Vaarallisten aineiden kuljetuksiin kappaletavarana aluksessa sovelletaan IMDG-säännöstöä siten kuin siitä tässä asetuksessa säädetään ja merenkulkulaitos määrää. Määräystä antaessaan merenkulkulaitos voi poiketa IMDG-säännöstöstä, jos siihen on erityistä syytä ja vastaava turvallisuustaso voidaan muutoin saavuttaa.

IMDG-säännöstöstä antaa tietoja merenkulkulaitos.

Vaaralliset aineet luokitellaan seuraaviin vaarallisuusluokkiin:

Tarkemmat määräykset ja ohjeet vaarallisten aineiden luokituksesta antaa merenkulkulaitos.

Merenkulkulaitoksen määräämissä tapauksissa aineen luokittelee tai luokituksen hyväksyy turvatekniikan keskus tai säteilyturvakeskus, joka voi vaatia, että aineen laivaaja tai lastinantaja esittää tulokset testeistä luokituksen selvittämiseksi.

Jos IMDG-säännöstössä tarkoitettu ulkomainen toimivaltainen viranomainen on luokitellut tai hyväksynyt luokituksen, luokitusta saa käyttää myös Suomessa.

Vaarallinen aine on pakattava kuljetusta varten tämän asetuksen ja merenkulkulaitoksen määräysten mukaisiin pakkauksiin.

Niiden pakkauksen osien, jotka joutuvat suoraan kosketukseen vaarallisten aineiden kanssa, tulee olla sellaisia, että ne kestävät kuljetettavan vaarallisen aineen kemiallisen ja mahdollisen muun vaikutuksen. Näissä pakkauksen osissa ei saa käyttää sellaisia aineita, jotka voivat reagoida sisällön kanssa vaarallisesti, muodostaa sisällön kanssa vaarallisia yhdisteitä tai heikentää merkittävästi pakkausta.

Pakkauksen tulee kestää sisällöstä mahdollisesti aiheutuvat paineen vaihtelut. Tarvittaessa on käytettävä sopivia paineentasauslaitteita.

Tyhjät, puhdistamattomat pakkaukset on suljettava samalla tavalla ja yhtä tiiviisti kuin täydet pakkaukset.

Laivaaja ja lastinantaja ovat vastuussa siitä, että kuljetettavaksi jätetty kolli ja lastinkuljetusyksikkö on merkitty säännösten ja määräysten mukaisilla merkinnöillä ja varoituslipukkeilla.

Tyhjiä puhdistamattomia pakkauksia sisältävä kolli ja lastinkuljetusyksikkö on varustettava samoilla merkinnöillä ja varoituslipukkeilla kuin täysi pakkaus.

Kollin saa pakata erilliseen lisäpäällykseen, joka ei kuitenkaan saa olla ristiriidassa kuljetettavaa ainetta koskevien pakkaussäännösten ja -määräysten kanssa. Lisäpäällyksessä on oltava merenkulkulaitoksen määräämät kollin merkinnät ja varoituslipukkeet.

Jos pakkaukselta edellytetään IMDG-säännöstön mukaista tyyppihyväksyntää, sen on oltava turvatekniikan keskuksen tai sen valtuuttaman yhteisön taikka IMDG-säännöstössä tarkoitetun ulkomaisen, toimivaltaisen viranomaisen tai sen valtuuttaman yhteisön hyväksymä.

Suomessa hyväksyttävät pakkaustyypit on testattava IMDG-säännöstön mukaisesti turvatekniikan keskuksen hyväksymässä laboratoriossa.

Säiliöiden on oltava turvatekniikan keskuksen tai sen valtuuttaman yhteisön taikka IMDG-säännöstössä tarkoitetun ulkomaisen, toimivaltaisen viranomaisen tai sen valtuuttaman yhteisön hyväksymiä.

Radioaktiivisten aineiden pakkausten osalta toimivaltainen viranomainen on turvatekniikan keskuksen asemesta säteilyturvakeskus siten kuin merenkulkulaitos tarkemmin määrää.

Laivaaja, lastinantaja, kuljetuksen suorittaja ja vastaanottaja ovat velvollisia ilmoittamaan tavanomaisissa kuljetusolosuhteissa tapahtuneesta tyyppihyväksytyn pakkauksen rakenteen rikkoutumisista turvatekniikan keskukselle tai säteilyturvakeskukselle sen mukaan, kumman viranomaisen toimialaan pakkauksen tyyppihyväksyntä kuuluu.

Turvatekniikan keskuksella ja säteilyturvakeskuksella on tarvittaessa ja erityisesti, jos pakkaus särkyessään aiheuttaa haittaa tai vaaraa, oikeus suorituttaa määräämässään laboratoriossa testejä sen varmistamiseksi, että sarjatuotteena valmistettu pakkaus täyttää kyseiselle pakkaustyypille asetetut vaatimukset.

Turvatekniikan keskus ja säteilyturvakeskus pitävät rekisteriä Suomessa tyyppihyväksytyistä pakkauksista.

Lastinantaja ja laivaaja ovat vastuussa siitä, että ennen vaarallisen aineen lastausta alukseen aluksen päällikölle annetaan vaarallisten tai merta pilaavien aineiden aluskuljetuksiin liittyvistä ilmoitusvelvollisuuksista annetun asetuksen (869/1994) 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu selvitys täydennettynä tiedoilla aineen mahdollisesta leimahduspisteestä sekä lähetykseen kuuluvien kollien lukumäärästä ja pakkausten laadusta. Lisäksi selvityksessä tulee olla vakuutus siitä, että lähetys on oikein pakattu ja merkitty sekä hyvässä kuljetuskunnossa. Selvitykseen on liitettävä ohjeet onnettomuuksien varalta.

Ennen vaarallisen aineen purkamista Suomessa aluksen päällikön on annettava jäljennös 1 momentissa tarkoitetusta selvityksestä liitteineen satamaviranomaiselle ja purkaustyön suorittajalle tai tämän edustajalle.

Aluksessa palveluksessa olevilla on oikeus saada nähtäväkseen tässä pykälässä tarkoitettu täydennetty selvitys liitteineen.

Vaarallisia aineita kuljettavassa aluksessa tulee olla erityinen lastiluettelo, johon on merkitty vaarallinen aine ja sen sijoituspaikka. Yksityiskohtaista ahtauspiirrosta, johon on merkitty kaikkien aluksessa olevien vaarallisten aineiden luokat ja niiden sijoituspaikat, voidaan käyttää lastiluettelon sijasta.

Aluksella palveluksessa olevilla on oikeus saada nähtäväkseen 1 momentissa tarkoitettu selvitys.

Tulli- ja satamaviranomaisille esitettävään aluksen lastiluetteloon tai alusilmoitukseen on selvästi merkittävä, että lasti on vaarallista ainetta.

Vaarallisten aineiden kuljetuksia kappaletavarana aluksessa valvovat merenkulkulaitos, poliisi- ja satamaviranomaiset sekä tullilaitos ja rajavartiolaitos. Puolustusvoimien valvonnassa tapahtuvista kuljetuksista säädetään vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa.

Muulla tavoin toimivaltaisia viranomaisia ovat merenkulkulaitos, turvatekniikan keskus, säteilyturvakeskus ja geenitekniikan lautakunta siten kuin siitä tässä asetuksessa säädetään ja merenkulkulaitos tarkemmin määrää.

Kiireellisissä pelastustehtävissä saa tämän asetuksen säännöksistä ja sen nojalla annetuista määräyksistä poiketa, jos säännösten ja määräysten noudattaminen vaikeuttaa pelastustoimintaa.

Onnettomuuksista ja vaaratilanteista tehtävistä ilmoituksista merenkulkulaitos antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä.

Turvatekniikan keskus voi muiden pakkausten kuin radioaktiivisten aineiden kuljetukseen käytettävien pakkausten osalta yksittäistapauksessa myöntää hakemuksesta tarpeellisiksi katsomillaan ehdoilla poikkeuksia tämän asetuksen nojalla annetuista määräyksistä.

Säteilyturvakeskus voi yksittäistapauksissa myöntää hakemuksesta radioaktiivisten aineiden kuljetukseen tarpeellisiksi katsomillaan ehdoilla poikkeuksia tämän asetuksen nojalla annetuista määräyksistä.

Merenkulkulaitos voi muissa kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa hakemuksesta myöntää yksittäistapauksissa luvan poiketa tämän asetuksen säännöksistä ja sen nojalla annetuista säännöksistä ja määräyksistä.

Edellä 1―3 momentissa tarkoitettuja poikkeuksia voidaan myöntää vain, jos poikkeamiseen on erityinen pakottava tarve tai jos säännösten tai määräysten noudattaminen aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia taikka huomattavaa haittaa. Poikkeuksen myöntäminen edellyttää lisäksi, että vaadittava turvallisuus voidaan saavuttaa muulla tavoin.

Merenkulkulaitos antaa tarvittaessa ohjeita tämän asetuksen soveltamisesta.

Turvatekniikan keskus, säteilyturvakeskus, geenitekniikan lautakunta, poliisihallinnosta vastaava ministeriö, tullilaitos ja rajavartiolaitos voivat tarvittaessa antaa ohjeita toimialaansa tämän asetuksen mukaan kuuluvista asioista.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1998.

Tällä asetuksella kumotaan vaarallisten aineiden kuljettamisesta aluksessa 16 päivänä toukokuuta 1980 annettu asetus (357/1980).

Tällä asetuksella kumotun asetuksen nojalla annetut määräykset jäävät edelleen voimaan kunnes niistä toisin säädetään tai määrätään.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.