Tämän päätöksen perusteella voidaan ryhtyä toteuttamaan maatalouden rakenteiden tehokkuuden parantamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2328/91, jäljempänä rakenneasetus, tarkoitettua investointitukijärjestelmää. Investointitukea voidaan myöntää valtion talousarviossa tai maatilatalouden kehittämisrahaston käyttösuunnitelmassa osoitettujen määrärahojen tai myöntövaltuuden rajoissa.

Investointitukea myönnettäessä on sen lisäksi, mitä rakenneasetuksen 1, 5―9, 11 ja 20 artiklassa, maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetussa laissa (1303/94), jäljempänä rakennepolitiikkalaki, ja maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetussa asetuksessa (1259/95), jäljempänä rakennepolitiikka-asetus, säädetään, noudatettava, mitä tässä päätöksessä määrätään.

Sikäli kuin neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2052/88, joka koskee rakennerahastojen määriä ja tehokkuutta ja niiden toiminnan yhteensovittamista keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 3193/94, tarkoitetun tavoitteen 5 b ja liittymissopimuksen pöytäkirjan N:o 6 1 artiklassa tarkoitetun tavoitteen 6 toteuttamiseksi laadittuihin ohjelmiin sisältyy maatilalla toteutettavien investointien tukemista, tukea myönnettäessä on noudatettava, mitä 2 momentissa mainituissa säädöksissä ja tässä päätöksessä määrätään.

Edellä 1 §:ssä tarkoitettuja säädöksiä sovellettaessa maatilalla tarkoitetaan yhden tai useamman tilan tai tilanosan muodostamaa maatilataloudellista kokonaisuutta, joka kuuluu samalle omistajalle tai samoille omistajille, ottaen kuitenkin huomioon, mitä 14 §:ssä säädetään. Tilakokonaisuuden on sisällettävä talouskeskus, josta käsin tuotantoa harjoitetaan.

Talouskeskuksena pidetään kotieläintuotantoa harjoitettaessa tuotantorakennuksia ja muussa tuotannossa talousrakennuksia tai suojia, joissa pääosa yritystoiminnassa tarpeellisista tuotantovälineistä säilytetään.

Harjoitettaessa 3 §:n 2 momentin 6―10 kohdassa tarkoitettua toimintaa maatilaksi katsotaan myös asuntotilaan verrattava tila ja sillä olevat irtaimet tuotantovälineet.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun omistajaan rinnastetaan se, joka kirjallisen vuokrasopimuksen nojalla hallitsee tilaa tai tilan osaa. Maatilaan luetaan tällöin kuuluvaksi sellaiset tuotantoon käytettävät alueet, joiden vuokra-aikaa on hakemuksen vireille tulosta lukien jäljellä vähintään viisi vuotta. Mikäli hakemus koskee yli 200 000 markan suuruista vuokramaalle tehtävää investointia, vuokra-aikaa tulee kuitenkin olla jäljellä vähintään kymmenen vuotta. Tuotantoon käytettyä rakennusta tai rakennettua aluetta koskevan vuokrasopimuksen jäljellä olevan vuokra-ajan tulee olla vähintään kymmenen vuotta.

Maatilan katsotaan sijaitsevan siinä kunnassa, jossa sen talouskeskus sijaitsee.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tuen hakija harjoittaa maataloutta päätoimisesti tai maatilataloutta siten kuin rakenneasetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa kappaleessa säädetään.

Tukea voidaan myöntää sellaisiin tuotantotoimintaan liittyviin investointeihin, joilla parannetaan maatalouden rakennetta rakenneasetuksen 1 ja 6 artiklassa säädetyllä tavalla.

Tukea ei myönnetä 3 §:n 4 ja 7 kohdassa tarkoitettuun tuotantoon liittyviin investointeihin, jos investointiin voidaan myöntää tukea käytettävissä olevat varat huomioon ottaen neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2080/93, koskien säännöksiä asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen osalta, nojalla.

Rakenneasetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa kappaleessa tarkoitettuina hakijan kokonaistuloina otetaan huomioon hakemuksen jättämistä edeltäneen viimeksi toimitetun verotuksen mukaiset verottavat tulot sekä muut samana ajanjaksona saadut tulot. Verotettaviin tuloihin lisätään kuitenkin verotuksessa vähennetyt poistot.

Kokonaistuloihin luetaan sosiaaliturvaetuuksista vain yli kuusi kuukautta jatkuneet ansiosidonnaiset työttömyysturvaetuudet ja yli vuoden jatkuneet eläketulot, ei kuitenkaan perhe-eläketuloa.

Jos hakija verotuksen toimittamisen jälkeen on alkanut harjoittaa sellaista ammattia tai ryhtynyt harjoittamaan sellaista liiketoimintaa, jonka osalta verotusta ei ole vielä toimitettu, tuloksi katsotaan ammatinharjoittajan viimeisen tilikauden mukaisen tuloslaskelman mukaisen toiminnan tulos sekä liikkeenharjoittajan tuloksi vastaavasti tuloslaskelman mukainen käyttökate kummankin osalta 1 momentin mukaisesti oikaistuna sekä lisättynä maksetulla tulo- ja omaisuusverolla. Milloin ensimmäinen tilikausi on vielä kesken, voidaan tulot ottaa huomioon arvion perusteella.

Jos puolisot ovat harjoittaneet maataloutta yhteiseen lukuun, maatalouden ansiotulo voidaan verotuksesta poiketen hakemuksesta jakaa käyttäen perusteena maatalousyrittäjien eläkelain mukaista työtulon jakoperustetta.

Laskettaessa maatalouden osuutta kokonaistulosta lisätään maatalouden tuloon tavanomaista suuremmat kotieläinten hankintamenot. Maatalouden tuloista vähennetään maanvuokratulot sekä korvaukset maataloustuotannon lopettamisesta. Tätä päätöstä sovellettaessa maatalouden jaettavasta yritystulosta ei vähennetä sopeuttamisvähennystä.

Rakenneasetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa kappaleessa tarkoitettuja maatilalta saatuja tuloja ovat hakijan kaikki3 §:ssä tarkoitetusta toiminnasta sekä edellä mainitussa rakenneasetuksen kappaleessa mainitusta toiminnasta saamat tulot, mikäli toimintaa on harjoitettu 2 §:ssä tarkoitetulta tilalta käsin. Maatilalta saaduksi tuloksi luetaan myös tulo, jonka maatalousyrittäjä saa työskentelystä 2 §:ssä tarkoitetun toiminnan tuloksena syntyneitä tuotteita jalostavassa tai markkinoivassa yhteisössä. Edellytyksenä on, että maatalousyrittäjä omistaa tämän yhteisön yhdessä muiden maatalousyrittäjien kanssa. Samoin maatilalta saaduksi tuloksi luetaan tulo, jonka maatalousyrittäjä saa palkkatulona tai yritysvoittona sellaisesta yrityksestä, joka harjoittaa pienyritystoimintaa tilalla ja jossa osakkaina yrittäjän ja hänen perheenjäsentensä lisäksi on enintään kolme muuta luonnollista henkilöä.

Metsätaloudesta saatavilla verotettavilla tuloilla tarkoitetaan maatilatalouden tuloverolain (543/67) mukaan laskettua metsätalouden puhdasta tuloa tai tuloverolain (1535/92) mukaista metsätalouden pääomatuloa sekä hankintatyön arvoa.

Rakenneasetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuksi viitetuloksi vahvistetaan Ahvenanmaata lukuunottamatta 120 700 markkaa vuonna 1993, 124 300 markkaa vuonna 1994 sekä 130 000 markkaa vuonna 1995 ja vuonna 1996. Viitetulon määrä tarkistetaan joulukuussa edellistä kalenterivuotta sekä seuraavia kalenterivuosia varten edellisen vuoden viimeisen vuosineljänneksen palkansaajien yleisen ansiotasoindeksin muutosta vastaavasti.

Yhdellä henkilötyövuodella tarkoitetaan 1 732 tunnin vuotuista työpanosta.

Tilalla harjoitetun toiminnan vaatiman henkilötyövuosimäärän tulee perustua laskentaperiaatteisiin, jotka maa- ja metsätalousministeriö on pää- ja sivutoimisuuden arvioimiseksi vahvistanut kullekin tuotantosuunnalle erikseen pinta-alan, kotieläinten lukumäärän tai vastaavien seikkojen perusteella.

Haettaessa tukea peltoviljelyyn tai sellaiseen kotieläintuotantoon liittyvään investointiin, jossa peltoviljelyn tuotos käytetään kotieläintuotannossa, peltopinta-alaan ei lueta 2 momentissa tarkoitetussa yhteydessä eikä muutoinkaan tässä päätöksessä tarkoitettua tukea myönnettäessä sellaista peltoa, joka valtion kanssa tehdyn sopimuksen perusteella tai muusta syystä ei tule normaaliin viljelykiertoon kehittämissuunnitelman voimassaoloaikana.

Tätä päätöstä sovellettaessa katsotaan maatilatalouden harjoittajan käyttävän yli puolet työajastaan muuhun kuin 7 §:n 1 momentin mukaiseen toimintaan, jos hänen työaikansa työ- tai virkasuhteessa taikka muussa ansiotoiminnassa ylittää yhteensä 866 tuntia kalenterivuodessa. Maatilatalouden harjoittajan ei kuitenkaan katsota käyttävän yli puolta työajastaan tilan ulkopuoliseen toimintaan, jos hänen 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuun toimintaan käyttämänsä työaika on vähintään 866 tuntia kalenterivuodessa.

Milloin maatilatalouden harjoittaja on avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö tai osuuskunta, yhteisön katsotaan harjoittavan maataloutta päätoimisesti, jos enemmistö sen osakkaista täyttää edellä 1―3 momentissa määrätyt sekä muutkin luonnolliselle henkilölle asetetut tuen saamisen edellytykset. Osakeyhtiöiden osalta enemmistön yhtiön äänivallasta tulee lisäksi olla sellaisilla osakkailla, jotka täyttävät päätoimiselle maatalousyrittäjälle asetetut edellytykset.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että maatilatalouden harjoittaja asuu maatilalla tai enintään viiden kilometrin etäisyydellä maatilan talouskeskuksesta. Asumisetäisyys voi tuotantosuunta huomioon ottaen olla pitempikin, jos tilalla harjoitettavaa tuotantoavoidaan taloudellisesti ja tarkoituksenmukaisesti hoitaa asuinpaikasta käsin.

Asumisvaatimuksen ei kuitenkaan katsota täyttyvän, jos poissaolo kestää yhtäjaksoisesti yli kuusi kuukautta, ellei joku yrityksen hoitoon osallistuva yrittäjän perheenjäsen asu yrityksen sijaintipaikalla tai 1 momentissa tarkoitetulla etäisyydellä siitä.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tuen saajalla on riittävä ammattitaito sen tuotantosuunnan harjoittamiseen, johon investointi liittyy. Riittävänä pidetään vähintään toisen asteen ammatillista luonnonvara-alan koulutusta tai muuta vastaavaa sen tuotannon harjoittamisen kannalta tarkoituksenmukaista koulutusta, johon investointi liittyy. Tukea voidaan kuitenkin myöntää myös hakijalle, jolla on vähintään kolmen vuoden työkokemus kyseiseltä alalta sekä sen kannalta tarkoituksenmukainen vähintään kymmenen opintoviikon koulutus. Mikäli tuotantosuunta ei investoinnin johdosta muutu, pidetään kuitenkin riittävänä kolmen vuoden työkokemusta.

Mikäli tukea hakevat aviopuolisot, ainakin toisen heistä on täytettävä 1 momentissa säädetyt edellytykset ja toisella oltava joko tuotantoalaan liittyvä vähintään toisen asteen ammatillinen koulutus tai vähintään kahden vuoden työkokemus alalta.

Tukea voidaan myöntää henkilölle, joka on Suomen tai muun Euroopan unionin jäsenvaltion kansalainen.

Rakenneasetuksen 5 artiklassa tarkoitettua tukea voidaan myöntää sellaiselle 17 §:n mukaiselle yhteenliittymälle, jonka kotipaikka on Suomessa.

Tukea ei myönnetä henkilölle, joka on täyttänyt 55 vuotta. Kuitenkin henkilölle, joka ei ole täyttänyt 65 vuotta, voidaan myöntää tukea, jos kysymyksessä on ympäristöinvestointi. Samoin 1 §:n 3 momentissa tarkoitettua tavoitetta 6 koskevaan ohjelmaan kuuluvilla alueilla tukea voidaan myöntää henkilölle, joka ei ole täyttänyt 65 vuotta, jos hänellä on tilanpidon jatkaja, joka on antanut sitoumuksen tilanpidon harjoittamisesta vähintään viiden vuoden ajan sen jälkeen, kun tila on luovutettu hänelle.

Jos maatilan omistavat kaksi tai useampi henkilö yhdessä, tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tuen hakijana oleva maatilatalouden harjoittaja omistaa tilasta vähintään puolet, harjoittaa koko tilalla maatilataloutta ja täyttää tuen myöntämisen edellytykset.

Mikäli maatilan omistavat aviopuolisot joko yksin tai yhdessä muiden kanssa, riittää, että toinen puolisoista täyttää tuen myöntämisen edellytykset.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tuen saaja hakemuksessaan esittää maatilaa varten laaditun kehittämissuunnitelman, jonka on sisällettävä ne tärkeimmät tilalla suoritettavat investoinnit, joihin haetaan tai on tarkoitus hakea tämän päätöksen mukaista investointitukea. Kehittämissuunnitelmassa on otettava huomioon myös 1 §:n 3 momentissa tarkoitettujen ohjelmien tavoitteet, jos maatila sijaitsee sellaisella alueella, jota varten ohjelma on laadittu. Kehittämissuunnitelma voidaan laatia enintään kolmen vuoden ajanjaksoa varten.

Kehittämissuunnitelman lisäksi hakemukseen on liitettävä laskelma ja ennuste, joka sisältää selvityksen hakemusvuoden ja hakemusvuotta edeltäneen vuoden toiminnasta sekä arvion hakemusvuotta seuraavan vähintään kuuden vuoden toiminnasta.

Kehittämissuunnitelman ja 2 momentissa tarkoitettujen selvitysten laatijan on oltava asianomaiseen tuotannonalaan hyvin perehtynyt henkilö, jolla on vähintään opistotasoinen, tilalla harjoitettuun toimintaan liittyvä koulutus sekä vähintään puolen vuoden kokemus talous- ja investointisuunnitelmien laatimisessa maatiloille. Jos suunnitelma ja selvitykset ovat muun henkilön laatimia, edellisessä virkkeessä tarkoitetun henkilön on ennen hakemuksen jättämistä tarkastettava ne.

Kehittämissuunnitelma sitoo tuen saajaa. Tuen saaja ei saa ilman tuen myöntäjän lupaa muuttaa toimintaansa siitä, mitä kehittämissuunnitelmassa on esitetty.

Investointitukea voidaan myöntää sellaiselle yhteenliittymälle, jonka osakkaista vähintään kaksi kolmasosaa täyttää 2―8, 10―13 ja 15 §:ssä tarkoitetut tuen myöntämisen edellytykset ja joiden maatila tai maatilan osa siltä osin, kuin se yhteenliittymän toiminnan kannalta on välttämätöntä, on siirtynyt yhteenliittymän yhteiseen hallintaan.

Jakamaton kuolinpesä voi muodostaa yhteenliittymän ainoastaan, jos samaan kuolinpesään kuuluu kaksi tai useampi maatila joko kokonaan tai osaksi.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että yhteenliittymä on perustettu olemaan voimassa toistaiseksi tai, mikäli se on perustettu määräajaksi, yhteenliittymän kestoksi on sovittu vähintään kuusi vuotta.

Perustettaessa uusi yhteenliittymä tulee sen perustamissopimuksen mukaisen oman pääoman olla vähintään 15 000 markkaa. Toimivan yhteenliittymän taseen mukaisen oman pääoman on oltava vähintään 10 prosenttia yhteenliittymän oman ja vieraan pääoman yhteenlasketusta määrästä. Oman pääoman tulee olla kokonaisuudessaan maksettu, ennen kuin tukea voidaan myöntää.

Jos yhteenliittymän muodostaa kuolinpesä, oman pääoman osuus koko pääomasta lasketaan perukirjan mukaisten varojen ja velkojen määrästä.

Rakenneasetuksen 10 artiklan edellytykset täyttävälle nuorelle viljelijälle voidaan kyseisen asetuksen 11 artiklan nojalla myöntää investointituki 25 prosentilla korotettuna. Korotettu tuki myönnetään aina avustuksena.

Tukea voidaan myöntää rakenneasetuksen 20 artiklassa tarkoitettuihin yhteisinvestointeihin, mikäli hankkeeseen osallistuvista maatalouden harjoittajista vähintään kaksikolmasosaa täyttää 2, 3, 5―10, 12, 13 ja 15 §:ssä tarkoitetut edellytykset ja vähintään puolet myös 11 ja 14 §:ssä tarkoitetut edellytykset.

Paliskunnalle voidaan kuitenkin myöntää avustusta 23 §:n 7 ja 8 kohdassa mainittuun tarkoitukseen, vaikka kaikki paliskunnan osakkaat eivät täyttäisikään 1 momentin mukaisia edellytyksiä.

Tukea voidaan myöntää enintään 50 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista.

Avustuksia voidaan myöntää investointeihin, joiden pääasiallisena tarkoituksena on yhteistoiminnan tai ympäristönsuojelun edistäminen.

Pelkästään avustuksin tuetaan porotalouteen tai muuhun kuin varsinaiseen maatalouteen liittyviä toiminnan monipuolistamiseksi tehtäviä investointeja, joiden kokonaiskustannukset ovat alle 30 000 markkaa.

Investointiavustuksen enimmäismäärä yksityiselle maatalousyrittäjälle on 200 000 markkaa ja yhteenliittymän investoinneissa tai yhteisinvestoinneissa 500 000 markkaa.

Rakenneasetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulle maatilatalouden harjoittajalle voidaan myöntää investointiin valtionlainaa enintään 800 000 markkaa.

Rakenneasetuksen 9 artiklassa tarkoitettuun yhteenliittymän investointiin ja 20 artiklassa tarkoitettuun yhteisinvestointiin voidaan myöntää valtionlainaa enintään 3 000 000 markkaa.

Tukea haetaan maa- ja metsätalousministeriön vahvistamalla lomakkeella ja siihen on liitettävä ne selvitykset, jotka maa- ja metsätalousministeriö määrää.

Tukea on haettava ennen käyttöomaisuuden hankkimista tai tuen avulla rahoitettavan rakentamis-, laajentamis- tai peruskorjaustyön taikka muun työn aloittamista. Hankkeen toteuttamisen saa aloittaa sen jälkeen, kun hakemus on tullut vireille. Tukea myönnettäessä aloitettua ja aloittamatta olevaa hanketta käsitellään samoin perustein.

Avustuksen myöntämistä koskevassa päätöksessä on mainittava ainakin avustuksen kokonaismäärä sekä erikseen Euroopan yhteisön osuus ja Suomen osuus sekä prosentteina että markkoina, avustuksen myöntämisen ehdot, maksatuksen ajoittuminen, maksatusmenettely sekä tuen takaisinperimistä koskevat ehdot.

Luottolaitos myöntää valtionlainan niistä varoista, jotka se on tarkoitusta varten saanut lainaksi maatilatalouden kehittämisrahaston varoista. Luottolaitos myöntää myös lainan, josta valtio maksaa luottolaitokselle korkotukea. Lainan saa myöntää vasta sen jälkeen, kun maaseutuelinkeinopiiri on antanut tukihakemukseen päätöksen, jonka tulee sisältää ainakin edellä 29 §:ssä tarkoitetut seikat.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakijan tukemista voidaan pitää tarkoituksenmukaisena.

Valtionlainan korko vahvistetaan vuodeksi kerrallaan sen suuruiseksi kuin kuluvan vuoden kesäkuussa päättyneen kahdentoista kuukauden ajanjakson aikana maatalouteen myönnettyjen uusien luottojen keskikorko on ollut.

Valtionlainan korko tarkistetaan 31 päivään elokuuta mennessä seuraavaksi 1 päivänä marraskuuta alkavaksi ja seuraavana vuonna lokakuun 31 päivänä päättyväksi korkojaksoksi kerrallaan.

Ehto, joka koskee valtionlainan koron muuttumista 1 ja 2 momentissa määrätyllä tavalla, on mainittava maaseutuelinkeinoviranomaisen päätöksessä. Päätös on liitettävä velkakirjaan ja sen ehtoja on velkakirjaehtoina noudatettava.

Lainansaajan on maksettava valtionlainan erääntymättömästä pääomasta 32 §:ssä tarkoitettua vuotuista korkoa viisi prosenttiyksikköä alhaisempaa korkoa, kuitenkin vähintään kahden prosentin korkoa.

Sen jälkeen, kun korkoetuutena ja vapaavuosina myönnetty tuki on tullut käytetyksi kokonaan, on lainasta maksettava 32 §:n mukaista korkoa.

Korkoetuudella tarkoitetaan 32 §:n mukaisen kokonaiskoron ja 33 §:n 1 momentissa tarkoitetun lainansaajalta perittävän koron välistä erotusta.

Valtionlainaa myönnettäessä korkoetuus lasketaan päätöstä annettaessa voimassa olevan kokonaiskoron perusteella. Korkoetuuden määrään ei vaikuta se, minä ajankohtana valtionlaina luottolaitoksessa myönnetään tai nostetaan.

Päättäessään haettua valtionlainaa koskevasta tuesta maaseutuelinkeinoviranomainen samalla päättää tukitasosta (tukitasoprosentti), jolla tarkoitetaan korkoetuutena muodostuvan rahoitustuen osuutta investoinnin määrästä, sekä lisäksi siitä markkamäärästä, joka kyseiselle lainalle enintään voidaan käyttää korkoetuutena lausunnossa ilmoitettuna laina-aikana. Tukitasoprosenttia ja edellä tarkoitettua avustuksen vastineen enimmäismäärää laskettaessa otetaan huomioon 36 §:ssä mukaiset vapaavuodet.

Tukitasoprosentti saadaan laskemalla kyseisestä lainasta puolivuosittain kertyvien korkoetuuksien myöntämisvuoteen diskontattujen nykyarvojen summan prosenttiosuus investoinnin määrästä. Diskonttauskorkona käytetään 32 §:n mukaista kokonaiskorkoa. Myönnetyn korkoetuuden markkamäärä saadaan laskemalla puolivuosittaisten korkoetuuserien summa nimellisarvoisena.

Päätettäessä valtionlainaa koskevasta tuesta voidaan päättää, ettei lainan nostamista seuraavan toisen tai toisen ja kolmannen taikka toisen, kolmannen ja neljännen vuoden lyhennystä peritä. Jos kysymys on rakentamiseen myönnettävästä lainasta, perimättä voidaan jättää kolmannen tai kolmannen ja neljännen taikka kolmannen, neljännen ja viidennen lainavuoden lyhennykset. Perimättä jäävä lyhennys lasketaan myös mukaan tukeen muunnettaessa korkoetuutta avustukseksi. Perimättä jäävä lyhennys kuitataan maksetuksi ennen sitä eräpäivää, jona ensimmäinen lyhennys muutoin tulisi maksaa.

Valtionlainan laina-aika on enintään 15 vuotta. Laina-ajasta päätettäessä on erityisesti otettava huomioon investoinnin vaikutusaika sekä yrityksen maksuvalmius.

Vuokra-alueelle rakennettaessa laina-aika ei kuitenkaan saa ylittää jäljellä olevaa vuokra-aikaa tai, kun kysymys on toistaiseksi voimassa olevasta vuokrasopimuksesta, investoinnin arvioitua taloudellista vaikutusaikaa.

Valtionlainalla on lainaa myönnettäessä oltava turvaava vakuus. Pääsääntöisesti vakuutena on oltava kiinteistökiinnitys, jota voidaan tarvittaessa täydentää metsäkiinnityksellä. Yrityskiinnitys voi olla ainoana vakuutena ainoastaan, jos lainan hakijan maatila tai rakennukset ovat vuokramaalla, yritysirtaimisto muodostaa olennaisen osan yrityksen varallisuudesta tai on muita perusteltuja syitä käyttää yrityskiinnitystä.

Käytettäessä lainan vakuutena henkilötakauksia saa yksittäisen takaajan takausvastuu nousta enintään 30 000 markkaan.

Muita vakuuksia voidaan käyttää maa- ja metsätalousministeriön rakennepolitiikkalain 52 §:n 2 momentin nojalla määräämissä tapauksissa.

Korkotukilainan vuotuisena korkona voidaan käyttää pankkitoiminnassa yleisesti käytössä olevia viitekorkoja lisättynä prosenttiyksikkömäärällä, jota luottolaitos tavanomaisesti käyttää myöntäessään luottoja samanlaiseen tarkoitukseen. Kokonaiskorko voi sisältää myös korkotukilainojen myöntämisestä ja hoitamisesta aiheutuvat ylimääräiset kustannukset.

Ellei 1 §:ssä tarkoitetuissa säädöksissä tai tässä päätöksessä toisin säädetä, luottolaitos ja tuen hakija voivat sopia lainan korosta, ottaen kuitenkin huomioon, mitä 1 momentissa säädetään, sekä muista lainaehdoista.

Lainansaajan on maksettava korkotukilainan erääntymättömästä pääomasta 39 §:ssä tarkoitettua vuotuista korkoa viisi prosenttiyksikköä alhaisempaa korkoa, kuitenkin vähintään kahden prosentin korkoa.

Sen jälkeen, kun myönnetty korkotuki on tullut käytetyksi kokonaan, peritään lainasta 39 §:n mukaista korkoa.

Korkotukena maksetaan valtion vuotuisessa talousarviossa osoitetuista määrärahoista luottolaitokselle korkohyvityksenä 39 §:n mukaisen vuotuisen kokonaiskoron ja lainansaajalta 40 §:n mukaisesti perityn koron välinen erotus.

Korkotukea maksetaan myös yrityssaneerausta tai yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevan hakemuksen vireillä ollessa. Jos yrityssaneerauksessa tai yksityishenkilön velkajärjestelyssä on alennettu velan jäljellä olevaa laina-aikaan kohdistuvaa korkoa, lasketaan korkotuen osuus saneeraus- tai maksuohjelman tultua vahvistetuksi velkakirjaehtojen mukaisesta korosta.

Muunnettaessa korkotuki vastaamaan avustusta noudatetaan soveltuvin osin, mitä 35 §:ssä määrätään valtionlainan korkoetuuden muuntamisesta vastaamaan avustusta.

Tukea takaisin perittäessä jakautuu takaisin perittävä määrä Euroopan yhteisölle ja Suomen valtiolle samoilla perusteilla kuin tukea 29 §:n mukaan myönnettäessäkin.

Mitä 1 momentin 3, 4, 7 ja 9 kohdassa lainansaajan osalta säädetään, ei sovelleta, jos 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuun toimenpiteeseen on päädytty taikka jos lainan pysyvyydestä tai lainan ehdoista on päätetty yrityssaneerauksessa, yksityishenkilön velkajärjestelyssä tai vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä.

Lainaa irtisanottaessa ja tukea takaisinperittäessä on samalla päätettävä, onko maksettavaksi määrätty pääoma suoritettava yhdessä vai useammassa erässä. Samalla on myös määrättävä takaisinmaksuajankohta, joka ei saa olla avustuksen osalta yhtä vuotta ja valtionlainan osalta kahta vuotta pitempi.

Jos valtionlaina irtisanotaan osaksi tai kokonaan tai vastaavasti avustus tai korkotuki määrätään takaisin maksettavaksi, peritään maksettavaksi määrätylle pääomalle 16 prosentin vuotuista korkoa, jos irtisanominen tai takaisinperiminen perustuu rakennepolitiikkalain 41 §:n 1 momenttiin, ja muutoin 12 prosentin vuotuista korkoa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu 16 prosentin vuotuinen korko peritään avustuksen tai lainan kunkin erän nostamisesta lukien. Jos takaisinperiminen perustuu omaisuuden tai sen osan luovutukseen, maatilan vuokrasopimuksen raukeamiseen taikka tuen kohteena olleen toiminnan lakkaamiseen tai olennaiseen supistamiseen, peritään 1 momentissa tarkoitettu 12 prosentin vuotuinen korko omistusoikeuden siirtymisestä, vuokrasopimuksen raukeamisesta taikka toiminnan lakkaamisesta tai olennaisesta supistumisesta lukien. Muissa tapauksissa kyseinen 12 prosentin vuotuinen korko peritään irtisanomista tai takaisinperimistä koskevan päätöksen tai, milloin luottolaitos on valtionlainan irtisanojana, irtisanomisilmoituksen antamispäivästä lukien.

Mitä edellä 1 ja 2 momentissa määrätään, koskee myös valtionlainan korkoetuuden perimistä lainansaajalta valtiolle.

Korkotuen maksaminen voidaan lakkauttaa, jos kysymys on 43 §:n 1 momentin 1―7, 11 tai 12 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta. Korkotukea ei makseta siltä koron osalta, joka aiheutuu takaisinmaksun viivästymisestä.

Jos korkotuen maksaminen lakkautetaan lainoitetun omaisuuden omistusoikeuden siirtymisen, maatilan vuokraoikeuden raukeamisen taikka toiminnan lakkaamisen tai olennaisen supistamisen perusteella, maksetaan korkotuki omistusoikeuden siirtymispäivään taikka vuokrasopimuksen raukeamisen taikka toiminnan lakkaamisen tai olennaisen supistumisen ajankohtaan saakka. Mainitun ajankohdan jälkeiseltä ajalta maksetut korkohyvitykset peritään takaisin lainansaajalta. Muissa 43 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa korkotuki maksetaan lakkauttamista koskevan päätöksen antamispäivään saakka. Jos luottolaitos irtisanoo lainan muiden velkakirjaehtojen perusteella, maksetaan korkotuki siihen päivään asti, jona lainansaaja on velvollinen suorittamaan irtisanotun lainan.

Lainansaaja voidaan määrätä maksamaan korkohyvitykset osaksi tai kokonaan takaisin valtiolle, jos kysymys on rakennepolitiikkalain 41 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tapauksesta. Takaisin perittävälle määrälle on maksettava korkolain mukaista vuotuista korkoa lisättynä neljällä prosenttiyksiköllä siitä päivästä lukien, jona maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus on maksanut korkotuen luottolaitokselle.

Luottolaitos voi irtisanoa korkotukilainan osaksi tai kokonaan heti takaisin maksettavaksi, jos korkotuen maksaminen lakkautetaan osaksi tai kokonaan.

Luottolaitoksen on maksettava liikaa perimänsä korkohyvitykset takaisin maa- ja metsätalousministeriölle sekä suoritettava takaisin maksettavalle määrälle korkolain (633/82) mukaista vuotuista korkoa lisättynä neljällä prosenttiyksiköllä korkotuen nostamisesta lukien.

Maaseutuelinkeinopiiri voi periä maaseutuelinkeinolain (1295/90) 30 §:n mukaisen korvauksen osaksi tai kokonaan takaisin luottolaitokselta sekä lakkauttaa korvauksen maksamisen osaksi tai kokonaan sellaisen lainan osalta, jonka suhteen luottolaitos ei ole maaseutuelinkeinolain, tämän päätöksen tai maa- ja metsätalousministeriön vahvistamien ohjeiden mukaisesti valvonut lainavarojen nostamista tai ilmoittanut tietoonsa tulleista lainan irtisanomisperusteista maaseutuelinkeinopiirille.

Euroopan yhteisön tukiosuus tilitetään yhteisölle välittömästi sen jälkeen, kun tuki on saatu perityksi tuensaajalta.

Milloin yrityssaneerauksessa, yksityishenkilön velkajärjestelyssä taikka niitä vastaavassa vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä on päätetty tai sovittu, että velallinen saa pitää yritysomaisuutensa taikka asuntonsa eikä valtionlainan vakuuden realisointia toteuteta, palauttaa valtio Euroopan yhteisön tukiosuuden tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai voimaantulleen velkajärjestelysopimuksen perusteella.

Myönnettäessä investoinnin tuki sellaisena valtionlainana tai korkotukena, johon liittyy velkakirjan tai saannon taikka molempien leimaverovapaus, tuki ei saa yhdessä leimaverovapauden kanssa ylittää rakenneasetuksen 7 artiklassa säädettyjä enimmäismääriä.

Tämä päätös tulee voimaan maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä, joka julkaistaan Suomen säädöskokoelmassa.

Vuonna 1995 investointitukea ei saa myöntää korkotukena.

Vuonna 1995 saa investointitukea myöntää myös sellaisiin investointeihin, jotka on aloitettu 1 päivänä tammikuuta 1995 tai sen jälkeen ennen hakemuksen vireilletuloa, sekä investointeihin, joita koskeviin vuoden 1994 aikana jätettyihin hakemuksiin ei ehditty antaa päätöstä kyseisenä vuonna, mikäli hakijat täydentävät hakemuksensa kehittämissuunnitelmalla sekä tiedoilla, jotka tarvitaan tuen myöntämiseksi tämän päätöksen nojalla.