Yleinen oikeusapu ja maksuton oikeudenkäynti myönnetään hakijalle tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin. Asetuksessa edulla tarkoitetaan yleistä oikeusapua ja maksutonta oikeudenkäyntiä.

Edun myöntämisen perusteena on hakijan nettotulo siten kuin jäljempänä säädetään. Nettotulo lasketaan vähentämällä hakijan ja hänen aviopuolisonsa tai hänen kanssaan avioliitonomaisissa olosuhteissa elävän (puolisot) kuukausittaisista tuloista ennakonpidätyksen tai ennakonkannon mukainen vero ja siihen liittyvät työntekijän lakisääteiset maksut. Tuloista vähennetään myös välttämättömät menot siltä osin kun niiden yhteismäärä ylittää 1 500 markkaa kuukaudessa. Välttämättömiksi menoiksi katsotaan asumismenot, päivähoitomaksut, elatusapumaksut, ulosottosuoritukset sekä velkajärjestelyn maksuohjelman mukaiset suoritukset.

Kun hakijan taloudessa on alle 18-vuotiaita huollettavia, tuloista vähennetään 1 500 markkaa lasta kohti. Jos lapsella on säännölliset, omaan elatukseen riittävät tulot, hänen osaltaan ei tehdä vähennystä. Vähennys voidaan tehdä 18 vuotta täyttäneestä lapsesta, jota hakija tosiasiallisesti elättää.

Varallisuus otetaan nettotulon laskennassa huomioon siten kuin 16 ja 17 §:ssä säädetään.

Kun etua hakee alle 18-vuotias, huoltajien tuloja ei oteta huomioon etua myönnettäessä.

Jos hakija asuu vanhempiensa luona ja on heidän elatuksensa varassa, hänen tuloistaan ei vähennetä asumismenoja, ellei hän voi osoittaa osallistuvansa niihin.

Jos puolisot ovat toistensa vastapuolina, edun myöntäminen ja korvausvelvollisuus määräytyvät hakijan tulojen perusteella yksinäiselle henkilölle säädettyjen määrien mukaan. Tällöin nettotuloja laskettaessa 2 §:n mukaisista menoista hyväksytään ne menot, jotka hakija tosiasiallisesti maksaa, ja huollettaviksi katsotaan ne henkilöt, joiden katsotaan olevan hakijan elatuksen varassa.

Taloudelliset olosuhteet voidaan ottaa huomioon 1 momentin mukaan, jos hakija tärkeässä henkilökohtaisessa asiassaan olisi vaarassa kärsiä vakavan oikeudenloukkauksen, kun hän ei puolison tuloista johtuen saisi etua.

Korvauksetta etu myönnetään, kun 2 §:n mukainen nettotulo on yksinäisellä henkilöllä enintään 3 900 markkaa ja puolisoilla enintään 3 100 markkaa henkilöltä.

Omavastuuosuus on vähintään 300 markkaa ja se pyöristetään lähimpään 50 markkaan. Omavastuuosuus on enintään 2 §:n mukaisen nettotulon kolminkertainen määrä.

Jos hakijalla on pankkitalletuksia tai muuta niihin verrattavaa helposti realisoitavaa varallisuutta, jonka arvo on yli 30 000 markkaa, omavastuuosuus on vähintään 50 prosenttia 30 000 markkaa ylittävän varallisuuden arvosta riippumatta siitä, saako hän edun nettotulon perusteella korvauksetta.

Omavastuuosuutta korotetaan edun saajan korvausvelvollisuutta määrättäessä 1 momenttia vastaavalla tavalla, jos edun saaja saa yli 30 000 markan hyödyn perinnönjaossa tai osituksessa, jossa etu on myönnetty. Omavastuuosuutta ei kuitenkaan koroteta, jos hakijan saama hyöty ei ole helposti realisoitavissa.

Omavastuuosuuden markkamäärä lasketaan yleisen oikeusavustajan palkkiosta, tai maksuttomassa oikeudenkäynnissä määrätyn avustajan taikka yleistä oikeusapua antaneen yksityisen avustajan palkkiosta ja kulukorvauksesta. Omavastuuosuus on asia- ja tuomioistuinkohtainen.

Etua ei myönnetä, kun 2 §:n mukainen nettotulo on yksinäisellä henkilöllä yli 6 000 markkaa ja puolisoilla yli 5 000 markkaa henkilöltä.

Jos asian käsittelyn vaatimat menot asian laajuuden tai vaikeuden vuoksi muodostuisivat hakijan maksukykyyn nähden kohtuuttoman suuriksi, etu voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti myöntää, vaikka hakijan nettotulo ylittää 1 momentissa mainitut määrät. Omavastuuosuus on tällöin vähintään 20 000 markkaa.

Edun myöntäminen ja korvausvelvollisuuden määrääminen perustuu hakijan ilmoitukseen sekä häneltä vaadittavaan selvitykseen tuloista, elatusvelvollisuudesta, menoista ja varallisuudesta. Edun hakijan tulee esittää tuloista palkkakuitti, viimeksi toimitetun verotuksen yhteydessä annettu selvitys verotuksen perusteista tai ennakonpidätyksen perusteista ja muu vaadittava selvitys. Vähennettäväksi vaadittavista menoista on esitettävä selvitys. Tarvittaessa on myös esitettävä pankkikirjat ja talletustodistukset sekä selvitykset muusta omaisuudesta ja veloista.

Hakijan taloudellisten olosuhteiden selvittämisessä on pyrittävä riittävään luotettavuuteen. Selvitystyö oikeusaputoimistossa ei kuitenkaan saa viedä kohtuuttomasti aikaa.

Tuloista yleensä riippumatonta tiettyyn tarkoitukseen myönnettyä sosiaalista etuutta ei oteta huomioon. Tällaisia etuuksia ovat muun muassa kansaneläkelain (347/1956) mukainen hoitotuki, vammaistukilain (124/1988) mukainen vammaistuki ja lapsen hoitotuesta annetun lain (444/1969) mukainen lapsen hoitotuki.

Jos hakijan tulot ovat vaihtelevat, kuten maatalousyrittäjällä tai elinkeinonharjoittajalla, ansiotulojen arvioinnin perusteeksi otetaan lopullisessa verotuksessa vahvistetut vuosittaiset ansio- ja pääomatulot. Ansiotuloja arvioitaessa on otettava huomioon myös yritystoiminnan laajuus, jos se on epäsuhteessa edellä mainittuihin tuloihin. Lisäksi otetaan huomioon toiminnassa mahdollisesti tapahtuneet olennaiset muutokset viimeksi toimitetun verotuksen jälkeen. Tällaisessa tilanteessa arvioinnin perusteeksi voidaan ottaa ennakonkannon mukaiset tulot. Näin saadusta vuositulosta lasketaan kuukausittaiset nettotulot.

Asumismenoina hyväksytään kohtuullinen vuokra, vastike tai omakotitalon lämmitysja hoitomenot. Omistusasunnon asumismenona hyväksytään asuntolainan todellisia rahoitusmenoja vastike mukaan luettuna käypää vuokraa vastaavaa määrä. Asumismenot voidaan jättää hyväksymättä siltä osin kuin asunto on perheen kokoon nähden ylimitoitettu. Asumistuki ja opintorahan asumislisä vähennetään asumismenoista.

Elatusapumaksuna hyväksytään hakijan ja puolison tuomioistuimen päätöksen tai vahvistetun sopimuksen mukaiset kuukausittaiset suoritukset. Hyväksyä voidaan myös luotettavan selvityksen mukaan säännönmukaisesti ilman tuomiota tai sopimusta maksettu elatusapu.

Ulosottosuorituksena hyväksytään ulosottoon kuukausittain säännöllisesti maksettu suoritus.

Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) mukaisessa maksuohjelmassa vahvistetut suoritukset velkojille hyväksytään edellyttäen, että velallinen on noudattanut maksuohjelmaa. Samoin edellytyksin hyväksytään suoritukset, jotka perustuvat yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa tarkoitettuun velallisen kaikki velat kattavaan kirjallisen sovintoratkaisuun.

Kun etua haetaan yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain mukaisessa asiassa, vähennetään nettotulolaskelmassa myös ne varat, jotka velallinen tosiasiallisesti käyttää velanhoitomenoihin.

Varallisuus lasketaan vähentämällä sen verotusarvosta velat (nettovarallisuus). Jos varallisuudelle ei ole vahvistettu verotusarvoa, varallisuus arvostetaan käypään arvoonsa.

Perheen vakinaisena asuntona käytettävää omistusasuntoa ja työn tai työmatkojen kannalta välttämätöntä autoa ei oteta huomioon, jos niiden arvo on kohtuullisessa suhteessa perheen kokoon ja työajon tarpeeseen. Tätä omaisuutta varten otettua velkaa ei vähennetä nettovarallisuutta laskettaessa.

Hakijan talletukset ja muu helposti realisoitava omaisuus lasketaan nettovarallisuuteen, jos sen arvo on 30 000 markkaa tai sitä vähemmän. Jos hakijan helposti realisoitavan omaisuuden arvo on yli 30 000 markkaa, omaisuutta ei lasketa nettovarallisuuteen, vaan se otetaan huomioon siten kuin 7 § 1 momentissa säädetään.

Kun 16 §:n mukainen nettovarallisuus on yli 150 000 markkaa tai maatalousyrittäjällä ja elinkeinonharjoittajalla yli 200 000 markkaa, ylimenevästä osasta lisätään 1 prosentti 2 §:n mukaiseen nettotuloon.

Kun etua haetaan perunkirjoitusta varten, 7 §:n mukaan määräytyvään hakijan omavastuuosuuteen lisätään kuolinpesän talletukset ja helposti realisoitava omaisuus silloin, kun pesän varat ovat velkoja suuremmat. Ensisijaisesti toimituspalkkio peritään velkojen vähentämisen jälkeen pesään jäävistä talletuksista ja helposti realisoitavasta omaisuudesta.

Kun etua haetaan perinnönjakoa tai ositusta varten, lasketaan hakijan arvioitu pesänosuus hänen varoikseen. Jos pesänosuuden helposti realisoitavan omaisuuden arvo on yli 30 000 markkaa, pesänosuutta ei lasketa nettovarallisuuteen, vaan se otetaan huomioon siten kuin 7 § 2 momentissa säädetään.

Oikeusapumaksua tai maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain (87/1973) 5 §:n mukaista maksua oikeusaputoimiston antamasta tuloselvityksestä ei peritä, jos hakijan 2 §:n mukainen nettotulo on alle 3 000 markkaa.

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu oikeusaputoimiston selvitys on laadittava oikeusministeriön vahvistaman kaavan mukaisesti.

Kirjallinen hakemus yleisen oikeusavun tai maksuttoman oikeudenkäynnin saamiseksi ja oikeudenkäyntiavustajan määräämiseksi sekä päätös yleisen oikeusavun tai maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämisestä ja avustajan määräämisestä voidaan laatia oikeusministeriön vahvistaman kaavan mukaisesti.

Henkilön, jolla ei ole Suomessa kotipaikkaa, on, jollei vieraan valtion kanssa ole sovittu toisin, esitettävä yleistä oikeusapua tai maksutonta oikeudenkäyntiä pyytäessään kirjallinen selvitys, josta ilmenevät 2 §:ssä mainitut seikat. Hakijan on kirjallisesti vakuutettava esittämänsä tiedot oikeiksi. Hakemukseen on liitettävä sen valtion toimivaltaisen viranomaisen lausunto tai todistus hakijan varallisuusoloista ja elatusvelvollisuudesta, jossa hakijalla on kotipaikkansa. Jos lausunto tai todistus ei ole vaikeuksitta saatavissa, asia voidaan sen puuttumisesta huolimatta ratkaista.

Todistukseksi maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämisestä ja oikeudenkäyntiavustajan määräämisestä on hakijalle sekä määrätylle avustajalle pyynnöstä annettava jäljennös päätöksestä.

Muutoksenhakua tai vastauksen antamista varten säädettynä aikana käsitellyn hake- muksen johdosta annettu päätös yleisen oi-keusavun tai maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämisestä ja oikeudenkäyntiavustajan määräämisestä on viran puolesta toimitettava muutoksenhakutuomioistuimeen.

Tarkempia määräyksiä tämän asetuksen soveltamisesta antaa tarvittaessa oikeusministeriö.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1998.

Asetuksella kumotaan maksuttomasta oikeudenkäynnistä 4 päivänä toukokuuta 1973 annettu asetus (376/1973) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Asetusta sovelletaan myönnettäessä oikeusapua tai maksuton oikeudenkäynti mainitun päivämäärän jälkeen. Kunnan sosiaalilautakunnan ennen asetuksen voimaantuloa vahvistamia maksuttoman oikeudenkäynnin hakemista varten tehtyjä varallisuusselvityksiä voidaan kuitenkin käyttää maksuttoman oikeudenkäynnin hakemuksen perusteena 1 päivään heinäkuuta 1998 saakka.