1998

122/1998 Asetus Etelämantereen ympäristönsuojelusta

Ympäristöministerin esittelystä säädetään Etelämantereen ympäristönsuojelusta 18 päivänä lokakuuta 1996 annetun lain (28/1998) nojalla:

 1 luku Ympäristövaikutusten arviointi
1 §

Etelämantereen ympäristön suojelusta annetun lain (28/1998) 8 §:ssä tarkoitettua ympäristövaikusten alustavaa arviointia koskevassa selostuksessa on tarpeellisessa määrin esitettävä:

 1)

tiedot lain 3 §:n 3 kohdassa määritellystä toiminnasta sekä sen tarkoituksesta, sijoituksesta, kestosta ja intensiivisyydestä; sekä

 2)

toiminnan toteuttamisvaihtoehdot ja niiden vaikutukset.
2 §

Lain 9 §:ssä tarkoitettua ympäristövaikutusten kokonaisarviontia koskevassa selostuksessa on 1 §:ssä mainittujen seikkojen lisäksi tarpeellisessa määrin esitettävä:

 1)

selvitys toiminnan vaikutusalueen ympäristön tilasta ennen toiminnan aloittamista ja ympäristön tilan kehityksestä, jollei toimintaa aloiteta, sekä arvio toiminnan välittömistä, välillisistä, kasautuvista ja väistämättömistä vaikutuksista alueen ympäristön tilan kehitykseen;

 2)

arvioinnissa käytetty tärkein aineisto ja aineiston hankinnassa käytetyt menetelmät sekä niihin sisältyvät tiedot ja oletukset;

 3)

erittely ja selostus toimista, joilla ehkäistään ja rajoitetaan toiminnan haitallisia vaikutuksia sekä edistetään nopeaa toimintaa hätätilanteissa;

 4)

arvio toiminnan vaikutuksesta tieteelliseen tutkimukseen sekä muihin olemassa oleviin Etelämanneralueen käyttötarkoituksiin ja arvoihin;

 5)

ympäristövaikutuksia arvioitaessa havaitut puutteet tiedonsaannissa ja epäselvyydet tiedoissa;

 6)

arvioinnin tehneen henkilön tai yhteisön nimi tai toiminimi ja osoite; sekä

 7)

tiivistelmä arvioinnissa hankituista tiedoista.
3 §

Selostus ympäristövaikutusten kokonaisarvioinnista tai sen luonnos on jätettävä lupaviranomaiselle viimeistään 150 päivää ennen seuraavaa lain 12 §:n 2 momentissa tarkoitettua kokousta.
2 luku Lupamenettely
4 §

Lain 14 §:ssä tarkoitetusta lupahakemuksesta on käytävä ilmi:

 1)

hakijan tai, jos hakijoita on useampia, kunkin nimi tai toiminimi, kotikunta tai kotipaikka ja kansalaisuus;

 2)

toiminnan aloitusaika ja kesto;

 3)

toiminnan luonne; sekä

 4)

tiedot toimenpiteistä ja laitteista, joilla toiminnan vaikutuksia ympäristöön rajoitetaan, ehkäistään ja seurataan.

Jos toimintaan osallistuva alus on suomalainen, sillä on oltava merenkulkulaitoksen antama todistus siitä, että alus täyttää lain 34 §:ssä säädetyt vaatimukset.

Jos kysymyksessä on lain 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu alus, sillä on oltava lippuvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama todistus siitä, että alus täyttää lain 34 §:ssä säädetyt vaatimukset.
3 luku Luonnonsuojelu
5 §

Erityisesti suojeltavia lajeja ovat:

 1)

turkishylkeet (kaikki Arctocephalus-suvun lajit);

 2)

rossinhylje (Ommatophoca rossii).
6 §

Etelämanneralueelle ei saa tuoda:

 1)

polykloorattuja bifenyylejä;

 2)

polystyreenihelmiä tai -lastuja taikka muita niihin rinnastettavia pakkausmateriaaleja;

 3)

torjunta-aineita muuhun tarkoitukseen kuin tieteellistä työtä tai terveydenhoitoa varten.
4 luku Jätteet ja jätehuolto
7 §

Jätteen tuottajan on siirrettävä pois Etelämanneralueelta seuraavat jätteet:

 1)

käytöstä poistetut radioaktiiviset aineet;

 2)

käytöstä poistetut sähköparistot ja akut;

 3)

käytöstä poistetut kiinteät ja nestemäiset polttoaineet sekä voiteluöljyt;

 4)

haitallisia määriä raskasmetalleja taikka akuutisti myrkyllisiä tai pysyviä haitallisia yhdisteitä sisältävät jätteet;

 5)

käytöstä poistetut polttoainetynnyrit;

 6)

muut kuin 1―5 kohdassa tarkoitetut, palamattomat, kiinteät jätteet;

 7)

käytöstä poistettu polyvinyylikloridi, polyuretaanivaahto, polystyreenivaahto, kumi, lahontorjunta-ainein käsitelty puutavara ja muut hylätyt tuotteet, jotka poltettaessa voivat aiheuttaa haitallisia päästöjä;

 8)

kaikki edellä mainitsemattomat muovijätteet, lukuun ottamatta pientiheyspolyeteenisäiliöitä, jos säiliöt poltetaan polttouunissa;

 9)

8 §:ssä tarkoitettujen jätteiden polttamisesta syntyvä kiinteä jäte;

 10)

Etelämanneralueelle tuotujen eläinten ruhojen jäännökset;

 11)

pieneliöiden ja kasvitauteja aiheuttavien eliöiden laboratorioviljelmät;

 12)

Etelämanneralueelle tuodut, käyttämättömät siipikarjatuotteet; sekä

 13)

kaikki edellä mainitsemattomat nestemäiset jätteet ja käymäläjätevesi sekä talousjätevesi, jollei 10 §:stä muuta johdu.

Edellä 10―12 kohdassa tarkoitetut jätteet voidaan pois siirtämisen sijasta polttaa tai käsitellä muulla ympäristönsuojelun kannalta yhtä tehokkaalla tavalla.
8 §

Muu kuin 7 §:ssä tarkoitettu, palava jäte, jota ei siirretä pois Etelämanneralueelta, on poltettava polttouunissa, jossa haitalliset päästöt jäävät mahdollisimman pieniksi.
9 §

Jätettä, jota ei ole siirretty pois taikka käsitelty 7 tai 8 §:n mukaisesti, ei saa sijoittaa jäättömille alueille tai suolattomaan veteen. Kenttäleirillä syntynyt jäte on siirrettävä tukiasemalle tai alukselle, jotta se voidaan käsitellä tässä asetuksessa säädetyllä tavalla.
10 §

Sisämaalla sijaitsevan tutkimusaseman talousjätevesi voidaan laskea kuoppaan jäätiköllä, jos sen poiskuljettaminen ei käytännössä ole mahdollista. Tällaista kuoppaa ei saa sijoittaa tunnetulle jään virtausreitille, joka päättyy jäättömälle tai nopeasti jäättömäksi sulavalle alueelle.
11 §

Kaikki Etelämanneralueella oleva pois siirrettävä tai käsiteltävä jäte on varastoitava siten, että se ei leviä ympäristöön.
12 §

Etelämanneralueelta pois siirrettävä jäte voidaan Suomeen palauttamisen sijasta siirtää sellaiseen valtioon, jossa jätteet hyödynnetään tai käsitellään samantasoisesti kuin Suomea velvoittavissa kansainvälisissä sopimuksissa määrätään.
13 §

Lain 28 §:ssä tarkoitetussa jätehuoltosuunnitelmassa on oltava:

 1)

ohjelmat olemassa olevien jätteenkäsittelypaikkojen ja hylättyjen työmaa-alueiden puhdistamiseksi;

 2)

kuvaus jätehuollon järjestämisestä;

 3)

suunnitelmat jätteiden ja jätehuollon ympäristövaikutusten tutkimisesta; sekä

 4)

selostus toimista, joilla jätteiden ja jätehuollon vaikutukset ympäristöön pyritään estämään.

Jätehuoltosuunnitelmassa on noudatettava seuraavaa jäteluokittelua:

 1)

käymälä- ja talousjätevedet;

 2)

muut nestemäiset jätteet sekä käytöstä poistetut kemikaalit, mukaan lukien polttoja voiteluaineet;

 3)

poltettavat kiinteät jätteet;

 4)

muut kiinteät jätteet; sekä

 5)

käytöstä poistetut radioaktiiviset aineet.
5 luku Aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäiseminen
14 §

Sen estämättä, mitä lain 33 §:ssä säädetään, aluksesta saadaan Etelämanneralueella päästää mereen ruoantähteitä. Jos ruoantähteitä päästetään mereen, se on tehtävä niin etäällä maasta ja jäätiköstä kuin mahdollista ja vähintään 12 meripeninkulman etäisyydel-lä lähimmästä maasta tai jäätiköstä. Ruoan tähteet on ennen mereen päästämistä hienonnettava siten, että ne läpäisevät verkon, jonka silmän läpimitta on enintään 25 millimetriä.
15 §

Sen estämättä, mitä lain 33 §:ssä säädetään, saadaan Etelämanneralueella päästää käymäläjätevettä mereen aluksesta, jonka suurin sallittu henkilöluku on enintään 10.

Aluksesta, jonka suurin sallittu henkilöluku on yli 10, saadaan Etelämanneralueella päästää käymäläjätevettä mereen seuraavasti:

 1)

käsiteltyä käymäläjätevettä merenkulkulaitoksen hyväksymästä käymäläjäteveden käsittelylaitteistosta;

 2)

käsiteltyä käymäläjätevettä vähintään neljän meripeninkulman etäisyydellä lähimmästä maasta tai jäätiköstä sellaisesta merenkulkulaitoksen hyväksymästä käymäläjäteveden käsittelylaitteistosta, joka hienontaa ja desinfioi käymäläjäteveden;

 3)

käymäläjätevettä, jota ei ole käsitelty, yli 12 meripeninkulman etäisyydellä lähimmästä maasta siten, että varastoitua käymäläjätevettä päästetään veteen vähitellen aluksen kulkiessa vähintään neljän solmun nopeudella.
6 luku Voimaantulo
16 §

Tämä asetus tulee voimaan 23 päivänä helmikuuta 1998.

Helsingissä 13 päivänä helmikuuta 1998

Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARI Ympäristöministeri Pekka Haavisto