1997

164/1997 Maa- ja metsätalousministeriön päätös lihasta ja lihatuotteista Euroopan unionin sisämarkkinakaupassa

Maa- ja metsätalousministeriö on päättänyt eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta 20 päivänä joulukuuta 1996 annetun lain (1195/1996) 55 §:n, eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta 30 päivänä joulukuuta 1996 annetun asetuksen (1336/1996) 1 §:n ja eläintautien vastustamisesta Euroopan yhteisön sisämarkkinoilla sekä viennissä kolmansiin maihin 30 päivänä joulukuuta 1996 annetun asetuksen (1338/1996) 4 §:n nojalla:

 1 luku Yleiset määräykset
1 § Tarkoitus ja soveltamisala

Tämän päätöksen tarkoituksena on turvata toisista Euroopan unionin jäsenvaltioista Suomeen tai Suomesta toisiin jäsenvaltioihin toimitettavan elintarvikkeeksi tarkoitetun lihan ja lihatuotteiden elintarvikehygieeninen laatu sekä estää eräiden eläintautien leviäminen näiden välityksellä.

Päätöksessä säädetään ne ehdot, joilla lihaa ja lihatuotteita saadaan toimittaa Suomesta toiseen jäsenvaltioon tai toisesta jäsenvaltiosta Suomeen (jäsenvaltiosta toiseen toimittaminen).

Mitä tässä päätöksessä säädetään Euroopan unionin jäsenvaltioista tai Euroopan yhteisön alueesta, koskee myös Norjaa ja Liechtensteinia, jollei erikseen toisin mainita.
2 § Soveltamisalan rajoitus

Tätä päätöstä ei sovelleta lihaan ja lihatuotteisiin, jotka yksityishenkilö tuo omaan käyttöönsä tai vie omaan käyttöönsä.
3 § Suhde muihin säädöksiin

Toisista jäsenvaltioista Suomeen tuotavan lihan ja lihatuotteiden valvonnasta ja tarkastuksista säädetään toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta Suomeen toimitettavien eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonnasta annetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä nro 1/EEO/1996.

Norjasta ja Liechtensteinista tuotavan lihan ja lihatuotteiden tarkastuksista säädetään eläimistä saatavien elintarvikkeiden eläinlääkinnällisistä rajatarkastuksista annetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä (512/1996).
4 § Määritelmät

Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

 1) 

lihalla seuraavien eläinten elintarvikkeeksi soveltuvia osia: nauta- ja kavioeläimet, siat, lampaat, vuohet, kanat, kalkkunat, hanhet, ankat, helmikanat ja kanit, tarhattu ja luonnonvarainen riista sekä porot;

2) 

siipikarjalla eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annetun lain tarkoittaman siipikarjan (kotieläiminä pidetyt kana, kalkkuna, hanhi, ankka ja helmikana) lisäksi sorsia, viiriäisiä, kyyhkysiä, fasaaneja ja peltopyitä;

3) 

tarhatulla riistalla tarhattuja luonnonvaraisiin lajeihin kuuluvia maanisäkkäitä ja lintuja lukuun ottamatta kohdassa 2 lueteltuja lintulajeja;

4) 

luonnonvaraisella riistalla metsästettäviä luonnonvaraisia maanisäkkäitä ja lintuja;

5) 

jauhelihalla jauhettua tai muuten hienonnettua lihaa;

6) 

raakalihavalmisteella kypsentämätöntä lihatuotetta, joka on kokonaan tai osittain valmistettu lihasta tai jauhelihasta ja joka on käsitelty muulla tavalla kuin kohdassa 7 tarkoitettu lihavalmiste;

7) 

lihavalmisteella sellaista lihatuotetta, joka on käsitelty kuumentamalla, kypsyttämällä, kuivaamalla, savustamalla taikka näiden käsittelyjen yhdistämisellä ja jonka leikkauspinnalla ei enää ole tuoreen lihan ominaisuuksia. Lihavalmiste voi lihan lisäksi sisältää myös muita elintarvikkeita;

8) 

eräillä teuraseläimistä saatavilla muilla elintarvikkeilla lihauutetta, sulatettua elintarvikkeeksi tarkoitettua eläinrasvaa, rasvan sulatuksessa saatua valkuaisjäännöstä, lihajauhetta, kamarajauhetta, suolattua tai kuivattua verta, suolattua tai kuivattua veriplasmaa sekä puhdistettuja joko kuumennettuja tai kuumentamattomia mahoja, suolia tai virtsarakkoja, jotka ovat suolattuja tai kuivattuja;

9) 

lihatuotteella jauhelihaa, raakalihavalmistetta, lihavalmistetta, eräitä teuraseläimistä saatavia muita elintarvikkeita ja gelatiinia;

10) 

laitoksella teurastamoa sekä lihaa ja lihatuotteita käsittelevää muuta yksikköä. Laitoksella ei kuitenkaan tässä päätöksessä tarkoiteta eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annetun lain (1195/1996) nojalla erikseen määriteltyjä pienimuotoisia laitoksia;

11) 

virkaeläinlääkärillä Suomen osalta laitosta valvovaa valtion tai kunnan virkaeläinlääkäriä sekä toisen jäsenvaltion osalta asianomaisen valtion toimivaltaisen keskusviranomaisen nimeämää eläinlääkäriä;

12) 

viejämaalla Euroopan unionin jäsenvaltiota, josta liha tai lihatuotteet lähetetään;

13) 

määrämaalla Euroopan unionin jäsenvaltiota, johon liha tai lihatuotteet lähetetään;

14) 

kolmannella maalla Euroopan yhteisön ulkopuolista valtiota lukuun ottamatta Norjaa ja Liechtensteinia;

15) 

kuljetusvälineellä moottoriajoneuvojen, junien ja lentokoneiden rahdinkuljetusosia, laivojen ruumia sekä lihan ja lihatuotteiden kuljetuskontteja; sekä

16) 

taudille herkällä eläimellä eläintä, joka voi saada tietyn tartunnan riippumatta siitä, sairastuuko eläin vai ei.

Milloin tässä päätöksessä viitataan Euroopan yhteisön säädökseen, tarkoitetaan kyseistä säädöstä itseään sellaisena kuin se on tämän päätöksen voimaan tullessa ja myös siihen mahdollisesti myöhemmin tehtäviä muutoksia.
5 § Yleiset vaatimukset

Lihan ja lihatuotteiden on oltava eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annetun lain ja sen nojalla annettujen säädösten mukaan elintarvikkeeksi kelvollisia ja täytettävä lisäksi tässä päätöksessä asetetut vaatimukset.
6 § Alkuperävaatimukset

Lihan ja lihatuotteiden on alkuperältään täytettävä seuraavat ehdot:

 1) 

lihan ja lihatuotteiden on oltava peräisin Euroopan unionin jäsenvaltiossa teurastetusta eläimestä;

 2) 

kolmannesta maasta toisen jäsenvaltion kautta Suomeen toimitettavan lihan tai lihatuotteiden on täytettävä kolmansista maista tuotavasta lihasta ja lihatuotteista annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (1000/1995) ehdot; tai

 3) 

kolmannesta maasta Suomen kautta toiseen jäsenvaltioon toimitettavaa lihaa tai lihatuotteita on seurattava määrämaan vaatimat asiakirjat ja lihan tai lihatuotteiden on oltava peräisin

 a) 

nauta- ja kavioeläinten, sian, lampaan ja vuohen lihan osalta Euroopan yhteisön komission hyväksymästä laitoksesta; ja

 b) 

muun lihan ja lihatuotteen osalta joko komission tai määrämaan hyväksymästä laitoksesta.

Ehtojen täyttyminen on voitava selvittää erän mukana seuraavien asiakirjojen perusteella.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, saadaan Suomeen tuotua kolmannesta maasta peräisin olevaa lihaa tai sellaista lihatuotetta, jonka valmistuksessa on käytetty kyseistä lihaa, viedä Norjaan tai Liechtensteiniin ainoastaan, jos liha on peräisin kyseisen valtion hyväksymästä laitoksesta.
7 § Lihan ja lihatuotteiden toimittamista koskevat rajoitukset

Jäsenvaltiosta ei saa toimittaa toiseen jäsenvaltioon seuraavia tuotteita:

 1) 

jauhettua lihaa, joka on valmistettu hevosen, siipikarjan, kanin, poron taikka tarhatun tai luonnonvaraisen riistan lihasta;

 2) 

jauhettuja sisäelimiä;

 3) 

hevosen lihasta valmistettuja raakalihavalmisteita; eikä

 4) 

siipikarjan ja tarhatun riistan lihasta valmistettua lämpökäsittelemätöntä luulihaa.

Vesijäähdytettyä pakastamatonta siipikarjan lihaa ei saa toimittaa toiseen jäsenvaltioon ilman määrämaan suostumusta. Tällaisen siipikarjan lihan toimittaminen Suomeen on kuitenkin sallittu.
2 luku Elintarvikehygieeniset vaatimukset
8 § Alkuperälaitosta koskevat vaatimukset

Lihan ja lihatuotteiden on oltava peräisin laitoksesta, jonka jäsenvaltio on ilmoittanut Euroopan yhteisön komissiolle sellaiseksi laitokseksi, josta lihaa ja lihatuotteita saadaan toimittaa toisiin jäsenvaltioihin. Norjasta ja Liechtensteinista tuotavan lihan ja lihatuotteiden on puolestaan oltava peräisin sellaisesta laitoksesta, jonka kyseinen maa on ilmoittanut EFTA:n valvontaviranomaiselle sellaiseksi laitokseksi, josta lihaa ja lihatuotteita saadaan toimittaa Euroopan talousalueelle.
9 § Salmonellaa koskevat vaatimukset

Suomeen toimitettavan naudan, sian, kanan, kalkkunan, hanhen, ankan ja helmikanan lihan on täytettävä toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta Suomeen toimitettavien eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonnasta annetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä nro 1/EEO/1996 salmonellan varalta asetetut vaatimukset.
10 § Luonnonvarainen riista

Jäsenvaltiosta saadaan toimittaa toiseen jäsenvaltioon luonnonvaraisen riistan lihan lisäksi myös metsästettyjä luonnonvaraisia jäniseläimiä ja lintuja, jotka ovat suolistamattomia ja nylkemättömiä tai kynimättömiä edellyttäen, että ne ovat siten merkittyjä, että niiden alkuperä voidaan selvittää.

Jäsenvaltiosta saadaan toimittaa toiseen jäsenvaltioon myös nylkemättömiä, suolistettuja luonnonvaraisia sorkkaeläimiä seuraavilla ehdoilla:

 1) 

eläimet ovat peräisin alueelta, joilla ei ole eläintautien vuoksi annettuja rajoituksia;

 2) 

eläinlääkäri on tarkastanut ruhon silmämääräisesti muutosten havaitsemiseksi ja sen varmistamiseksi, että eläin on kuollut metsästyksessä;

 3) 

eläinlääkäri on tarkastanut sisäelimet riistateurastamossa;

 4) 

ruhon mukana on virkaeläinlääkärin antama todistus, jonka mukaan liha on todettu ihmisravinnoksi kelpaavaksi; ja

 5) 

ruhoa on säilytetty korkeintaan seitsemän vuorokautta -1―+7°C lämpötilassa tai 15 vuorokautta -1―+1°C lämpötilassa.

Ruho saadaan merkitä terveysmerkillä vasta sen jälkeen, kun ruho on nyljetty määränpäälaitoksessa ja virkaeläinlääkäri on tarkastanut sen ja hyväksynyt elintarvikkeeksi.
3 luku Eläintautivaatimukset
11 § Eräiden eläinlajien alkuperä

Lampaan, vuohen ja kavioeläinten lihan on oltava peräisin eläimestä, joka on ollut Euroopan yhteisön alueella

 1) 

syntymästään saakka tai

 2) 

vähintään kolmen viikon ajan välittömästi ennen teurastusta.

Nautaeläinten, sikojen ja tarhatun riistan sekä poron lihan on oltava peräisin eläimestä, joka on

 1) 

ollut Euroopan yhteisön alueella syntymästään saakka tai

 2) 

tuotu Euroopan yhteisön alueelle noudattaen niitä vaatimuksia, jotka Euroopan unionissa koskevat tuontia kolmansista maista.

Siipikarjan lihan on oltava peräisin siipikarjasta, joka on

 1) 

ollut Euroopan yhteisön alueella kuoriutumisestaan asti tai

 2) 

tuotu kolmansista maista noudattaen eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä siipikarjan ja siitosmunien kaupassa ja tuonnissa kolmansista maista annetun neuvoston direktiivin 90/539/ETY III luvun säännöksiä.
12 § Sorkka- ja kavioeläinten liha

Sorkka- ja kavioeläinten lihan on täytettävä seuraavat ehdot:

 1) 

liha ei saa olla peräisin eläimestä, joka tulee sellaiselta tilalta tai alueelta, joka on eläimiä teuraaksi lähetettäessä ollut rajoitusten alaisena suu- ja sorkkataudin, sikaruton, swine vesicular disease -taudin tai Teschenin taudin takia eläinten terveyteen liittyvistä ongelmista yhteisön sisäisessä nautaeläinten ja sikojen kaupassa annetun neuvoston direktiivin 64/432/ETY nojalla. Tämä koskee eläinlajeja, jotka ovat herkkiä kyseiselle taudille;

 2) 

liha ei saa olla peräisin teurastamosta, jossa on teurastushetkellä todettu suu- ja sorkkatautia, sikaruttoa, swine vesicular disease -tautia tai Teschenin tautia;

 3) 

liha ei saa olla yhteisön toimenpiteistä klassisen sikaruton torjumiseksi annetun neuvoston direktiivin 80/217/ETY nojalla annettujen rajoittavien määräysten alaista; ja

 4) 

sian, lampaan ja vuohen liha ei saa olla peräisin sellaiselta tilalta, jolle on annettu rajoittavat määräykset bruselloosin takia. Rajoittavien määräysten voimassaoloajan on oltava vähintään kuusi viikkoa viimeisestä virallisesti vahvistetusta tautitapauksesta.

Lisäksi toiseen jäsenvaltioon ei saa toimittaa sian lihaa eikä sian lihasta valmistettuja tuotteita, jos viejämaassa on viimeisen 12 kuukauden aikana todettu afrikkalaista sikaruttoa. Vientikielto voidaan kuitenkin Euroopan yhteisön komission päätöksellä rajata koskemaan vain osaa jäsenvaltion alueesta.

Jos jotakin 1―3 kohdassa tarkoitettua tautia esiintyy viejämaassa, on virkaeläinlääkärin varmistuttava, ettei saastuneeksi epäiltyä lihaa viedä maasta.
13 § Lintujen liha

Lintujen lihan on oltava peräisin linnuista

 1) 

joiden alkuperätila ei ole lintuja teuraaksi lähetettäessä ollut rajoittavien määräysten alainen eikä tila sijaitse alueella, jolle on annettu siipikarjatautien leviämisen ehkäisemiseksi lintujen lihaa koskevia alueellisia rajoittavia määräyksiä; sekä

 2) 

jotka eivät teuraskuljetuksen aikana ole joutuneet kosketukseen Newcastlen tautia tai linturuttoa sairastavien lintujen kanssa. Teuraskuljetuksia ei saa suorittaa sellaisen alueen läpi, joka on määrätty tartunta-alueeksi Newcastlen taudin tai linturuton takia muutoin kuin kauttakuljetuksina.

Lintujen lihan on oltava peräisin teurastamosta, jossa tarkastuseläinlääkäri ei teurastushetkellä ole todennut esiintyvän Newcastlen tautia tai linturuttoa. Liha ei saa kontaminoitua teurastamossa, leikkaamossa eikä varastoinnin tai kuljetuksen aikana.

Suomeen, Irlantiin, Pohjois-Irlantiin, Ruotsiin tai Tanskaan toimitettavan lintujen lihan on oltava peräisin linnuista, joita ei ole rokotettu elävällä rokotteella Newcastlen tautia vastaan 30 päivän sisällä ennen teurastusta.
14 § Lihatuotteet

Lihatuote, jonka valmistukseen käytetty liha ei täytä 11―13 §:n vaatimuksia, voidaan toimittaa toisiin jäsenvaltioihin edellyttäen, että tuote käsitellään viejämaassa seuraavasti:

 1) 

sorkka- ja kavioeläinten liha on käsiteltävä tämän päätöksen liitteen 1 mukaisesti. Sian lihaa sisältävät tuotteet on kuitenkin käsiteltävä liitteen 1 kohdan 1 alakohdan a mukaisesti, jos jäsenvaltiossa on esiintynyt afrikkalaista sikaruttoa viimeisen 12 kuukauden aikana. Käsittelyvaatimus voidaan kuitenkin Euroopan yhteisön komission päätöksellä rajata koskemaan vain osaa jäsenvaltion alueesta; ja

 2) 

lintujen liha on käsiteltävä liitteen 1 kohdan 1 mukaisesti.

Liitteen 1 mukaisesta käsittelystä on oltava maininta liitteen 10 mukaisessa terveystodistuksessa.
4 luku Merkitseminen ja asiakirjat
15 § Lihan ja lihatuotteiden merkitseminen

Lihassa ja lihatuotteissa on oltava eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annetun lain ja sen nojalla annettujen säädösten mukainen terveysmerkintä.

Jäsenvaltiosta toiseen toimitettavassa lihassa ja lihatuotteissa on oltava terveysmerkintä, jossa on sen maan nimi tai maan lyhenne, jossa tuotteet on valmistettu, laitoksen numero sekä jokin kirjainyhdistelmistä CEE ― EOF ― EWG ― EOK ― EEC ― EEG ― EY/ETY. Suomesta toimitettavissa tuotteissa on oltava kirjainyhdistelmä EY. Kirjainyhdistelmää ETY voidaan käyttää siihen asti kunnes maa- ja metsätalousministeriö toisin säätää. Norjasta ja Liechtensteinista toimitettavan lihan ja lihatuotteiden terveysmerkinnässä on kuitenkin oltava kirjainyhdistelmä EFTA.
16 § Lintujen lihan merkitseminen Newcastlen tautiepidemian yhteydessä

Sellainen lintujen liha, joka on peräisin tilalta, joka sijaitsee yhteisön toimenpiteistä Newcastlen taudin torjumisesta annetun neuvoston direktiivin 92/66/EEC mukaisesti julistetulla valvontavyöhykkeellä mutta ei suojavyöhykkeellä, voidaan merkitä 15 §:n tarkoittamalla terveysmerkillä 13 §:n 1 momentin estämättä edellyttäen, että liha on peräisin tilalta

 1) 

joka epidemiologisen tutkimuksen perusteella ei ole ollut yhteydessä tartuntatilaan,

 2) 

jossa on suoritettu teuraaksi lähtevän siipikarjan virologinen tutkimus kielteisin tuloksin. Eläinlääkärin on otettava edustava näyte viisi päivää ennen lintujen lähettämistä teurastettavaksi,

 3) 

jossa ei ole havaittu Newcastlen tautiin viittaavia oireita eläinlääkärin suorittamassa tarkastuksessa, joka on tehty 24 tunnin sisällä ennen lintujen lähettämistä teurastettavaksi, sekä

 4) 

jolta linnut on kuljetettu suoraan teurastamoon eläinlääkärin sinetöimässä ajoneuvossa, joka on puhdistettava ja desinfioitava ennen ja jälkeen kuljetuksen.

Lisäksi teurastamossa tehtävässä lintujen ante ja post mortem -tarkastuksessa on varmistettava, että linnuissa ei ole merkkejä Newcastlen taudista.

Edellä 2―4 kohdassa mainitulla eläinlääkärillä tarkoitetaan Suomessa eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston tarvittaessa erikseen Newcastlen tautitapauksen yhteydessä määräämää eläinlääkäriä.
17 § Asiakirjat

Lihaa ja lihatuotteita on seurattava kaupallinen asiakirja tai 19 §:ssä säädetyissä tapauksissa terveystodistus.

Kaupallinen asiakirja tai terveystodistus on laadittava vähintään yhdellä viejämaan ja vähintään yhdellä määrämaan kielellä. Ruotsin sijasta saadaan Suomeen toimitettavan lihan ja lihatuotteiden asiakirjoissa käyttää myös tanskaa tai norjaa. Asiakirjat on laadittava yhdelle paperiarkille. Leimojen ja allekirjoitusten on oltava eri värisiä kuin asiakirjan teksti. Asiakirjoja on säilytettävä vähintään yhden vuoden ajan.
18 § Kaupallinen asiakirja

Kaupallista asiakirjaa käytetään, jollei 19 §:ssä toisin säädetä.

Kaupallisen asiakirjan mallin on oltava laitosta valvovan viranomaisen hyväksymä ja siinä on oltava joko terveysmerkintä tai terveysmerkinnän tiedot.

Pakastetun lihan ja jauhelihan kaupallisessa asiakirjassa on oltava maininta lihan pakastuskuukaudesta ja -vuodesta.
19 § Terveystodistus

Lihan ja lihatuotteiden mukana on seurattava terveystodistus, kun kyseessä on

 1) 

raakalihavalmisteet tai kanin, poron taikka tarhatun riistan liha. Poron lihalle käytetään tarhatun riistan todistusta (liitteet 5, 6 ja 9),

 2) 

lintujen liha, jonka määränpäämaa on Suomi, Irlanti, Pohjois-Irlanti, Ruotsi tai Tanska (liite 4, Newcastlen tauti -todistus),

 3) 

eläintautilainsäädännön nojalla annettujen rajoitusten alaiselta alueelta peräisin oleva liha tai lihatuotteisiin käytetty liha siten kuin siitä on erikseen säädetty. Tämä vaatimus ei kuitenkaan koske täyssäilykkeitä (liitteet 2, 3, 7, 8 ja 10) tai

 4) 

toiseen jäsenvaltioon kolmannen maan kautta toimitettu liha tai lihatuote. Tällaisen lähetyksen on oltava sinetöity (liitteet 2, 3, 7, 8 ja 10).

Määrämaan viranomaisten niin vaatiessa on terveystodistusta käytettävä myös nautaja kavioeläinten, sian, vuohen ja lampaan lihalle, jos siitä tehdään määrämaassa kolmanteen maahan vietäviä lihavalmisteita. Todistusta on myös käytettävä määrämaan viranomaisten vaatimuksesta nautaeläinten, sian, lampaan ja vuohen lihalle, jos siitä tehdään jauhelihaa vietäväksi kolmanteen maahan.

Terveystodistuksen allekirjoittaa laitosta valvova viranomainen. Terveystodistusten mallit ovat tämän päätöksen liitteenä.
20 § Eläintauti- ja terveystilanteen muutos

Sen lisäksi, mitä edellä tässä päätöksessä säädetään, on noudatettava eläintauti- tai terveystilanteen muutoksen takia annettuja Euroopan yhteisön komission, eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston tai toisen jäsenvaltion suojapäätöksiä.
21 § Toisesta jäsenvaltiosta peräisin oleva kolmannen maan rajalta käännytetty liha tai lihatuote

Toisesta jäsenvaltiosta peräisin oleva lihatai lihatuote-erä, joka on tarkoitettu kuljetettavaksi Suomen kautta kolmanteen maahan, mutta jonka kyseisen kolmannen maan viranomaiset ovat käännyttäneet takaisin Suomeen, on palautettava viejämaahan. Erä voidaan kuitenkin toimittaa Suomessa käytettäväksi, jos kuljetusvälineen sinetit ovat ehjät ja erä täyttää Suomen vaatimukset.

Viejämaahan palautettavat liha tai lihatuotteet saadaan ennen palauttamista varastoida ainoastaan vapaa-alueella tai vapaavarastossa. Jos kuljetusvälineen sinetit ovat ehjät, voidaan erä varastoida myös tullivarastossa.
22 § Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1997.

Tällä päätöksellä kumotaan elintarvikehygieenisen laadun turvaamisesta ja eläintautien leviämisen ehkäisemisestä Suomen ja muiden Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden välillä tapahtuvan lihan ja lihatuotteiden maahantuonnin ja maastaviennin yhteydessä 28 päivänä kesäkuuta 1994 annettu maa- ja metsätalousministeriön päätös (600/1994) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Neuvoston direktiivi 64/433/ETY, EYVL N:o L 121, 29.7.1964, s. 2012, neuvoston direktiivi 71/118/ETY, EYVL N:o L 55, 8.3.1971, s. 23, neuvoston direktiivi 77/99/ETY, EYVL N:o L 26, 31.1.1977, s. 85, komission direktiivi83/201/ETY, EYVL N:o L 112, 28.4.1983, s. 28, neuvoston direktiivi 91/495/ETY, EYVL N:o L 268, 24.9.1991, s. 41, neuvoston direktiivi 91/497/ETY, EYVL N:o L 268, 24.9.1991, s. 69, neuvoston direktiivi 92/5/ETY, EYVL N:o L 57, 2.3.1992, s. 1, neuvoston direktiivi 92/45/ETY, EYVL N:o L 268, 14.9.1992, s. 35, neuvoston direktiivi 92/116/ETY, EYVL N:o L 62, 15.3.1993, s. 1, neuvoston direktiivi 92/118/ETY, EYVL N:o L 62, 15.3.1992, s. 49, neuvoston direktiivi 94/65/EY, EYVL N:o L 368, 31.12.1994, s. 10, neuvoston direktiivi 95/23/EY, EYVL N:o L 243, 11.10.1995, s. 7, neuvoston direktiivi 95/68/EY, EYVL N:o L 332, 30.12.1995, s. 10.

Helsingissä 10 päivänä helmikuuta 1997

Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä Eläinlääkintöylitarkastaja Anna-Maija Grönlund

Liite 2:

Liite 3:

Liite 4:

Liite 5:

Liite 6:

Liite 7:

Liite 8:

Liite 9:

Liite 10: