1 § Lähdeverolaki

Rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annettua lakia (627/1978) kutsutaan tässä asetuksessa lähdeverolaiksi.

2 § Sovellettava ulkomaan rahan muuntokurssi

Lähdeveron alainen tulo, joka on sovittu maksettavaksi ulkomaan rahan määräisenä, muunnetaan lähdeveron määrän laskemista varten Suomen rahaksi Suomen Pankin noteeraaman, maksuajankohtana voimassa olleen ulkomaan rahan keskikurssin mukaan.

3 § Lähdeverokortti

Lääninverovirasto antaa rajoitetusti verovelvolliselle lähdeveroa koskevien säännösten soveltamista varten hakemuksesta lähdeverokortin. Hakemus on tehtävä verohallituksen vahvistaman kaavan mukaisesti.

Jos hakemuksessa ei anneta vaadittavia tietoja, lääninverovirasto voi jättää lähdeverokortin antamatta.

4 § Lähdeveron periminen ilman lähdeverokorttia tai tarvittavia tietoja

Jollei rajoitetusti verovelvollinen ennen suorituksen maksamista esitä maksajalle lähdeverokorttia tai ilmoita tälle nimeään, syntymäaikaansa ja osoitettaan kotivaltiossa, lähdevero on aina perittävä niiden prosenttimäärien mukaisesti, jotka lähdeverolain 7 §:ssä säädetään.

5 § Selvitys oikeudesta vähennykseen

Lähdeverolain 6 §:n 3 momentissa tarkoitettuna selvityksenä pidetään päätoimisen opiskelijan osalta lähdeverokorttia. Harjoittelijan osalta selvitykseksi hyväksytään myös lähdeverolain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun viranomaisen antama todistus, josta käy ilmi työn liittyminen verovelvollisen opiskeluun tai harjoitteluun.

6 § Asumistodistus

Lähdeverolain 11 a §:ssä tarkoitettuna selvityksenä verovelvollisen on esitettävä lääninverovirastolle asuinvaltionsa veroviranomaisen antama asumistodistus verohallituksen vahvistamalla lomakkeella.

7 § Kirjanpito- ja muistiinpanovelvollisuus

Lähdeveron perimiseen velvollisen on pidettävä lähdeverolain mukaisista suorituksista kirjanpitoa tai tehtävä mainituista suorituksista muistiinpanot siten kuin ennakkoperintälaissa ja sen nojalla säädetään kirjanpidosta, muistiinpanovelvollisuudesta ja näiden aineistojen säilyttämisestä.

Suorituksen maksajan tulee pitää kustakin palkan tai eläkkeen saajasta kalenterivuosittain yhtenäistä luetteloa, josta käyvät selville seuraavat tiedot:

suorituksen saajan täydellinen nimi, ammatti tai toimi, henkilötunnus kotivaltiossa ja syntymäaika sekä osoite kotivaltiossa ja Suomessa;

lähdeveroprosentti suorituslajeittain;

aika, jolta palkka tai eläke on maksettu;

rahana maksetun palkan tai eläkkeen määrä;

luontoisedun raha-arvo;

palkasta lähdeverolain 6 §:n tai kansainvälisen sopimuksen määräyksen perusteella ennen lähdeveron perimistä tehdyt vähennykset;

määrä, josta lähdevero on perittävä;

lähdeveron määrä;

työntekijältä perityn työeläkemaksun ja työttömyysvakuutusmaksun määrä; sekä

10)

päivärahat ja tositteiden perusteella suoritettujen korvausten määrät.

Edellä 2 momentin 3―10 kohdassa tarkoitetut tiedot merkitään maksusuorituksittain. Kalenterivuoden päätyttyä on luetteloon merkittävä 2 momentin 4―10 kohdassa tarkoitettujen suoritusten tai määrien vuosittaiset yhteismäärät kustakin suorituksesta tai määrästä erikseen. Tiedot on merkittävä luetteloon silloinkin kun lähdeveroa ei ole perittävä.

8 § Perityn määrän maksaminen

Perityn lähdeveron määrä maksetaan lääninverovirastolle viimeistään perintää seuraavan kalenterikuukauden 10 päivänä.

9 § Perittävän lähdeveron alaraja

Lähdeverolain 9 §:n 3 momentissa tarkoitettu lähdeveron määrä on 50 markkaa.

10 § Valvontailmoituksen antaminen

Palkkaa, eläkettä ja niihin rinnastettavia suorituksia koskeva valvontailmoitus annetaan viimeistään lähdeveron perintää seuraavan kalenterikuukauden 15 päivänä.

11 § Tulonsaajan tosite

Suorituksen maksaja antaa rajoitetusti verovelvolliselle tositteen tälle maksamastaan suorituksesta ja siitä peritystä lähdeverosta. Tosite annetaan viimeistään maksuvuotta seuraavan tammikuun 15 päivänä. Suomessa tehtävän työn päättyessä tosite annetaan välittömästi.

12 § Ilmoitus oikaisupäätöksestä

Lääninveroviraston on ilmoitettava verohallitukselle lähdeverolain 11 §:n 2 momentissa tarkoitetun päätöksen sisältö verohallituksen määräämällä tavalla.

13 § Erityinen verotus

Satunnaisen luovutuksen tuottaman voiton tai muun kertatulon perusteella voidaan määrätä vero, verovelvollisen sitä vaatiessa, aikaisemmin kuin säännönmukainen verotus muutoin toimitetaan. Verotusta on vaadittava siltä lääninverovirastolta, jonka virka-alueeseen luovutetun omaisuuden sijaintikunta kuuluu tai jonka virka-alueelta kertatulo on saatu. Tällainen verotus voidaan toimittaa jo verovuoden aikana. Lääninveroviraston on kiireellisesti maksuunpantava tässä tarkoitettu vero. Vero on maksettava yhdellä kertaa viimeistään sen kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä, joka alkaa kuukauden kuluttua verotuspäätöksen tekemisestä.

Rajoitetusti verovelvollisen, joka vaatii sovellettavaksi 1 momentin säännöksiä, on annettava veroilmoitus.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta veron määräämisestä ja maksuunpanosta sekä muutoksen hakemisesta samoin kuin veronkannosta on soveltuvin osin voimassa, mitä niistä on säännönmukaisen verotuksen osalta verotusmenettelylaissa (1558/1995) tai veronkantolaissa (611/1978) säädetty tai niiden nojalla määrätty.

14 § Veroilmoituksen antaminen

Rajoitetusti verovelvollisen veroilmoituksen antamistavasta ja antamisajasta määrätään verohallituksen päätöksellä.

15 § Työlupatietojen luovutus

Ulkomaalaisviraston, paikallispoliisin, työvoimatoimiston ja Suomen ulkomaanedustuston on annettava myöntämistään työluvista lääninverovirastolle tämän pyytämät tiedot.

16 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

Tällä asetuksella kumotaan rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta 22 päivänä joulukuuta 1978 annettu asetus (1047/1978) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.