Petoeläimen maataloudelle, kotieläimille ja viljellyille eläimille aiheuttama vahinko korvataan talousarvion rajoissa valtion varoista sen mukaan kuin jäljempänä määrätään.

Viljelysvahingosta voidaan korvata enintään menetetyn tuotoksen käypää arvoa vastaava määrä ottaen kuitenkin säästyneet korjuukustannukset vähennyksenä huomioon.

Eläinvahingosta voidaan korvata enintään eläimen hoidosta aiheutuneita eläinlääkintäkustannuksia sekä alentuneen tuotantokyvyn arvoa vastaava määrä. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan eläimen arvo vahingon jälkeen vähennyksenä huomioon.

Tapetusta tai vahingon takia lopetetusta eläimestä voidaan korvata enintään eläimen käypää arvoa vastaava määrä ottaen kuitenkin vähennyksenä huomioon se osa, joka eläimestä on voitu käyttää hyödyksi.

Hunajasadosta voidaan korvata enintään sadon käypää arvoa vastaava määrä ottaen kuitenkin säästyneet korjuukustannukset vähennyksenä huomioon.

Eläimen pidolle aiheutuneesta vahingosta voidaan korvata enintään vahingoittuneiden aitojen, rakennusten tai muiden vastaavien rakenteiden korjauskustannuksia vastaava määrä.

Koiralle aiheutunut vahinko voidaan korvata tapauksessa, jolloin koira on ollut omistajan tai haltijan pihassa, puutarhassa tai muutoin sille tarkoitetussa tilassa tai sitä vahingon sattuessa on valvonnan alaisena käytetty metsästykseen, paimennukseen, vartiointiin taikka muuhun niihin verrattavaan tehtävään. Korvausta ei suoriteta tilanteessa, jolloin koiraa on käytetty vahingon aiheuttaneen petoeläimen pyynnissä tai vastaavassa tilanteessa.

Korvausta ei suoriteta riistanhoidollisessa tarkoituksessa pidetyille eläimille aiheutuneesta vahingosta.

Vahingon ilmoittamisessa, arvioimisessa, korvauksen hakemisessa, korvauksesta päättämisessä sekä korvauksen maksamisessa noudatetaan muutoin soveltuvin osin, mitä hirvieläinten maataloudelle aiheutuneen vahingon korvaamisesta hirvieläinvahinkojen korvaamisesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (319/1982) on säädetty.

Porovahingosta voidaan korvata enintään tapetun tai vahingon takia lopetetun poron käypää arvoa vastaava määrä kaksinkertaisena ottaen kuitenkin vähennyksenä huomioon se osa eläimestä, joka on voitu käyttää hyödyksi.

Saatuaan tiedon porovahingosta paliskunnan on otettava korvat talteen ja merkittävä vahinkopaikka maastoon sekä ilmoitettava vahingosta ja vahingoittuneiden porojen lukumäärästä viipymättä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle ja paikalliselle riistanhoitoyhdistykselle.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi tarvittaessa järjestää vahinkopaikalla maastotarkastuksen. Tarkastuksessa on paliskunnan ja riistanhoitoyhdistyksen edustajalla oikeus olla läsnä sekä oikeus liittää tarkastuskertomukseen oma käsityksensä vahingosta. Tarkastuksen tekemisestä paliskunta suorittaa maaseutuelinkeinoviranomaiselle asianomaisen kunnan vahvistaman palkkion. Palkkio saa matkakuluineen olla enintään 500 markkaa maastotarkastusta kohti.

Paliskunnan tulee toimittaa korvaushakemus maaseutuelinkeinoviranomaiselle viimeistään kuukauden kuluessa vahingon tiedoksisaannista. Hakemuksen tulee sisältää tiedot poron omistajasta, poron laadusta sekä käsitys vahingon aiheuttajasta.

Mikäli poronomistaja haluaa itse hakea korvausta porovahingosta, tulee hänen ilmoittaa asiasta paliskunnalle ja huolehtia tarvittaessa 8 §:ssä paliskunnalle määrättyjen tehtävien hoitamisesta.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tehtävänä on toimittaa kunnan aluetta koskeva vahinkolaskelma asianomaiselle työvoima- ja elinkeinokeskukselle, jonka tulee toimittaa tammi-kesäkuulta ja heinä-joulukuulta yhdistelmä vahinkojen määrästä mahdollisine lausuntoineen maa- ja metsätalousministeriölle.

Porovahingon arvon päättää ja korvauksen suorittaa poronomistajalle kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen maa- ja metsätalousministeriön tarkoitukseen osoittamien varojen puitteissa sekä määräysten mukaisesti. Mikäli poronomistajasta ei saada selvää, suoritetaan korvaus paliskunnalle.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan vahingosta vakuutuksen perusteella suoritetava korvaus vähennyksenä huomioon.

Korvausta ei suoriteta vahingon arvioimisesta hakijalle aiheutuneista kustannuksista.

Korvausta ei suoriteta, mikäli hakijalle vahingon johdosta suoritetavan korvauksen määrä on pienempi kuin 1000 markkaa. Samaksi vahinkotapaukseksi katsotaan tällöin kaikki petoeläinten hakijalle samana vuonna aiheuttamat vahingot.

Korvausta ei suoriteta valtiolle, kunnalle eikä seurakunnalle aiheutuneesta vahingosta.

Korvaus voidaan pienentää tai evätä, jos vahingonkärsijä on aiheettomasti kieltäytynyt myötävaikuttamasta vahingon estämiseen.

Korvauksen suorittamisessa noudatetaan muutoin soveltuvin osin mitä maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetussa laissa (1336/1992) on säädetty.

Tarkempia määräyksiä tämän päätöksen soveltamisesta antaa tarvittaessa maa- ja metsätalousministeriö.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998 ja sitä sovelletaan sanotun ajankohdan jälkeen arvioitaviksi ilmoitettuhin vahinkoihin.

Päätöksellä kumotaan petoeläinvahinkojen korvaamisesta annettu valtioneuvoston päätös (259/1986).