1999

248/1999 Asetus vakuutusyhtiön vastuuvelan laskentaperiaatteista

Sosiaali- ja terveysministerin esittelystä säädetään 28 päivänä joulukuuta 1979 annetun vakuutusyhtiölain (1062/1979) 10 luvun 2 §:n 5 momentin nojalla, sellaisena kuin se on laissa 1087/1996:
1 §

Henkivakuutusyhtiön vastuuvelkaa laskettaessa on noudatettava seuraavia periaatteita:

 1)

vastuuvelkalaskelmissa otetaan vastuuvelan turvaavuutta silmällä pitäen riittävällä tavalla huomioon laskennan kannalta oleellisten tekijöiden epäsuotuisa vaihtelu;

 2)

vastuuvelan laskentamenettely on vastuuvelkaa kattavan omaisuuden arvostusmenetelmä huomioon ottaen turvaava;

 3)

vastuuvelkaa laskettaessa käytettävä korko valitaan turvaavasti;

 4)

vastuuvelkalaskelmissa käytettävä korko voidaan valita vastuuvelkaa kattavan omaisuuden tuottotason mukaan tekemällä siitä turvaavuuden kannalta riittävä vähennys; jatkuvamaksuisten sopimusten osalta otetaan huomioon myös tulevien maksujen sijoittamisesta saatavien tuottojen taso; samoin tuottotasoa korjataan tulevien sijoitusten tuottoa vastaavaksi siltä osin kuin vastuuvelkaa kattavien sijoitusten kesto on lyhyempi kuin vastuuvelan kesto;

 5)

mitä 4 kohdassa säädetään ei sovelleta sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin, kertamaksuisiin korkeintaan kahdeksaksi vuodeksi tehtyihin vakuutussopimuksiin eikä vakuutuksiin, joiden oikeudesta niiden tuottaman ylijäämän jakoon ei ole määräystä vakuutussopimuksessa; tässä kohdassa tarkoitettujen vakuutusten vastuuvelkalaskelmissa käytettävä korko ei ylitä näiden vakuutusten katteena olevien yhtiön sijoitusten turvaavasti arvioitua tuottotasoa;

 6)

yksittäisen vakuutuksen osuus yhtiön vakuutusmaksuvastuusta on aina ainakin yhtä suuri kuin vakuutukselle taattu takaisinostoarvo; myös sellaiset lisäedut, joiden saamiseen liittyy jokin erityisehto, varataan vastuuvelkaan;

 7)

vakuutusten hankintamenon jaksottaminen voidaan suorittaa vähentämällä bruttovakuutusmaksuvastuusta erä, jonka yhtiön vakuutuksista liikekustannustensa kattamiseen perimät erät ja yhtiön taseensa vastaaviin mahdollisesti aktivoimien hankintamenojen taso huomioon ottaen voidaan katsoa vakuutettujen etujen turvaavuutta vaarantamatta olevan käytettävissä tähän tarkoitukseen;

 8)

voimassa olevan vakuutuskannan hoitamisesta aiheutuvat kustannukset voidaan ottaa huomioon epäsuorasti vähentämällä tulevista tuotoista vakuutuksen hallintokustannuksia varten perittävät erät, jollei turvaavuus edellytä toisenlaista menettelyä;

 9)

tulevat lisäedut voidaan ottaa huomioon epäsuorasti tavalla, joka vastaa vastuuvelkalaskelmien perusteena olevia arvioita ja yhtiön lisäetujen nykyistä määrittelytapaa;

 10)

vastuuvelan laskentaperiaatteita ei vaihdella vuosittain siten, että se pienentäisi oleellisesti vuositulosten vertailukelpoisuutta tai aiheuttaisi tarpeetonta vaihtelua vakuutuksenottajille palautettavan ylijäämän tasossa.

Asianomainen ministeriö antaa tarkemmat määräykset vastuuvelkaa laskettaessa käytettävän koron enimmäismäärästä ja tarvittaessa myös 1 momentissa lueteltujen periaatteiden soveltamisesta. Samoin ministeriö määrittelee ne yleiset periaatteet, joita noudattaen tasoitusvastuu lasketaan, ja sen, miten tasoitusvastuu vaikuttaa 1 momentissa tarkoitettuihin turvaavuusvaatimuksiin. Tasoitusvastuun osalta yhtiön on selvitettävä Vakuutusvalvontavirastolle etukäteen, miten se soveltaa ministeriön määrittelemiä periaatteita.
2 §

Vahinkovakuutusyhtiön vastuuvelkaa laskettaessa on noudatettava seuraavia periaatteita:

 1)

vastuuvelka on aina riittävä siten, että vakuutusyhtiön voidaan katsoa kohtuudella arvioiden selviytyvän yhtiön vakuutussopimuksista aiheutuvista velvoitteista;

 2)

vakuutusyhtiö voi käyttää vastuuvelan laskennassa tilastollisia menetelmiä; yhtiö kykenee selvittämään käyttämiensä tilastollisten menetelmien asianmukaisuuden oman aineistonsa perusteella tai tilastoaineistolla, joka on kerätty sen omaa vakuutuskantaa vastaaviksi katsottavista vakuutuskannoista;

 3)

eläkemuotoisten korvausten vastuuvelka lasketaan tavanomaisin henkivakuutuksessa sovellettavin menetelmin; käytettävä korkokanta valitaan 4 kohdassa määriteltävällä tavalla;

 4)

korkoutuksen käyttö on sallittu muissa kuin 3 kohdassa tarkoitetuissa vastuuvelkalaskelmissa vain, jos korkoutusta käytetään niin, että korkoutuksen vaikutus on selvitettävissä, ja jos seuraavat edellytykset ovat olemassa;

 a)

vahinkoryhmän keskimääräisen selviämisajan arvioidaan olevan vähintään neljä vuotta;

 b)

korkoutus suoritetaan turvaavalla tavalla ja noudatettavasta korkoutustavasta ilmoitetaan Vakuutusvalvontavirastolle etukäteen;

 c)

vakuutusyhtiö ottaa huomioon kokonaiskorvausmenoa arvioidessaan kaikki sitä mahdollisesti lisäävät tekijät;

 d)

vakuutusyhtiö pystyy johtamaan käyttämänsä laskentamallin luotettavasti omasta aineistostaan tai omaa vakuutuskantaansa vastaaviksi katsottavista vakuutuskannoista laaditusta tilastoaineistosta;

 e)

käytettävä laskuperustekorko ei ylitä vastuuta kattavan omaisuuden turvaavasti määrättyä sijoitustuoton tasoa vahinkojen keskimääräisenä arvioituna selviämisaikana.

Käytetystä korkoutusmenetelmästä on tehtävä selkoa yhtiön taseen liitetiedoissa.

Asianomainen ministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa lueteltujen periaatteiden soveltamisesta. Samoin ministeriö määrittelee ne yleiset periaatteet, joita noudatetaan vakuutusyhtiön tasoitusmäärää laskettaessa. Yhtiön on haettava etukäteen Vakuutusvalvontaviraston vahvistus tavalle, jolla se soveltaa edellä tarkoitettuja tasoitusmäärän yleisiä laskentaperiaatteita.
3 §

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1999.

Tällä asetuksella kumotaan vakuutusyhtiön vastuuvelan laskentaperiaatteista 24 päivänä maaliskuuta 1995 annettu asetus (463/1995).

Helsingissä 5 päivänä maaliskuuta 1999

Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARI Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre