Yritystoiminnan tukemisesta annetussa laissa (1068/2000) tarkoitettuja investointitukea, kehittämistukea pienille ja keskisuurille yrityksille sekä tukea yritysten toimintaympäristön parantamiseen myönnettäessä noudatetaan sen lisäksi mitä yritystoiminnan tukemisesta annetussa laissa säädetään tätä asetusta.

Pienellä ja keskisuurella yrityksellä tarkoitetaan pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä annetussa komission suosituksessa 96/280/EY, sellaisena kuin se on 3 päivänä huhtikuuta 1996, määriteltyä pientä ja keskisuurta yritystä, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää ja jonka joko vuosiliikevaihto on enintään 40 miljoonaa euroa tai sitä vastaava markkamäärä tai taseen loppusumma enintään 27 miljoonaa euroa tai sitä vastaava markkamäärä sekä joka täyttää yrityksen riippumattomuutta kuvaavat ja muut suositukseen sisältyvät pienen ja keskisuuren yrityksen tunnusmerkit.

Pienellä yrityksellä tarkoitetaan 1 momentissa mainitussa komission suosituksessa määriteltyä pientä yritystä, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 50 työntekijää ja jonka joko vuosiliikevaihto on enintään 7 miljoonaa euroa tai sitä vastaava markkamäärä tai taseen loppusumma enintään 5 miljoonaa euroa tai sitä vastaava markkamäärä sekä joka täyttää yrityksen riippumattomuutta kuvaavat ja muut suositukset.

Tuen myöntämistä puoltavana tekijänä pidetään hankkeen myönteisiä ympäristövaikutuksia.

Tukien suuntaamisessa on otettava huomioon rakennerahasto-ohjelmien tavoitteet ja soveltamisedellytykset, jos myönnettävään tukeen sisältyy Euroopan yhteisön rakennerahastojen varoja ja niihin liittyvää tai pelkästään kansallista vastinrahoitusta.

Rakennerahasto-ohjelmien hallinnoinnin menettelyjen osalta noudatetaan soveltuvin osin mitä asiasta on säädetty rakennerahasto-ohjelmien kansallisesta hallinnoinnista annetussa laissa (1353/1999) ja rakennerahasto-ohjelmien kansallisesta hallinnoinnista annetussa asetuksessa (1354/1999).

Yritystoiminnan tukemisesta annetun lain tai sen voimaan tullessa voimassa olleen lain nojalla myönnettyjen tukien vaikutukset on tuotava kirjallisesti esiin päätösesityksen yhteydessä.

Tuen myöntäjän on edellytettävä, että tuen saaja raportoi hankkeen toteuttamisesta tuen viimeisen maksuerän yhteydessä.

Tuen myöntäjän on tuen vaikuttavuuden arvioimiseksi edellytettävä, että tuen saaja raportoi hankkeen vaikutuksista viimeistään kahden vuoden kuluttua hanketta koskevan tuen viimeisestä maksuerästä.

Kauppa- ja teollisuusministeriön on määräajoin teetettävä arviointeja yritystukiohjelman vaikuttavuudesta ja toimivuudesta.

Käytettävissä oleviin määrärahoihin nähden suuriin pääomavaltaisiin hankkeisiin myönnettäviin investointitukiin tulee suhtautua pidättyvästi erityisesti silloin, kun hankkeen vaikutukset alueen kehitykseen ovat vähäiset tai kysymyksessä on sellainen hanke, johon liittyvä toiminta raaka-aineen hankinnasta johtuvista tai muista syistä luontaisesti edellyttää sijoittumista tuen piiriin kuuluville alueille.

Investointitukea ei tule myöntää silloin, kun kyseessä olevassa hankkeessa arvioidaan syntyvän sellaista ylikapasiteettia, jonka arvioidaan vaarantavan olemassa olevien kilpailukykyisten yritysten toimintaedellytyksiä.

Yrityksen toimintaa laajennettaessa tai käyttöomaisuutta uudistettaessa investointituen myöntämisen edellytykseksi on katsottava, että hankkeessa arvioidaan saavutettavan yrityksen kyseessä olevan toimintayksikön työpaikkojen, tuotannon jalostusarvon tai palvelusten lisäykseksi vähintään 20 % tai vähintään 10 %, jos siihen on erityisiä aluepoliittisia syitä, taikka että hankkeessa perustetaan vähintään 10 uuden työpaikan toimintayksikkö.

Edellä 1 momentissa säädetystä voidaan poiketa, jos yritys uudistaa käyttöomaisuuttaan tekniikaltaan olennaisesti korkeatasoisemmaksi.

Investointituen myöntämisen edellytyksenä on, että tuensaaja rahoittaa hankkeen käyttöomaisuuden hankintamenosta vähintään 25 % sellaisella rahoituksella, jossa ei ole julkisen rahoittajan myöntämää rahoitusta. Investointituen ohella julkista rahoitusta on kaikki julkisten tai julkisomisteisten rahoittajien myöntämä rahoitus riippumatta siitä, sisältyykö rahoitukseen julkista tukea vai ei. Julkiseksi rahoitukseksi luetaan myös julkisen tai julkisomisteisen rahoittajan takaama laina.

Investointitukea voidaan myöntää pienille ja keskisuurille yrityksille kehitysalueella siten, että investointituen ohjeellinen prosenttiosuus käyttöomaisuuden hankintamenosta on:

Kehitysalueen ulkopuolella investointitukea voidaan myöntää vain pienelle yritykselle siten, että investointituen ohjeellinen prosenttiosuus käyttöomaisuuden hankintamenosta on 10 %.

Investointituki voidaan myöntää 1 ja 2 momentin mukaista prosenttiosuutta suurempana, jos se investoinnin luonteen ja merkittävyyden kannalta on perusteltua siten, että kehitysalueella pienelle ja keskisuurelle yritykselle tuki voidaan myöntää enintään 10 prosenttiyksikköä suurempana sekä kehitysalueen ulkopuolella pienelle yritykselle enintään 5 prosenttiyksikköä suurempana.

Investointituki voidaan myöntää 1 ja 2 momentin mukaista tukitasoa pienempänä, jos se investoinnin suuruuden tai luonteen kannalta on perusteltua.

Investointitukea voidaan suurelle yritykselle myöntää kehitysalueella siten, että investointituen enimmäisprosenttiosuus käyttöomaisuuden hankintamenosta on, jollei 2 momentista muuta johdu:

Investointituki voidaan myöntää kehitysalueen II ja III tukialueella 1 momentin mukaista prosenttiosuutta 10 prosenttiyksikköä suurempana milloin se investoinnin poikkeuksellisen merkittävyyden kannalta on perusteltua.

Myönnettävän investointituen ja muun valtion tueksi katsottavan tuen prosenttiosuuksien yhteenlaskettu enimmäismäärä on hankkeen käyttöomaisuuden hankintamenosta pienten ja keskisuurten yritysten osalta sekä suurten yritysten osalta kehitysalueella seuraava:

Kehitysalueen ulkopuolella voi 1 momentissa tarkoitettu tukien prosenttiosuuksien yhteenlaskettu enimmäismäärä olla pienten yritysten osalta enintään 15 %.

Tukien enimmäismäärää tarkasteltaessa ei lasketa mukaan de minimis -tukena myönnettyjä tukia (komission tiedonanto vähämerkityksellisestä tuesta 96/C 68/06).

Kunnalle tai kiinteistöyhteisölle voidaan kehitysalueella myöntää investointitukea toimitilojen hankkimiseen yritysten käyttöön siten, että investointituen enimmäisprosenttiosuus käyttöomaisuuden hankintamenosta sekä investointituen ja muun valtion tueksi katsottavan tuen prosenttiosuuksien yhteenlaskettu enimmäismäärä määräytyvät toimitiloihin sijoittuvan yrityksen koon ja toimitilojen sijainnin perusteella siten kuin 12―14 §:ssä säädetään.

Toimitiloista perittävän vuokran tulee määräytyä rakentamisesta aiheutuneiden bruttomenojen perusteella siten, että vuokran määrittelyssä ei oteta huomioon myönnettyä tukea. Työvoima- ja elinkeinokeskuksen tulee hyväksyä perittävän vuokran taso. Jos yritys ostaa toimitilat ennen kuin viisi vuotta on kulunut tuen maksamisesta, kauppahinnan tulee perustua työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymään paikallisen markkinahintatason mukaiseen hintaan ja tuki on tällöin siirrettävä yritykselle kauppahinnan vähennyksenä tukiprosentin mukaisesti, kuitenkin enintään maksetun tuen verran. Tuen siirrosta on mainittava kauppakirjassa.

Liikenteen toimialan yritykselle voidaan myöntää investointitukea siten, että investointituen enimmäisprosenttiosuus käyttöomaisuuden hankintamenosta sekä investointituen ja muun valtion tueksi katsottavan tuen prosenttiosuuksien yhteenlaskettu enimmäismäärä määräytyvät kehitysalueella siten, kuin suuren yrityksen osalta säädetään 13 ja 14 §:ssä. Kehitysalueen ulkopuolella investointituen enimmäisprosenttiosuus käyttöomaisuuden hankintamenosta sekä investointituen ja muun valtion tueksi katsottavan tuen prosenttiosuuksien yhteenlaskettu enimmäismäärä määräytyvät siten, kuin pienen yrityksen osalta säädetään 12 ja 14 §:ssä. Liikenteen toimialan yritykselle ei kuitenkaan voi myöntää investointitukea kuljetuskaluston hankintaan komission alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen (98/C 74/06) mukaan.

Pienelle yritykselle voidaan myöntää tukea myös yritystoiminnan aloittamisen aiheuttamien ennakonpidätyksen alaisten palkkojen ja välillisten työvoimamenojen yhteismäärän perusteella (käynnistystuki). Välillisten työvoimamenojen määräksi katsotaan 25 prosenttia mainituista palkoista.

Käynnistystuen piiriin voidaan myös hyväksyä työpanokseen nähden kohtuulliset yrittäjän laskennalliset palkkamenot. Laskennallisten palkkamenojen osalta myönnettävään tukeen ei saa sisältyä Euroopan yhteisön rakennerahastojen varoja.

Käynnistystukea voidaan myöntää 12 kuukaudelta. Erityisestä syystä tukea voidaan kuitenkin myöntää 24 kuukaudelta.

Käynnistystuki voi olla enintään 45 % tuen perusteena olevista menoista. Tuki myönnetään de minimis -tukena.

Yrityshautomossa toimivalle pienelle yritykselle käyttöomaisuuden hankintamenosta myönnettävän investointituen tukitaso määräytyy 12 §:n perusteella ja käynnistystuen tukitaso 17 §:n perusteella.

Investointituen perusteena olevia hyväksyttäviä menoja voivat olla myös toimitilojen ja laitteiden vuokrista sekä toimistopalvelujen ja asiantuntijoiden käytöstä syntyvät menot siten, että tuen määrä voi olla enintään 45 % näistä menoista enintään 24 kuukauden ajalta. Tuki myönnetään näiden menojen osalta de minimis -tukena.

Pienten ja keskisuurten yritysten kehittämistukea (kehittämistuki) voidaan myöntää pienten ja keskisuurten yritysten hankkeisiin, jotka parantavat yritysten tuotteiden tai tuotantomenetelmien tasoa taikka liikkeenjohto- tai markkinointitaitoa. Kehittämistukea voidaan myöntää myös yritysten kansainvälistymisen edistämiseen sekä yritysten perustamis- tai toimintaedellytysten selvittämiseen.

Tuotteiden ja tuotantomenetelmien kehittämishankkeisiin voidaan myöntää kehittämistukea vain kun kyseessä on komission tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävälle valtiontuelle asettamien puitteiden (96/C 45/06) liitteen I mukainen kilpailua edeltävä kehittämistoiminta.

Kone- ja laitehankinnoista tai niiden vuokrauksesta aiheutuvat menot voivat olla tuen perusteena siltä osin kuin niiden hankintamenojen arvioidaan kohdistuvan kehittämishankkeen toteuttamiseen, kuitenkin enintään 24 kuukauden ajalta. Tukea ei voi myöntää tuotannolliseen toimintaan tarvittavien koneiden ja laitteiden hankintaan.

Palkkamenojen määrä lasketaan yrityksen työajanseurannan perusteella laskettujen tehdyn työajan palkkojen ja välillisten työvoimamenojen yhteismäärän perusteella. Välillisten työvoimamenojen määräksi katsotaan 50 % tehdyn työajan palkoista.

Kehittämistukea ei voida myöntää myytäväksi tarkoitetun prototyypin kehittämisestä aiheutuviin menoihin.

Tuotteiden tai tuotantomenetelmien kehittämishankkeisiin myönnettävän kehittämistuen määrä voi kehitysalueen ulkopuolella olla enintään 35 %, kehitysalueen II ja III tukialueella enintään 40 % sekä kehitysalueen I tukialueella enintään 45 % tuen perusteena olevista menoista.

Liikkeenjohto- tai markkinointitaitojen kehittämishankkeisiin tukea myönnettäessä kehittämistuen perusteena voivat olla vain ulkopuolisten palveluiden ja asiantuntijoiden käytöstä aiheutuvat menot ja menot, jotka aiheutuvat yritykseen palkattavan uuden avainhenkilön palkka- ja matkakustannuksista.

Liikkeenjohto- tai markkinointitaitojen kehittämishankkeisiin myönnettävän kehittämistuen määrä voi olla enintään 50 % tuen perusteena olevista menoista.

Kansainvälistymishankkeisiin tukea myönnettäessä kehittämistuen perusteena voivat olla ulkopuolisten palveluiden ja asiantuntijoiden käytöstä aiheutuvat menot ja menot, jotka aiheutuvat palkka- ja matkakustannuksista, osallistumisesta ulkomailla pidettävään näyttelyyn tai seminaariin sekä yrityksen myyntiorganisaation perustamisesta ETA-alueen ulkopuolelle.

Kansainvälistymishankkeisiin myönnettävän kehittämistuen määrä voi olla enintään 50 % tuen perusteena olevista menoista.

Perustamis- tai toimintaedellytysten selvittämistä koskeviin kehittämishankkeisiin tukea myönnettäessä kehittämistuen perusteena voivat olla vain ulkopuolisten palveluiden ja asiantuntijoiden käytöstä aiheutuvat menot ja menot, jotka aiheutuvat yritykseen palkattavan uuden avainhenkilön palkka- ja matkakustannuksista.

Perustamis- tai toimintaedellytysten selvittämistä koskeviin kehittämishankkeisiin myönnettävän kehittämistuen määrä voi olla enintään 50 % tuen perusteena olevista menoista.

Kehittämistuki voi olla enintään 170 000 euroa.

Kehittämistuen perusteena olevat menot voidaan hyväksyä enintään 24 kuukauden ajalta.

Edellä 21 ja 23 §:ssä tarkoitetun yritykseen palkattavan uuden avainhenkilön palkka- ja matkakustannuksista johtuvat menot voivat olla tuen perusteena vain silloin, kun tuen saaja sijaitsee kehitysalueen I tukialueella. Muualla maassa nämä menot voidaan hyväksyä vain de minimis -tuen piiriin.

Avainhenkilön palkka- ja matkamenot voivat olla tuen perusteena enintään 24 kuukauden ajalta. Edellä 21―23 §:ssä tarkoitettujen palkkamenojen määrä avainhenkilön osalta lasketaan ennakonpidätyksen alaisten palkkojen ja välillisten työvoimamenojen yhteismäärän perusteella. Välillisten työvoimamenojen määräksi katsotaan 25 % mainituista palkoista.

Jos 22 §:ssä kyse on muun henkilön kuin avainhenkilön palkkamenoista, palkkamenojen määrä lasketaan 20 §:n mukaisesti.

Myönnettävän kehittämistuen ja muun valtiontueksi katsottavan tuen prosenttiosuuksien yhteenlaskettu enimmäismäärä voi tuotteiden tai tuotantomenetelmien kehittämishankkeissa olla kehitysalueen ulkopuolella 35 %, kehitysalueen II ja III tukialueella 40 % sekä kehitysalueen I tukialueella 45 %. Muiden kehittämishankkeiden osalta tukien prosenttiosuuksien yhteenlaskettu enimmäismäärä voi olla enintään 50 %.

Tukien enimmäismäärää tarkasteltaessa ei lasketa mukaan de minimis -tukena myönnettyjä tukia.

Myönnettäessä kehittämistukea noudatetaan komission tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävälle valtiontuelle asettamia puitteita (96/C 45/06) sekä pienten ja keskisuurten yritysten valtiontukia koskevia suuntaviivoja (96/C 213/04).

Avustusmuotoisen rahoituksen ohella rahoitusta voidaan toimintaympäristön parantamiseen kohdistaa lisäksi oman pääoman ehtoisena alueellisiin pääomasijoitusrahastoihin.

Palkkamenojen määrä lasketaan ennakonpidätyksen alaisten palkkojen ja välillisten työvoimamenojen yhteismäärän perusteella. Välillisten työvoimamenojen määräksi katsotaan 25 % mainituista palkoista. Toimintaympäristötuen perusteena olevat muut kuin käyttöomaisuuden hankinnasta aiheutuvat menot voidaan hyväksyä enintään 24 kuukauden ajalta.

Toimintaympäristötukea voidaan myöntää enintään 75 % tuen perusteena olevista menoista.

Jos toimintaympäristöhankkeen toteuttajana ja tuen saajana on yritys, voidaan käyttöomaisuuden hankintaan myöntää tukea vain pienelle ja keskisuurelle yritykselle siten, että tuen määrä on pienen yrityksen osalta enintään 15 % ja keskisuuren yrityksen osalta enintään 7,5 %. Lisäksi toimintaympäristötuen myöntämisessä noudatetaan soveltuvin osin pienten ja keskisuurten yritysten kehittämistuen 20―25 §:n mukaisia enimmäismääriä. Tässä momentissa tarkoitetut tukien enimmäismäärät eivät kuitenkaan koske sellaista yritystä, josta yli puolet omistaa yksi tai useampi kunta, tutkimuslaitos, oppilaitos taikka muu julkinen yhteisö tai yritys, jos yrityksen toiminnan ensisijaisena tarkoituksena on elinkeinotoiminnan, koulutuksen tai tutkimustoiminnan edistäminen.

Edellä 2 momentissa mainitut toimintaympäristötuen enimmäismäärät ovat myös hankkeeseen myönnettävän toimintaympäristötuen ja muun valtion tueksi katsottavan tuen kumulatiivisia enimmäismääriä.

Tukien enimmäismäärää tarkasteltaessa ei lasketa mukaan de minimis -tukena myönnettyjä tukia.

Rahoitusta oman pääoman ehtoisesti voidaan kohdistaa erityisesti aloittavien yritysten pääomarahoitusta hoitaviin alueellisiin pääomasijoitusrahastoihin. Rahoitusta voidaan käyttää uuden rahaston rahasto-osuuksien merkintään tai olemassa olevien rahastojen pääomien korottamiseen. Rahoituksen edellytyksenä on oltava, että rahoitusta käytetään pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tehtäviin sijoituksiin. Rahoitusta voidaan käyttää myös rahaston hallinnointimenoihin. Rahoitusta maksetaan sen mukaisesti kuin rahasto tekee sijoituksia.

Oman pääoman ehtoista rahoitusta voidaan kohdistaa enintään 3 400 000 euroa pääomasijoitusrahastoa kohden. Oman pääoman ehtoisesti Euroopan yhteisön rakennerahastojen varoja voidaan kohdistaa tavoite 1-alueella enintään 35 % ja tavoite 2 -alueella 25 % perustettavan rahaston kokonaispääomasta tai olemassa olevan rahaston pääomakorotuksesta.

Tuen myöntämistä ja maksamista koskeva hakemus on toimitettava sille työvoima- ja elinkeinokeskukselle, jonka alueella tuen hakija toteuttaa hankkeensa. Jos hankkeen toteuttamiseen osallistuu useampi kuin yksi yritys tai yrityksen ohella myös yritystoimintaa harjoittamaton yhteisö, tuen myöntämistä ja maksamista koskeva hakemus on toimitettava sille työvoima- ja elinkeinokeskukselle, jonka alueella hanke pääosin toteutetaan.

Tuen saaja on velvoitettava säilyttämään kaikki tuettavaan hankkeeseen liittyvä kirjanpitoaineisto ja muut asiakirjat niin, että tuen käytön valvonta on mahdollista. Kirjanpito ja siihen liittyvä aineisto on säilytettävä siten, kuin kirjanpitolain (1336/1997) 2 luvun 9 ja 10 §:ssä säädetään. Euroopan yhteisön rakennerahastojen kautta tulevan tuen osalta säilytysvelvollisuus on kuitenkin vähintään kolmen vuoden ajan komission suorittamasta ohjelmakauden loppuerän maksusta.

Siltä osin, kuin kysymyksessä on terästeollisuuden, hiiliteollisuuden, laivanrakennuksen, keinokuitujen, moottoriajoneuvoteollisuuden ja liikenteen toimialojen hankkeista, on tämän asetuksen ohella noudatettava mitä valtiontukien myöntämisestä edellä mainituille toimialoille erikseen säädetään Euroopan yhteisön valtiontukisäännöksissä.

Tukea tämän asetuksen mukaan ei myöskään voida myöntää vaikeuksissa olevien yritysten pelastamista ja rakenneuudistusten edistämistä koskevassa komission tiedonannossa (1999/C 288/02) tarkoitettujen yritysten hankkeisiin.

Yritystoiminnan tukemisesta annetun lain 9 §:ssä tarkoitetun käyttöomaisuuden hankintaa vastaavasta vuokraamisesta aiheutuvina menoina voidaan hyväksyä enintään kyseisen hankinnan ostohintaa vastaavat vuokramenot, joihin ei voida sisällyttää hallinto-, rahoitus-, vakuutus-, korjaus-, huolto- tai muita vastaavia menoja.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.