Tällä päätöksellä pannaan täytäntöön vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 12 päivänä joulukuuta 1991 annettu Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi (91/676/ETY).

Mitä jäljempänä tässä päätöksessä säädetään muodostaa nitraattidirektiivissä tarkoitetun toimenpideohjelman.

Tässä päätöksessä tarkoitetut toimenpiteet pannaan täytäntöön koko maassa.

Maa- ja puutarhatalouden harjoittamisessa noudatetaan mitä jäljempänä säädetään. Lisäksi annetaan liitteen 1 mukaiset suositukset karjanlannan varastoinnista ja käytöstä peräisin olevien nitraattien huuhtoutumisen vähentämiseksi (liite 1).

Tammikuun 1 päivästä 2002 alkaen lannan ja virtsan varastotilan tulee olla riittävän suuri, jotta siihen voidaan varastoida 12 kuukauden aikana kertynyt lanta lukuunottamatta samana laidunkautena eläinten laidunnuksen yhteydessä laitumelle jäävää lantaa. Varaston mitoituksessa voidaan ottaa huomioon myös viljelijöiden yhteiset varastot, lannan luovutus sitä hyödyntävälle yritykselle tai toiselle viljelijälle taikka muut vastaavat lannan määrään vaikuttavat tekijät. Pihattotyyppiset kuivikepohjat otetaan huomioon lannan varastotilana. Varastointitilojen mitoituksessa noudatetaan liitteen mukaisia ohjearvoja (liite 2 ).

Lantaa voidaan varastoida 1.1.2000 saakka asianmukaisesti tehdyssä ja peitetyssä lantapatterissa vain, jos päästöt vesiin voidaan estää. Tämän jälkeenkin on lannan varastointi patterissa mahdollista luonnonmukaisessa viljelyssä sekä vesien suojelun kannalta riittävän kaukana talouskeskuksista. Lantapatteria ei saa sijoittaa tulvanalaisille alueille eikä pohjavesialueille. Tällaisesta varastoinnista on tehtävä ilmoitus ennen siihen ryhtymistä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle lukuunottamatta tiloja, jotka kuuluvat maatalouden ympäristöohjelman piiriin.

Lantaa ei saa levittää routaantuneeseen tai lumipeitteiseen maahan. Syksyllä tapahtuvaa lannanlevitystä tulee välttää. Syksyllä muuhun kuin perustettavaan kasvustoon levitetty lanta on aina välittömästi mullattava tai pelto kynnettävä. Enimmäiskäyttömäärät syksyllä ovat naudan ja hevosen lannalla 30 tn/ha, sian lannalla 20 tn/ha ja siipikarjan ja turkiseläinten lannalla 10 tn/ha.

Lantaa saa levittää pellolle lannoitteeksi sellaisen määrän joka vastaa enintään 170 kg/ha/vuosi kokonaistyppeä, ottaen kuitenkin huomioon mitä 6 §:ssä säädetään.

Typpilannoitus mitoitetaan keskimääräisen satotason, viljelyvyöhykkeen ja viljelykiertojen perusteella siten, että tavoitteena on maan ravinnetasapainon säilyminen.

Kotieläinsuojaa ei saa perustaa siten, että siitä voi aiheutua vesilain 1 luvun 22 §:n mukainen pohjaveden pilaantumisvaara.

Kotieläinten jaloittelualueiden sijoittamisessa ja hoidossa on otettava riittävästi huomioon pinta- ja pohjavesien suojelun tarpeet.

Säilörehun valmistuksessa syntyvä puristeneste on otettava talteen ja varastoitava tiiviissä säiliössä. Puristenesteen maahan levittämisessä noudatetaan, mitä lannan levittämisestä edellä määrätään.

Lannan typpianalyysi on tehtävä viimeistään vuoden 1998 aikana ja sen jälkeen viiden vuoden välein. Viljelijän on vuoden 1998 alusta lähtien pidettävä kirjaa peltojen lannoitukseen käytetyistä typpilannoitemääristä ja satotasoista.

Tämän päätöksen noudattamisen valvonnasta on voimassa, mitä vesilain 21 luvussa säädetään. Työvoima- ja elinkeinokeskusten ja kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisten tulee antaa vesilain 21 luvussa tarkoitetuille viranomaisille valvontaa varten tarpeelliset tiedot valvontatehtävien hoitamiseksi.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1998.