Tämän päätöksen tarkoituksena on tehostaa keräyspaperin talteenottoa ja hyödyntämistä sekä ehkäistä niissä taloudellisista suhdanteista johtuvia haitallisia vaihteluja.

Tavoitteena on, että keräyspaperista otetaan talteen ja hyödynnetään vuonna 2000 vähintään 70 prosenttia ja vuonna 2005 vähintään 75 prosenttia Suomessa myytävien ja kulutettavien tässä päätöksessä tarkoitettujen paperituotteiden määrästä. Talteen otettu keräyspaperi hyödynnetään ensisijaisesti aineena.

Kiinteistön haltijan on järjestettävä keräyspaperin erilliskeräystä varten tarvittavat tilat ja keräysvälineet asuinkiinteistölle ja sellaiselle kiinteistölle, jossa on toimistoja taikka tuotanto- tai palvelutoimintoja, sekä huolehdittava keräyspaikan ja sen ympäristön siisteydestä.

Pientalo- ja haja-asutusalueella kiinteistökohtaiset keräysvälineet voidaan korvata alueen kiinteistöjä yhteisesti palvelevalla tuottajan järjestämällä alueellisella keräyspaikalla, jonka sijoittamisesta sovitaan kunnan kanssa. Tuottajan on huolehdittava keräyspaikan ja sen ympäristön siisteydestä.

Kiinteistön haltijan on huolehdittava, että keräyspaperin erilliskeräys toteutetaan kiinteistöllä tai alueellisessa keräyspaikassa siten kuin kunnan jätehuoltomääräyksessä määrätään tai tuottajan kanssa sovitaan.

Tuottajan on kustannuksellaan järjestettävä keräyspaperin kuljetus kiinteistöltä ja alueelliselta keräyspaikalta.

Edellä 4 ja 5 §:ssä säädetyt velvollisuudet eivät koske keräyspaperin talteenoton järjestämistä kiinteistöllä tai alueellisella keräyspaikalla, jos siitä aiheutuu kohtuuttomia kustannuksia ja 3 §:ssä säädetyt tavoitteet voidaan saavuttaa muulla tavalla.

Tuottajan on järjestettävä keräyspaperin hyödyntäminen siten, että 3 §:ssä säädetyt tavoitteet saavutetaan.

Tuottajan on huolehdittava keräyspaperin talteenottoa ja hyödyntämistä koskevasta tiedotuksesta ja neuvonnasta sekä erityisesti kiinteistön haltijoille suunnatusta tiedotuksesta. Tiedotuksessa on erityisesti huolehdittava, että kiinteistön haltijat saavat tarvittavat tiedot erilliskeräysvelvoitteista ja -ohjeista sekä käytettävissä olevista talteenotto- ja hyödyntämisjärjestelyistä.

Tuottajan on oltava tarpeen mukaan yhteistyössä kunnan kanssa järjestäessään keräyspaperin talteenottoa ja hyödyntämistä sekä niitä koskevaa tiedotusta ja neuvontaa kunnan alueella.

Luovutettaessa keräyspaperi tämän päätöksen mukaisesti tuottajan kerättäväksi, kuljetettavaksi tai hyödynnettäväksi siirtyy jätelain (1072/1993) 3 luvussa tarkoitettu velvollisuus jätehuollon järjestämiseen tältä osin tuottajalle.

Tuottaja voi sopia jätelain 49 §:n mukaisesti lain 70 §:ssä tarkoitettuun jätetiedostoon merkityn tuottajayhteisön kanssa, että tuottajayhteisö huolehtii tuottajalle tämän päätöksen mukaan kuuluvista jätehuollon järjestämistä koskevista velvollisuuksista. Tällöin tuottajayhteisö vastaa tuottajalle tämän päätöksen mukaan kuuluvista velvollisuuksista siitä lähtien, kun Suomen ympäristökeskus on saanut tuottajayhteisöltä ilmoituksen tehdystä sopimuksesta.

Tuottajayhteisön on ilmoitettava Suomen ympäristökeskukselle välittömästi tiedot tuottajayhteisöön liittyneistä ja siitä eronneista tuottajista.

Ympäristöministeriö voi antaa tarkempia säännöksiä ja ohjeita tämän päätöksen soveltamisesta.

Kunta voi jätelain 17 §:n nojalla antaa tätä päätöstä täsmentäviä paikallisia yleisiä määräyksiä keräyspaperin talteenoton järjestämisestä.

Pakkokeinoista ja seuraamuksista tapauksissa, joissa tässä päätöksessä säädettyjä velvollisuuksia laiminlyödään, säädetään jätelain 10 luvussa.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.

Kunta, joka on ennen tämän päätöksen antamista järjestänyt alueellaan keräyspaperin talteenoton jätelain 3 luvussa tarkoitetulla tavalla kunnan järjestämänä toimintana, voi jatkaa toimintaa enintään kolmen vuoden ajan päätöksen antamisesta. Tänä aikana tuottajaa eivät koske 4 §:n 2 momentissa ja 5 §:ssä säädetyt velvollisuudet kyseisellä alueella.