2000

154/2000 Maa- ja metsätalousministeriön päätös Euroopan yhteisön kokonaan rahoittamien peltoalaan ja eläimiin perustuvien suorien tukien horisontaaliehdoista

Maa- ja metsätalousministeriö on päättänyt Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta 8 päivänä joulukuuta 1994 annetun lain (1100/1994) 2, 3 ja 11 §:n nojalla:

 1 luku Yleiset säännökset
1 § Soveltamisala

Tämä päätös koskee yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia suoran tuen järjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1259/1999, jäljempänä horisontaaliasetus, säädettyjen edellytysten soveltamista seuraavissa tukijärjestelmissä ja markkinajärjestelyissä, jäljempänä tukijärjestelmä, sekä niiden alaisissa tuissa ja palkkioissa:

1)

tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1251/1999, jäljempänä peltokasviasetus;

a)

peltokasvien tuki viljoille, valkuaiskasveille, öljykasveille, öljypellavalle, säilörehunurmelle ja kesannolle;

 2)

pellava- ja hamppualan yhteisestä markkinajärjestelystä annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1308/70;

 a)

kuitupellavan tuotantotuki (viljelijöille maksettava osuus);

 b)

kuituhampun tuotantotuki;

 3)

vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1766/92;

 a)

tärkkelysperunan tasausmaksu;

 4)

naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1254/1999;

 a)

sonnipalkkio;

 b)

härkäpalkkio (kuohitun sonnin palkkio);

 c)

emolehmäpalkkio (mukaan lukien hiehoista maksettava emolehmäpalkkio sekä kansallinen täydentävä emolehmäpalkkio yhteisrahoitustapauksissa);

 d)

laajaperäistämispalkkio ja siihen liittyvä vuoristoalueen lypsylehmäpalkkio;

 e)

teurastuspalkkio ja lisätuki;

 5)

lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2467/98;

 a)

uuhipalkkio;

 b)

luonnonhaittakorvaukseen oikeuttavalla alueella kasvatettujen uuhien lisäpalkkio; sekä

 6)

maatalouden euromääräisestä valuuttajärjestelmästä annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2799/98;

 a)

tasaustuki.
2 § Määritelmä

Tässä päätöksessä vesistöllä tarkoitetaan vesilain (264/1961) 1 luvun 1 ja 2 §:ssä tarkoitettua vesistöä.
2 luku Kasvinviljely ja kesannot
3 § Peltoalaan perustuvien tukien ja kesannon ympäristöehdot

Edellä 1 §:ssä mainittujen peltoalaan perustuvien tukien ja tärkkelysperunan tasausmaksun saamiseksi on 1 §:n 1―3 kohdassa tarkoitettuihin tukijärjestelmiin kuuluvien kasvien viljelyssä ja kesannoinnissa noudatettava 4―9 §:ssä tarkoitettuja ympäristöehtoja.
4 § Kasvinsuojeluaineet ja lannoitteet

Jos kasvulohkolla käytetään lannoitteita, niitä on käytettävä siten, että valmistajan antamia käyttösuosituksia ei ylitetä, noudatetaan huolellisuutta ja valmistekohtaisia mahdollisia käyttörajoituksia.

Jos kasvulohkolla käytetään kasvinsuojeluaineita, niitä on käytettävä siten, että myyntipäällysmerkintöjen käyttömääriä ei ylitetä, noudatetaan huolellisuutta ja valmistekohtaisia mahdollisia käyttörajoituksia.

Kesantolohkon rikkakasvien kemiallinen torjunta on mahdollista aikaisintaan kesäkuun 15 päivänä.
5 § Hukkakauran torjunta

Jos kasvulohkolla esiintyy hukkakauraa, kasvusto on niitettävä hyvissä ajoin ennen hukkakauran röyhylle tuloa tai hukkakaurayksilöt on kerättävä tai hukkakaura on torjuttava muutoin hukkakauran torjunnasta annetussa laissa (178/1976) säädetyllä tavalla.
6 § Pientareet ja niiden hoito

Kasvulohkon vesistöön tai valtaojaan rajoittuvalla osalla on oltava noin 60 senttimetrin levyinen muokkaamaton piennar, jolle ei levitetä lannoitteita eikä kasvinsuojeluaineita.

Rikkakasvien ja hukkakauran pesäketorjunta on mahdollista maatalouden ympäristötuen ehtojen mukaisesti.
7 § Kesantolohkon kasvipeitteisyys

Kesantolohkon vesistöön rajoittuvalla osalla on oltava vähintään kolmen metrin leveydeltä kasvipeitteistä kesantoa, ellei muutoin ole olemassa tämän levyistä rantakasvustoa.

Tärkeillä vedenhankintaan varatuilla alueilla, I- ja II- luokan pohjavesialueilla sekä vedenottamon suoja-alueilla kesannointi on toteutettava pääsääntöisesti kasvipeitteisenä kesantona.

Kesannon ylittäessä 30 prosenttia tilan perusalasta 30 prosentin ylittävä osuus kesannoinnista on toteutettava kasvipeitteisenä viher-, riistalaidun- tai maisemakesantona taikka non food -kesantona. Perusalalla tarkoitetaan peltokasviasetuksessa tarkoitettujen peltokasvien ja säilörehunurmen sekä peltokasvien tukijärjestelmään liittyvän kesannon yhteisalaa.
8 § Typensitojakasvien osuus kesantolohkon kasvustosta

Viimeistään 30 päivänä kesäkuuta perustettavan kasvipeitteisen kesannon siemenseoksen painosta enintään 40 prosenttia voi olla typensitojakasvien siementä. Typensitojakasveilla tarkoitetaan apiloita, virnoja, sinimailasta ja vuohenhernettä.

Jos kasvipeitteisenä kesantona on aiemmin perustettu nurmilohko, edellytetään vuonna 1998 ja sen jälkeen perustettujen kasvustojen osalta, että niiden perustamisessa on käytetty siemenseosta, jonka painosta enintään 40 prosenttia on ollut typensitojakasvien siementä.
9 § Maisemanhoito ja monipuolisuuden ylläpitäminen kesantolohkolla

Kesantolohkon viljelyolojen säilyttämiseksi kasvipeitteisen kesantolohkon, lukuun ottamatta riistalaidun- ja maisemakasveilla perustettuja kesantolohkoja sekä non food -kesantoja, kasvusto on niitettävä kolmantena kesantovuonna ja tämän jälkeen kaikkina vuosina, jolloin lohko on edelleen kesantona.

Kesantolohkon viljelyolojen säilyttämiseksi muun kuin kasvipeitteisen kesantolohkon kasvusto ja kasvipeitteisen riistalaidun- ja maisemakasveilla perustetun kesantolohkon kasvusto on niitettävä aina, kun niitto on rikkaruohojen tai vesakontorjunnan kannalta tarpeellista.

Niitto on suoritettava viimeistään kyseisen vuoden elokuun 31 päivänä. Niitto on tehtävä niin, ettei lintujen pesimistä häiritä.
3 luku Kotieläintuotanto
10 § Kotieläintuotannon ympäristöehdot

Kotieläintuotannossa on 1 §:n 4 ja 5 kohdassa mainittujen eläinpalkkioiden saamiseksi noudatettava seuraavia rehulohkon laidunnusta ja hoitoa koskevia ympäristöehtoja:

 1)

rehulohkoa ei saa ylilaiduntaa siten, että sen kasvipeite tuhoutuu laiduntamisen takia muualta kuin eläinten kulkureiteiltä ja juotto-, ruokailu- ja kokoontumispaikoilta;

 2)

jos rehulohkon alilaidunnus vaarantaa avoimen viljelymaiseman säilymisen, rehulohko on niitettävä tarvittaessa;

 3)

jos kivisyys estää 2 kohdassa tarkoitetun niiton, rehulohkoa on muutoin hoidettava vähintään joka viides vuosi siten, että avoin viljelymaisema säilyy;

 4)

jos I- ja II- luokan pohjavesialueilla laidunnetaan, pohjavesien suojelu on otettava huomioon;

 5)

jos rehulohkolla käytetään lannoitteita, niitä on käytettävä siten, että valmistajan antamia käyttösuosituksia ei ylitetä, noudatetaan huolellisuutta ja valmistekohtaisia mahdollisia käyttörajoituksia;

 6)

jos rehulohkolla käytetään kasvinsuojeluaineita, niitä on käytettävä siten, että myyntipäällysmerkintöjen käyttömääriä ei ylitetä, noudatetaan huolellisuutta ja valmistekohtaisia mahdollisia käyttörajoituksia;

 7)

ympäristöhaittojen vähentämiseksi rehulohkon vesistöön tai valtaojaan rajoittuvalla osalla on oltava noin 60 senttimetrin levyinen piennar, jolle ei levitetä lannoitteita eikä kasvinsuojeluaineita; sekä

 8)

jos rehulohkolla esiintyy hukkakauraa, kasvusto on niitettävä hyvissä ajoin ennen hukkakauran röyhylle tuloa tai hukkakaurayksilöt on kerättävä tai hukkakaura on torjuttava muutoin hukkakauran torjunnasta annetussa laissa (178/1976) säädetyllä tavalla.

Pientareilla rikkakasvien ja hukkakauran pesäketorjunta on mahdollista maatalouden ympäristötuen ehtojen mukaisesti.
11 § Eläintiheys lannanlevitykseen käytettävissä olevaa peltoalaa kohti

Tilan nautaeläinten ja palkkiohakemuksen kohteena olevien uuhien perusteella laskettava kalenterivuoden keskimääräinen eläintiheys voi olla enintään 2,3 eläinyksikköä tilan tukihakemuksessa ilmoitettua maatalouskäytössä olevaa hehtaaria ja mahdollista lannanlevitykseen käytettävissä olevaa sopimusalaa kohti.

Tilan hallinnassa olevat metsälaitumet ja muut vastaavat laiduntamiseen soveltuvat alat voidaan lisätä tilan maatalouskäytössä olevaan alaan.

Eläinyksiköt lasketaan naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1254/1999 käytettyjen muuntolukujen mukaan. Eläinyksilöt lasketaan samalla tavalla kuin laajaperäistämispalkkiossa.
4 luku Ympäristöehtojen laiminlyönnin seuraamukset
12 § Kasvinviljely ja kesannot

Jos tuottaja ei noudata kasvinviljelylle ja kesannoinnille asetettuja ympäristöehtoja jonkun lohkon osalta, 1 §:n 1―3 kohdassa tarkoitettujen tukijärjestelmien perusteella maksettavia tukia alennetaan tämän kasvulohkon osalta 500 markkaa hehtaarilta. Tasaustuki maksetaan alennetun tukimäärän perusteella. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat säännökset tukien alentamisesta.

Jos 7 §:n 3 momentissa tarkoitettu kasvipeitteisyysvaatimus ei toteudu, tukea alennetaan summalla, joka saadaan kertomalla se kesantoala, joka ei täytä kasvipeitteisyysvaatimusta 500 markalla hehtaarilta.

Jos tuottaja järjestelmällisesti jättää noudattamatta asetettuja ympäristöehtoja tai ympäristöehtojen rikkominen on törkeää, 1 §:n 1―3 ja 6 kohdassa tarkoitettujen tukijärjestelmien perusteella suoritettavia tukia ei makseta kyseiseltä kasvulohkolta.
13 § Kotieläintuotanto

Kotieläintuotannolle 11 §:ssä asetetun eläintiheysrajoituksen noudattamatta jättäminen alentaa 1 §:n 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen tukijärjestelmien perusteella maksettavia palkkioita 10 prosentilla. Tasaustuki maksetaan alennetun tukimäärän perusteella. Jos eläintiheyden ylitys ei ole merkittävä tai pitkäaikainen, ylityksestä annetaan vuonna 2000 vain huomautus.

Jos tuottaja ei noudata rehulohkolle asetettuja ympäristöehtoja jonkun lohkon osalta, alennetaan niitä palkkioita, joiden perusteena kyseinen rehulohko on, yhteensä 500 markalla hehtaarilta. Tasaustuki maksetaan alennetun tukimäärän perusteella. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat säännökset palkkioiden alentamisesta.

Jos tuottaja järjestelmällisesti jättää noudattamatta asetettuja ympäristöehtoja tai ympäristöehtojen rikkominen on törkeää, 1 §:n 4―6 kohdassa tarkoitettujen tukijärjestelmien perusteella suoritettavia palkkioita ei makseta tuottajalle.
5 luku Maksurajoitukset
14 § Perusteet tuen maksamatta jättämiselle

Horisontaaliasetuksen 7 artiklan tarkoittamat perusteet tässä päätöksessä tarkoitettujen tukien ja palkkioiden maksamatta jättämiselle ovat seuraavat:

 1)

tuottaja on ilmoittanut hakemuksessa tahallaan tai törkeästä tuottamuksesta virheellisiä tietoja;

 2)

tuen saamiseksi jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta;

 3)

ilmenee, että tuottaja kohtelee eläimiä eläinsuojelusäännösten vastaisesti;

 4)

laajaperäistämispalkkion saamiseksi tehdyt tuotantojärjestelyt; tai

 5)

on ilmeistä, että tuotantotoiminta on järjestetty vain tukien saamiseksi eikä myyntija markkinakelpoisten tuotteiden tuottamiseksi.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat säännökset tuen epäämisestä.
6 luku Erinäiset säännökset
15 § Muutoksenhaku

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tekemään päätökseen suoraa tukea koskevassa asiassa saa hakea muutosta siinä järjestyksessä kuin maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetussa laissa (1336/1992) säädetään.

16 § Tarkemmat säännökset

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa tarkempia säännöksiä tämän päätöksen täytäntöönpanosta.
17 § Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan 23 päivänä helmikuuta 2000.

Ennen päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä päätöksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Neuvoston asetus (EY) N:o 1259/1999; EYVL N:o L 160, 26.6.1999, s. 113, neuvoston asetus (EY) N:o 1251/1999; EYVL N:o L 160, 26.6.1999, s. 1, neuvoston asetus (ETY) N:o 1308/70; EYVL N:o L 146, 4.7.1970, s. 1, neuvoston asetus (ETY) N:o 1766/92; EYVL N:o L 181, 1.7.1992, s. 21, neuvoston asetus (EY) N:o 1254/1999; EYVL N:o L 160, 26.6.1999, s. 21, neuvoston asetus (EY) N:o 2467/98; EYVL N:o L 312, 20.11.1998, s. 1, neuvoston asetus (EY) N:o 2799/98; EYVL N:o L 349, 24.12.1998, s. 1

Helsingissä 17 päivänä helmikuuta 2000

Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä Maatalousneuvos Heimo Hanhilahti