Suomen osallistumisesta Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön päätökseen perustuvaan rauhanturvaamistoimintaan annetun lain (514/1984) 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että vahingoittuneen omaisuuden hallussapidon rauhanturvaamisorganisaation toimialueella voidaan katsoa olleen välttämätöntä tai tarpeellista.

Korvausta maksetaan ainoastaan Suomen rajojen ulkopuolella aiheutuneesta vahingosta.

Vahinkona voidaan korvata omaisuuden korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hävinneen omaisuuden arvo.

Korvaus voi yhtä vahinkotapausta kohden olla enintään 30 000 markkaa. Jos vahingoittunutta omaisuutta on vahingon tapahtuessa käytetty rauhanturvaamisorganisaation toimintaa merkittävästi edistäneeseen tarkoitukseen tai ihmishengen pelastamiseen, korvaus voidaan määrätä suuremmaksikin.

Jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos jokin vahingon aiheuttaneeseen tapahtumaan kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, vahingonkorvausta voidaan alentaa tai se kokonaan evätä. Samoin voidaan menetellä, jos vahingon kärsinyt saa vahingosta korvausta vakuutuksen nojalla tai muulla perusteella.

Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että korvauksensaaja korvausta vastaavaan määrään siirtää valtiolle oikeutensa saada korvausta vahingosta vastuussa olevalta.

Korvausta on haettava kirjallisesti puolustusministeriöltä vuoden kuluessa vahingon tapahtumispäivästä.

Korvaushakemukseen on liitettävä rauhanturvajoukon tai sotilaspoliisiviranomaisen taikka asianomaisen maan poliisiviranomaisen toimittamassa vahinkotapauksen tutkinnassa kertyneet asiakirjat.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.

Tällä päätöksellä kumotaan rauhanturvaamishenkilöstön omaisuudelle aiheutuneen vahingon korvaamisen perusteista 19 päivänä joulukuuta 1984 annettu valtioneuvoston päätös (880/1984).