1999

127/1999 Asetus vaarallisten aineiden maakuljetusten turvallisuusneuvonantajasta

Liikenneministerin esittelystä säädetään vaarallisten aineiden kuljetuksesta 2 päivänä elokuuta 1994 annetun lain (719/1994) 11 §:n, 12 §:n 2―4 momentin sekä 24 §:n 1 momentin nojalla:
1 § Asetuksen tarkoitus

Tämän asetuksen tarkoituksena on edistää vaarallisten aineiden tie- ja rautatiekuljetusten turvallisuutta sekä ehkäistä niistä ihmisille, ympäristölle ja omaisuudelle aiheutuvia vahinkoja.
2 § Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

 1)

ministeriöllä ministeriötä, jonka toimialaan kuuluu vaarallisten aineiden kuljetus;

2)

vaarallisella aineella vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain (719/1994) 3 §:n 1 kohdassa tarkoitettuja vaarallisia aineita;

3)

vaarallisen aineen kuljetuksella :

a)

vaarallisen aineen tiekuljetusta;

 b)

vaarallisen aineen rautatiekuljetusta;

 c)

astioiden ja säiliöiden täyttämistä vaarallisella aineella ja aineen muuta pakkaamista tie- tai rautatiekuljetusta varten;

 d)

vaarallisen aineen kuormaamista tie- tai rautatiekuljetusta varten;

 e)

vaarallisen aineen tie- tai rautatiekuljetukseen liittyvää purkamista, jos toiminnalla on vaikutusta kuljetuksen turvallisuuteen; ja

 f)

vaarallisen aineen tie- tai rautatiekuljetuksessa tarvittavien kuljetusasiakirjojen laatimista ja muuta kuljetukseen liittyvää toimintaa, jolla on vaikutusta kuljetuksen turvallisuuteen;

 4)

toiminnanharjoittajalla jokaista vaarallisen aineen kuljetusta suorittavaa luonnollista henkilöä, oikeushenkilöä ja muuta yhteenliittymää tai henkilöryhmää sekä julkishallinnon elintä.

3 § Turvallisuusneuvonantajan nimeämis- velvollisuus

Toiminnanharjoittajan on nimettävä yksi tai useampi turvallisuusneuvonantaja hoitamaan hänelle säädettyjä tehtäviä toiminnanharjoittajan valvonnassa.

Turvallisuusneuvonantajaa ei kuitenkaan tarvitse nimetä, jos:

 1)

vaarallisen aineen kuljetukset suoritetaan puolustusvoimien valvonnassa tai puolustusvoimien ajoneuvolla;

 2)

vaarallisen aineen kuljetuksia suoritetaan satunnaisesti kotimaassa edellyttäen, että toiminnasta voi aiheutua vain vähäistä vaaraa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle; taikka

 3)

vaarallisen aineen kuljetukset käsittävät ministeriön päätöksessä tarkemmin määriteltyjä vähäisiä määriä vaarallisia aineita ja kuljetukset täyttävät mainitussa päätöksessä asetetut muut ehdot.
4 § Turvallisuusneuvonantajan kelpoisuus

Turvallisuusneuvonantajalla tulee olla tämän asetuksen mukainen todistus kokeesta, jolla osoitetaan henkilöllä olevan turvallisuusneuvonantajan tehtävissä tarvittava, kyseessä olevaa kuljetusmuotoa koskeva asiantuntemus kaikkien vaarallisten aineiden kuljetukseen.

Kuljetusmuodon lisäksi turvallisuusneuvonantaja voi 1 momentista poiketen erikoistua vain yhteen tai useampaan seuraavista ryhmistä kuuluvien vaarallisten aineiden kuljetukseen:

 1)

luokkaan 1 kuuluvat aineet;

 2)

luokkaan 2 kuuluva aineet;

 3)

luokkaan 7 kuuluvat;

 4)

luokkiin 3, 4.1, 4.2, 4.3, 5.1, 5.2, 6.1, 6.2, 8 ja 9 kuuluvat aineet.

Turvallisuusneuvonantajaksi nimettävältä tulee olla kirjallinen suostumus tehtävään ja hänellä tulee olla tuntemus kyseisen toiminnanharjoittajan toiminnasta.

Turvallisuusneuvonantajaksi voidaan nimetä toiminnanharjoittajan työntekijä, johtaja tai omistaja taikka toiminnanharjoittajan ulkopuolinen henkilö. Neuvonantajalla tulee kuitenkin olla tosiasialliset edellytykset hoitaa hänelle säädetyt tehtävät.
5 § Turvallisuusneuvonantajan tehtävät

Turvallisuusneuvonantajan yleisenä tehtävänä on selvittää keinoja, joiden avulla toiminnanharjoittajan vaarallisten aineiden kuljetukset suoritetaan mahdollisimman turvallisesti kuljetusta koskevia säännöksiä noudattaen. Hänen tulee edistää tällaisten keinojen käyttöönottoa kuljetuksissa.

Turvallisuusneuvonantajan tulee toiminnanharjoittajan toiminnassa:

 1)

seurata vaarallisten aineiden kuljetusta koskevien säännösten ja määräysten noudattamista;

 2)

antaa vaarallisten aineiden kuljetusta koskevia neuvoja;

 3)

huolehtia siitä, että vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvästä toiminnasta laaditaan toiminnanharjoittajalle vuosittainen kertomus, joka on säilytettävä viisi vuotta ja pyydettäessä annettava vaarallisten aineiden kuljetuksia valvovalle ja muulle näissä kuljetuksissa toimivaltaiselle viranomaiselle tämän toimialaan kuuluvien tehtävien hoitamista varten ja ministeriölle tutkimustoimintaa varten;

 4)

huolehtia siitä, että vaarallisten aineiden kuljetuksessa tapahtuneesta ihmiselle, ympäristölle tai omaisuudelle vaaraa aiheuttaneesta tapahtumasta laaditaan toiminnanharjoittajalle ministeriön päätöksessä tarkemmin säädetty onnettomuusselostus, joka on pyydettäessä annettava vaarallisten aineiden kuljetuksia valvovalle viranomaiselle; ja

 5)

hoitaa muita ministeriön päätöksessä tarkemmin säädettyjä tehtäviä.

Toiminnanharjoittajan on huolehdittava siitä, että turvallisuusneuvonantajalla on mahdollisuus hoitaa hänelle säädetyt tehtävät.
6 § Turvallisuusneuvonantajan kokeet

Vaarallisen aineen tiekuljetuksiin ja rautatiekuljetuksiin liittyvistä aiheista järjestetään erilliset turvallisuusneuvonantajan kokeet, jotka voidaan myös yhdistää. Koe käsittää kaikki vaaralliset aineet tai kokelaan ennakkoilmoituksen mukaan yhteen tai useampaan 4 §:n 2 momentissa määriteltyyn ryhmään kuuluvat aineet. Hyväksytyllä kokeella osoitetaan, että henkilöllä on asiantuntemus kyseisen kuljetusmuodon ja kyseisten vaarallisten aineiden kuljetusta suorittavan toiminnanharjoittajan turvallisuusneuvonantajaksi.

Kokeiden keskeisenä tavoitteena on varmistaa, että henkilöllä on vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvien vaarojen tuntemus, tiedot kuljetusta koskevista säännöksistä ja määräyksistä sekä tuntemus hänelle säädetyistä tehtävistä. Kokeiden yksityiskohtaisesta sisällöstä ja muusta järjestämisestä säädetään ministeriön päätöksellä.

Turvallisuusneuvonantajan täydennyskokeissa selvitetään, että henkilöllä on asiantuntemus seikoista, jotka ovat muuttuneet aikaisemmin suoritetun turvallisuusneuvonantajan kokeen jälkeen. Täydennyskokeisiin sovelletaan muutoin soveltuvin osin, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään.

Turvallisuusneuvonantajan kokeet ja täydennyskokeet ottaa vastaan Ajoneuvohallintokeskus.
7 § Todistus turvallisuusneuvonantajan kokeesta

Ajoneuvohallintokeskus antaa vaarallisten aineiden maakuljetusten turvallisuusneuvonantajan nimeämisestä ja ammatillisesta pätevyydestä annetun neuvoston direktiivin 96/35/EY liitteessä III olevan mallin mukaisen todistuksen henkilölle, joka on suorittanut hyväksytysti turvallisuusneuvonantajan kokeen. Jos suoritettu koe on 4 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla rajoitettu tiettyjen vaarallisten aineiden kuljetukseen, todistuksen rajoitetusta kelpoisuudesta tehdään merkintä todistuksen otsikkoon. Todistus on voimassa viisi vuotta todistuksen myöntämisestä.

Ajoneuvohallintokeskus pidentää todistuksen voimassaoloaikaa viidellä vuodella, jos henkilö suorittaa hyväksytysti turvallisuusneuvonantajan täydennyskokeen todistuksen viimeisen voimassaolovuoden aikana.

Muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa ja Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa kuin Suomessa asianmukaisesti annettu turvallisuusneuvonantajan todistus oikeuttaa toimimaan tässä asetuksessa tarkoitettuna turvallisuusneuvonantajana todistuksen osoittamassa laajuudessa.
8 § Todistuksen muuttaminen

Ajoneuvohallintokeskus voi hakemuksesta muuttaa turvallisuusneuvonantajan todistusta, jos hakija täyttää todistuksen antamiselle säädetyt edellytykset. Jos hakija haluaa laajentaa 4 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla rajoitetun todistuksensa kelpoisuutta, hänen on suoritettava uudestaan turvallisuusneuvonantajan koe koko siinä laajuudessa, josta hän haluaa todistuksen.
9 § Turvallisuusneuvonantajan ilmoittaminen

Toiminnanharjoittajan on pyydettäessä ilmoitettava nimeämänsä turvallisuusneuvonantaja vaarallisten aineiden kuljetuksia valvovalle ja tarvittaessa muulle näissä kuljetuksissa muutoin toimivaltaiselle viranomaiselle.
10 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1999.

Tämän asetuksen mukainen turvallisuusneuvonantaja tulee nimetä viimeistään 1 päivästä kesäkuuta 2000 alkaen.

Neuvoston direktiivi 96/35/EY; EYVL N:o L 145, 19.6.1996, s. 10

Helsingissä 5 päivänä helmikuuta 1999

Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARI Ministeri Anneli Taina