Tämän lain perusteella myönnetään valtion tuloverosta vähennys ( kotitalousvähennys) yksityisen tavanomaisen kotitalous-, hoivatai hoitotyön sekä asunnon kunnossapito- tai perusparannustyön perusteella.

Tavanomaisena hoiva- ja hoitotyönä ei pidetä sellaisia terveyden- ja sairaudenhoitopalveluja, joiden myynti on arvonlisäverolain (1501/1993) 34-36 §:ssä säädetty verovapaaksi. Asunnon kunnossapitotyönä ei pidetä kodin koneiden ja laitteiden korjaustai asennustyötä.

Tämän lain säännöksiä sovelletaan verovelvolliseen, jonka verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 5 §:ssä tarkoitettu kotikunta on verovuotta edeltäneen vuoden lopussa Etelä-Suomen, Oulun tai Lapin lääniin kuuluva kunta.

Vaikka verovelvollisen tuloverolain (1535/1992) 7 §:ssä tarkoitetun puolison kotikunta ei ole 1 momentissa tarkoitettu kunta, myös häneen sovelletaan tämän lain säännöksiä.

Kotitalousvähennykseen oikeuttava työ on tehtävä 2 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnassa olevassa verovelvollisen asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa.

Kotitalousvähennystä ei myönnetä, jos samaa työsuoritusta varten on saatu omaishoidon tukea, lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa (1128/1996) tarkoitettua tukea tai työllistämistukea. Vähennystä ei myöskään myönnetä asunnon kunnossapito- tai perusparannustyön perusteella, jos asunnon korjaukseen on myönnetty valtion varoista korjausavustusta.

Vähennyksen myöntämistä ei kuitenkaan estä työllisyysasetuksen 6 luvun nojalla yrittäjäksi ryhtyvälle myönnetty työllistämistuki.

Verovelvollinen saa vähentää maksamansa työnantajan sosiaaliturvamaksun, pakollisen työeläkemaksun, tapaturmavakuutusmaksun, työttömyysvakuutusmaksun ja ryhmähenkivakuutusmaksun hänelle määrättävästä valtion tuloverosta. Siltä osin kuin työnantajalla on oikeus periä palkansaajalta työntekijän työeläkemaksu ja työttömyysvakuutusmaksu, maksu ei ole vähennyskelpoinen.

Verovelvollinen saa myös vähentää ennakkoperintälain (1118/1996) 25 §:ssä tarkoitetulle ennakkoperintärekisteriin merkitylle veronalaista toimintaa harjoittavalle maksetusta työkorvauksesta 40 prosenttia. Verovelvollinen saa lisäksi vähentää tavanomaisesta kotitalous-, hoiva- ja hoitotyöstä tuloverolaissa tarkoitetulle yleishyödylliselle yhteisölle maksetusta työkorvauksesta 40 prosenttia.

Kotitalousvähennys tehdään valtion tuloverosta, ja sen enimmäismäärä on 5 000 markkaa vuodessa. Vähennys tehdään valtion tuloverosta tehtävien muiden vähennysten jälkeen.

Puolisoista kotitalousvähennys myönnetään sille puolisolle, jonka valtion tulovero on verosta tehtävien vähennysten jälkeen suurempi. Siltä osin kuin puolison tulovero ei riitä vähennyksen tekemiseen, vähennys voidaan tehdä toisen puolison tuloverosta.

Verovelvollisen on annettava selvitys vähennysvaatimuksen perusteista. Lisäksi palkansaajan tai työkorvauksen saajan on annettava kotitalousvähennystä vaativalle verovelvolliselle ilmoitus, ettei hänen tiedossaan ole 4 §:ssä tarkoitettua estettä.

Kotitalousvähennystä on pyydettävä ennen verovelvollisen verotuksen päättymistä.

Kotitalousvähennys myönnetään verotuk- sen toimittamisen yhteydessä. Vähennys otetaan huomioon ennakonpidätyksen alennuksena ja ennakonkannossa, jos verovelvollisella on kotitalousvähennykseen oikeuttavia kustannuksia vähintään 2 000 markkaa.

Sen lisäksi mitä verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään sivullisen tiedonantovelvollisuudesta, tässä laissa tarkoitettu palkansaaja tai työkorvauksen saaja on velvollinen antamaan ne tiedot, jotka saattavat olla vähennyksen myöntämistä tai tutkimustoimintaa varten tarpeen.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1997. Lakia sovelletaan vuosilta 1997-1999 toimitettavissa verotuksissa.

Verovelvollisella on oikeus vähennykseen sellaisen työn perusteella, joka on tehty tämän lain tultua voimaan.

Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä on vuodelta 1997 toimitettavassa verotuksessa 1 250 markkaa.