Petoeläimen ihmisille, liikenteelle, maataloudelle, kotieläimille, viljellyille eläimille, elottomalle irtaimistolle ja poroille aiheuttama vahinko korvataan talousarvion rajoissa valtion varoista sen mukaan kuin jäljempänä säädetään.

Sen, joka aikoo hakea valtion varoista korvausta petoeläimen aiheuttamasta 2 §:ssä tarkoitetusta vahingosta, tulee viipymättä tehdä vahinkoilmoitus vahingon arviointia sekä muita asian vaatimia toimenpiteitä varten. Vahinkoilmoitus tehdään henkilö- ja liikennevahingosta vahinkopaikkakunnan poliisille ja muista vahingoista vahinkopaikkakunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Ilmoituksessa on mainittava, milloin ja missä vahinko on tapahtunut, vahingon laatu ja määrä sekä se, onko hakijalla mahdollisuus saada korvausta vahingosta vakuutuksesta tai muulla perusteella.

Saatuaan ilmoituksen petoeläimen aiheuttamasta henkilö- tai liikennevahingosta poliisin on viipymättä toimitettava vahinkopaikalla poliisitutkinta korvauksen perusteen ja määrän selvittämiseksi. Vahinkotapahtumasta on tehtävä poliisi-ilmoitus.

Poliisi-ilmoitukseen merkitään vahingon kärsineen osalta henkilö- ja osoitetiedot, vahinkotapahtuman kulku sekä mahdollisimman yksityiskohtaisesti ne vahingot, jotka petoeläin on aiheuttanut.

Vahingoittunut ajoneuvo on hakijan aloitteesta pääsääntöisesti tarkastettava ennen korjaustyön aloittamista. Tarkastuksen suorittaa Valtiokonttorin hyväksymä autovahinkotarkastaja, ellei Valtiokonttori ole erityisestä syystä myöntänyt vapautusta tarkastusvelvollisuudesta.

Tarkastuksesta on laadittava korjauskustannuslaskelma, johon on merkittävä samat tiedot kuin autovakuutusyhtiöiden autovahinkojen korjauskustannuslaskelmaan. Korjauskustannuslaskelmaan on myös merkittävä, onko ja miten ajoneuvon korjaus tarkoituksenmukaista suorittaa. Jos ajoneuvo on siten vahingoittunut, ettei sen korjaaminen ole tarkoituksenmukaista, on korjauskustannuslaskelmaan merkittävä ajoneuvon käypä arvo välittömästi ennen vahinkoa ja vahingon jälkeen.

Henkilö- tai liikennevahinkoa kärsineen tulee hakea korvausta Valtiokonttorilta käyttäen sen vahvistaman kaavan mukaista lomaketta. Korvaushakemus voidaan jättää myös vahinkopaikan poliisiviranomaiselle Valtiokonttorille edelleen toimitettavaksi.

Hakemuksesta tulee ilmetä hakijan henkilötiedot, osoite ja maksuyhteystiedot sekä vahingon laatu. Hakemukseen on liitettävä 4 §:ssä tarkoitettu poliisi-ilmoitus sekä henkilövahingon osalta lääkärin lausunto vammojen laadusta, kaikkien vahinkojen osalta laskut ja alkuperäiset tositteet niiden maksamisesta, selvitys muun lainsäädännön tai vakuutuksen nojalla saatavista korvauksista sekä muut sellaiset Valtiokonttorin tarpeellisiksi katsomat selvitykset, joilla voi olla merkitystä vahinkotapahtuman selvittämiselle ja korvaushakemuksen ratkaisemiselle.

Henkilövahingosta suoritettava korvaus määrätään noudattaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2―4 ja 7 luvun 3 §:n säännöksiä.

Liikennevahingosta voidaan korvata enintään vahingosta aiheutuneiden korjauskustannusten määrä. Mikäli vahingoittuneen ajoneuvon tai hinattavan laitteen korjaaminen ei ole tarkoituksenmukaista, voidaan korvata ajoneuvon tai hinattavan laitteen ennen vahinkotapahtumaa olleen käyvän arvon ja vahinkotapahtuman jälkeisen arvon erotus. Lisäksi voidaan korvata välttämättömät hinauskustannukset.

Valtiokonttori myöntää ja maksaa henkilö- ja liikennevahingon korvaukset maa- ja metsätalousministeriön osoittamista varoista. Ajoneuvon korjaamisesta aiheutunut lasku voidaan maksaa suoraan korjaustyön tehneelle korjaamolle.

Korvausta viljelys-, eläin- ja irtaimistovahingosta haetaan maa- ja metsätalousministeriön vahvistaman kaavan mukaisella lomakkeella, joka jätetään hakijan kotikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Jos petoeläinvahinko on tapahtunut toisen kunnan alueella, tulee vahinkoalueen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen antaa tarvittaessa asiassa arvio vahingon määrästä sekä lausunto hakijan kotikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle.

Viljelyksille, eläimille ja irtaimistolle aiheutuneita vahinkoja koskevassa korvaushakemuksessa tulee hakijan nimi-, osoite-, tilaja yhteystietojen lisäksi antaa vahingon laadun mukaan yksityiskohtaiset tiedot vahingon aiheuttajasta ja vahingon ajankohdasta, vahinkopinta-alasta, kasvilajista, tuhoutuneen sadon määrästä, eläinlajista ja tuhoutuneiden tai vahingoittuneiden eläinten määrästä, tuhoutuneen tai vahingoittuneen irtaimiston lajista ja määrästä, vahingon raha-arvosta ja muista vahingon suuruuteen vaikuttavista seikoista.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi tarvittaessa järjestää viljelys-, eläin- ja irtaimistovahinkojen vahinkopaikalla maastotarkastuksen. Tarkastuksesta on hyvissä ajoin ilmoitettava vahinkoa kärsineelle sekä riistanhoitoyhdistyksen edustajalle, joilla on oikeus olla läsnä tarkastuksessa sekä oikeus liittää tarkastuskertomukseen oma käsityksensä vahingosta.

Viljelysvahingoista voidaan korvata enintään menetetyn sadon ja vahingoittuneiden puutarha- ja taimitarhakasvien käypää arvoa vastaava määrä vähennettynä säästyneillä korjuu- ja muilla kustannuksilla.

Eläinvahingot voidaan korvata enintään eläimen tai hunajan käypään arvoon asti. Korvausta vähennetään sillä määrällä, jolla eläintä voidaan käyttää hyödyksi.

Eläimen pidolle aiheutuneesta vahingosta voidaan korvata enintään vahingoittuneiden aitojen, rakennusten tai muiden vastaavien rakenteiden korjauskustannuksia vastaava määrä.

Koiralle aiheutunut vahinko voidaan korvata vain, jos koira on ollut omistajan tai haltijan pihassa, puutarhassa tai muutoin sille tarkoitetussa tilassa tai sitä on vahingon sattuessa valvonnan alaisena käytetty metsästykseen, paimennukseen, vartiointiin taikka muuhun niihin verrattavaan tehtävään. Korvausta ei suoriteta siitä vahingosta, jonka metsästyksen kohteena oleva petoeläin aiheuttaa pyyntiin osallistuvalle koiralle pyynnin yhteydessä.

Korvausta voidaan suorittaa siitä vahingosta, jonka petoeläin on aiheuttanut lihantuotantotarkoituksessa tarhattaville riistaeläimille. Korvausta ei sensijaan suoriteta riistanhoidollisessa tarkoituksessa pidetyille eläimille aiheutuneesta vahingosta.

Edellä 2 §:n 6 kohdassa tarkoitetulle irtaimistolle aiheutuneista vahingoista korvataan enintään se arvo, mikä irtaimistolla oli vahingon tapahtuessa.

Korvauksen viljelys-, eläin- ja irtaimistovahingoista maksaa hakijalle maa- ja metsätalousministeriön osoittamista varoista sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen, jonka alueella hakijalla on kotipaikka.

Saatuaan tiedon petoeläinten aiheuttamasta porovahingosta paliskunnan on merkittävä vahinkopaikka maastoon, otettava talteen kuolleiden porojen molemmat korvat sekä ilmoitettava vahingosta ja vahingoittuneiden porojen lukumäärästä viipymättä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle ja paikalliselle riistanhoitoyhdistykselle.

Paliskunnan tulee kuukauden kuluessa siitä, kun paliskunta sai tiedon porovahingosta, toimittaa maa- ja metsätalousministeriön vahvistaman kaavan mukainen porovahinkoja koskeva korvaushakemus sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka alueella vahingoittuneiden porojen omistaja asuu vakinaisesti. Hakemuksen tulee sisältää tiedot poron omistajasta ja hänen kotikunnastaan, maksuyhteystiedot, tiedot poron laadusta sekä käsitys vahingon aiheuttajasta.

Jolleivät vahingoittuneet porot ole paliskunnan hoidossa, poronomistaja voi itse hakea korvausta porovahingosta. Tällöin hänen tulee ilmoittaa asiasta paliskunnalle ja huolehtia tarvittaessa tässä pykälässä sekä 14 ja 16 §:ssä säädettyjen paliskunnalle kuuluvien tehtävien hoitamisesta.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tulee tarvittaessa järjestää 9 §:ssä tarkoitettu maastotarkastus porovahinkojen vahinkopaikalla. Vahinkoa kärsineellä, riistanhoitoyhdistyksen edustajalla ja paliskunnan edustajalla on oikeus olla läsnä tarkastuksessa sekä oikeus liittää tarkastuskertomukseen oma käsityksensä vahingosta.

Porovahinkoja koskevan tarkastuksen tekemisestä paliskunnan tulee suorittaa maaseutuelinkeinoviranomaiselle asianomaisen kunnan vahvistama palkkio. Palkkio saa matkakuluineen olla enintään 600 markkaa maastotarkastusta kohti.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tehtävänä on toimittaa kunnan alueella tapahtuneita porovahinkoja koskeva vahinkolaskelma asianomaiselle työvoima- ja elinkeinokeskukselle, jonka tulee toimittaa tammi―kesäkuulta ja heinä―joulukuulta yhdistelmä vahinkojen määrästä sekä mahdollinen lausuntonsa maa- ja metsätalousministeriölle.

Porovahingosta voidaan korvata enintään tapetun tai vahingon takia lopetetun poron käypää arvoa vastaava määrä kaksinkertaisena ottaen kuitenkin vähennyksenä huomioon se osa eläimestä, joka on voitu käyttää hyödyksi.

Porovahingon määrän päättää ja korvauksen maksaa poronomistajalle maa- ja metsätalousministeriön osoittamista varoista ja maa- ja metsätalousministeriön määräysten mukaisesti sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen, jossa vahingoittuneiden porojen omistaja asuu vakinaisesti. Jos poronomistajaa ei saada selville, suoritetaan korvaus paliskunnalle.

Vahingonkorvauksen määrää laskettaessa otetaan vähennyksenä huomioon muun lainsäädännön tai vakuutuksen perusteella vahinkotapahtuman johdosta maksettavat korvaukset sekä muutkin vahingon suuruuteen vaikuttavat seikat.

Korvausta ei suoriteta vahingon arvioimisesta hakijalle aiheutuneista kustannuksista.

Korvausta suoritetaan vahingosta vain siltä osin, kuin vahingon määrä on suurempi kuin 1 500 markkaa. Samaksi vahinkotapahtumaksi katsotaan tällöin kaikki petoeläinten hakijalle samana kalenterivuonna aiheuttamat vahingot. Markkamääräinen rajoitus ei koske henkilövahinkojen korvaamista.

Korvausta ei suoriteta valtiolle, kunnalle eikä seurakunnalle aiheutuneesta vahingosta.

Jos hakija on itse myötävaikuttanut vahingon syntymiseen tai on aiheettomasti kieltäytynyt myötävaikuttamasta vahingon estämiseen, voidaan korvausta alentaa tai korvaus evätä sen mukaan, mikä oli hakijan syytä tai miten ajoneuvoa kuljetettiin ja mitkä muut olosuhteet vaikuttivat vahinkoon.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi periä myöntämänsä tässä asetuksessa tarkoitetut korvaukset takaisin korvauksen saajalta maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/1992) 7 §:ssä säädetyllä perusteella. Mainitun lain säännöksiä noudatetaan soveltuvin osin muutoinkin kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen myöntämiin ja maksamiin petovahinkokorvauksiin.

Valtiokonttori voi periä henkilö- ja ajoneuvovahingoista perusteettomasti maksetut korvaukset takaisin korvauksen saajalta siinä järjestyksessä kuin hallintomenettelylaissa (598/1982) säädetään.