1 § Soveltamisala

Sen lisäksi, mitä pelastustoimilaissa (561/1999) säädetään, pelastustoimessa noudatetaan tämän asetuksen säännöksiä.

2 § Kunnan pelastustoimen tehtävät

Kunnan pelastustoimen tehtäviin kuuluu pelastustoimilain noudattamisen yleinen valvonta, neuvonta pelastustoimeen kuuluvissa tehtävissä sekä asiantuntija-avun antaminen muille viranomaisille.

Kunnan pelastustoimen tehtävänä on sen mukaan, kuin erikseen säädetään, huolehtia öljyvahinkojen torjunnasta ja vaarallisten aineiden valvonnasta, osallistua meripelastuspalveluun, huolehtia yhteistoiminnasta myös muiden kuin 8 §:ssä mainittujen kunnan toimialojen kanssa kalusto- ja muun avun saamiseksi pelastustoiminnassa ja antaa toimialaansa soveltuvaa virka-apua muille viranomaisille.

Kunnan pelastustoimi voi myös tuottaa sairaankuljetus-, ensihoito- ja ensivastepalveluja terveydenhuoltoviranomaisten kanssa tehdyn sopimuksen perusteella sekä huolehtia muista toimialalle soveltuvista tehtävistä, jos siitä ei ole ilmeistä haittaa pelastustoimilaissa säädettyjen tehtävien hoitamiselle.

Kunnan pelastustoimen tehtäviin kuuluu myös pelastustoiminta vesialueilla. Meripelastuspalvelusta säädetään meripelastuspalvelusta annetussa laissa (628/1982).

3 § Hätäkeskuksen tehtävät

Hätäkeskuksen tulee:

hälyttää palokunnat, muut pelastustoimintaan tarvittavat yksiköt ja sairaankuljetusyksiköt hälytysohjeiden mukaisesti ja tukea pelastustoiminnan johtamista;

pitää ajan tasalla tiedot käytettävissä olevista voimavaroista, asiantuntijoista ja johtamisjärjestelyistä sekä niiden valmiudesta;

välittää vastaanotettu sairaankuljetustilaus kuljetuksen suorittajalle, poliisille kuuluva hätäilmoitus tai muu pyyntö poliisin hälytyskeskukselle ja meripelastuspalvelua koskeva avunpyyntö asianomaisen merivartioston johtokeskukselle;

varoittaa väestöä äkillisessä vaaratilanteessa;

huolehtia tilanteen edellyttämistä ilmoituksista viranomaisille ja muille yhteistoimintatahoille tehtyjen suunnitelmien ja pelastustoiminnan johtajan antamien ohjeiden mukaisesti;

ylläpitää valmiutta käynnistää pelastustoiminnan johtamista varten perustettavan johtokeskuksen toiminta ja toimia tarvittaessa johtokeskuksen viestikeskuksena sekä huolehtia poikkeusoloissa hätäkeskukselle määrättävistä viestikeskustehtävistä; sekä

yhteistoiminnassa hälytysalueen pelastusviranomaisten kanssa koota hätäilmoituksia sekä onnettomuuksia ja pelastustoimintaa koskevia tilastotietoja ja välittää niitä pelastusviranomaisille.

4 § Valtakunnallisen hätäkeskuksen ja läänin hätäkeskuksen tehtävät

Valtakunnallisen hätäkeskuksen tehtävänä on onnettomuus- ja muissa vaaratilanteissa tai milloin se tehtävän luonteen tai kiireellisyyden vuoksi on perusteltua:

ottaa vastaan ja välittää edelleen Suomesta ja ulkomailta tulevia sisäasiainministeriölle tarkoitettuja ilmoituksia ja toimenpidepyyntöjä;

välittää sisäasiainministeriön määräyksiä, ohjeita ja ilmoituksia;

hälyttää kansainväliseen avunantoon tarkoitettua pelastushenkilöstöä; sekä

toimia tarvittaessa sisäasiainministeriön johtamispaikkana.

Läänin hätäkeskuksen tehtävänä on 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa ottaa vastaan ja välittää edelleen läänihallitukselle tarkoitettuja ilmoituksia ja avunpyyntöjä, välittää lääninhallituksen määräyksiä, ohjeita ja ilmoituksia sekä toimia tarvittaessa lääninhallituksen johtamispaikkana.

5 § Lääninhallituksen tehtävät

Lääninhallituksen tehtävänä on:

laatia läänin alueelle pelastustoimen suunnitelmat, jotka perustuvat alueella oleviin onnettomuusuhkiin, varautua väestönsuojelun johtamiseen läänin alueella, ohjata alueellista ja paikallista suunnittelua sekä huolehtia suunnitelmien yhteensovittamista;

järjestää väestönsuojeluvalmiuden ja suuronnettomuuksien torjuntavalmiuden ylläpitämiseksi harjoituksia;

edistää kuntien yhteistoimintaa pelastustoimen hoitamisessa;

käsitellä pelastustoimilain 74 §:ssä tarkoitettuja valtionavustuksia koskevat hakemukset; sekä

huolehtia alueensa pelastustoimen palvelujen arvioinnista ja raportoinnista sisäasiainministeriölle.

6 § Ministeriön tehtävät

Sisäasiainministeriö huolehtii pelastustoimen valtakunnallisesta valmistelusta ja järjestelyistä, jotka koskevat:

väestönsuojelun suunnittelua ja muuta varautumista poikkeusoloihin;

pelastustoimen johtamisessa ja väestön varoittamisessa käytettäviä valtion ja kunnan pelastusviranomaisten ja hätäkeskusten välisiä tietoliikenneyhteyksiä;

väestön suojaamiseksi ylläpidettävää säteilyvalvontajärjestelmää yleisesti;

varautumista pelastustoimeen kuuluvan avun antamiseen ulkomaille; sekä

pelastustoimilain 18 §:ssä tarkoitetun erityiskaluston hankkimista ja toimintojen rahoittamista.

7 § Virkapuku ja henkilökortti

Kunnan palopäälliköllä ja kunnan pelastusviranomaisiksi määräämillä henkilöillä sekä sisäasiainministeriön määräämällä valtion pelastustoimen henkilöstöllä on oltava virkapuku, jonka mallin ja virka-asematunnukset ministeriö vahvistaa.

Kunnan muun pelastustoimen henkilöstön velvollisuudesta käyttää virkapukua päättää asianomainen kunta.

Pelastusviranomaisen on voitava osoittaa henkilöllisyytensä ja toimivaltuutensa kuvalla varustetulla asiakirjalla (pelastusviranomaisen henkilökortti), josta ilmenevät henkilön nimi, syntymäaika, organisaatio ja virkanimike. Henkilökortin valmistaa sisäasiainministeriön asettamat turvallisuusvaatimukset täyttävä toimittaja. Henkilökortin tilaamisesta henkilökortin käyttöön oikeutetulle vastaa kunnan pelastusviranomaisten osalta kunnan palopäällikkö ja valtion pelastusviranomaisen osalta ministeriön asianomaisen yksikön päällikkö. Henkilökortin haltijan on palautettava henkilökortti sen tilaamisesta vastaavalle virkatehtävän muuttuessa tai päättyessä.

8 § Muiden viranomaisten tehtävät

Pelastustoimilain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettujen virastojen ja laitosten tulee osallistua pelastustoimintaan seuraavasti:

poliisi vastaa kadonneiden etsinnästä maa-alueella ja sisävesillä sekä vaara-alueen eristämisestä ja muista järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen kuuluvista tehtävistä onnettomuuspaikalla sekä onnettomuuden syiden tutkinnasta sen mukaan, kuin siitä erikseen säädetään;

rajavartiolaitoksen tehtävistä pelastustoiminnassa säädetään rajavartiolaitoksesta annetussa laissa (320/1999);

terveydenhuoltoviranomaiset huolehtivat lääkinnällisestä pelastustoiminnasta ja sairaankuljetuksesta sekä osallistuvat vaarallisten aineiden edellyttämään tutkimus- ja puhdistustoimintaan järjestäen myös tarvittavan terveysvalvonnan;

sosiaaliviranomaiset vastaavat onnettomuuden uhrien ja evakuoidun väestön majoituksesta, muonituksesta, vaatetuksesta sekä muusta perushuollosta ja antavat tarvittaessa virka-apua pelastushenkilöstön huoltamiseksi;

sosiaaliviranomaiset ja terveydenhuoltoviranomaiset huolehtivat yhteistoiminnassa muiden asiantuntijatahojen kanssa psykososiaalisen tuen ja palvelujen järjestämisestä niille, jotka uhreina, uhrien omaisina tai pelastajina ovat joutuneet osallisiksi onnettomuuteen;

ympäristöviranomaiset vastaavat öljyvahinkojen torjunnan järjestämisestä ja johtamisesta, huolehtivat tulvasuojelusta ja patoturvallisuudesta sekä maankäytön suunnittelusta ja rakentamisen ohjaamisesta ja valvonnasta siten, että paloturvallisuus ja muut turvallisuustekijät otetaan huomioon siten kuin siitä erikseen säädetään, sekä antavat asiantuntija-apua pelastustoimenpiteisiin liittyvässä ympäristövahinkojen vaikutusten arvioinnissa;

maa- ja metsätalousviranomaiset vastaavat maa- ja metsätaloustuotantoon liittyvistä väestönsuojelujärjestelyistä sekä antavat asiantuntija-apua eläinlääkintää ja elintarvikehygieniaa koskevissa asioissa;

liikenneministeriö vastaa osaltaan siitä, että sen hallinnonalalla huolehditaan:

pelastustoiminnan ja väestönsuojelun teleyhteyksien suunnittelusta ja ylläpidosta yhteistyössä pelastusviranomaisten kanssa sekä valmiudesta tarvittavien yhteyksien luovuttamiseksi pelastusviranomaisten käyttöön,

hätä- ja muiden viranomaistiedotteiden välittämisestä väestölle sähköisten joukkoviestimien kautta,

pelastustoimintaan varautumisesta ja liikenneväylien raivauksesta,

liikenneväylien käytön yhteistoimintakysymyksistä evakuoinnissa sekä

kuljetusten järjestämisestä evakuoinnissa;

Ilmatieteen laitos laatii metsäpaloindeksit ja antaa tarvittaessa metsäpalovaroituksen ja muun sääilmiöihin liittyvän varoituksen sekä luovuttaa asianomaiselle viranomaiselle pelastustoiminnassa ja väestönsuojelussa tarpeelliset säätiedot ja -ennusteet ja ajelehtimisarviot, osallistuu säteilyvalvontaan ja esittää arviot radioaktiivisten ja muiden vaarallisten aineiden kulkeutumisesta ilmakehässä;

10)

Ilmailulaitos ja lentoasemat osallistuvat pelastustoimintaan, siten kuin ilmailulaissa (281/1995) ja ilmailumääräyksissä säädetään;

11)

Säteilyturvakeskus valvoo ydinenergian ja säteilyn käytön turvallisuutta ja vastaa valtakunnallisen säteilyvalvonnan ylläpitotehtävistä sekä ilmoitusten, varoitusten ja suojelutoimia koskevien suositusten antamisesta, huolehtii säteilytapahtumien turvallisuusmerkityksen arvioinnista ja osallistuu asiantuntijana ydinenergian ja säteilyn käyttöön liittyvien turvallisuuskysymysten käsittelyyn.

Menettelytavoista puolustusvoimien osallistuessa pelastustoimintaan sovitaan puolustusministeriön ja sisäasiainministeriön välisessä sopimuksessa.

9 § Yhteistoiminnan järjestäminen

Jos pelastustoimintaan osallistuu useamman toimialan viranomaisia, vastaa yleisjohtajana toimiva pelastustoimilain 46 §:ssä tarkoitettu pelastustoiminnan johtaja tilannekuvan ylläpitämisestä sekä tehtävien antamisesta eri toimialoille ja toiminnan yhteensovittamisesta. Yksiköt toimivat oman johtonsa alaisuudessa siten, että niiden suorittamat toimenpiteet kokonaisuutena edistävät onnettomuuden seurausten tehokasta torjuntaa.

Vapaaehtoisen pelastustoimen yksiköt huolehtivat pelastustoiminnassa tehtävistä, joista on pelastusviranomaisten kanssa sovittu ja suunniteltu.

Pelastustoiminnan johtaja voi muodostaa avukseen muiden viranomaisten, laitosten ja vapaaehtoisen pelastustoimen yksiköiden edustajista koostuvan johtoryhmän. Pelastustoiminnan johtaja voi myös kutsua asiantuntijoita avukseen.

Pelastustoimen toimintavalmiuden tehostamiseksi pelastustoimilain 6 ja 7 §:ssä tarkoitettujen viranomaisten ja yhteisöjen tulee antaa selvityksiä pelastustoimintaan käytettävistä voimavaroistaan ja osallistua pelastustoimen suunnitteluun pelastusviranomaisten ohjauksessa. Virka-avun antamisen ehdoista ja menettelytavoista virka-apua pyydettäessä ja annettaessa voi pelastusviranomainen tehdä sopimuksen pelastustoimilain 6 §:n 4 momentissa tarkoitettujen viranomaisten kanssa. Pelastusviranomainen voi myös tehdä sopimuksen pelastustoimilain 7 §:ssä tarkoitettujen yhteisöjen kanssa pelastustoimen yhteistoiminnan ehdoista ja menettelytavoista.

10 § Turvallisuussuunnitelma

Pelastustoimilain 9 §:n 3 momentissa tarkoitetussa suunnitelmassa on selvitettävä:

vaaratilanteet ja niiden vaikutukset;

toimenpiteet vaaratilanteiden ehkäisemiseksi ja suojautumismahdollisuudet;

suojeluhenkilöstö, sen varaaminen ja kouluttaminen sekä muun henkilöstön perehdyttäminen suunnitelmaan;

tarvittava suojelumateriaali; sekä

suunnitelma toiminnasta erilaisissa onnettomuus-, vaara- ja vahinkotilanteissa.

11 § Suunnitteluvelvollisuus

Pelastustoimilain 9 §:n 3 momentissa tarkoitettu suunnitelma on laadittava seuraavia kohteita varten:

14 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin palotarkastuskohteisiin;

muihin yrityksiin, laitoksiin ja vastaaviin kohteisiin, joissa työntekijöiden ja samanaikaisesti paikalla olevien muiden henkilöiden määrä on yleensä vähintään 30;

asuinrakennuksiin tai samalla tontilla tai rakennuspaikalla oleviin rakennusryhmiin, joissa on yhteensä vähintään viisi asuinhuoneistoa.

Vaarallisten kemikaalien laajamittaista teollista käsittelyä ja varastointia harjoittavien tuotantolaitosten suunnitelmasta säädetään vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetussa asetuksessa (59/1999).

Jos samaa kohdetta varten tulee muun lain kuin pelastustoimilain nojalla laatia pelastus-, valmius- tai muu vastaava suunnitelma, 1 momentissa tarkoitettua erillistä suunnitelmaa ei vaadita, vaan 10 §:ssä tarkoitettuja tietoja vastaavat tiedot voidaan koota muun lain nojalla laadittavaan suunnitelmaan.

Jos samassa rakennuksessa on useampia suunnitelman laatimiseen velvoitettuja, rakennuksen omistaja tai hänen edustajansa ja huoneistojen haltijat huolehtivat yhteistyössä rakennuksessa yhteisesti tarvittavien toimenpiteiden suunnittelusta, jollei muuta ole sovittu.

Suunnitelma tai sen yhteenveto on toimitettava kunnan pelastusviranomaisille kunnan antamien ohjeiden mukaisesti sekä tiedotettava siitä asianomaisen kohteen asukkaille, työntekijöille ja muille, joiden on osallistuttava suunnitelman toimeenpanoon. Suunnitelma on pidettävä ajan tasalla.

12 § Henkilöstön kelpoisuusvaatimukset

Pelastustoimintaan osallistuvalta kunnan päätoimiselta pelastustoimen henkilöstöltä ja päätoimiselta palotarkastajalta vaaditaan pelastusoppilaitoksessa suoritettu virkaa tai tehtävää vastaava tutkinto. Yksinomaan palonehkäisytehtävissä toimivalta päätoimiselta palotarkastajalta voidaan vaihtoehtoisesti vaatia soveltuva ammattikorkeakoulututkinto tai teknillisessä oppilaitoksessa suoritettu tutkinto ja riittävä perehtyneisyys pelastustoimen tehtäviin.

Hätäkeskuksen päälliköltä vaaditaan pelastusoppilaitoksessa suoritettu päällystön tutkinto ja päivystäjältä pelastusoppilaitoksessa suoritettu hälytyspäivystäjän tutkinto.

Pelastusoppilaitoksella tarkoitetaan Pelastusopistoa ja ennen sitä toimineita oppilaitoksia: Valtion pelastusopisto, Valtion pelastuskoulu, valtion palo-opisto ja valtion palokoulu. Pelastusoppilaitoksella tarkoitetaan myös niitä oppilaitoksia, jotka sisäasiainministeriön valtuuttamina antavat pelastusalan ammatillista koulutusta.

13 § Yleinen onnettomuuksien ehkäisy

Pelastusviranomaisten tulee seurata onnettomuusuhkien sekä onnettomuuksien määrän ja syiden kehitystä ja siitä tehtävien johtopäätösten perusteella ryhtyä osaltaan toimenpiteisiin onnettomuuksien yleiseksi ehkäisemiseksi ja tarvittaessa tehdä esityksiä muille viranomaisille.

Onnettomuuksien ehkäisyssä tulee tulipalojen lisäksi ihmisten, omaisuuden ja ympäristön suojelemiseksi ottaa huomioon räjähdysonnettomuudet, öljy- ja kemikaalivahingot, sortumat, kaasu- tai nestevuodot, tulvat ja muut luonnononnettomuudet, säteilyvaaratilanteet, henkilöturvallisuus suurissa yleisötilaisuuksissa ja muutkin onnettomuudet siltä osin kuin ne liittyvät pelastusviranomaisten tehtäviin.

14 § Palotarkastukset

Palotarkastus on suoritettava vähintään kerran vuodessa:

hotelleissa, lomakodeissa, asuntoloissa, lomakylissä, leirintäalueilla ja muissa vastaavissa majoitustiloissa, joissa on yli 10 majoituspaikkaa;

sairaaloissa, vanhainkodeissa ja muissa ympäri vuorokauden käytössä olevissa hoitolaitoksissa sekä suljetuissa rangaistuslaitoksissa, joissa on yli viisi hoitopaikkaa;

kokoontumis- ja liiketiloissa, joissa on runsaasti yleisöä tai asiakkaita, kuten yli 500 neliömetrin kokoisissa myymälöissä, kouluissa, urheilu- ja näyttelyhalleissa, teattereissa, kirkoissa, kirjastoissa ja liikenneasemilla sekä yli 50 asiakaspaikan ravintoloissa ja yli 25 hoitopaikan päiväkotihuoneistoissa;

suurehkoissa tuotanto-, varasto- ja maataloustuotantotiloissa;

tiloissa, joissa palo- ja räjähdysvaarallisten kemikaalien käsittely, valmistus tai varastointi voi aiheuttaa vaaraa ihmisten terveydelle, omaisuudelle tai ympäristölle; sekä

tiloissa, jotka on varustettu säädöksessä tai viranomaisen päätöksessä vaaditulla automaattisella sammutuslaitteistolla tai paloilmoittimella.

Edellä 1 momentissa mainitussa kohteessa on tehtävä palotarkastus myös ennen suunnitellun toiminnan aloittamista ja toiminnan oleellisesti muuttuessa.

15 § Valistus ja neuvonta

Pelastustoimilain 4 §:n 6 kohdassa tarkoitetun neuvonnan ja valistuksen tavoitteena on, että ihmiset tunnistavat erilaiset vaaran aiheuttajat, osaavat ehkäistä onnettomuuksia ja toimia onnettomuustilanteissa sekä tietävät, miten varautua poikkeusoloihin.

16 § Rakennusten turvallisuus

Rakennuksen uloskäytävät sekä pelastustiet, joilla tarkoitetaan hälytysajoneuvoille varattua ajotietä tai -yhteyttä lähelle rakennusta, on pidettävä aina esteettöminä. Pelastustiet on merkittävä.

Helposti syttyvää materiaalia tai muuta tavaraa, joka lisää tulipalon vaaraa tai vaikeuttaa tulipalon sammuttamista, ei saa tarpeettomasti säilyttää ullakoilla, kellareissa, rakennusten alla tai rakennuksen välittömässä läheisyydessä. Uloskäytävillä sekä ullakoiden, kellarien ja varastojen kulkureiteillä ei saa säilyttää mitään tavaraa.

Palavien nesteiden ja kaasujen, räjähteiden ja muiden vastaavien aineiden säilyttämisestä säädetään erikseen

17 § Väestönsuojan koon määrääminen

Väestönsuojan tulee olla kooltaan niin suuri, että sen varsinaisen suojatilan pinta-ala on vähintään 2 prosenttia rakennuksen yhteenlasketusta kerrosalasta. Teollisuus-, tuotanto- ja kokoontumisrakennusten sekä varastotilojen osalta suojatilan pinta-alan on oltava vähintään 1 prosentti kerrosalasta.

Väestönsuojeluelintä varten rakennettavan väestönsuojan on oltava kooltaan riittävä henkilömäärälle, jonka voidaan arvioida tulevan siellä työskentelemään.

Jos teollisuus-, tuotanto- ja varastorakennukseen 1 momentin mukaisesti rakennettava väestönsuoja olisi tarpeettoman suuri rakennuksessa tai samalla tontilla tai rakennuspaikalla pysyvästi työskenteleviä ja oleskelevia varten tai jos opetusalan taikka hoitoalan rakennukseen rakennettava väestönsuoja olisi riittämätön oppilaspaikkoihin taikka hoitopaikkoihin verrattuna, voidaan väestönsuojan koko määrätä sen henkilömäärän mukaan, joka rakennuksessa keskimäärin oleskelee.

Väestönsuojan varsinaista suojatilaa ei saa rakentaa 12 neliömetriä pienemmäksi. Varsinaisella suojatilalla tarkoitetaan ihmisten oleskelua varten tarkoitettua tilaa, johon ei lueta sulkuhuonetta tai -telttaa, saniteettitiloja tai teknisiä tiloja.

18 § Väestönsuojan rakenne

Väestönsuojan tulee antaa suojaa ionisoivalta säteilyltä, myrkyllisiltä aineilta, rakennussortumilta sekä asevaikutuksilta. Suojan lämpötilan, ilmanlaadun ja hygieenisen varustustason tulee täyttää suojille asetetut vaatimukset.

Väestönsuojat jaetaan suojaluokkiin, joiden tulee osoittaa, kuinka suuresta paineaallosta aiheutuvan kuormituksen väestönsuoja kestää. K-luokan väestönsuojan tulee kestää 0,25 barin kuormitus, S 1-luokan 1 barin kuormitus, S 3-luokan 3 barin kuormitus ja S 6-luokan 6 barin kuormitus. S 1- ja S 3-luokan väestönsuoja voidaan tehdä teräsbetoniseksi suojaksi tai kalliosuojaksi. S 6-luokan väestönsuoja on tehtävä kalliosuojaksi.

Väestönsuojan suojaluokka määräytyy väestönsuojan koon perusteella seuraavasti:

Varsinainen suojatila enintään m ²	Suojaluokka
Suojelukohde
20	K
90	S 1 teräsbetonisuojana
900	S 1 kalliosuojana
450	S 3 teräsbetonisuojana
1 800	S 3 kalliosuojana
3 600	S 6 kalliosuojana
Muu alue
180	K
360	S 1 teräsbetonisuojana
450	S 3 teräsbetonisuojana
1 800	S 1 kalliosuojana
3 600	S 3 kalliosuojana
3 600	S 6 kalliosuojana

Muutos- tai korjaustyön yhteydessä suojelukohteessa valmiiseen rakennukseen rakennettavan K-luokan väestönsuojan suojatila saa edellä säädetystä poiketen olla enintään 180 neliömetriä.

Väestönsuojan suunnittelussa ja rakentamisessa on kiinnitettävä erityistä huomiota sisääntulo- ja ulospääsyteiden sekä ilmanvaihdon turvaamiseen. Väestönsuojan ovet, luukut, venttiilit ja muut laitteet on tarpeen mukaan mitoitettava kestämään suurempia kuormituksia kuin 2 momentissa säädetään.

19 § Väestönsuojan henkilömäärä

Väestönsuojassa tulee varata henkilöä kohti vähintään 0,75 neliömetrin suojatila, jollei erityisestä syystä tarvita suurempaa tilaa.

20 § Väestönsuojan käyttöönotto

Jos väestönsuojatilat ovat muussa käytössä, ne on voitava kunnostaa väestönsuojana käytettäväksi 24 tunnissa.

21 § Väestönsuojan rakentamisvelvollisuudesta poikkeaminen

Myöntäessään pelastustoimilain 62 §:n 2 momentin nojalla poikkeusta väestönsuojalle asetetuista vaatimuksista voi kunnassa rakennusluvan myöntävä viranomainen pitää laissa tarkoitettuna perusteltuna syynä muun muassa:

tavanomaista huomattavasti korkeampia rakentamiskustannuksia suhteessa asianomaisen rakennuksen rakentamiskustannuksiin;

samalle tontille tai rakennuspaikalle aikaisemmin rakennettujen suojapaikkojen määrää.

Lääninhallituksen myöntäessä pelastustoimilain 62 §:n 1 momentin nojalla vapautusta väestönsuojan rakentamisvelvollisuudesta voi se pitää 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja perusteita pelastustoimilain mainitussa momentissa säädettynä erityisen painavana syynä.

22 § Väestönsuojan rakentamisen valvonta

Rakennusluvan myöntävän viranomaisen on valvottava, että rakennussuunnitelmaan sisältyy säännöksissä edellytetty väestönsuoja ja että suojan sijainti, koko, lujuus ja muu rakenne sekä suojan teknilliset laitteet täyttävät säädetyt vaatimukset.

Käsitellessään pelastustoimilain 56 §:n 4 momentissa tai 62 §:n 2 momentissa tarkoitettua asiaa rakennusluvan myöntävän viranomaisen on pyydettävä kunnan pelastusviranomaiselta lausunto.

23 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1999.

24 § Siirtymäsäännökset

Henkilöt, jotka on valittu virkaan tai tehtävään tämän asetuksen voimaantullessa voimassa olleiden kelpoisuusvaatimusten mukaisesti, ovat edelleen kelpoisia vastaavan viranhaltijaryhmän virkoihin ja tehtäviin. Päällystövirkoihin alle 15 000 asukkaan kunnassa ovat edelleen kelpoisia ne, jotka ovat ennen tämän asetuksen voimaantuloa suorittaneet alemman päällystötutkinnon taikka ennen vuotta 1986 paloesimiestutkinnon.

Väestönsuojan henkilömäärän 19 §:n mukaista laskentaperustetta noudatetaan hankkeissa, joihin haetaan rakennuslupaa tämän asetuksen voimaantultua.

Pelastusviranomaisen 7 §:ssä tarkoitettu henkilökortti on otettava käyttöön viimeistään 1 päivänä syyskuuta 2000. Siihen saakka pelastusviranomaisen tulee voida osoittaa henkilöllisyytensä, virkanimikkeensä ja organisaationsa muulla riittävän luotettavalla tavalla.

Tämän asetuksen voimaantullessa käytössä olevia virkapukuja ja virka-asematunnuksia voidaan käyttää 31 päivään elokuuta 2000 saakka.