Tämä asetus koskee maa- ja puutarhataloustuottajille vuodelta 2000 maksettavasta pohjoisesta tuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (26/2000) tarkoitettua pohjoista hehtaaritukea, yleistä hehtaaritukea ja nuorten viljelijöiden tukea sekä kasvinviljelyn kansallisesta tuesta vuodelta 2000 annetussa valtioneuvoston päätöksessä (27/2000) tarkoitettua tukea.

Tässä asetuksessa tarkoitettujen tukien saaminen edellyttää, että peltoalaa, jolta tukea haetaan, viljellään paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukaisesti. Viljelyn tarkoituksena tulee olla korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottaminen.

Viljelyalalta on korjattava sato. Vehnän, rukiin ja mallasohran tukien saamisen edellytyksenä on jyväsadon korjaaminen. Nurmen riittävänä viljelynä ei voida pitää kasvuston maahan niittoa. Myöskään nurmen kompostointi ei täytä sadonkorjuuvaatimusta. Viljelyteknisille päistelohkoille nurmen tuki voidaan maksaa, vaikkei satoa korjata, jos kasvusto pidetään hoidettuna.

Satovahingon takia korjaamatta jäänyt sato ei ole este tukien saamiseksi. Satovahingosta on kuitenkin tehtävä kirjallinen ilmoitus sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jolle tukihakemus on jätetty.

Edellä 1 §:ssä tarkoitettujen pohjoisten tukien maksamisen edellytyksenä on, että tuen hakija noudattaa Euroopan yhteisön kokonaan rahoittamien peltoalaan ja eläimiin perustuvien suorien tukien horisontaaliehdoista annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (154/2000) 4―9 §:ssä tarkoitettuja kasvinviljelyä ja kesantoja koskevia ympäristöehtoja. Poiketen, mitä edellä olevan päätöksen 6 §:n 1 momentissa on säädetty, vesistöön tai valtaojaan rajoittuvilla nurmilohkoilla ei edellytetä muokkaamatonta piennarta. Lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita ei saa levittää piennaralueelle.

Tämä asetus tulee voimaan 17 päivänä toukokuuta 2000.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.