hevostallilta, turkistarhalta tai viljelijöiden tai turkistarhaajien yhteislantalasta peräisin olevaa eläinten lantaa. Sopimus voidaan tehdä kaikkien tuotantoeläinten lantaa koskevaksi. Turkiseläinten lanta on kompostoitava.

Sopimuksessa pohjavesialueiden peltoviljelystä viljelijä sitoutuu toteuttamaan sopimuksessa määriteltävällä viljelyksessä olevalla peltoalueella suunnitelmaa, jossa määritellään sopimukseen sisältyvät toimenpiteet, kuten esimerkiksi lannoitteiden, karjanlannan ja torjunta-aineiden käytön rajoittamistoimet sopimusalueen viljelyssä. Sopimus voidaan tehdä koskemaan vain I-, II-ja III-luokan pohjavesialueilla sijaitsevia peruslohkoja. Jos peruslohkosta vähäinen osa on pohjavesialueen ulkopuolella, voidaan koko peruslohko sisällyttää sopimukseen.

Sopimuksessa perinnebiotooppien hoidosta viljelijä sitoutuu suunnitelman mukaisesti toteuttamaan maatilaansa koskevat toimenpiteet, joilla hoidetaan perinnebiotooppeja. Perinnebiotoopilla tarkoitetaan ketoa, niittyä, lehdesniittyä, hakamaata, metsälaidunta tai nummea, jossa on nähtävissä selviä merkkejä laidunnuksesta tai alueen käytöstä karjan rehuntuotantoon. Sopimusta ei voida tehdä koskemaan peltoaluetta.

Sopimuksessa luonnon monimuotoisuuden edistämisestä viljelijä sitoutuu suunnitelman mukaisesti tekemään toimenpiteet luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi sopimusalueella ja hoitamaan aluetta sopimusehtojen mukaisesti. Sopimusalue voi olla peltoa tai muuta aluetta.

Sopimukseen ei voida hyväksyä aluetta, jota koskee 16 §:ssä tarkoitettu maatilan monimuotoisuuskohteita koskeva lisätoimenpide.

Sopimuksessa maiseman kehittämisestä ja hoidosta viljelijä sitoutuu suunnitelman mukaisesti tekemään toimenpiteet maiseman kehittämiseksi ja hoitamiseksi sopimusalueella ja hoitamaan aluetta sopimusehtojen mukaisesti. Sopimusalue voi olla peltoa tai muuta aluetta. Sopimusta ei voi tehdä koskemaan aluetta, jolla ei ole maisemallista merkitystä.

Sopimukseen ei voida hyväksyä aluetta, jota koskee 16 §:ssä tarkoitettu maatilan monimuotoisuuskohteita koskeva lisätoimenpide.

Sopimuksessa alkuperäisrotujen kasvattamisesta viljelijä sitoutuu kasvattamaan lisäystarkoituksessa maatilallaan itä- tai pohjoissuomenkarjaa taikka harmaita suomenlampaita. Sopimukseen hyväksyttävien eläinten on oltava vähintään yhden vuoden ikäisiä sopimuskauden alkaessa. Viljelijän on toimitettava ennen sopimuskauden päättymistä työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolle selvitys siitä, että sopimukseen sisältyviä eläimiä on käytetty kyseisen rodun lisäämiseen.

Sopimus voidaan tehdä hakijan tai hänen perheenjäsenensä omistamista tai hallinnassa olevista alkuperäisrodun eläimistä. Perheenjäsenellä tarkoitetaan 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettua puolisoa ja viljelijän alle 18-vuotiasta lasta.

Sopimuksessa alkuperäiskasvien viljelystä viljelijä sitoutuu viljojen ja nurmikasvien maatiaislajikkeiden tai vanhojen kauppalajikkeiden siemenviljelyyn. Sopimus tehdään pääsääntöisesti lajikkeen alkuperäiselle viljelyalueelle. Sopimus tehdään viljelijän kanssa yhden peltohehtaarin alalle tietyn lajikkeen siemenviljelystä.

Sopimuksessa peltojen tehostetusta kalkituksesta viljelijä sitoutuu suunnitelman mukaisesti kalkitsemaan sopimusalueen peltojaan. Sopimus voidaan tehdä koskemaan vain Lesti-, Perhon-, Ähtävän- ja Lapväärtinjoen jokivesistöjen valuma-alueilla sijaitsevia peltoja.

Sopimuksessa kalkkisuodinojituksesta viljelijä sitoutuu toteuttamaan suunnitelman mukaisen kalkkisuodinojituksen viljelyksessä olevalla peltoalueellaan. Sopimus voidaan tehdä koskemaan vain Lesti-, Perhon-, Ähtävän- ja Lapväärtinjoen jokivesistöjen valuma-alueilla sijaitsevia peltoja.

Sopimuksen tehneelle viljelijälle maksetaan vuosittain erityistukea sopimukseen sisältyvältä peltohehtaarilta tai muun alueen hehtaarilta taikka eläinyksiköltä enintään seuraavan taulukon mukaisesti:

Viljelijälle voidaan maksaa samanaikaisesti sopimusalalle erityistukea ja ympäristötukea yhteensä enintään 900 euroa hehtaarilta silloin kun kyseisellä alalla viljellään ryhmän 2 puutarhakasveja, 600 euroa hehtaarilta silloin kun kyseisellä alalla viljellään yksivuotisia kasveja ja 450 euroa hehtaarilta silloin kun kyseisellä alalla kasvaa jokin muu kuin edellä mainittu kasvi. Jos kyseessä on sopimus alkuperäisrotujen kasvattamisesta, maksettava erityistuki jaetaan maatilan vuosittaisessa tukihakemuksessa ilmoitettujen viljeltyjen tukikelpoisten kasvulohkojen yhteispinta-alalle lukuunottamatta puutarhakasvilohkoja varmistettaessa enimmäismäärien noudattaminen. Viljelijälle maksettavan vuosittaisen sopimuskohtaisen erityistuen määrän on oltava yli 50 euroa.

Suunnitelmaan perustuvan sopimuksen perusteella maksettava erityistuki todetaan päätöksessä, jonka työvoima- ja elinkeinokeskus tekee sopimusta koskevasta hakemuksesta.

Jos viljelijällä on voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu vuonna 1996 tai sen jälkeen tehty sopimus luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymisestä, se voidaan sopimusten hakuaikana tehtävästä viljelijän hakemuksesta valtion talousarvion määrärahojen puitteissa muuttaa tämän asetuksen mukaiseksi sopimukseksi luonnonmukaisesta tuotannosta ja sanotussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettuun sopimukseen sisältyneistä pelloista maksetaan tehtävän sopimuksen perusteella vuosittain erityistukea seuraavan taulukon mukaisesti:

Jos viljelijällä on voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu vuonna 1996 tai sen jälkeen tehty sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta, se voidaan sopimusten hakuaikana tehtävästä viljelijän hakemuksesta valtion talousarvion määrärahojen puitteissa muuttaa tämän asetuksen mukaiseksi sopimukseksi luonnonmukaisesta tuotannosta ja kyseiseen sopimukseen sisältyneistä pelloista maksetaan vuosittain erityistukea 610 markkaa hehtaarilta.

Jos viljelijän kanssa tehdään tämän asetuksen mukainen sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta, hänellä ei voi olla maatilallaan samanaikaisesti voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu luonnonmukaista tuotantoa tai luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymistä koskeva sopimus, vaan tämä sopimus tai nämä sopimukset puretaan tässä tarkoitetun sopimuksen tekemistä koskevan päätöksen yhteydessä.

Jos viljelijällä on voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu erityistukea koskeva sopimus, jonka voimassaolo jatkuu vuoden 2000 jälkeen, viljelijän kanssa voidaan sopimusten hakuaikana tehtävästä hakemuksesta valtion talousarvion määrärahojen puitteissa tehdä vuonna 2000 tämän asetuksen mukainen vastaava erityistukea koskeva sopimus siten, että sen sopimuskausi alkaa 1 päivänä kesäkuuta silloin, kun kyseessä on 25 §:ssä tarkoitettu luonnonmukaista tuotantoa tai 31 §:ssä tarkoitettu alkuperäisrotujen kasvattamista koskeva sopimus ja 1 päivänä lokakuuta muiden sopimusten osalta. Aiemman erityistukisopimuksen mukainen tuki maksetaan kyseisen sopimuksen ehtojen mukaan vuonna 2000, vaikka tämän asetuksen mukainen uusi sopimus alkaa 1 päivänä lokakuuta. Sopimusta koskevassa päätöksessä on todettava aiemman erityistukisopimuksen voimassaolo päättyneeksi.

Luonnonhaittakorvauksen, ympäristötuen ja erityistuen alentamiseen, silloin kun on kyse valvonnassa todetuista pinta-alaeroista, sovelletaan vastaavia prosentuaalisia vähennyksiä kuin yhdennettyä järjestelmää koskevan komission asetuksen (ETY) N:o 3887/92 9 artiklassa säädetään. Valvonnan perusteella tehtävä tuen vähennys luonnonhaittakorvauksessa on tehtävä niin, että alueilla A-C4 sijaitsevat lohkot käsitellään erikseen ja ympäristötuessa niin, että 17 §:n 1 momentissa tarkoitettu jokainen tukitasoryhmä käsitellään erikseen. Erityistuessa tuen vähennys valvonnan perusteella tehdään sopimustyypeittäin.

Maa- ja metsätalousministeriö säätää lisäksi asetuksella tarkemmin luonnonhaittakorvauksen, ympäristötuen ja erityistukien maksamisesta ja takaisinperinnästä sekä muista kuin 1 momentissa tarkoitetuista valvonnan aiheuttamista tuen alentamisperusteista.

Luonnonhaittakorvausta ja ympäristötukea koskeva vuosittainen hakemus on toimitettava sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka toimialueella maatilan talouskeskus sijaitsee. Jos maatilalla ei ole talouskeskusta, hakemus on toimitettava sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka alueella pääosa maatilan pelloista sijaitsee. Postitse palautettu hakemus katsotaan oikeaan aikaan toimitetuksi, jos se on leimattu postissa edellä mainitulle toimivaltaiselle viranomaiselle osoitettuna kyseisen vuoden viimeisenä hakupäivänä tai aiemmin.

Jos hakemusta ei ole täytetty täydellisesti ja annettu kaikkia tarvittavia tietoja, voidaan hakemus tästä syystä hylätä yhdennetyn järjestelmän mukaisesti. Jos hakemus on jätetty säädetyn viimeisen hakupäivän jälkeen, sovelletaan hakemuksen myöhästymiseen yhdennetyn järjestelmän mukaisia myöhästymisseuraamuksia.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu viranomainen tekee luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen myöntämistä koskevan päätöksen.

Sopimus tehdään viljelijän hakemuksesta. Hakemus on toimitettava sen työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolle, jonka alueella maatilan talouskeskus sijaitsee. Jos maatilalla ei ole talouskeskusta, hakemus toimitetaan siihen työvoima- ja elinkeinokeskukseen, jonka alueella hakemuksen kohteena oleva alue tai pääosa siitä sijaitsee. Postitse palautettu hakemus katsotaan oikeaan aikaan toimitetuksi, jos se on leimattu postissa edellä mainitulle toimivaltaiselle viranomaiselle osoitettuna kyseisen vuoden maaja metsätalousministeriön vahvistamana viimeisenä hakupäivänä tai aiemmin.

Jos sopimuksen tekemistä koskeva hakemus on myöhästynyt, sopimusta ei voida tehdä, vaan hakemus on hylättävä. Jos kyseessä on 8 §:n 1 momentissa tarkoitettu vuosittainen erityistuen maksatusta koskeva hakemus, sovelletaan sen myöhästymiseen ja kyseisenä vuonna maksettavaan erityistukeen yhdennetyn järjestelmän mukaisia myöhästymisseuraamuksia.

Sopimuksen viljelijän kanssa tekee se työvoima- ja elinkeinokeskus, jolle 1 momentin mukaan hakemus on tullut toimittaa.

Työvoima- ja elinkeinokeskus voi purkaa sopimuksen, jos sopimuksen tehnyt viljelijä on salannut sopimuksen tekemiseen olennaisesti vaikuttavia seikkoja tai antanut niistä olennaisessa kohdassa virheellisen tiedon taikka jos hän tai maatilan myöhempi omistaja, jolle sopimus on siirretty, ei noudata sopimuksen ehtoja.

Viljelijälle maksettu erityistuki on perittävä takaisin silloin, jos sopimus on valtion puolelta purettu tai jos sopimusehtoja ei ole noudatettu.

Jos viljelijä luopuu kirjallisesti sitoumuksesta tai koko sopimuksesta ennen sitoumustai sopimuskauden päättymistä, maksettu tuki peritään takaisin. Jos viljelijän sitoumus tai sopimus on kuitenkin ollut voimassa kolme vuotta ja viljelijä luopuu koko tilan myynnin kautta tai muutoin kokonaan maatalouden harjoittamisesta, tukea ei peritä takaisin. Sitoumuksesta luopumisella tarkoitetaan myös tilannetta, jossa tukeen sitoutunut viljelijä ilman 2 momentissa tarkoitettua perustetta ei hae vuosittaista maksatusta. Viljelijää on kuultava ennen mahdollista tuen takaisinperintää ja sitoumuksen tai sopimuksen päättymistä koskevan päätöksen tekemistä.

Jos viljelijä luopuu sitoumuksesta tai sopimuksesta ylivoimaisen esteen vuoksi, tukea ei peritä takaisin. Ylivoimaiseksi esteeksi katsotaan viljelijän kuolema, viljelijän pitkäaikainen kyvyttömyys harjoittaa ammattiaan, maatilan merkittävän osan pakkolunastus, jos kyseinen pakkolunastus ei ollut ennakoitavissa sitoumuksen tai sopimuksen alkaessa, vakava luonnononnettomuus, jolla on merkittävää vaikutusta tilan viljelyalaan, eläinten kasvatukseen tarkoitettujen rakennusten tuhoutuminen onnettomuudessa, eläinkulkutauti, joka koskee viljelijän koko karjaa tai osaa siitä, viljelijän vakava sairaus, maatilan pakkolunastus tai lunastus yleisen edun vuoksi taikka viljelijä alkaa saada täyttä työttömyyseläkettä tai varhennettua vanhuuseläkettä tai viljelijä siirtyy maatalouden luopumistukijärjestelmään. Ylivoimaiseksi esteeksi katsotaan myös tilanne, jossa vuokratun alueen hallinta menetetään vastoin perusteltua oletusta tai esimerkiksi kuolinpesän jaon tai avioeron aiheuttaman omaisuuden jaon aiheuttamana.

Jos viljelijä on toteuttanut 1 päivänä kesäkuuta alkavan sopimuksen sopimusehtojen mukaisia toimenpiteitä ensimmäisenä sopimusvuotena alkavan kasvukauden alusta, viljelijä voi luopua sopimuksesta ilman erityistuen takaisinperintää sopimuskauden viimeisen kasvukauden alusta lukien, koska sopimuksen mukaisia toimenpiteitä on näissä tapauksissa toteutettu viiden vuoden ajan.

Viljelijän on tehtävä 10 työpäivän kuluessa kirjallinen ilmoitus kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle sitoumuksen osalta edellä mainituista seikoista. Sopimuksen ollessa kyseessä viljelijän on tehtävä vastaava kirjallinen ilmoitus sopimuksen tehneeseen työvoima- ja elinkeinokeskukseen. Sitoumuksen osalta kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen tekee päätöksen viljelijän vapauttamiseksi sitoumuksen noudattamisesta ja sopimuksen osalta työvoima- ja elinkeinokeskus tekee päätöksen sopimuksen voimassaolon päättymisestä. Päätöksessä on todettava tuen maksamisen lakkauttaminen.

Jos kysymyksessä on vakavan laiminlyönnin seurauksena tehty väärä ilmoitus, suljetaan viljelijä kyseisen vuoden luonnonhaittakorvausjärjestelmästä tai maatalouden ympäristötukijärjestelmästä taikka kummastakin tukijärjestelmästä, taikka jos kyseessä on tahallisesti tehty väärä ilmoitus, suljetaan viljelijä kyseisen ja sitä seuraavan vuoden luonnonhaittakorvausjärjestelmästä tai maatalouden ympäristötukijärjestelmästä taikka kummastakin tukijärjestelmästä.

Jos maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu sitoumus on peruttu tai sopimuksesta on luovuttu tai sopimus on purettu, viljelijä ei voi antaa tämän asetuksen mukaista uutta sitoumusta tai tehdä uutta sopimusta, jos kyseisen säädöksen mukainen tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkeminen on vielä voimassa.

Jos viljelijällä on ollut voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu luonnonmukaista tuotantoa tai luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymistä koskeva sopimus ja hän alkaa sopimuksen päättymisen jälkeen viljellä maatilaansa muutoin kuin luonnonmukaisesti, hänen kanssaan voidaan tehdä 25 §:ssä tarkoitettu sopimus alkavaksi aikaisintaan kahden vuoden kuluttua sen kasvukauden alusta lukien, jolloin maatilaa on alettu viljellä muutoin kuin luonnonmukaisesti.

Viljelijän antama sitoumus ja sopimus raukeaa ja luonnonhaittakorvauksen sekä ympäristötuen ja erityistuen maksaminen lakkaa sen vuoden joulukuun 31 päivänä, jona viljelijä tai ikävaatimuksen täyttävä puoliso täyttää 65 vuotta tai luonnonhaittakorvauksen osalta maatilalla asumista koskevan vaatimuksen täyttävä viljelijä tai ikävaatimuksen täyttävä puoliso täyttää 65 vuotta tai viljelijä siirtyy maatalouden luopumistukijärjestelmään eikä sitoumusta ole siirretty 50 §:ssä säädetyn mukaisesti ja sopimusta 51 §:ssä säädetyn mukaisesti.

Jos kyseessä on sopimus suojavyöhykkeen perustamisesta ja hoidosta, sopimus perinnebiotoopista, luonnon monimuotoisuuden edistämisestä tai maiseman kehittämisestä ja hoidosta, sopimus ei raukea ellei viljelijä erikseen kirjallisesti ilmoita työvoima- ja elinkeinokeskukselle hakevansa sopimuksesta luopumista ikärajan ylittyessä. Yli 65-vuotiaan on kuitenkin noudatettava 15 §:n 3 momentissa tarkoitettuja perustoimenpiteitä koskevia vaatimuksia, jos hänen kanssaan tehty sopimus jää voimaan, mutta ympäristötukea ei hänelle makseta.

Maaseudun kehittämisohjelmiin on käytettävissä valtion talousarvion mukaiset määrärahat. Uusien alueiden saaminen sitoumuksen tai 25 §:ssä tarkoitetun sopimuksen piiriin ensimmäisen sitoumus- tai sopimusvuoden jälkeen riippuu valtion talousarvion määrärahoista. Uusilla alueilla ei tarkoiteta luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen osalta sellaisia peltoaloja, jotka toinen sitoutunut viljelijä on ilmoittanut edellisenä sitoumusvuonna vuosittaisessa tukihakemuksessaan tai jotka ovat olleet ympäristötuen osalta edellisenä vuotena maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitetulla tavalla sitoutuneella viljelijällä tai luonnonhaittakorvauksen osalta pysyvän luonnonhaitan korvaamisesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (861/1995) tarkoitetulla tavalla sitoutuneella viljelijällä. Uusilla alueilla ei tarkoiteta myöskään peltoaloja, jotka tulevat sitoutuneen viljelijän hallintaan kyseessä olevan sitoumusvuoden aikana sellaiselta viljelijältä, joka on yli 65-vuotias edellyttäen, että tällaiset alueet ovat yhteensä enemmän kuin kaksi hehtaaria. Jos tällaiset alueet vuokrataan, on vuokrasopimuksen oltava vähintään jäljellä olevan sitoumusajan pituinen.

Sitoumukseen tai 25 §:ssä tarkoitettuun sopimukseen voidaan valtion talousarvion määrärahojen puitteissa hakemuksesta liittää toisena ja kolmantena sitoumus- ja sopimusvuotena alueita, joita ei ole edellisen vuoden tukihakemuksessa ilmoitettu 1 momentissa tarkoitetun sitoutuneen viljelijän tukihakemuksessa tai jotka eivät ole sopimusalassa. Näiden liitettävien alueiden pinta-ala voi olla enintään 50 prosenttia viljelijän vertailu- tai sopimusalasta tai korkeintaan kaksi hehtaaria. Jos pinta-alan lisäys on tätä suurempi, viljelijä voi antaa uuden kyseistä tukea koskevan sitoumuksen tai tehdä uuden koko tilaa koskevan edellä mainitun sopimuksen valtion talousarvion määrärahojen puitteissa. Jos uutta sitoumusta ei voida antaa tai tehdä uutta sopimusta, uusia alueita on viljeltävä sitoumuksen tai sopimuksen ehtojen mukaisesti ilman tukea.

Jos kyseessä on 25 §:ssä tarkoitetun uuden sopimuksen tekeminen 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa koko maatilan alueelle, erityistuki peltohehtaarilta maksetaan aiemman sopimuksen mukaisesti jo sopimukseen sisältyneelle sopimusalalle ja uuden peltoalan osalta sen aiemman viljelytavan perusteella siten kuin 36 §:ssä säädetään. Jos kyseessä on uuden peltoalueen liittäminen 25 §:ssä tarkoitettuun sopimukseen, erityistuki hehtaarilta maksetaan uuden peltoalueen osalta sen aiemman viljelytavan perusteella siten kuin 36 §:ssä säädetään. Jos peltoala on uuden sopimuksen tekemistä tai sen sopimukseen liittämistä edeltävänä kasvukautena ollut toisella viljelijällä, jolla on tuolloin ollut 25 §:ssä tarkoitettu sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta, kyseisen peltoalan osalta maksetaan erityistukea hehtaarilta sen aiemman viljelytavan perusteella siten kuin 36 §:ssä säädetään.

Sopimusta alkuperäiseläinten kasvattamisesta voidaan tarkistaa eläinmäärän osalta kunkin sopimusvuoden alkaessa. Eläinmäärän lisäystä on haettava työvoima- ja elinkeinokeskukseen toimitetulla hakemuksella ennen kunkin sopimusvuoden alkua.

Jos kyseessä on 22―24 §:ssä, 27―30 §:ssä tai 33―34 §:ssä tarkoitettu sopimus, sopimuksen mukaisia toimenpiteitä voidaan tarvittaessa tarkentaa sopimuksen voimassaoloaikana, jotta sopimukselle asetetut tavoitteet eivät vaarantuisi. Tarkentaminen voidaan tehdä viljelijän hakemuksesta tai työvoima- ja elinkeinokeskuksen aloitteesta ennen seuraavan sopimusvuoden alkua. Ennen tarkentamisen tekemistä on viljelijää ja alueellista ympäristökeskusta kuultava asiasta.

Jos luonnonhaittakorvauksen tai ympäristötuen asianomaisen viljelijän tukikelpoisia lohkoja poistuu pysyvästi viljelyksestä tai viljelijän hallinnasta siten, että vähentyneiden lohkojen pinta-ala yhteensä on enemmän kuin 20 prosenttia vertailualasta ja kuitenkin yli viisi hehtaaria sitoumuskauden aikana, viljelijältä on perittävä kaikki kyseisen sitoumusvuoden ja edeltävinä sitoumusvuosina vähentyneille aloille maksetut tuet. Vähimmäispinta-ala on kuitenkin täytettävä koko sitoumusajan. Vertailualan vähenemiseen ei lasketa mukaan peltoja, jotka siirtyvät luonnonhaittakorvauksen osalta luonnonhaittakorvaukseen sitoutuneelle tai pysyvän luonnonhaitan korvaamisesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitetulla tavalla sitoutuneelle viljelijälle tai ympäristötuen osalta ympäristötukeen sitoutuneelle tai maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitetulla tavalla sitoutuneelle viljelijälle tai pinta-alan väheneminen johtuu 43 §:n 2 momentissa tarkoitetusta ylivoimaisesta esteestä.

Suunnitelmaan perustuvaan sopimukseen sisältyvä sopimusala voi koko sopimuskauden aikana vähentyä yhteensä enintään 20 prosenttia edellyttäen, että sopimukselle asetetut tavoitteet eivät vaarannu. Jos tällainen väheneminen hyväksytään, kyseiselle alueelle sopimuksen voimassaoloaikana maksetut erityistuet on perittävä takaisin.

Luonnonmukaista tuotantoa koskevaan sopimukseen sisältyvä peltoala voi koko sopimuskauden aikana vähentyä yhteensä enintään 20 prosenttia. Kyseiselle sopimuksesta poistuvalle alalle sopimuksen voimassaoloaikana maksetut erityistuet on perittävä takaisin.

Lannan käytön tehostamista koskevaan sopimukseen sisältyvä peltoala voi koko sopimuskauden aikana vähentyä yhteensä enintään 20 prosenttia. Kyseiselle sopimuksesta poistuvalle alalle sopimuksen voimassaoloaikana mahdollisesti maksettuja erityistukia ei peritä takaisin.

Jos sopimukseen sisältyvä pinta-ala vähenee yli 20 prosenttia tai 1 momentin mukaisessa tapauksessa sopimuksen tavoitteiden katsotaan vaarantuvan, sopimus on purettava ja maksetut erityistuet on perittävä takaisin koko sopimusalalta. Työvoima- ja elinkeinokeskuksen on kuultava alueellista ympäristökeskusta ennen päätöksen tekemistä 1 momentissa tarkoitetun pinta-alan vähenemisen hyväksyttävyyden osalta.

Jos sopimukseen sisältyvän pinta-alan väheneminen johtuu 43 §:n 2 momentissa tarkoitetusta ylivoimaisesta esteestä, ei viljelijälle aiheudu tämän pykälän mukaisia seuraamuksia.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi hakemuksesta siirtää luonnonhaittakorvausta ja ympäristötukea koskevan sitoumuksen koko maatilan uudelle omistajalle tai haltijalle, jos maatilan omistus- tai hallintaoikeus siirtyy sellaiselle viljelijälle, joka täyttää tämän asetuksen mukaiset asianomaisen tuen myöntämisen yleiset edellytykset, eikä alkuperäisen sitoumuksen antaja jatka maatalouden harjoittamista. Jos luonnonhaittakorvaukseen ja ympäristötukeen sitoutunut tila jaetaan kokonaisuudessaan esimerkiksi perinnönjaon tai yhtymän purkamisen vuoksi, sitoumus voidaan siirtää kaikkien näin muodostuneiden tilanosien uusille omistajille tai haltijoille. Siirtotapauksessa jatkavan viljelijän on noudatettava kyseessä olevaa tukea koskevaa sitoumusta aiemman viljelijän antaman sitoumuksen jäljellä olevan sitoumusajan.

Luonnonhaittakorvausta ja ympäristötukea koskeva sitoumus voidaan siirtää maatilan entiseltä omistajalta tai haltijalta uudelle omistajalle tai haltijalle edellyttäen, että siirtämistä koskeva kirjallinen hakemus toimitetaan 10 työpäivän kuluessa omistus- tai hallintaoikeuden siirtymisestä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Erityisestä syystä voidaan myöhemminkin toimitettava hakemus hyväksyä.

Työvoima- ja elinkeinokeskus tekee hakemuksesta päätöksen sopimuksen siirtämisestä, jos maatilan tai sen osan, jota sopimus koskee, omistus- tai hallintaoikeus siirtyy sellaiselle viljelijälle, joka täyttää tämän asetuksen mukaiset asianomaisen sopimuksen tekijää ja tekemistä koskevat edellytykset. Jos kyseessä on 25 §:ssä tarkoitettu sopimus, työvoima- ja elinkeinokeskus voi hakemuksesta siirtää sopimuksen maatilan osan uudelle omistajalle tai haltijalle vain, jos siirtohakemuksen syynä on sopimusalueen jakaminen perinnönjaon, osituksen tai yhtymän purkamisen vuoksi. Siirtotapauksessa jatkavan viljelijän on noudatettava kyseessä olevaa sopimusta aiemman viljelijän tekemän sopimuksen jäljellä oleva sopimusaika.

Sopimus alkuperäiseläinten kasvattamisesta voidaan siirtää sopimukseen sisältyneiden eläinten uudelle omistajalle tai haltijalle edellyttäen, että uusi omistaja tai haltija täyttää tämän asetuksen mukaiset sopimuksen tekijää ja tekemistä koskevat edellytykset.

Sopimus voidaan siirtää maatilan entiseltä omistajalta tai haltijalta uudelle omistajalle tai haltijalle tai 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa eläinten uudelle omistajalle tai haltijalle edellyttäen, että siirtämistä koskeva kirjallinen hakemus toimitetaan 10 työpäivän kuluessa omistus- tai hallintaoikeuden siirtymisestä sopimuksen tehneelle työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Erityisestä syystä voidaan myöhemminkin toimitettava hakemus hyväksyä.

Viljelijän tai hänen oikeudenomistajansa on tehtävä ilmoitus viljelijää tai tilaa koskevista olosuhteiden muutoksista sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, joka on vastaanottanut viljelijän luonnonhaittakorvausta ja ympäristötukea koskevan hakemuksen. Sopimuksen ollessa kyseessä vastaava ilmoitus on tehtävä sopimuksen tehneeseen työvoima- ja elinkeinokeskukseen. Kirjallinen ilmoitus on tehtävä 10 työpaivän kuluessa olosuhteissa tapahtuneesta muutoksesta.

Jos kyseessä on 31 §:ssä tarkoitettu sopimus, ilmoituksen myöhästymisessä sovelletaan yhdennetyn järjestelmän mukaisia seuraamuksia.

Luonnonhaittakorvausta, ympäristötukea ja erityistukea ei saa myöntää viljelijälle, joka on ryhtynyt sellaisiin pellon hallinnan muutoksia koskeviin tai muihin vastaaviin toimenpiteisiin, joiden ilmeisenä tarkoituksena on kiertää luonnonhaittakorvauksen, ympäristötuen ja erityistuen myöntämiselle määrättyjä yleisiä edellytyksiä tai välttää noudattamasta tuen myöntämiselle määrättyjä edellytyksiä tai erityistukisopimuksen tekemiselle määrättyjä edellytyksiä.

Luonnonhaittakorvauksen ja maatalouden ympäristötuen ehtoihin liittyvät asiakirjat, muistiinpanot ja todistukset on säilytettävä tilalla koko sitoumus- ja sopimuskauden ajan sekä kolme vuotta sen jälkeen.

Maaseutuelinkeinojen rahoituslain 41 §:n 3 momentin mukaan luonnonhaittakorvauksen ja maatalouden ympäristötuen hallinnoinnissa ja valvonnassa on soveltuvin osin noudatettava, mitä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3508/92 ja sen nojalla annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 3887/92 sekä Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan toimeenpanosta annetussa laissa (1100/1994) säädetään.

Maaseutuelinkeinojen rahoituslain 11 §:n 3 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset luonnonhaittakorvausta koskevan tukijärjestelmän toimeenpanosta. Kyseisen pykälän 4 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat säännökset maatalouden ympäristötukijärjestelmän toimeenpanosta kuultuaan ympäristöministeriötä.

Maa- ja metsätalousministeriö voi säätää asetuksella maaseutuelinkeinojen rahoituslain 64 §:n 3 momentin mukaan myös tarkemmin tuen hakemis-, myöntämis- ja maksamismenettelystä sekä tukien hoitoon liittyvien tallennus-, seuranta- ja valvontajärjestelmien teknisistä yksityiskohdista.

Tämän asetuksen nojalla tehtyyn päätökseen saa hakea muutosta maaseutuelinkeinojen rahoituslain 58 §:n 2 momentin mukaan siten, kuin säädetään maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/1992) 10 §:ssä.

Tämä asetus tulee voimaan 5 päivänä heinäkuuta 2000.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Viljelijä, joka on antanut luonnonhaittakorvausta tai maatalouden ympäristötuen perustukea koskevan sitoumuksen ohjelmankauden 1995―1999 aikana, voi jatkaa sitoumuskautensa loppuun antamansa sitoumuksen mukaisilla ehdoilla. Aiemman ohjelmakauden mukainen luonnonhaittakorvaus on suuruudeltaan pysyvän luonnonhaitan korvaamisesta annetun valtioneuvoston päätöksen 10 §:ssä säädetty ja maatalouden ympäristötuen perustuki maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksessä säädetty.

Viljelijä, jolla on voimassa 1 momentissa tarkoitettu sitoumus, voi siirtyä valtion talousarvion määrärahojen puitteissa vuosittaisen tukihaun yhteydessä tämän asetuksen mukaisiin luonnonhaittakorvaus- ja ympäristötukijärjestelmiin, jolloin aiemmin annettu sitoumus raukeaa ja tämän asetuksen mukainen viisivuotinen sitoumus alkaa.

Jos viljelijällä on voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu erityistukea koskeva sopimus, jonka voimassaolo jatkuu vuoden 2000 jälkeen, ja viljelijä on antanut sanotun valtioneuvoston päätöksen mukaisen maatalouden ympäristötuen perustukea koskevan sitoumuksen vuonna 1995, viljelijän on annettava tämän asetuksen mukainen ympäristötukea koskeva sitoumus vuonna 2000 lukuunottamatta niitä sopimuksenhaltijoita, joiden aiemman sopimuksen tekemisen edellytyksenä ei ole ollut maatalouden ympäristötuen perustukea koskevan sitoumuksen antaminen.

Viljelijä voi luopua vuoden 2000 kasvukauden alusta ilman tuen takaisinperintöjä sellaisesta maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitetusta maatalouden ympäristötuen erityistukea koskevasta sopimuksesta tai sopimuksen osasta, jonka sopimuskausi on alkanut 1 päivänä heinäkuuta 1995, edellyttäen, että viljelijä on toteuttanut sanottuun sopimukseen sisältyvien sopimusehtojen mukaisia toimenpiteitä viiden kasvukauden ajan.