Tämä päätös koskee käytetyn ydinpolttoaineen sijoittamista pysyväksi tarkoitetulla tavalla kallioperään. Tätä päätöstä sovelletaan myös muuhun ydinjätteeseen silloin, kun se sijoitetaan käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitustiloihin.

Käytetyn ydinpolttoaineen kuljettamisesta loppusijoituslaitokseen on voimassa, mitä kuljetuksista vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa (719/1994) ja ydinenergialaissa (990/1987) säädetään.

Ydinenergialaissa ja sen nojalla säädetyn lisäksi loppusijoituksen suunnitteluun ja toteutukseen sovelletaan, mitä säteilylain (592/1991) 2 §:ssä ja 9 luvussa säädetään.

Loppusijoituslaitoksen käytöstä ei saa aiheutua laitoksen henkilöstön tai muiden ihmisten terveyttä vaarantavaa säteilyaltistusta eikä vahinkoa ympäristölle tai omaisuudelle.

Tätä pykälää sovellettaessa ei oteta huomioon säteilyannoksia, jotka aiheutuvat loppusijoituslaitoksen maanalaisten tilojen kiviaineksesta ja pohjavedestä vapautuvista luonnon radioaktiivisista aineista.

Loppusijoituksesta ei saa millään tarkasteluajanjaksolla aiheutua sellaisia terveydellisiä tai ympäristöllisiä vaikutuksia, jotka ylittäisivät loppusijoituksen toteutusajankohtana hyväksyttävänä pidettävän enimmäistason.

Loppusijoitus tulee suunnitella siten, että todennäköisenä pidettävien kehityskulkujen seurauksena aiheutuvat säteilyvaikutukset eivät ylitä 3 ja 4 momentissa tarkoitettuja enimmäisarvoja.

Pitkäaikaisturvallisuutta heikentävien epätodennäköisten tapahtumien merkitys on selvitettävä ja, jos mahdollista, niiden seurausten ja säteilyvaikutusten odotusarvojen hyväksyttävyyttä on arvioitava 5 §:ssä tarkoitettuihin efektiivisen vuosiannoksen raja-arvoihin sekä vapautuvien radioaktiivisten aineiden enimmäismääriin verrattuna.

Loppusijoitus kokonaisuutena on suunniteltava turvallisuuden kannalta edullisesti. Suunnittelussa on otettava huomioon käytetyn ydinpolttoaineen aktiivisuuden vähentäminen välivarastoinnilla sekä parhaan tekniikan ja tieteellisen tiedon hyväksikäyttö. Loppusijoitusta ei kuitenkaan saa tarpeettomasti siirtää.

Loppusijoitus tulee suunnitella siten, että pitkäaikaisturvallisuuden varmistaminen ei edellytä loppusijoituspaikan valvontaa ja että loppusijoitustila on avattavissa, mikäli kehittyvä tekniikka tekee sen tarkoituksenmukaiseksi.

Loppusijoituksen pitkäaikaisturvallisuuden tulee perustua toisiaan varmistaviin vapautumisesteisiin siten, että yhden vapautumisesteen toimintakyvyn vajavuus tai ennustettavissa oleva geologinen muutos ei vaaranna pitkäaikaisturvallisuutta. Vapautumisesteiden on tehokkaasti estettävä loppusijoitettujen radioaktiivisten aineiden vapautumista kallioperään vähintään usean tuhannen vuoden ajan.

Loppusijoituspaikan kallioperän ominaisuuksien on kokonaisuutena oltava suotuisat radioaktiivisten aineiden eristämiseksi elinympäristöstä. Loppusijoituspaikaksi ei tule valita paikkaa, jossa on jotakin pitkäaikaisturvallisuuden kannalta ilmeisen epäedullista.

Loppusijoitustilojen on oltava niin syvällä, että maanpäällisten tapahtumien, toimintojen ja olosuhdemuutosten vaikutukset pitkäaikaisturvallisuuteen ovat vähäiset ja että ihmisen tunkeutuminen loppusijoitustiloihin on hyvin vaikeata.

Loppusijoituslaitoksen käytöstä saatavia kokemuksia on järjestelmällisesti seurattava ja arvioitava. Turvallisuuden parantamiseksi on toteutettava toimenpiteet, joita käyttökokemukset ja turvallisuustutkimukset sekä tieteen ja tekniikan kehittyminen huomioon ottaen voidaan pitää perusteltuina.

Loppusijoituslaitoksen järjestelmät, rakenteet ja laitteet on luokiteltava sen perusteella, mikä merkitys niillä on loppusijoituslaitoksen käytön turvallisuuden ja pitkäaikaisturvallisuuden kannalta. Kultakin järjestelmältä, rakenteelta ja laitteelta edellytettävän laadun sekä sen todentamiseksi tarvittavien tarkastusten ja testausten on oltava riittävät kyseisen kohteen turvallisuusmerkitykseen nähden.

Loppusijoituslaitoksessa on varmistettava toiminnot, jotka ovat tärkeitä polttoainenippujen sekä jätekapselien eheyden säilymisen, päästöjen ehkäisemisen ja laitoksen henkilöstön säteilyturvallisuuden kannalta.

Loppusijoituslaitoksen käytön turvallisuuden ja pitkäaikaisturvallisuuden varmistamiseksi tarvittavat tekniset ja hallinnolliset vaatimukset ja rajoitukset on esitettävä turvallisuusteknisissä käyttöehdoissa. Laitoksen käyttöä, kunnossapitoa, määräaikaistarkastuksia ja -kokeita sekä häiriö- ja onnettomuustilanteita varten on oltava riittävät ohjeet. Järjestelmien ja laitteiden luotettava toiminta on varmistettava huollolla sekä säännönmukaisin määräaikaistarkastuksin ja -kokein.

Loppusijoituslaitoksen henkilöstöön kuuluvien on oltava tehtäviinsä soveltuvia, päteviä ja hyvin koulutettuja. Henkilöstöä varten on oltava koulutusohjelmat pätevyyden ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.

Radioaktiivisten aineiden vapautuminen loppusijoituslaitokseen käytetyn ydinpolttoaineen käsittelyn yhteydessä on rajoitettava vähäiseksi. Vapautuneet kiinteät, nestemäiset ja ilmassa olevat hiukkasmaiset radioaktiiviset aineet on otettava talteen ja käsiteltävä radioaktiivisena jätteenä.

Loppusijoituslaitoksen käytön säteilyturvallisuutta koskevien vaatimusten täyttyminen on varmistettava jatkuvin tai säännönmukaisin mittauksin. Valvonta on kohdistettava erityisesti laitoksen mahdollisiin päästöreitteihin sekä laitoksen ympäristöön.

Rakenteellisin ratkaisuin on estettävä sellaisten polttoainekeskittymien muodostuminen, jotka synnyttävät hallitsemattoman neutronien ylläpitämän fissioiden ketjureaktion.

Loppusijoituslaitos on suunniteltava siten, että tulipalon todennäköisyys on pieni ja tulipalon seuraukset turvallisuuden kannalta vähäisiä.

Loppusijoituslaitos on suunniteltava siten, että estetään luotettavasti räjähdykset, jotka voisivat vaarantaa polttoainenippujen, jätekapselien tai radioaktiivisia aineita sisältävien laitteiden tai tilojen eheyden.

Loppusijoituslaitoksen suunnittelussa on otettava huomioon mahdollisina pidettävistä luonnonilmiöistä ja muista laitoksen ulkopuolisista tapahtumista aiheutuvat vaikutukset.

Ydinvoimalaitosten turvajärjestelyjä koskevista yleisistä määräyksistä annettua valtioneuvoston päätöstä (396/1991) sovelletaan sen 12 §:n mukaisesti loppusijoituslaitokseen siinä laajuudessa kuin laitokseen kohdistuvasta lainvastaisesta toiminnasta aiheutuva uhka edellyttää.

Ydinvoimalaitosten valmiusjärjestelyistä koskevista yleisistä määräyksistä annettua valtioneuvoston päätöstä (397/1991) sovelletaan sen 10 §:n mukaisesti loppusijoituslaitokseen siinä laajuudessa kuin laitoksen ydinvahingosta aiheutuva vaara edellyttää.

Loppusijoituslaitoksen suunnittelu, rakentaminen, käyttö ja sulkeminen on toteutettava siten, että ydinmateriaaliin kohdistuva valvonta voidaan järjestää sitä koskevien vaatimusten mukaisesti.

Suunnitellussa loppusijoitussyvyydessä on oltava riittävän suuria ja ehyitä kalliotilavuuksia, jotka soveltuvat loppusijoitustilojen rakentamiseen. Loppusijoitustilojen suunnittelua varten ja turvallisuusarvioissa tarvittavien lähtötietojen hankkimiseksi on suunnitellun loppusijoituspaikan kallioperän ominaisuudet selvitettävä suunnitellussa loppusijoitussyvyydessä tehtävin tutkimuksin.

Maanalaisten tilojen sijoittelu, louhinta, rakentaminen ja sulkeminen on toteutettava siten, että kallioperä parhaalla tavalla säilyttää pitkäaikaisturvallisuuden kannalta tärkeät ominaisuudet.

Maanalaisten tilojen laajennustöitä ei saa tehdä jo loppusijoitustiloissa olevien jätekapselien läheisyydessä, ja muutoinkin toiminnot loppusijoituslaitoksessa on suunniteltava niin, että jätekapselien vioittuminen on tehokkaasti estetty. Maanalaisissa tiloissa tehtäviin louhinta- ja rakennustöihin liittyviä maa-ainesten siirtoja tai niihin verrattavia muita laajamittaisia siirtotoimenpiteitä ei saa tehdä tiloissa, joita saatetaan samanaikaisesti käyttää jätekapselien siirtoihin.

Jos loppusijoituslaitoksen käyttöä koskevien turvallisuusvaatimusten täyttyminen ei ole suoraan todennettavissa, se on osoitettava kokeellisin tai laskennallisin menetelmin tai näiden menetelmien yhdistelmällä. Laskennalliset menetelmät tulee valita siten, että todellinen riski tai haitta on suurella varmuudella pienempi kuin laskennallisten menetelmien antamat tulokset. Laskennallisten menetelmien on oltava luotettavia ja hyvin kelpoistettuja tarkasteltavien tapahtumien käsittelyyn.

Pitkäaikaisturvallisuutta koskevien säteilyturvallisuusvaatimusten täyttyminen sekä loppusijoitusmenetelmän ja loppusijoituspaikan soveltuvuus on perusteltava turvallisuusanalyysilla, jossa on tarkasteltava sekä todennäköisinä pidettäviä kehityskulkuja että pitkäaikaisturvallisuutta heikentäviä epätodennäköisiä tapahtumia. Turvallisuusanalyysin perustana tulee olla kokeellisiin tutkimuksiin pohjautuva numeerinen analyysi, jota on täydennettävä kvalitatiivisin, asiantuntijaharkintaan perustuvin tarkasteluin siltä osin kuin kvantitatiiviset analyysit eivät ole mahdollisia tai niihin sisältyy huomattavia epävarmuuksia.

Perusteltaessa 5 §:ään sisältyvän eniten altistuvien ihmisten säteilyaltistusrajan täyttymistä tulee tarkastella sellaista loppusijoituspaikan lähiympäristöstä ravintonsa hankkivaa yhteisöä, johon kohdistuu suurin säteilyaltistus. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten lisäksi on tarkasteltava mahdollisia vaikutuksia eläin- ja kasvilajeihin.

Turvallisuusanalyysissa käytettävien lähtötietojen ja mallien on perustuttava parhaaseen tutkimustietoon ja asiantuntijakäsityk- seen. Lähtötiedot ja mallit on valittava tarkasteluajanjaksona mahdollisina pidettävien olosuhteiden mukaan, ja käytettävissä olevat tutkimusmenetelmät huomioon ottaen, niiden on oltava keskenään ristiriidattomia ja loppusijoituspaikkaa vastaavia. Käytettäviä las-kennallisia menetelmiä valittaessa lähtökohtana on pidettävä, että todellisen säteilyaltistuksen ja vapautuvien radioaktiivisten aineiden todellisten määrien tulee suurella varmuudella olla pienempiä kuin turvallisuusanalyysien antamat tulokset. Erikseen on arvioitava turvallisuusanalyysiin sisältyvät epävarmuudet ja niiden merkitys.

Yksityiskohtaiset määräykset käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen turvallisuudesta antaa Säteilyturvakeskus.