1997

1363/1997 Työllisyysasetus

Työministerin esittelystä säädetään 13 päivänä maaliskuuta 1987 annetun työllisyyslain (275/1987) sekä työmarkkinatuesta 30 päivänä joulukuuta 1993 annetun lain (1542/1993) 2 §:n 2 momentin ja 12 b §:n 3 momentin nojalla, sellaisina kuin ne ovat laissa 1354/1997:

 1 luku Yleiset säännökset
1 § Työllisyyslain toimeenpanojärjestys

Työllisyyslain (275/1987) tarkoituksen toteuttamiseksi työnhakijalle pyritään järjestämään mahdollisuus tehdä työtä työllisyysmäärärahojen avulla, jollei häntä ole onnistuttu työllistämään työvoimapalvelulaissa (1005/1993) tarkoitettujen työvoimapalvelujen avulla eikä ohjaamaan koulutukseen siten kuin työllisyyslaissa ja tässä asetuksessa sekä muissa laeissa ja asetuksissa säädetään.

Työllisyysmäärärahojen avulla työllistetään erityisesti nuoria, pitkäaikaistyöttömiä ja vajaakuntoisia sekä estetään ennalta työttömyyden pitkäaikaistumista ja tasoitetaan työttömyyden alueellisia eroja.
2 § Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

 1)

nuorella alle 25-vuotiasta työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautunutta henkilöä;

2)

pitkäaikaistyöttömällä yhtäjaksoisesti 12 kuukautta työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa ollutta henkilöä tai henkilöä, joka on ollut useammassa työttömyysjaksossa yhteensä vähintään 12 kuukautta työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa ja joka työttömyyden kokonaiskeston perusteella on rinnastettavissa yhtäjaksoisesti 12 kuukautta työttömänä olleeseen työnhakijaan;

3)

vajaakuntoisella työvoimapalveluasetuksen (1251/1993) 10 §:n 2 momentissa tarkoitettua henkilöä;

4)

työnsuunnittelijalla henkilöä, jonka valtion virasto tai laitos, kunta, yhdistys tai säätiö on palkannut työllisyysmäärärahoin suunnittelemaan ja järjestämään työttömille sopivia työ- ja koulutuspaikkoja sekä muita työllistymistä edistäviä toimenpiteitä;

5)

työssäkäyntialueella työllisyysasioita käsittelevän ministeriön määrittelemää yhden tai useamman kunnan muodostamaa aluetta, jolla kunnan asukkaat yleisesti käyvät työssä;

6)

normaalilla työllistämistuella tukea, jonka määrä on 118 markkaa päivältä;

7)

yhdistelmätuella tukea, jossa työmarkkinatuki maksetaan työnantajalle joko yksinään tai yhdistettynä työllistämistukeen.

3 § Alueellisten työttömyyserojen huomioon ottaminen

Työllisyyslain 19 §:ssä tarkoitetun alueellisesti tasapainoisen työllisyyden aikaansaamiseksi valtion talousarvioon esitetään ne määrärahat, joilla ottaen huomioon työllisyystilanteen ja kansantalouden kehitysnäkymät valtion on tarvittaessa järjestettävä työntekomahdollisuuksia siten, ettei minkään työssäkäyntialueen työttömyys olennaisesti ylitä maan keskimääräistä tasoa.

Työvoimatoimiston on antaessaan työllisyyslain 19 §:n mukaisia työhönosoituksia osoitettava kunnan palvelukseen ensisijaisesti pitkäaikaistyöttömiä ja nuoria.
2 luku Suunnitelmat
4 § Työvirastot

Työllisyyslaissa ja tässä asetuksessa tarkoitettuja työvirastoja ovat Ilmailulaitos, Merenkulkuhallitus, Metsähallitus, Metsäntutkimuslaitos, Museovirasto, oikeusministeriö vankeinhoitolaitosta koskevissa asioissa, opetusministeriö, puolustusministeriö, Rajavartiolaitos, Ratahallintokeskus, Suomenlinnan hoitokunta, Tielaitos, valtioneuvoston kanslia, Valtion kiinteistölaitos ja alueelliset ympäristökeskukset. Ympäristökeskusten työohjelmamenettelystä huolehtii keskitetysti Suomen ympäristökeskus maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön ohjauksessa. Muiden valtion virastojen ja laitosten toimimisesta työvirastoina päättää valtioneuvosto.
5 § Työ- ja työllisyystyöohjelma

Työviraston on toimitettava vuosittain työllisyysasioita käsittelevälle ministeriölle työllisyyslain 4 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu seuraavana varainhoitovuonna käytettävien työmäärärahojen käyttösuunnitelma (työohjelma) sekä esitys valtion omiin investointeihin käytettäviksi suunnitelluista työllisyysmäärärahoista (työllisyystyöohjelma). Työ- ja työllisyystyöohjelmaan on sisällytettävä arvio ohjelmien työllisyysvaikutuksesta (työllisyysvaikutusarvio).

Työmäärärahoja ovat työvirastojen käyttöön tarkoitetut valtion talousarviossa maaja vesirakennusinvestointeihin, talonrakennusinvestointeihin sekä korjaus- ja kunnossapitotöihin osoitettavat määrärahat.

Työohjelman, työllisyystyöohjelman ja työllisyysvaikutusarvion lisäksi työviraston on toimitettava työllisyysasioita käsittelevälle ministeriölle toiminta- ja taloussuunnitelmansa siltä osin kuin ne koskevat työmäärärahoilla toteutettavia töitä.
6 § Ohjelmien hyväksyminen

Valtioneuvosto hyväksyy 5 §:ssä tarkoitetun työ- ja työllisyystyöohjelman. Työohjelma hyväksytään työvirastokohtaisesti työvoima- ja elinkeinokeskusten (TE-keskus) toimialueittain sekä työllisyystyöohjelma TE-keskusten toimialueittain.

Valtioneuvosto päättää ohjelmien hyväksymisen yhteydessä kustannusarvioltaan yli 20 miljoonan markan hankkeiden aloittamisesta.

Työllisyysasioita käsittelevä ministeriö hyväksyy:

 1)

työohjelmaan kuuluvien työmäärärahojen kohdentamisen kustannusarvioltaan enintään 20 miljoonan markan hankkeissa; ja

 2)

työllisyystyöohjelmassa ministeriölle osoitettujen määrärahojen kohdentamisen kustannusarvioltaan enintään 20 miljoonan markan hankkeissa.

TE-keskus hyväksyy työllisyystyöohjelmassa sille osoitettujen määrärahojen kohdentamisen kustannusarvioltaan enintään 20 miljoonan markan hankkeissa saatuaan kohdentamiseen kustannusarvioltaan yli kymmenen miljoonan markan hankkeiden osalta hankkeen rahoittamiseen luvan työllisyysasioita käsittelevältä ministeriöltä.

Työvirastolla tai sen alaisella viranomaisella on 2 ja 3 momenteissa tarkoitettujen päätösten perusteella oikeus käyttää sille valtion talousarviossa myönnettyjä määrärahoja.
7 § Työ- ja työllisyystyöohjelmien työllisyysvaikutusten seuranta

Työviraston on selvitettävä työvoimaviranomaiselle investoinnin rakennusaikaisten ja pysyvien työllisyysvaikutusten toteutuminen työvoimaviranomaisen määräämällä tavalla. Työvirasto on velvollinen antamaan viranomaisen pyytämät seurantatiedot enintään viiden vuoden ajalta työohjelmavuoden päättymisestä.
3 luku Työllisyysmäärärahoista investointeihin myönnettävät avustukset
8 § Valtionavun myöntäminen ja määrärahojen osoittaminen

Työvoimaviranomainen voi myöntää investointiin työllisyysmäärärahoista haetun valtionavun joko suoraan hakijalle tai osoittaa valtionavun myöntämistä varten tarvittavat työllisyysmäärärahat toiselle valtion viranomaiselle (investointiavustus).

Työvoimaviranomainen osoittaa valtionavun myöntämistä varten tarvittavan määrärahan toiselle viranomaiselle (valtionapuviranomainen) silloin, kun tämä erityissäännösten nojalla myöntää valtionavun sen hakijalle. Muissa tapauksissa työvoimaviranomainen myöntää työllisyysperusteisen investointiavustuksen suoraan hakijalle.

9 § Lausunto valtionapuhakemuksesta

Työvoimaviranomaisen on hankittava valtionapuhakemuksesta lausunto siltä valtionapuviranomaiselta, jolle määräraha on tarkoitus osoittaa, jollei tämä viranomainen ole tehnyt esitystä määrärahan osoittamisesta.

Lausunnossa tai esityksessä on selvitettävä:

 1)

investoinnin rakennusaikaiset ja pysyvät työllisyysvaikutukset;

 2)

hankkeen suunnitteluvalmius sekä se, voidaanko suunnitelmia ja kustannuksia pitää hyväksyttävinä;

 3)

voidaanko hankkeen suunnittelussa, toteuttamisessa ja valtionaputoiminnassa noudattaa hanketta koskevia erityissäännöksiä; sekä

 4)

muut lausuntopyynnössä mainitut asiat.

Jos valtionavun hakija harjoittaa elinkeinotoimintaa, lausunnossa tai esityksessä on 2 momentissa mainitun lisäksi selvitettävä:

 1)

voidaanko hakijalla katsoa olevan jatkuvan kannattavan toiminnan edellytyksiä; sekä

 2)

tiedot hakijan kolmen edellisen vuoden aikana mahdollisesti saamasta valtionavusta ja muusta julkisesta rahoituksesta.

Jos valtionavun hakija ei harjoita elinkeinotoimintaa, lausunnossa tai esityksessä on 2 momentissa mainitun lisäksi selvitettävä:

 1)

hankkeesta valtiolle, kunnalle tai kuntayhtymälle aiheutuva henkilöstön sekä käyttö- ja muiden kustannusten lisäys sekä sen edellyttämä valtion rahoitusosuus; sekä

 2)

onko hanke tarpeellinen ja onko sen toteuttamisajankohta perusteltu myös toiminnallisin näkökohdin.

Jos valtionapuviranomainen ei ole lausunnossaan puoltanut määrärahan osoittamista, ei määrärahaa voida osoittaa, jollei valtioneuvosto ministeriön päätösvaltaan kuuluvassa asiassa toisin päätä.
10 § Määrärahan osoittava viranomainen

TE-keskus osoittaa määrärahan valtionavun myöntämistä varten ministeriön tai keskushallinnon toimintayksikön alaiselle valtionapuviranomaiselle. Keskuksen on määrärahaa osoittaessaan noudatettava työllisyysasioita käsittelevän ministeriön antamia määräyksiä.

Työllisyysasioita käsittelevä ministeriö osoittaa määrärahan valtionavun myöntämistä varten toiselle ministeriölle tai keskushallinnon muulle toimintayksikölle.
11 § Määrärahan myöntävä viranomainen

TE-keskus myöntää investointiavustuksen suoraan hakijalle. Myöntäessään investointiavustuksen keskuksen on noudatettava työllisyysasioita käsittelevän ministeriön antamia määräyksiä. Ennen avustuksen myöntämistä TE-keskuksen on saatava kustannusarvioltaan yli kymmenen miljoonan markan hankkeista työllisyysasioita käsittelevän ministeriön puoltava lausunto.
12 § Vaikeimpien työttömyysalueiden ylimääräinen valtionapu

Työllisyyslain 14 §:n 2 momentissa tarkoitettuja vaikeimpia työttömyysalueita ovat ne kunnat, joissa keskimääräinen työttömyysaste vuositasolla ylittää vähintään 50 prosentilla koko maan vastaavan työttömyysasteen tai joissa työllisyystilanne on äkillisesti ja voimakkaasti heikentynyt.
13 § Aloitetut hankkeet

Työllisyysmäärärahoista ei voida myöntää avustusta hankkeeseen, jonka varsinaiset rakennustyöt taikka korjaus- tai kunnossapitotyöt on aloitettu ennen kuin valtionapuhakemus on pantu vireille toimivaltaisessa valtionapuviranomaisessa. Tätä asetusta sovellettaessa työn katsotaan alkaneen, kun:

 1)

rakennuttajaa sitova urakkasopimus on tehty;

 2)

perustusten kaivuutyöt on aloitettu; taikka

 3)

korjaus- tai kunnossapitotöissä toimenpidesuunnitelman mukaiset purkutyöt on aloitettu.
14 § Takaisinperintä

Työvoimaviranomaisen myöntämä investointiavustus on suoritettava takaisin valtiolle, jos:

 1)

avustuksen saamiseksi on annettu virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja;

 2)

avustus on muussa kuin 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa myönnetty perusteettomasti;

 3)

avustus on käytetty muuhun tarkoitukseen kuin siihen, mihin se on myönnetty; tai

 4)

avustuksen saaja ei ole noudattanut avustuksen myöntämispäätöksessä määrättyjä ehtoja.

Jos investointiavustus yhdessä valtion muun rahoituksen kanssa ylittää työllisyyslain 14 §:n 1 tai 2 momentissa säädetyn enimmäismäärän, avustuksen saajan on palautettava enimmäismäärän ylittävä osa avustuksesta takaisin valtiolle.

Takaisin maksettavalle määrälle on maksettava investointiavustuksen maksupäivästä vuotuista korkoa korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä. Jollei palautettavaa määrää suoriteta viimeistään takaisinperintäpäätöksessä määrättynä takaisinmaksupäivänä, viivästyneelle määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaista vuotuista viivästyskorkoa takaisinmaksupäivästä.

Investointiavustuksen takaisinperintään ryhtymisestä päättää avustuksen myöntänyt viranomainen. Tarvittavista takaisinperintätoimenpiteistä huolehtii avustuksen maksanut TE-keskus. Jos muu kuin avustuksen myöntänyt viranomainen havaitsee, että edellä mainitut takaisinperinnän edellytykset ovat olemassa, tämän on ilmoitettava asiasta avustuksen myöntäneelle viranomaiselle.
15 § Palautusvelvollisuus

Jos työvoimaviranomaisen myöntämän investointiavustuksen kohteena olleen omaisuuden käyttötarkoitus muuttuu, jos omaisuus luovutetaan tai muutoin siirtyy toisen omistukseen tai hallintaan tai jos omaisuudelle sattuu vakuutustapahtuma viiden vuoden kuluessa investointiavustuksen viimeisen erän maksupäivästä, investointiavustusta vastaava suhteellinen osuus omaisuuden arvosta on palautettava valtiolle kuuden kuukauden kuluessa olosuhteiden muutoksesta tai vakuutustapahtumasta. Palautettava määrä arvioidaan luovutushinnan, omaisuudella olosuhteiden muuttuessa olleen käyvän arvon tai vakuutustapahtumasta saadun korvauksen perusteella.

Investointiavustuksen saajan on ilmoitettava avustuksen myöntäneelle viranomaiselle olosuhteiden muutoksesta tai vakuutustapahtumasta kuuden kuukauden kuluessa tapahtumasta. Jos ilmoitus tehdään myöhemmin, palautettavalle määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaista vuotuista viivästyskorkoa olosuhteiden muutoksesta tai vakuutustapahtumasta.

Investointiavustuksen myöntänyt viranomainen voi avustuksen saajan hakemuksesta vapauttaa avustuksen saajan 1 momentissa tarkoitetusta palautusvelvollisuudesta, jos vapauttamiselle on olemassa erityisen painavia syitä. Hakemus on tehtävä 2 momentissa tarkoitetun ilmoituksen yhteydessä.
16 § Työllisyysvaikutusten seuranta

Investointiavustuksen saajan on selvitettävä työvoimaviranomaiselle investoinnin rakennusaikaisten ja pysyvien työllisyysvaikutusten toteutuminen työvoimaviranomaisen määräämällä tavalla. Avustuksen saaja on velvollinen antamaan viranomaisen pyytämät seurantatiedot enintään viiden vuoden ajalta avustuksen viimeisen erän maksupäivästä.
4 luku Työllisyyspoliittinen projektituki
17 § Projektituen tarkoitus

Työllisyyspoliittista projektitukea (projektituki) voidaan myöntää työllisyyden edistämiseksi ja syrjäytymisen estämiseksi hankkeisiin, joiden avulla järjestetään uusia työmahdollisuuksia työttömille työnhakijoille ja toteutetaan muita heidän työllistymistään edistäviä toimenpiteitä. Lisäksi projektitukea voidaan myöntää muihin työllisyyttä ja työvoiman kehittämistä edistäviin alueellisiin ja paikallisiin hankkeisiin.

18 § Projektituen saaja

Projektitukea voidaan myöntää kunnalle, kuntayhtymälle ja muulle yhteisölle sekä säätiölle.
19 § Projektituen myöntämisen rajoitukset

Projektitukea ei voida myöntää:

 1)

liiketoiminnan edistämiseen;

 2)

investointeihin, ellei kysymys ole tuettavaan hankkeeseen välittömästi liittyvistä vähäisistä tarvike-, kone- tai laitehankinnoista, joiden yhteenlaskettu arvo ei ylitä kymmentä prosenttia koko hankkeen hyväksytyistä kokonaiskustannuksista; eikä

 3)

niihin kustannuksiin, jotka aiheutuvat hankkeen kohderyhmään kuuluvien henkilöiden työvoimapoliittisista toimenpiteistä.
20 § Projektituen määrä ja kesto

Projektitukea voidaan myöntää enintään 75 prosenttia tuen myöntävän viranomaisen hyväksymistä hankkeen kokonaiskustannuksista kunnalle ja kuntayhtymälle kuitenkin enintään 50 prosenttia. Projektituen mitoituksessa otetaan huomioon hankkeen kohderyhmään kuuluvien henkilöiden työllistymisen vaikeus ja hankkeen työllisyyttä edistävät vaikutukset.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, hankkeen toteutuksesta vastaavan henkilön palkkauskustannukset voidaan korvata kokonaisuudessaan, jos hankkeen tavoitteena on työllistää työmarkkinatuesta annetun lain (1542/1993) 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuja työmarkkinatukeen oikeutettuja.

Projektituki ei yhdessä samaan tarkoitukseen maksetun valtion muun rahoitustuen kanssa saa ylittää 1 momentissa mainittua enimmäismäärää. Valtion rahoitustueksi katsotaan projektituen enimmäismäärää arvioitaessa valtion talousarvion määrärahasta tai talousarvion ulkopuolisesta valtion hallinnoimasta rahastosta maksettu valtionosuus ja -avustus, korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista korkoa alemmalla korolla myönnettyyn lainaan sisältyvä korkoetu sekä muun lainan korkoon kohdistuva korkotuki.

Projektitukea voidaan myöntää hankkeeseen enintään kolmen vuoden ajaksi. Samaan hankkeeseen voidaan kuitenkin myöntää uudelleen projektitukea enintään kahdeksi vuodeksi, jos tuen myöntäminen on tarkoituksenmukaista hankkeen toteutumiseksi.
21 § Projektituen hakeminen ja myöntäminen

Projektituen myöntää se TE-keskus, jonka toimialueella hanke on tarkoitus toteuttaa. Jos hanke toteutetaan useamman TE-keskuksen toimialueella, tuen myöntää se TE-keskus, jonka toimialueella hanke on pääasiassa tarkoitus toteuttaa. Jos projektitukea haetaan samaan hankkeeseen yli kaksi miljoonaa markkaa tai jos kysymyksessä on valtakunnallinen hanke, tuen myöntää asianomainen ministeriö.

Tukea haetaan kirjallisesti. Hakemuksesta tulee käydä ilmi ainakin hankkeen työllisyys- ja muut tavoitteet, kustannusarvio, rahoitussuunnitelma ja tämän suunnitelman toteuttamiseen liittyvät jo tehdyt päätökset sekä muut hakemuksen käsittelyn kannalta tarpeelliset tiedot.
22 § Projektituen maksaminen

Projektituki tai, jos tukea on maksettu ennakkona, ennakon ylittävä osa maksetaan maksujaksoittain jälkikäteen TE-keskukselle toimitetun maksatushakemuksen perusteella. Maksatushakemuksen tulee perustua projektituen saajan kirjanpidosta ilmeneviin maksujakson aikana toteutuneisiin projektikustannuksiin. Maksujakso on kolme kalenterikuukautta, jollei projektituen myöntämispäätöksessä ole muuta määrätty.

Projektitukea ei makseta projektituen myöntämispäätöksessä maksatushakemuksen jättämiselle asetetun määräajan jälkeen TE-keskukselle saapuneen maksatushakemuksen perusteella. TE-keskus voi kuitenkin erityisestä syystä päättää, että projektituki maksetaan maksatushakemuksen myöhästymisestä huolimatta.
23 § Projektituen ennakko

Projektitukea voidaan maksaa ennakkona enintään 50 prosenttia kullekin maksujaksolle kohdistuvasta projektituesta. Ennakkoa koskeva maksatushakemus on toimitettava TE-keskukselle hyvissä ajoin ennen sen maksujakson alkua, johon ennakko kohdistuu. Maksatushakemuksessa projektituen saajan on selvitettävä ne projektikustannukset, joiden projektituen saaja arvioi erääntyvän maksettaviksi seuraavan maksujakson aikana.
24 § Projektituen maksamisen lopettaminen ja takaisinperintä

Projektituen maksamisen lopettamiseen sekä projektituen saajalle jo maksetun tuen takaisinperintään sovelletaan, mitä työllistämistuen maksamisen lopettamisesta ja takaisinperinnästä 64 §:ssä säädetään.

Jos myöhemmin käy ilmi, että projektituki yhdessä 20 §:n 3 momentissa tarkoitetun valtion muun rahoituksen kanssa ylittää 20 §:n 1 momentissa säädetyn enimmäismäärän, enimmäismäärän ylittävä osa peritään takaisin rahoituksen saajalle maksetusta projektituesta.
25 § Kirjanpitovelvollisuus

Projektituen saaja on velvollinen pitämään tukea saavasta hankkeesta kirjanpitolain (655/1973) mukaista erillistä kirjanpitoa, jollei hankkeen rahoituksen tilinpitoa esitetä yhteisön tai säätiön kirjanpidossa omilla tileillään ja valvontaa ole mahdollista suorittaa ilman vaikeuksia.

Projektituen saajan on säilytettävä hankkeen koko kirjanpito ja siihen liittyvät tositteet siten, että ne on helppo tarkastaa. Kirjanpitoaineisto on säilytettävä kirjanpitolain 25 §:ssä säädetyn ajan ja siinä säädetyllä tavalla.
26 § Seuranta ja valvonta

Projektituen käyttöä valvoo tuen myöntänyt tai asianomaisen ministeriön päätöksessä määrätty TE-keskus. TE-keskuksella ja sen valtuuttamilla on oikeus tarkastaa hakijan toimintaa tuen hakemisen ja käytön valvonnan edellyttämässä laajuudessa sekä saada tarkastuksen edellyttämät asiakirjat ja muu aineisto käyttöönsä tuen saajalta. Tuen saaja on muutoinkin velvollinen avustamaan tarkastuksessa.

Projektituen saajan tulee vuosittain projektituen myöntämistä koskevassa päätöksessä asetetussa määräajassa toimittaa 1 momentissa tarkoitetulle TE-keskukselle selvitys hankkeen toteutumisesta.
27 § Vakuuden asettamisvelvollisuus

Muu projektituen saaja kuin kunta tai kuntayhtymä taikka seurakunta on velvollinen asettamaan tuen myöntäjän hyväksymän riittävän vakuuden sen varalta, että projektituki määrätään perittäväksi takaisin.
28 § Muut projektitukea koskevat säännökset

Projektituen myöntämiseen, maksamiseen ja tukeen liittyvään valtionaputoimintaan sovelletaan muutoin, mitä valtionavustuksia koskeviksi yleismääräyksiksi annetussa valtioneuvoston päätöksessä (490/1965) säädetään.
5 luku Työllistämistuki työnantajalle
29 § Työllistämistuen tarkoitus

Työllisyysmäärärahoista voidaan myöntää työllistämistukea kunnalle, kuntayhtymälle ja muulle yhteisölle sekä muulle työnantajalle työttömän työmarkkinoille sijoittumisen edellytysten parantamiseksi. Työllistämistukea voidaan myöntää asianomaisen ministeriön vuosittain vahvistamien työvoimapoliittisten tavoitteiden mukaisesti.

Työllistämistuella järjestettävän työn, oppisopimuskoulutuksen ja työharjoittelun tarkoituksena on erityisesti:

 1)

edistää ensimmäistä kertaa työmarkkinoille tulevien työttömien työhön sijoittumista työharjoittelun ja työkokemuksen kartuttamisen avulla;

 2)

parantaa työttömien ammattitaitoa ja osaamista;

 3)

edistää pitkään työttömänä olleiden työnhakijoiden palaamista työmarkkinoille;

 4)

yhdessä muiden työllistymistä edistävien toimenpiteiden toteuttamisen kanssa parantaa työttömien työllistymismahdollisuuksia ja sopeutumista työelämän rakenteellisiin muutoksiin;

 5)

estää työttömien syrjäytymistä työmarkkinoilta.

Yhdistelmätuella tulee työmarkkinoilta syrjäytymisen estämiseksi ja työmarkkinoille paluun edistämiseksi työllistää ensi sijassa niitä työmarkkinatuesta annetun lain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuja työmarkkinatukeen oikeutettuja, jotka eivät yhdistelmätuen käyttöön oikeuttavan työttömyytensä aikana ole olleet lainkaan työssä tai joiden työssäolo avoimilla työmarkkinoilla on ollut vähäistä ja satunnaista ja joita ei ole edellä tarkoitettuna työttömyysaikana ennen yhdistelmätuen käyttöä työllistetty työllistämistuella.
30 § Tuen myöntämisen edellytykset

Työllistämistukea ei voida myöntää, jos:

 1)

työsuhde, jota varten tuki on tarkoitettu, on alkanut ennen kuin tuen myöntämisestä on päätetty;

 2)

työnantaja on hakemuksen jättämistä edeltäneiden yhdeksän kuukauden aikana tuotannollisista tai taloudellisista syistä irtisanonut tai lomauttanut työntekijöitä työssäkäyntialueella samoista tai samanlaisista tehtävistä taikka lyhentänyt heidän työaikaansa;

 3)

tukeen perustuva työhön ottaminen aiheuttaisi muiden tukea saavan työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden irtisanomisen tai lomauttamisen taikka heidän työolosuhteidensa tai etuuksiensa huonontumisen;

 4)

tuen kohteena olevan työpaikan arvioidaan ilman tukeakin täyttyvän; tässä kohdassa tarkoitettuun työpaikkaan voidaan kuitenkin työllistää pitkäaikaistyötön, jota ei voida työllistää ilman tukea;

 5)

työnantaja saa työllistettävän henkilön palkkaamiseen tai työllistämisen edistämiseen samalta ajalta muuta valtion tukea lukuun ottamatta oppisopimuskoulutuksesta annetun lain (1605/1992) mukaista työnantajalle maksettavaa koulutuskorvausta ja työmarkkinatuesta annetun lain mukaista työnantajalle maksettavaa työmarkkinatukea;

 6)

tuki vääristäisi muiden samoja tuotteita tai palveluja tarjoavien tahojen välistä kilpailua; taikka

 7)

tuen hakija on rekisteröity puolue, sen piirijärjestö tai paikallisyhdistys.

Tukea myönnettäessä voidaan asettaa tuen saamiselle myös muita työllisyyden hoidon tai työllistettävän kannalta tarpeellisia ehtoja.
31 § Yritykselle myönnettävän tuen erityiset edellytykset

Työllistämistukea voidaan myöntää yritykselle, joka tekee työvoimatoimiston osoittaman työttömän työnhakijan kanssa työsopimuslaissa (320/1970) tarkoitetun toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, työllistämistukea voidaan myöntää myös määräajaksi tehdyn työsopimuksen perusteella yritykselle:

 1)

joka tekee työvoimatoimiston osoittaman työttömän työnhakijan kanssa oppisopimuskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun oppisopimuksen;

 2)

joka järjestää 33 §:n 1 momentissa tarkoitettuun palvelukokonaisuuteen liittyvän valmentavan työtilaisuuden vaikeasti työllistettävän työttömän työllistymisedellytysten parantamiseksi;

 3)

joka palkkaa pitkäaikaistyöttömän vuorotteluvapaakokeilusta annetussa laissa (1663/1995) tarkoitetuksi sijaiseksi;

 4)

metsänparannustöiden suorittamiseen.

Edellytyksenä tuen myöntämiselle 1 momentin perusteella on, että yritys parantaa työllistetyltä työhön otettaessa puuttuvia ammatillisia valmiuksia. Ennen tuen myöntämistä työvoimatoimiston tulee hyväksyä ammatillisten valmiuksien parantamista koskeva kirjallinen suunnitelma. Lisäksi työvoimatoimiston tulee tukijakson aikana seurata suunnitelman toteutumista.
32 § Kunnalle myönnettävän tuen erityiset edellytykset

Kunta voi sijoittaa työllistämänsä pitkäaikaistyöttömän, jonka palkkaukseen on myönnetty työllistämistukea, työhön yhdistykseen, säätiöön tai yksityiselle henkilölle.

Kunta voi periä työn järjestäjältä enintään työllistämisestä aiheutuvien kustannusten ja työllistetystä kunnalle maksettavan työllistämistuen erotuksen päivää kohti.
33 § Työllistämistuella työllistämisen yhdistäminen muihin toimenpiteisiin

Työllistämistuki voidaan yhdistää työttömän työllistymisedellytyksiä parantavaksi palvelukokonaisuudeksi siten, että työttömälle järjestetään tukityöllistämiseen yhdistettynä joko ennen työllistämistä tai sen jälkeen työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (763/1990) mukaista koulutusta tai työllistymistä edistävää kuntoutusta.

Työllistämistukea voidaan myöntää työnantajalle myös siten, että työllistetylle järjestetään tuella työllistämisen aikana työn ohella koulutusta, kuntoutusta tai muita työllistymistä edistäviä toimenpiteitä.

Työllistämistuella työllistämisen yhdistämisestä muihin toimenpiteisiin sovitaan työnhakusuunnitelmassa. Työllistämistukea ei myönnetä siltä ajalta, jolta työnantaja saa 2 momentissa tarkoitettuihin työn ohella järjestettäviin toimenpiteisiin muuta valtion tukea.
34 § Tuen määrä

Työllistämistukea maksetaan päivää ja työllistettävää kohti vähintään normaali työllistämistuki ja enintään normaali työllistämistuki 80 prosentilla korotettuna. Yhdistettäessä työllistämistuki työmarkkinatuesta annetun lain 12 a §:ssä tarkoitettuun työnantajalle maksettavaan työmarkkinatukeen työllistämistukea maksetaan päivää ja työllistettävää kohti enintään normaali työllistämistuki.

Yhdistelmätuella työllistettäessä voidaan työnantajana toimivalle rekisteröidylle yhdistykselle tai säätiölle, jonka tarkoituksena ei sääntöjen mukaan ole voiton hankkiminen jäsenilleen tai säätiöidyn varallisuusmassan kasvattaminen, maksaa tukena enintään työllistetylle maksettava palkka sekä työnantajan eläke- ja sosiaaliturvamaksu. Muulle työnantajalle voidaan maksaa tukena enintään työllistetylle maksettava palkka.

Normaali tai korotettu tuki voidaan maksaa täysimääräisenä työnantajalle sellaisen työn järjestämiseksi, jossa työaika on palkanmaksukautta vastaavana ajanjaksona vähintään 85 prosenttia alan säännöllisestä työajasta. Jos työllistämistukea maksetaan saman työntekijän työllistämiseksi useammalle työnantajalle samanaikaisesti, työajan tulee olla yhteensä vähintään 85 prosenttia alan säännöllisestä työajasta. Yhdistelmätuella työllistettäessä normaali työllistämistuki voidaan kuitenkin maksaa, vaikka työaika palkanmaksukautta vastaavana ajanjaksona on lyhyempi kuin 85 prosenttia alan säännöllisestä työajasta.

Tukea maksetaan niiltä päiviltä, joilta työnantaja on velvollinen maksamaan palkkaa. Tukea maksetaan kuitenkin enintään viideltä päivältä viikossa. Työllistämistukea ei kuitenkaan makseta päiviltä, joilta työnantajalle maksetaan sairausvakuutuslain (364/1963) 28 §:n nojalla mainitun lain mukaista päivärahaa taikka erityisäitiys-, äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa.
35 § Tuen ja palvelukokonaisuuden kesto

Työllistämistukea voidaan myöntää enintään 10 kuukaudeksi kerrallaan ja yhdistelmätukea enintään 12 kuukaudeksi kerrallaan. Vajaakuntoisen ja työnsuunnittelijan palkkaukseen työllistämistukea voidaan kuitenkin myöntää enintään 24 kuukaudeksi kerrallaan. Oppisopimuskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun työsopimuksen perusteella työllistämistukea voidaan myöntää koko sopimuskauden ajaksi.

Sen jälkeen, kun joku on ollut työllisyysmäärärahoin työllistettynä 1 momentissa säädetyn enimmäisajan yhden tai useamman työnantajan palveluksessa, häntä ei voida osoittaa uudelleen työllisyysmäärärahoin tuettuun työhön, ennen kuin hän on ollut viimeisten kuuden kuukauden aikana vähintään viisi kuukautta työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa. Yhdistelmätuen myöntämisestä uudelleen on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään.

Työttömälle voidaan järjestää 33 §:n 1 momentissa tarkoitettu palvelukokonaisuus siten, että työllistämistuella tai yhdistelmätuella työllistämisen ja muiden toimenpiteiden kesto on yhteensä enintään 24 kuukautta. Tällöin tuella työllistämisen osuus palvelukokonaisuudessa ei saa ylittää 10 kuukauden enimmäisaikaa eikä yhdistelmätuella työllistämisen osuus 12 kuukauden enimmäisaikaa.
36 § Useaa vuotta koskevat päätökset

Useaa kalenterivuotta koskevat päätökset työllisyysmäärärahoista henkilöstön palkkaukseen ja työttömälle maksettavasta tuesta on, jos ei ole kysymys työllisyyslain 19 ja 20 §:n mukaisesta työllistämisvelvollisuudesta, tehtävä tulevien vuosien osalta ehdolla, että tarkoitukseen tarvittavat määrärahat ovat käytettävissä.
6 luku Valtion virastoille ja laitoksille osoitettavat määrärahat
37 § Määrärahan osoittaminen

Työvoimatoimisto voi osoittaa sen käyttöön osoitettujen määrärahojen rajoissa valtion virastoille ja laitoksille määrärahaa työttömien työllistämiseen 29, 30, 33, 35 ja 36 §:ssä säädetyin edellytyksin.
38 § Työllisyysmäärärahoista maksettavat kustannukset

Työllisyysmäärärahoista suoritetaan valtion virastolle tai laitokselle työllistetylle maksettava palkka sekä työnantajan eläke- ja sosiaaliturvamaksu.

Työllisyysmäärärahoista voidaan maksaa palkkauskustannukset kokoaikaisen tai sellaisen työn järjestämiseksi, jossa työaika on palkanmaksukautta vastaavana ajanjaksona vähintään 85 prosenttia alan säännöllisestä työajasta.

Muihin kuin 1 momentissa tarkoitettuihin työn järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin voidaan valtion virastoille ja laitoksille osoittaa työllisyysmäärärahoja siten kuin valtioneuvosto työllisyysmäärärahojen alueellisen jaon yhteydessä päättää.
39 § Määrärahan käytön seuranta

Valtion viraston tai laitoksen tulee tehdä kultakin kalenterikuukaudelta työvoimatoimistolle ilmoitus työllisyysmäärärahojen käytöstä ja niillä työllistetyistä.
7 luku Kuntoutus-, koulutus- ja työntekomahdollisuuden järjestäminen
40 § Kuntoutus-, koulutus- ja työntekomahdollisuuden selvittäminen

Työvoimatoimiston on selvitettävä työllisyyslain 18 §:n 1 momentissa tarkoitetulle henkilölle, että hänellä on oikeus työllistymistä edistävään kuntoutukseen tai koulutukseen. Lisäksi työvoimatoimiston on selvitettävä hänelle, että jos hänelle soveltuvaa koulutusta tai kuntoutusta ei voida järjestää, kunta on velvollinen järjestämään hänelle työntekomahdollisuuden kymmenen kuukauden ajaksi.
41 § Työllistämismenettely

Työvoimatoimiston on ilmoitettava työllistämisvelvolliselle kunnalle tämän työllistämisvelvollisuudesta (työllistämisilmoitus). Työllistämisilmoituksesta tulee käydä ilmi työllistämisvelvollisuuden peruste, työllistettävän koulutus ja työkokemus sekä muut työllistämisen kannalta tarpeelliset tiedot.

Työllistämisilmoitus on tehtävä siten, että työntekomahdollisuus voidaan järjestää viipymättä työttömyysturvalain (602/1984) 26 §:n 1 momentissa säädetyn päivärahakauden enimmäiskeston täytyttyä. Työllistämisilmoitus on kuitenkin tehtävä viimeistään kaksi viikkoa ennen työttömyysturvalaissa säädetyn päivärahakauden enimmäiskeston täyttymistä.

Kunnan tulee järjestää työpaikka ja ilmoittaa siitä työvoimatoimistolle siten, että työhönosoitus voidaan antaa ennen työttömyysturvalaissa säädetyn päivärahakauden enimmäisajan täyttymistä.

Työllisyyslain 18 §:n 2 momentissa tarkoitetusta työstä tehdään määräaikainen työsopimus, jossa varataan työntekijälle oikeus siirtyä kesken sopimuskauden uuteen työsuhteeseen.
8 luku Työllistämistuki yrittäjäksi ryhtyvälle
42 § Tuen myöntämisen yleiset edellytykset

Yrittäjäksi ryhtyvälle työttömälle työnhakijalle voidaan työttömän omaehtoisen työllistymisen edistämiseksi myöntää työllistämistukea hänen toimeentulonsa turvaamiseksi sinä aikana, jonka yritystoiminnan käynnistämisen ja vakiinnuttamisen arvioidaan kestävän.
43 § Tuen myöntämisen erityiset edellytykset

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että:

 1)

hakijalla on yrittäjäkokemusta tai yrittäjätoiminnassa tarvittava koulutus, joka voidaan järjestää myös tuen maksamisen aikana;

 2)

hakijalla arvioidaan olevan muutoin riittävät valmiudet aiottuun yritystoimintaan yritystoiminnan laatu ja vaativuus huomioon ottaen;

 3)

aloitettavaksi aiotulla yrityksellä on edellytyksiä kannattavaan toimintaan;

 4)

hakija ei saa valtionavustusta omiin palkkakustannuksiinsa;

 5)

hakijalle ei makseta työttömyysturvalain mukaista työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatuesta annetun lain mukaista työmarkkinatukea samalta ajalta;

 6)

yritystoimintaa ei ole aloitettu ennen kuin tuen myöntämisestä on päätetty;

 7)

yritystoiminta ei ilmeisesti käynnistyisi ilman hakijalle myönnettävää tukea;

 8)

tuki ei vääristä muiden samoja tuotteita tai palveluja tarjoavien tahojen välistä kilpailua.

44 § Tuen määrä ja kesto

Yrittäjäksi ryhtyneelle maksetaan tukea päivää kohti vähintään normaali työllistämistuki ja enintään normaali tuki 80 prosentilla korotettuna. Tukea maksetaan niiltä päiviltä, joina yrittäjä työskentelee yrityksessään. Tukea maksetaan kuitenkin enintään viideltä päivältä viikossa. Tukea voidaan maksaa enintään 10 kuukauden ajalta.
9 luku Työllistämistuki työharjoitteluun
45 § Tuen myöntämisen yleiset edellytykset

Työttömälle työnhakijalle voidaan ammatillisten valmiuksien parantamiseksi ja ylläpitämiseksi myöntää työllistämistukea toimeentulon turvaamiseksi sinä aikana, jona hän on työharjoittelussa työpaikalla.

Tukea ei voida myöntää työnhakijalle, jolla on oikeus työmarkkinatuesta annetussa laissa tarkoitettuun työmarkkinatukeen.
46 § Tuen myöntämisen erityiset edellytykset

Työllistämistukea ei voida myöntää:

 1)

samoihin tai samanlaisiin tehtäviin, joista työharjoittelun järjestäjä on työharjoittelun aloittamista edeltäneiden yhdeksän kuukauden aikana tuotannollisista tai taloudellisista syistä irtisanonut tai lomauttanut työntekijöitä taikka lyhentänyt heidän työaikaansa;

 2)

jos työharjoittelu aiheuttaisi sen järjestäjän palveluksessa olevien työntekijöiden irtisanomisia tai lomautuksia taikka heidän työolosuhteidensa ehtojen huonontumista;

 3)

jos työharjoittelusta aiheutuisi sen järjestäjälle sellaista etua, että harjoittelu vääristäisi muiden samoja tuotteita tai palveluita tarjoavien tahojen välistä kilpailua; taikka

 4)

jos työharjoittelun järjestäjä on rekisteröity puolue, sen piirijärjestö tai paikallisyhdistys.
47 § Tuen määrä ja kesto

Työharjoittelutukea maksetaan päivää kohti vähintään normaali työllistämistuki ja enintään normaali tuki 80 prosentilla korotettuna. Tukea maksetaan työharjoittelupäiviltä. Tukea maksetaan kuitenkin enintään viideltä päivältä viikossa. Tukea voidaan maksaa samalle henkilölle kerrallaan enintään 10 kuukauden ajalta.

Sen jälkeen, kun joku on ollut työllisyysmäärärahoin työharjoittelussa 1 momentissa säädetyn enimmäisajan yhdessä tai useammassa harjoittelupaikassa, hänelle ei voida maksaa uudelleen työllistämistukea työharjoitteluun, ennen kuin hän on täyttänyt työttömyysturvalain 13, 16 tai 16 a §:ssä säädetyn työssäoloehdon.
48 § Työharjoittelusopimus

Työvoimatoimisto tekee työharjoittelun järjestäjän kanssa harjoittelusta sopimuksen. Sopimuksesta tulee käydä ilmi tehtävät, joita työllistämistuella työllistetty suorittaa työharjoittelun aikana.Työvoimatoimisto voi lisäksi ottaa sopimukseen työharjoittelun suorittamisen kannalta tarpeellisia ehtoja.

Työharjoittelusopimuksesta on annettava yksi kappale työharjoittelun järjestäjälle. Sopimuksesta on annettava jäljennös työharjoitteluun osallistuvalle sekä työharjoittelun järjestäjän luottamusmiehelle tai muulle työntekijöiden edustajalle.
49 § Vakuuttaminen

Työllisyysasioita käsittelevä ministeriö järjestää työharjoittelussa oleville ryhmätapaturmavakuutuksen ja vastuuvakuutuksen.
10 luku Työllistämistuki osa-aikatyöhön
50 § Osa-aikalisä

Osa-aikaisten työntekomahdollisuuksien lisäämiseksi voidaan kokoaikatyöstä vapaaehtoisesti osa-aikatyöhön siirtyvälle työntekijälle myöntää ansiovähennyksen korvausta (osa-aikalisä), jos työnantaja samalla sitoutuu vastaavaksi ajaksi palkkaamaan työvoimatoimistossa työttömänä työnhakijana olevan työvoimatoimiston osoittaman henkilön.

51 § Osa-aikalisän myöntämisen edellytykset

Osa-aikalisän myöntämisen edellytyksenä on, että:

 1)

osa-aikatyöhön siirtyvän työntekijän työaika palkanmaksukautta vastaavana ajanjaksona on vähintään 40 ja enintään 60 prosenttia hänen kokoaikaisesta säännöllisestä työajastaan;

 2)

osa-aikatyöhön siirtyvän ja hänen tehtäviinsä osa-aikatyöhön työllistetyn työaika palkanmaksukautta vastaavana ajanjaksona on yhteensä vähintään osa-aikatyöhön siirtyvän työntekijän kokoaikaisen säännöllisen työajan pituinen;

 3)

osa-aikatyöhön siirtyvä ei saa samalta ajalta osa-aikatyön palkan lisäksi muuta palkkaa tai korvausta tekemästään työstä;

 4)

osa-aikatyöhön siirtyvälle ei makseta samalta ajalta työttömyysturvalain mukaista työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatuesta annetun lain mukaista työmarkkinatukea, kansaneläkelain (347/1956) mukaista vanhuus-, työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkettä, työeläkelakien mukaista vanhuus-, työkyvyttömyys-, työttömyys- tai osa-aikaeläkettä, maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetun lain (1317/1990) mukaista sukupolvenvaihdoseläkettä, sairausvakuutuslain mukaista erityisäitiys-, äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa, sairauspäivärahaa tai erityishoitorahaa taikka kuntoutusrahalain (611/1991) mukaista kuntoutusrahaa tai -avustusta;

 5)

osa-aikatyöhön siirtyvän työntekijän kokoaikainen palvelussuhde samaan työnantajaan on yhdenjaksoisesti kestänyt vähintään vuoden välittömästi ennen osa-aikatyöhön siirtymistä;

Osa-aikalisää ei voida myöntää sellaiselle työntekijälle, jonka työaikaa työnantaja on lyhentänyt tuotannollisista tai taloudellisista syistä.
52 § Osa-aikalisän maksamisen lopettaminen

Osa-aikalisän maksaminen osa-aikatyöhön siirtyneelle työntekijälle on lopetettava, jos osa-aikatyöhön työllistetyn työ päättyy tai keskeytyy osa-aikalisän maksamisen aikana eroamiseen, irtisanomiseen, lomauttamiseen tai työsuhteen purkamiseen.

Osa-aikalisän maksaminen lopetetaan viimeistään kahden kuukauden kuluttua siitä, kun osa-aikatyöhön työllistetyn työ on päättynyt.

Osa-aikalisän maksamista ei kuitenkaan lopeteta, jos:

 1)

työnantaja kahden kuukauden kuluessa osa-aikatyöhön työllistetyn työn päättymisajankohdasta palkkaa työllistetyn tilalle 50 §:ssä tarkoitetun työttömän työnhakijan; tai

 2)

työvoimatoimisto ei voi osoittaa osa-aikatyöhön soveltuvaa työllistettävää aikaisemmin työllistetyn tilalle.
53 § Osa-aikatyön palauttaminen kokoaikatyöksi

Osa-aikatyöhön siirtyvän työntekijän ja hänen työnantajansa väliseen työsopimukseen on liitettävä ehto, jossa työntekijälle varataan mahdollisuus siirtyä takaisin kokoaikatyöhön silloin, kun osa-aikalisän maksaminen lakkaa.
54 § Osa-aikalisän määrä ja kesto

Osa-aikalisä on 50 prosenttia työnantajan ilmoittamasta osa-aikatyöhön siirtyneen työntekijän kokoaikatyön ja osa-aikatyön palkan erotuksesta. Osa-aikalisä on kuitenkin enintään normaali työllistämistuki korotettuna 70 prosentilla. Kokoaikatyön palkka lasketaan osa-aikatyötä edeltäneen kokoaikatyön 12 kuukauden palkan keskiarvona.

Osa-aikalisää voidaan maksaa samalle henkilölle kerrallaan enintään 12 kuukauden ajan. Sen jälkeen kun joku on saanut osa-aikalisää edellä mainitun enimmäisajan, hänelle ei voida maksaa uudelleen osa-aikalisää, ennen kuin hän on ollut kokoaikatyössä saman työnantajan palveluksessa vähintään 12 kuukautta.
11 luku Työaikakokeilujen tukeminen
55 § Työllistämistuki työaikakokeiluihin

Työllisyysmäärärahoista voidaan myöntää työllistämistukea kunnalle tai kuntayhtymälle, joka työaikakokeiluista sopimalla lyhentää viranhaltijoiden tai työntekijöiden työaikaa ja samalla palkkaa työaikaansa lyhentävien viranhaltijoiden ja työntekijöiden lisäksi työvoimatoimistossa työttömänä työnhakijana olevan työvoimatoimiston osoittaman henkilön.
56 § Tuen myöntämisen edellytykset

Työllistämistuen myöntämisen edellytyksenä on, että:

 1)

palvelussuhde, jota varten tuki on tarkoitettu, ei ole alkanut ennen kuin tuen myöntämisestä on päätetty;

 2)

työnantaja ei ole hakemuksen jättämistä edeltäneiden yhdeksän kuukauden aikana tuotannollisista tai taloudellisista syistä irtisanonut tai lomauttanut viranhaltijoita tai työntekijöitä työssäkäyntialueella samoista tai samanlaisista tehtävistä taikka lyhentänyt heidän työaikaansa;

 3)

tukeen perustuva työhön ottaminen ei aiheuta työaikakokeilun ulkopuolella olevien viranhaltijoiden tai työntekijöiden irtisanomista tai lomauttamista taikka heidän työolosuhteidensa tai etuuksiensa huonontumista;

 4)

työnantaja ei saa työllistettävän henkilön palkkaamiseen tai työllistämisen edistämiseen samalta ajalta muuta valtion tukea; sekä

 5)

työllistämistuella työllistetyn työaika on keskimäärin vähintään kuusi tuntia päivässä.

Tukea myönnettäessä voidaan asettaa tuen saamiselle myös muita työllisyyden hoidon tai työllistettävän kannalta tarpeellisia ehtoja.
57 § Tuen määrä ja kesto

Työllistämistuki voi olla enintään 50 prosenttia työaikakokeiluun palkattavien työttömien työllistämisestä aiheutuvista hyväksyttävistä palkkauskustannuksista. Hyväksyttäviä palkkauskustannuksia ovat työllistetylle maksettava varsinainen palkka ja tuntipalkkaiselle työllistetylle vastaavat palkanosat sekä työnantajan eläke- ja sosiaaliturvamaksu.

Työllistämistukea voidaan myöntää samaan työaikakokeiluun enintään kahden vuoden ajaksi.

Työllistämistukea voidaan maksaa enintään yhtä monen työttömän työllistämiseksi kuin kunnassa tai kuntayhtymässä on työaikakokeilussa olevia viranhaltijoita ja työntekijöitä.
58 § Useaa vuotta koskevat päätökset

Useaa vuotta koskevat päätökset on tehtävä tulevien vuosien osalta ehdolla, että tarkoitukseen tarvittavat määrärahat ovat käytettävissä.
59 § Työaikakokeilujen tukemisesta päättäminen ja työllistämistuen myöntäminen

Työaikakokeilun tukemista koskeva hakemus tehdään kirjallisesti asianomaiselle ministeriölle.

Hakemuksesta tulee käydä ilmi työaikakokeilun sisältö ja tavoitteet, arvio työllistämistuella palkattavien palkkauskustannuksista ja muut hakemuksen käsittelyn kannalta tarpeelliset tiedot.

Ministeriö päättää, mitä työaikakokeiluja tuetaan työllistämistuella.

Päätettyään hyväksyä työaikakokeilun työllistämistuen piiriin ministeriö toimittaa työaikakokeilun tukemista koskevan päätöksensä sille työvoimatoimistolle, jonka toimialueella työpaikat sijaitsevat. Työvoimatoimisto päättää työllistämistuen myöntämisestä.
60 § Työllistämistuen maksaminen

TE-keskus maksaa työllistämistuen kultakin vuosineljännekseltä jälkikäteen työvoimatoimiston hyväksymän maksatushakemuksen perusteella.
12 luku Työllistämistuen myöntäminen ja maksaminen
61 § Hakeminen

Työllistämistukea koskeva hakemus tai esitys tuen myöntämisestä tehdään kirjallisesti työvoimatoimistolle. Palkkaukseen myönnettävää työllistämistukea hakee työnantaja. Oppisopimuskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuun työsopimukseen perustuvan työllistämistuen myöntämistä esittää kuitenkin asianomainen koulutustarkastaja.

Palkkaukseen myönnettävää työllistämistukea haetaan siltä työvoimatoimistolta, jonka toimialueella työpaikat sijaitsevat, tai siltä työvoimatoimistolta, jonka työnhakijoita tuella on tarkoitus palkata. Työnhakijalle myönnettävää tukea haetaan siltä työvoimatoimistolta, jossa työnhakija on työttömänä työnhakijana. Osa-aikalisää haetaan siltä työvoimatoimistolta, jonka toimialueella osa-aikatyöhön siirtyvän työpaikka sijaitsee, tai siltä työvoimatoimistolta, jonka työnhakija työllistetään osa-aikalisän avulla.
62 § Myöntäminen ja maksaminen

Työllistämistuen myöntää se työvoimatoimisto, johon hakemus tai esitys on toimitettu. Työvoimatoimisto tekee päätöksensä TE-keskuksen sen käyttöön osoittamien määrärahojen rajoissa.

TE-keskus maksaa työllistämistuen kuukausittain jälkikäteen työvoimatoimiston hyväksymän maksatushakemuksen perusteella.

Tuki voidaan maksaa 2 momentissa säädettyä pidemmältä ajanjaksolta, jos tuen saaja siihen suostuu.
63 § Kunnalle maksettava lisätuki

Kunnan on toimitettava työvoimatoimistolle selvitys työllisyyslain 21 §:n 3 momentin mukaisen lisätuen maksamista varten kultakin vuosineljännekseltä.

TE-keskus maksaa lisätuen kunnalle työvoimatoimiston hyväksymän selvityksen perusteella.
64 § Työllistämistuen maksamisen lopettaminen ja takaisinperintä

Työllistämistuen maksaminen voidaan määrätä lopetettavaksi, jos tuen saaja ei enää täytä niitä edellytyksiä tai ehtoja, jotka tässä asetuksessa säädetään tai tukea myönnettäessä on asetettu tuen saamiselle. Jos tukea on käytetty vastoin tämän asetuksen säännöksiä tai myöntämispäätöksessä asetettuja ehtoja, perusteettomasti maksettu tuki on suoritettava takaisin valtiolle. Takaisin maksettavalle määrälle on maksettava tuen maksupäivästä vuotuista korkoa korkolain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä. Jollei palautettavaa määrää suoriteta viimeistään takaisinperintäpäätöksessä määrättynä takaisinmaksupäivänä, viivästyneelle määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaista vuotuista viivästyskorkoa takaisinmaksupäivästä.

Tuen maksamisen lopettamisesta päättää tuen myöntänyt viranomainen. Takaisinperintään ryhtymisestä päättää TE-keskus, joka myös huolehtii tarvittavista takaisinperintätoimenpiteistä.
65 § Selvitykset

Edellä 42 §:ssä tarkoitettujen yritysten toiminta- ja kannattavuusedellytysten selvittämiseen valtion talousarviossa osoitetun määrärahan käyttämisestä päättää TE-keskus.
66 § Työllistämistukea koskevan päätöksen allekirjoittaminen

Työllistämistukea koskeva päätös on allekirjoitettava. Päätökseen, joka annetaan koneellisessa tietojenkäsittelyssä tai muutoin ainakin osaksi painomenetelmää käyttäen aikaansaatuna asiakirjana, voidaan allekirjoitus kuitenkin merkitä koneellisesti.
13 luku Erinäiset säännökset
67 § Tarkemmat säännökset

Asianomainen ministeriö voi antaa tarkempia säännöksiä tämän asetuksen täytäntöönpanosta.
68 § Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998. Asetuksen 11 luku on voimassa 31 päivään joulukuuta 1998.

Tällä asetuksella kumotaan 29 päivänä tammikuuta 1993 annettu työllisyysasetus (130/1993) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa tehtyihin päätöksiin sovelletaan tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Jos työllisyyspoliittista rakennetukea on myönnetty ennen tämän asetuksen voimaantuloa silloin voimassa olleiden säännösten ja määräysten nojalla päätöksellä, jossa on varauduttu tuen jatkamiseen tämän asetuksen voimaantulon jälkeen, tällaiseen tuen jatkamista koskevaan päätökseen voidaan soveltaa tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä ja määräyksiä.

Tämän asetuksen nojalla voidaan myöntää työllistämistukea enintään 20 kunnan tai kuntayhtymän työaikakokeilujen tukemiseksi.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1997

Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARI Työministeri Liisa Jaakonsaari