Määrättäessä eläkelain 7 a §:n 1 momentissa tarkoitettua vakuutetun palkan markkamäärää, josta keskimäärin on suoritettu vakuutusmaksu, jaetaan mainitussa momentissa tarkoitetuilta vakuutusvuosilta suoritettujen vakuutusmaksujen perusteena olevien, työntekijäin eläkelain 9 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaisesti korjattujen ja sanotun lain 7 a §:ssä tarkoitetulla tavalla työntekijäin eläkemaksun määrällä vähennettyjen palkkojen yhteismäärä vastaavien vakuutusvuosien lukumäärällä. Vakuutusvuodesta, jona työkyvyttömyyden pääasiallisena syynä oleva sairaus, vika tai vamma on alkanut, otetaan kuitenkin huomioon vain se osa, joka oli kulunut ennen sanotun sairauden, vian tai vamman alkamista. Vuosi 1962 otetaan huomioon enintään puolena vuotena.

Vakuutusvuosista vähennetään vakuutetun 1 momentissa huomioon otettavana aikana saamat työntekijäin eläkelain 7 f §:n 1 ja 4 momentissa tarkoitetut, työeläkelisään oikeuttavat täydet päivät, jos eläkelain 7 a §:n 4 momentin viimeisestä virkkeestä ei muuta seuraa. Kunkin etuuslajin mukaisten päivien lukumäärä muutetaan ennen vähennystä vastaamaan 360 päivää kertomalla se luvulla 360 ja jakamalla tulos niiden päivien lukumäärällä, joilta tätä etuutta voidaan vuodessa keskimäärin enintään maksaa.