1 §

Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annettua lakia (748/1999) sovelletaan ennen Brysselissä 27 päivänä syyskuuta 1996 Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella tehdyn rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen, jonka eräät määräykset on hyväksytty mainitulla 12 päivänä helmikuuta 1999 annetulla lailla ja jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt niin ikään 12 päivänä helmikuuta 1999 ja jota koskeva hyväksymiskirja on talletettu Euroopan unionin neuvoston pääsihteerin huostaan 7 päivänä huhtikuuta 1999, kansainvälistä voimaantuloa Suomen ja sellaisen valtion välillä, joka on antanut yleissopimuksen 18 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun julistuksen, 7 päivästä heinäkuuta 1999 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Suomi on antanut seuraavat yleissopimusta koskevat julistukset:

Yleissopimuksen 7 artiklan 2 kohta

Suomi suostuu kansalaistensa luovuttamiseen seuraavilla edellytyksillä:

Suomen kansalainen voidaan oikeusministeriön harkinnan mukaan luovuttaa Euroopan unionin jäsenvaltioon oikeudenkäyntiä varten rikoksesta, josta Suomessa vastaavissa olosuhteissa tehtynä Suomen lain mukaan säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta.

Luovuttamispyynnön esittänyt jäsenvaltio sitoutuu välittömästi tuomion tultua lainvoimaiseksi palauttamaan luovutetun Suomen kansalaisen Suomeen mahdollista vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten, jos tuomittu on antanut suostumuksensa rangaistuksen täytäntöönpanoon Suomessa.

Suomen kansalaista ei luovuteta poliittisesta rikoksesta eikä rikoksesta, joka on tehty Suomessa tai suomalaisessa laivassa sen ollessa aavalla merellä taikka suomalaisessa ilma-aluksessa.

Suomen kansalaista ei aseteta syytteeseen tai rangaista muusta kuin luovuttamispyynnössä tarkoitetusta rikoksesta ilman oikeusministeriön antamaa lupaa.

Suomen kansalaista ei luovuteta edelleen toiseen valtioon.

Yleissopimuksen 12 artiklan 2 kohta

Suomi soveltaa rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen (SopS 32/1971) 15 artiklaa edelleen, jollei yksinkertaistetusta menettelystä Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä rikoksen johdosta tapahtuvassa luovuttamisessa tehdyn yleissopimuksen 13 artiklasta muuta johdu tai jos luovutettavaksi pyydetty henkilö suostuu luovuttamiseensa edelleen toiseen jäsenvaltioon.

Yleissopimuksen 18 artiklan 4 kohta

Yleissopimusta sovelletaan ennen sen kansainvälistä voimaantuloa Suomen osalta suhteessa niihin jäsenvaltioihin, jotka ovat antaneet samanlaisen julistuksen.

Lisäksi Suomi on hyväksymiskirjan tallettaessaan antanut seuraavat julistukset:

Yleissopimuksen 13 artiklan 2 kohta

Suomessa yleissopimuksen 13 artiklan 1 kohdan mukainen keskusviranomainen on oikeusministeriö.

Yleissopimuksen 14 artikla

Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 13 artiklassa tarkoitettuja lisätietoja voidaan toimittaa 14 artiklassa tarkoitetulla tavalla suoraan toimivaltaisten viranomaisten välillä. Suomessa oikeusministeriöllä, keskusrikospoliisilla ja korkeimmalla oikeudella on yleissopimuksen 14 artiklan mukainen oikeus pyytää, ilmoittaa ja vastaanottaa lisätietoja.

Suomi on yleissopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä yhdessä Ruotsin ja Tanskan kanssa antanut seuraavan julistuksen:

Tanska, Suomi ja Ruotsi eivät ― kuten ne ovat ilmoittaneet neuvotteluissaan Schengenin sopimuksiin liittymisestä ― muihin yhtäläisen kohtelun takaaviin jäsenvaltioihin nähden vetoa antamiinsa rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 6 artiklan 1 koh dan mukaisiin selityksiin luovuttamisesta kieltäytymiseksi muualta kuin Pohjoismaista olevien henkilöiden osalta, joilla on asuinpaikka näissä maissa.