Öljyjäte on hyödynnettävä, jos se on teknisesti mahdollista ja siitä ei aiheudu kohtuuttomia lisäkustannuksia verrattuna muulla tavoin järjestettyyn öljyjätehuoltoon. Öljyjäte on pyrittävä hyödyntämään ensisijaisesti uudistamalla ja toissijaisesti energiana.

Jos öljyjätettä ei uudisteta eikä hyödynnetä energiana siksi, ettei se ole 1 momentissa mainitusta syystä mahdollista, on öljyjäte käsiteltävä siten, ettei siitä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Sen, jonka hallinnassa öljyjäte on ja joka ei itse hyödynnä tai käsittele sitä, on jätettävä tai toimitettava se jätelain (1072/1993) 15 §:n 1 momentissa tai 78 §:n 5 momentissa tarkoitetulle vastaanottajalle hyödynnettäväksi tai käsiteltäväksi.

Öljyjätettä ei saa päästää vesistöön, mereen tai pohjaveteen eikä viemäriverkkoon.

Öljyjätettä ei saa hyödyntää tai käsitellä siten, että siitä aiheutuu maaperän saastumista tai sen vaaraa.

Öljyjätettä ja sen hyödyntämisessä tai käsittelyssä syntyvää jäännöstuotetta ei saa hylätä tai käsitellä hallitsemattomasti.

Öljyjätteeseen ei saa sekoittaa muuta jätettä eikä ainetta siten, että siitä voi aiheutua haittaa terveydelle, ympäristölle tai öljyjätehuollon järjestämiselle. Eri öljyjätelaatuja ei myöskään saa tarpeettomasti sekoittaa keskenään.

Polttoaineteholtaan 5 megawatin (5 MW) tai sitä pienemmässä kattilalaitoksessa taikka muussa laitoksessa, jonka toimintaan ei ole haettava ilmansuojelulaissa (67/1982) tarkoitettua ilmalupaa, käytettävä polttoaine ei saa sisältää öljyjätettä.

Poltettaessa öljyjätettä muussa kuin edellä 6 §:ssä tarkoitetussa laitoksessa epäpuhtauksien pitoisuudet savukaasuissa saavat olla enintään seuraavat, ellei muualla ole säädetty tai määrätty pienempiä raja-arvoja:

Ennen vertailua raja-arvoihin mitatut keskiarvot on muunnettava vastaamaan normaaliolosuhteita (273 K, 101,3 kPa) kuivassa savukaasussa, jossa on kolme tilavuusprosenttia happea. Yksittäisten mittausten keskiarvot eivät saa olla suuremmat kuin raja-arvot, taikka laskennallisesti poltettavan öljyjätteen koostumuksen perusteella on pystyttävä osoittamaan, että raja-arvot eivät ylity.

Uudistettu öljy tai poltettava öljyjäte ei saa sisältää muuta jätettä tai ainetta siinä määrin ja sellaisin pitoisuuksin, että siitä voi aiheutua vaaraa terveydelle tai ympäristölle, eikä polyklooribifenyylejä tai polyklooriterfenyylejä (PCB tai PCT) enemmän kuin 10 ppm (mg/kg).

Edellä 1 momentissa mainitut rajoitukset eivät koske poltettavaa öljyjätettä, jonka hyödyntämiseen tai käsittelyyn on myönnetty 1 momentissa mainittuja aineita sisältävän öljyjätteen hyödyntämiseen tai käsittelyyn oikeuttava jätelaissa tarkoitettu jätelupa taikka toiminta on hyväksytty jätelain 78 §:n nojalla.

Yrityksen, kunnan ja muun yhteisön, joka tuottaa, kerää, uudistaa, hyödyntää tai käsittelee öljyjätettä, on pidettävä kirjaa öljyjätteen määrästä, laadusta, alkuperästä ja varastoinnista. Luovutettaessa öljyjätettä on meneteltävä siten kuin ongelmajätteistä annettavista tiedoista sekä ongelmajätteiden pakkaamisesta ja merkitsemisestä annetussa valtioneuvoston päätöksessä (659/1996) on määrätty. Kaikki öljyjätteitä koskevat tiedot on pyydettäessä luovutettava öljyjätehuoltoa valvovalle viranomaiselle.

Alueellisen ympäristökeskuksen on pidettävä luetteloa öljyjätteiden keräämistoimintaa, uudistamista, hyödyntämistä ja käsittelyä harjoittavista yrityksistä, kunnista ja muista yhteisöistä.

Pakkokeinoista ja seuraamuksista jätettäessä noudattamatta, mitä tässä päätöksessä määrätään, säädetään jätelain 10 luvussa ja ilmansuojelulain 6 luvussa.

Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on vähintään kerran kolmessa vuodessa tarkastettava öljyjätehuoltoa harjoittavan yrityksen, kunnan tai muun yhteisön öljyjätteen vastaanotto-, hyödyntämis- tai käsittelypaikka.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1997.

Tällä päätöksellä kumotaan 17 päivänä huhtikuuta 1993 annettu valtioneuvoston päätös öljyjätehuollosta (541/1993).