Tätä päätöstä sovelletaan maatalouden rakenteiden tehokkuuden parantamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 950/97, jäljempänä EY:n rakenneasetus, tarkoitettua kirjanpitoavustusta myönnettäessä.

EY:n rakenneasetuksen 13 artiklan lisäksi tukea myönnettäessä on noudatettava, mitä maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain (1303/1994), jäljempänä rakennepolitiikkalaki, 9 §:ssä sekä maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun asetuksen (1259/1995), jäljempänä rakennepolitiikkaasetus, 5 §:ssä säädetään.

Avustuksen saajana voi olla luonnollinen henkilö, useat luonnolliset henkilöt yhdessä, kuolinpesä, avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö tai osuuskunta.

Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että hakija harjoittaa maatilataloutta Suomessa sijaitsevalla maatilalla jäljempänä säädettävällä tavalla.

Maatilalla tarkoitetaan yhden tai useamman tilan tai tilanosan muodostamaa maatilataloudellista kokonaisuutta, joka kuuluu samalle omistajalle tai samoille omistajille, ottaen kuitenkin huomioon, mitä 10 §:ssä säädetään. Tilakokonaisuuteen on sisällyttävä talouskeskus, josta käsin tuotantoa harjoitetaan.

Talouskeskukseen kuuluvina rakennuksina pidetään kotieläintuotantoa harjoitettaessa tuotantorakennuksia ja muussa tuotannossa talousrakennuksia tai suojia, joissa pääosa yritystoiminnassa tarpeellisista tuotantovälineistä säilytetään.

Harjoitettaessa 4 §:n 2 momentin 6―10 kohdassa tarkoitettua toimintaa maatilaksi katsotaan myös asuntotilaan verrattava tila ja sillä olevat irtaimet tuotantovälineet.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun omistajaan rinnastetaan se, joka kirjallisen vuokrasopimuksen nojalla hallitsee tilaa tai tilan osaa. Maatilaan luetaan tällöin kuuluvaksi sellaiset tuotantoon käytettävät alueet, joiden vuokra-aikaa on hakemuksen vireille tulosta lukien jäljellä vähintään viisi vuotta. Tuotantoon käytettyä rakennusta tai rakennettua aluetta koskevan vuokrasopimuksen jäljellä olevan vuokra-ajan tulee olla vähintään kymmenen vuotta.

Maatilan katsotaan sijaitsevan siinä kunnassa, jossa sen talouskeskus sijaitsee.

Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että avustuksen hakija harjoittaa maataloutta päätoimisesti tai maatilataloutta siten kuin EY:n rakenneasetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa kappaleessa säädetään.

EY:n rakenneasetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa kappaleessa tarkoitettuina hakijan kokonaistuloina otetaan huomioon hakemuksen jättämistä edeltäneen viimeksi toimitetun verotuksen mukaiset verotettavat tulot sekä muut samana ajanjaksona saadut tulot. Verotettaviin tuloihin lisätään kuitenkin verotuksessa vähennetyt poistot.

Kokonaistuloihin luetaan sosiaaliturvaetuuksista vain yli kuusi kuukautta jatkuneet ansiosidonnaiset työttömyysturvaetuudet ja yli vuoden jatkuneet eläketulot, ei kuitenkaan perhe-eläketuloa.

Jos hakija verotuksen toimittamisen jälkeen on alkanut harjoittaa sellaista ammattia tai ryhtynyt harjoittamaan sellaista liiketoimintaa, jonka osalta verotusta ei ole vielä toimitettu, tuloksi katsotaan ammatinharjoittajan viimeisen tilikauden tuloslaskelmasta ilmenevä toiminnan tulos sekä liikkeenharjoittajan tuloksi vastaavasti tuloslaskelman mukainen käyttökate kummankin osalta 1 momentin mukaisesti oikaistuna sekä lisättynä maksetulla tulo- ja omaisuusverolla. Jos ensimmäinen tilikausi on vielä kesken, voidaan tulot ottaa huomioon arvion perusteella.

Jos puolisot ovat harjoittaneet maataloutta yhteiseen lukuun, maatalouden ansiotulo voidaan verotuksesta poiketen hakemuksesta jakaa käyttäen perusteena maatalousyrittäjien eläkelain (467/1969) mukaista työtulon jakoperustetta.

Laskettaessa maatalouden osuutta kokonaistuloista lisätään maatalouden tuloon tavanomaista suuremmat kotieläinten hankintamenot. Maatalouden tuloista vähennetään maanvuokratulot sekä korvaukset maataloustuotannon lopettamisesta. Tätä päätöstä sovellettaessa maatalouden jaettavasta yritystulosta ei vähennetä sopeutumisvähennystä.

EY:n rakenneasetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa kappaleessa tarkoitettuja maatilalta saatuja tuloja ovat hakijan kaikki 4 §:ssä mainitusta toiminnasta sekä edellä mainitusta rakenneasetuksen toisen kappaleen tarkoittamasta toiminnasta saadut tulot, jos toimintaa on harjoitettu 3 §:ssä tarkoitetulla maatilalla. Maatilalta saaduksi tuloksi luetaan myös tulo, jonka hakija saa työskentelystä 4 §:ssä tarkoitetun toiminnan tuloksena syntyneitä tuotteita jalostavassa tai markkinoivassa yrityksessä. Samoin maatilalta saaduksi tuloksi luetaan tulo, jonka hakija saa palkkatulona tai yritysvoittona sellaisesta yrityksestä, joka harjoittaa pienyritystoimintaa tilalla ja jossa osakkaina yrittäjän ja hänen perheenjäsentensä lisäksi on enintään kolme muuta luonnollista henkilöä.

Metsätaloudesta saatavilla verotettavilla tuloilla tarkoitetaan maatilatalouden tuloverolain (543/1967) mukaan laskettua metsätalouden puhdasta tuloa tai tuloverolain (1535/1992) mukaista metsätalouden pääomatuloa sekä hankintatyön arvoa.

Yhdellä henkilötyövuodella tarkoitetaan 1 732 tunnin vuotuista työpanosta.

Tilalla harjoitetun toiminnan vaatiman henkilötyövuosimäärän tulee perustua laskentaperiaatteisiin, jotka maa- ja metsätalousministeriö on pää- ja sivutoimisuuden arvioimiseksi vahvistanut kullekin tuotantosuunnalle erikseen pinta-alan, kotieläinten lukumäärän tai vastaavien seikkojen perusteella.

Tätä päätöstä sovellettaessa hakijan katsotaan käyttävän yli puolet työajastaan muuhun kuin 7 §:n 1 momentin mukaiseen toimintaan, jos hänen työaikansa työ- ja virkasuhteessa taikka muussa ansiotoiminnassa ylittää yhteensä 866 tuntia kalenterivuodessa. Hakijan ei kuitenkaan katsota käyttävän yli puolta työajastaan tilan ulkopuoliseen toimintaan, jos hänen 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuun toimintaan käyttämänsä työaika on vähintään 866 tuntia kalenterivuodessa.

Avoimen yhtiön, kommandiittiyhtiön, osakeyhtiön ja osuuskunnan katsotaan harjoittavan maataloutta päätoimisesti, jos enemmistö yhteisön yhtiömiehistä, osakkaista tai jäsenistä täyttää 1 momentin 1―3 kohdassa määrätyt sekä muut luonnolliselle henkilölle asetetut tuen saamisen edellytykset. Enemmistön osakeyhtiön äänivallasta tulee lisäksi olla sellaisilla osakkailla, jotka täyttävät päätoimiselle maatalousyrittäjälle asetetut edellytykset. Kuolinpesän katsotaan harjoittavan maataloutta päätoimisesti, jos vähintään yksi sen osakkaista täyttää päätoimiselle maatalouden harjoittajalle asetetut edellytykset.

Jos maatilan omistaa kaksi tai useampi henkilö yhdessä, avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että avustuksen hakija harjoittaa tilalla maatilataloutta ja täyttää avustuksen myöntämisen edellytykset.

Jos maatilan omistavat aviopuolisot joko yksin tai yhdessä muiden kanssa, toisen puolisoista tulee täyttää tuen myöntämisen edellytykset.

Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että hakija asuu maatilalla tai enintään viiden kilometrin etäisyydellä maatilan talouskeskuksesta. Asumisetäisyys voi tuotantosuunta huomioon ottaen olla pitempikin, jos tilalla harjoitettavaa tuotantoa voidaan taloudellisesti ja tarkoituksenmukaisesti hoitaa asuinpaikasta käsin.

Asumisvaatimuksen ei kuitenkaan katsota täyttyvän, jos poissaolo kestää yhtäjaksoisesti yli kuusi kuukautta, ellei yrityksen hoitoon osallistuva yrittäjän perheenjäsen asu yrityksen sijaintipaikalla tai 1 momentissa tarkoitetulla etäisyydellä siitä.

Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalla on riittävä ammattitaito harjoittamallaan tuotantosuunnalla. Riittävänä pidetään vähintään toisen asteen ammatillista luonnonvara-alan koulutusta tai muuta vastaavaa tuotannon harjoittamisen kannalta tarkoituksenmukaista koulutusta. Tukea voidaan kuitenkin myöntää sellaiselle hakijalle, jolla on vähintään kolmen vuoden työkokemus kyseiseltä tuotantosuunnalta sekä sen kannalta tarkoituksenmukainen vähintään kymmenen opintoviikon koulutus.

Jos tukea hakevat aviopuolisot, ainakin toisen heistä on täytettävä 1 momentissa säädetyt edellytykset ja toisella oltava joko tuotantoalaan liittyvä vähintään toisen asteen ammatillinen koulutus tai vähintään kahden vuoden työkokemus alalta.

Avustusta ei myönnetä henkilölle, joka on täyttänyt 60 vuotta.

Avustusta voidaan myöntää sellaiselle 2 §:ssä tarkoitetulle yhteisölle, jonka kotipaikka on Euroopan unionin alueella.

Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että kirjanpito täyttää EY:n rakenneasetuksen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset. Edellytyksenä on lisäksi, että viljelijä sitoutuu pitämään kirjanpitoa vähintään sen ajan, jolta tukea maksetaan.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset kirjanpitoa koskevista vaatimuksista.

Avustusta voidaan myöntää enintään 8 700 markkaa. Avustuksen määrä ei kuitenkaan saa ylittää EY:n rakenneasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua määrää. Avustus jaetaan yhtä suurina erinä neljälle ensimmäiselle tilikaudelle sen tilivuoden alusta, jona tilan kirjanpito on otettu käyttöön.

Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että hakijan tukemista voidaan pitää tarkoituksenmukaisena.

Avustusta haetaan maa- ja metsätalousministeriön vahvistamalla lomakkeella ja siihen on liitettävä maa- ja metsätalousministeriön määräämät selvitykset.

Avustusta on haettava sen vuoden lokakuun 31 päivään mennessä, jota seuraavan vuoden alusta kirjanpito on tarkoitus ottaa käyttöön. Erityisistä syistä työvoima- ja elinkeinokeskus voi ottaa tutkittavaksi myöhemminkin tehdyn hakemuksen.

Avustuksen myöntämistä koskevassa päätöksessä on mainittava ainakin avustuksen kokonaismäärä sekä erikseen Euroopan yhteisön osuus sekä prosentteina että markkoina, avustuksen myöntämisen ehdot, maksatuksen ajoittuminen, maksatusmenettely sekä tuen takaisinperimistä koskevat ehdot.

Avustuksen kukin erä maksetaan vuosittain jälkikäteen toukokuun loppuun mennessä edellyttäen, että tuen saaja on huhtikuun loppuun mennessä esittänyt maksatusta varten viimeisen päättyneen tilikauden tuloslaskelman ja taseen sekä muut maa- ja metsätalousministeriön määräämät tiedot.

Takaisin perittävälle määrälle on maksettava kunkin erän maksupäivästä lukien vuotuista korkoa korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä.

Jos takaisin maksettavaksi määrättyä avustusta tai sen osaa ei makseta määräajassa, takaisin maksettavaksi määrätylle pääomalle peritään vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan kunkin erän erääntymisestä lukien.

Tämä päätös tulee voimaan maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä, joka julkaistaan Suomen säädöskokoelmassa.