Apostoli Paavali kirjoittaa toisessa kirjeessään korinttilaisille koko maailmalle jaettavaksi ja julistettavaksi tarkoitetusta sovinnon lahjasta: ''Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran.'' (2 Kor. 5:18)

Jumalan rakkaus, joka ilmenee Kristuksessa, antaa mahdollisuuden sovintoon Jumalan ja lähimmäisten kanssa. Se on sovituksen lähde ja voima. Sovitus merkitsee sekä ystävyyden siteiden että rakkauden palauttamista niiden ihmisten välille, joita vihamielisyys ja ristiriidat erottavat. Se merkitsee myös tunteiden ja asenteiden muutosta: rauhantahtoisuus korvaa vihamielisyyden, sopusointu eripuraisuuden.

Toisen vuosituhannen lähetessä loppuaan kaivataan maailmassamme keskinäistä rauhaa erityisen voimakkaasti. Sovinnon ja suvaitsevaisuuden aikaansaamisessa on kyse yhteisestä ponnistelusta kansojen, kansallisuuksien, rotujen ja uskontojen välillä. Meille suomalaisille nyt alkava itsenäisyyden 80. juhlavuosi on haaste jatkaa työtämme sillä kansallisen yhteisymmärryksen tiellä, jonka rakentamisen aiemmat sukupolvet ovat aloittaneet. Tämä vaatii sitoutumista siltojen rakentamiseen eri ryhmittymien välille sekä niiden hyväksymistä yhteyteemme, jotka ovat vaarassa syrjäytyä tai jäädä ulkopuolisiksi.

Ihmisten oikeuksia kunnioittavan yhteiskunnan puolesta toimiessamme saamme rukoilla voimaa ja viisautta Jumalalta, todellisen sovinnon aikaansaajalta.

Hallitus on päättänyt vanhaa kristillistä tapaa noudattaen, että vuonna 1997 on vietettävä neljänä sunnuntaina yleistä kiitos-, katumus- ja rukouspäivää, nimittäin tammikuun 19 päivänä, toukokuun 11 päivänä, syyskuun 21 päivänä ja lokakuun 19 päivänä, sekä määrännyt rukouspäivien saarnojen aiheiksi oheiset tekstit. Tasavallan kansalaisia kehotetaan ottamaan osaa näihin yhteisiin jumalanpalveluksiin sekä syventymään myös kodeissa kristinuskon iankaikkisiin totuuksiin. Kaikkien asianomaisten velvollisuus on tiedottaa tästä päätöksestä ja valvoa sen noudattamista.