Verokortin antaa se lääninverovirasto, jonka alueella on verovelvollisen kotikunta. Jos verovelvollinen ei saa postitse verokorttia, hän on velvollinen itse sitä pyytämään lääninverovirastolta. Verokortin voi tällöin myöntää mikä tahansa lääninverovirasto.

Verokortti on annettava hyvissä ajoin ennen suorituksen maksua sille työnantajalle tai muulle pidätysvelvolliselle, jonka maksama suoritus on saajan pääasiallista ennakonpidätyksenalaista tuloa. Muuta tuloa varten tarkoitettu verokortti on esitettävä tulon maksajalle.

Verokorttia ei ole tarpeen antaa muun suorituksen kuin palkan ja työkorvauksen maksajalle, jos muun suorituksen maksaja on saanut verokorttiin merkityt pidätystiedot ennakkoperintälain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla verohallitukselta tai tapaturmavakuutuslain 39 §:ssä tarkoitetulla tapaturmailmoituksella korvauksensaajan työnantajalta.

Ennakonpidätysvelvollisen on säilytettävä verokortti. Se voidaan kuitenkin luovuttaa veroviranomaiselle esittämistä varten tai muuhun vastaavaan tarkoitukseen. Ennakonpidätysvelvollisuuden päättyessä verovuoden aikana verokortti on välittömästi palautettava verovelvolliselle. Jos verokortissa on ennakonpidätyksen toimittamista tulon määrän perusteella rajoittava määräys, ennakonpidätysvelvollisen on merkittävä verokorttiin siinä vaaditut tiedot.

Ennakonpidätys on toimitettava 60 prosentin suuruisena, jos suorituksen saaja ei anna suorituksen maksajalle verokorttia eikä maksaja saa 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla pidätyksen toimittamista varten tarvittavia tietoja eikä ennakonpidätystä toimitettaessa ole sovellettava tässä asetuksessa tai verohallituksen ennakonpidätyksen määrästä antamassa päätöksessä tarkoitettuja muita pidätysprosentteja.

Ennakonpidätys on toimitettava verokorttiin merkityn perus- ja lisäprosentin mukaan tai verokorttiin merkityn muun asianomaista tuloa koskevan pidätysprosentin mukaan.

Ennakonpidätys toimitetaan perus- ja lisäprosentin mukaan siten, että ennakonpidätys lasketaan kunakin maksukautena maksettavasta määrästä perusprosentin mukaan verokorttiin merkittyyn maksukauden tulorajaan asti ja tulorajan ylittävästä tulon osasta lisäprosentin mukaan.

Jos suoritus maksetaan aikaisemmin maksetun määrän lisäksi tai useamman kuin yhden maksukauden ajalta, ennakonpidätys voidaan toimittaa 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Pidätys voidaan toimittaa myös siten, että kuhunkin maksua edeltäneeseen saman kalenterivuoden maksukaudelta maksettuun määrään lisätään niihin kohdistuva osa maksettavasta suorituksesta. Näin saaduista yhteismääristä lasketuista ennakonpidätyksistä vähennetään aikaisemmin samalta ajalta toimitettujen ennakonpidätysten määrä. Näin saatu erotus on maksettavasta suorituksesta toimitettava ennakonpidätys.

Sivutulosta ennakonpidätys toimitetaan sivutuloverokorttiin merkityn henkilökohtaisen prosenttiluvun mukaan tai muuhun tarkoitusta varten myönnettyyn verokorttiin merkityn henkilökohtaisen ennakonpidätysprosentin mukaan.

Jos suorituksia maksetaan satunnaisesti erikseen muuhun maksettavaan määrään lisäämättä, ennakonpidätys on toimitettava verokortista ilmenevän lisäprosentin suuruisena tai tarkoitusta varten myönnettyyn verokorttiin merkityn prosenttiluvun mukaan.

Mitä ennakkoperintälain 11 §:ssä säädetään sovelletaan myös etukäteen maksettavaan suoritukseen.

Päätoimesta maksettavasta lomaltapaluurahasta, lomarahasta ja muusta vastaavasta loma-ajan lisäksi suoritettavasta loman pituuden mukaan määräytyvästä korvauksesta ennakonpidätys toimitetaan päätoimen verokorttiin merkityn perusprosentin tai verokortista ilmenevän muun vastaavan henkilökohtaisen pidätysprosentin mukaan.

Kun ennakonpidätys toimitetaan edellä 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla lomaraha ja muu 2 momentissa tarkoitettu suoritus lisätään aikaisemmin maksettuihin palkkioihin ja ennakonpidätys toimitetaan näin saadusta palkkojen yhteismäärästä siten kuin 5 §:ssä säädetään.

Rakennustoiminnan aloilla, joilla työnantaja valtakunnallisen työehtosopimuksen mukaisesti tilittää lomapalkan ja lomakorvauksen sekä lomaltapaluurahan Postipankkiin työnantajajärjestön erityiselle postisiirtotilille, ennakonpidätys toimitetaan 32 prosentin mukaan.

Jos edellä 4 momentissa tarkoitettu suoritus perustuu tuloverolain 77 §:ssä tarkoitettuun ulkomaantyötuloon, ennakonpidätys toimitetaan 12 prosentin suuruisena.

Ennakonpidätys muusta kuin rahana maksettavasta suorituksesta toimitetaan maksukausittain lisäämällä suoritus rahana maksettavaan määrään. Jos muu kuin rahana maksettava suoritus on satunnainen, ennakonpidätys toimitetaan samana kalenterivuonna siten, että suoritus lisätään joko sen myöntämistä lähinnä seuraavan maksukauden aikana maksettavaan määrään tai suoritusta seuraavina kalenterivuoden jäljellä olevina maksukuukausina maksettavaan määrään tasasuuruisiin eriin jaettuna.

Jos satunnaisen suorituksen arvo on enintään 2 000 markkaa vuodessa, ennakonpidätys voidaan toimittaa kerran vuodessa, viimeistään kalenterivuonna tapahtuvan viimeisen rahana maksettavan suorituksen ennakonpidätyksen yhteydessä.

Tuloverolain 67 ja 68 §:ssä tarkoitetuista eduista ennakonpidätys toimitetaan vähintään kerran vuodessa, viimeistään kalenterivuonna tapahtuvan viimeisen rahana maksettavan suorituksen ennakonpidätyksen yhteydessä.

Ennakkoperintälain 25 §:n 1 momentissa tarkoitetuista luonnolliselle henkilölle maksettavista työ- ja käyttökorvauksista ennakonpidätys on toimitettava siten kuin 4―6 §:ssä säädetään, jollei 15 §:n 1 momentista muuta johdu. Arvonlisäveron osuus vähennetään ennen ennakonpidätyksen toimittamista.

Jos on ilmeistä, että ulkomailla tehdystä työstä saatuun palkkaan sovelletaan tuloverolain 77 §:ssä tarkoitettua kuuden kuukauden sääntöä, säännön vaikutus otetaan ennakkoperinnässä huomioon verokorttiin tehdyn merkinnän mukaisesti.

Ennakonpidätys henkilöstörahaston rahasto-osuudesta ja ylijäämästä toimitetaan verovelvollisen sivutuloja varten vahvistetun henkilökohtaisen pidätysprosentin tai verokorttiin merkityn lisäprosentin mukaan.

Luonnollinen henkilö tai kuolinpesä ei ole velvollinen toimittamaan ennakonpidätystä eikä maksamaan työnantajan sosiaaliturvamaksua, jos suoritus ei ylitä vuosittain 8 000 markkaa tai jos se ei liity ennakkoperintälain 9 §:n 3 momentissa tarkoitettuun maksajan toimintaan.

Ennakonpidätystä pääomatulosta ei toimiteta, jos suorituksen määrä on enintään 100 markkaa. Ennakonpidätystä ei myöskään toimiteta eikä työnantajan sosiaaliturvamaksua suoriteta, jos muun yksittäisen, satunnaisesti maksettavan suorituksen määrä on enintään 100 markkaa.

Ennakonpidätys pääomatulosta, kuten korosta, voitto-osuudesta ja jälkimarkkinahyvityksestä, on 28 prosenttia, jollei toisin säädetä tai määrätä. Ennakkoperintälain 25 §:ssä tarkoitetusta käyttökorvauksesta ennakonpidätys toimitetaan niin ikään 28 prosentin suuruisena, jos korvaus perustuu perintönä tai testamentilla saatuun tai vastiketta vastaan hankittuun oikeuteen.

Ennakonpidätys yli 500 markan määräisestä puun myyntitulosta ja metsää kohdanneen vahingon perusteella suoritetusta vähintään mainitun suuruisesta vakuutuskorvauksesta on 18 prosenttia. Pienemmästä määrästä ei toimiteta ennakonpidätystä. Ennakonpidätys yli 500 markan määräisestä hankintakaupasta on 12 prosenttia.

Ennakonpidätys ennakkoperintärekisteriin merkitsemättömälle yhteisölle, yhteisetuudelle ja yhtymälle maksettavasta ennakkoperintälain 25 §:n 1 momentissa tarkoitetusta työkorvauksesta on 12 prosenttia.

Arvonlisäveron osuus vähennetään ennen ennakonpidätyksen toimittamista.

Jos on ilmeistä, että ennakonpidätys 15 §:n 1 ja 2 momenteissa tarkoitetuista tuloista on maksuunpantavien verojen ja maksujen suoritukseksi liian suuri, myös verovelvollisen muut tulot ja niistä toimitettava ennakkoperintä huomioon ottaen, lääninverovirasto voi verovelvollisen pyynnöstä, saatuaan verovelvollisen selvityksen asiasta, alentaa pidätyksen vastaamaan lopullisia veroja ja maksuja.

Jos on ilmeistä, että ennakonpidätys 15 §:n 3 momentissa tarkoitetusta työkorvauksesta on muusta syystä kuin työstä johtuvien tavanomaisten kustannusten vuoksi liian suuri, lääninverovirasto voi verovelvollisen pyynnöstä, saatuaan verovelvollisen selvityksen asiasta, alentaa ennakonpidätyksen vastaamaan lopullisia veroja ja maksuja. Jos ennakkoperintärekisteriin merkitsemättömän luonnollisen henkilön ennakonpidätysprosentti on ilmeisesti liian suuri, lääninverovirasto voi selvityksen satuaan alentaa ennakonpidätyksen vastaamaan lopullisia veroja ja maksuja.

Palkansaajalle voidaan ennakonpidätystä toimittamatta maksaa Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta johtuvia matkakustannusten korvauksia sen mukaan kuin verohallituksen vuosittain antamassa kustannuspäätöksessä määrätään.

Palkansaajan on esitettävä työnantajalle selvitys (matkalasku) korvausten maksamista varten. Matkalaskusta tulee käydä ilmi matkan tarkoitus, kohde, tarvittaessa matkareitti, matkustamistapa, matkan alkamis- ja päättymisajankohdat sekä ulkomaille tehtyjen matkojen osalta tiedot maasta tai alueesta, jossa matkavuorokausi on ulkomailla päättynyt.

Maksettaessa korvauksia palkansaajan omistamalla tai hallitsemalla kulkuneuvolla tehdystä työmatkasta matkalaskuun on merkittävä 2 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi korvausten perusteena käytetyt kilometrimäärät sekä yksikköhinnat.

Matkalaskuun on liitettävä tositteet tai muu selvitys, joiden perusteella työnantaja maksaa korvauksia palkansaajalle.

Kun palkansaajalle maksetaan korvausta valokuvaan perustuvan tekijänoikeuden käyttämisestä, saadaan valokuvaan kohdistuvien materiaali- ja välinekustannusten osuudeksi muun selvityksen puuttuessa laskea 20 prosenttia korvauksen määrästä.

Ennakkoperintälain 23 §:ssä tarkoitetun muun tulonhankkimistoiminnan tuottamaksi tuloksi katsotaan kalastuksesta ja metsästyksestä, palvelurahoista, katsastuksesta ja tarkastuksesta, kurssien järjestämisestä sekä yksityisopetuksen antamisesta ja muusta sellaisesta toiminnasta saadut tulot.

Ennakkovero kannetaan verohallituksen määrääminä kantokuukausina siten, että eri kuukausina kannettavat ennakot on maksettava viimeistään kunkin kalenterikuukauden 23 päivänä.

Jos verovelvollinen pyytää ennakon uudelleen määräämistä tai sen poistamista, hänen on esitettävä vaatimuksensa tueksi selvitys.

Jos ennakon koko määrästä on verotusmenettelystä annetun lain 52 §:n nojalla vastuussa muukin henkilö kuin verovelvollinen, ennakko on maksuunpantava verovelvollisen ja ennakosta vastuussa olevien henkilöiden yhteisvastuullisesti suoritettavaksi. Ennakkoverolippuun on tällöin merkittävä ennakosta vastuussa olevat henkilöt.

Jos ennakkoverolippuun ei ole tehty 1 momentissa tarkoitettua merkintää ennakosta vastuussa olevasta henkilöstä tai jos toinen henkilö on vastuussa vain osasta ennakkoa, se lääninverovirasto, jossa maksuunpano on tapahtunut, voi tarvittaessa määrätä edellä tarkoitettua henkilöä kuultuaan hänet verovelvollisen kanssa yhteisvastuulliseksi ennakon tai sen osan suorittamisesta.

Vaatimuksen ennakon uudelleen määräämisestä tai poistamisesta saa tehdä myös ennakosta vastuussa oleva. Vaatimuksen johdosta on verovelvollista kuultava.

Lääninveroviraston on tehtävä ennakkoperintälain 24 §:ssä tarkoitettu maksuunpanopäätös siten, että yhteisö tai yhteisetuus voi maksaa ennakon ennen tilikauden päättymistä ja muu verovelvollinen ennen kalenterivuoden päättymistä. Rajoitetusti verovelvolliselle ennakko voidaan määrätä muulloinkin.

Edellä 1 momentin 4―11 kohdissa tarkoitetut tiedot annetaan palkanmaksuittain.

Palkkakorttiin tai sen liitteeseen on myös merkittävä luontoisedun laatu ja laskentaperuste sekä palkansaajan edusta työnantajalle maksama määrä, ennakkoperintälain 15 §:n mukaan maksetun hyvityksen laatu ja peruste sekä sanotun pykälän tai muulla perusteella palkasta vähennetyn määrän laatu ja peruste. Palkkakorttiin tai sen liitteeseen on lisäksi merkittävä verohallituksen määräämät tiedot.

Kalenterivuoden päätyttyä on palkkakorttiin merkittävä 1 momentin 5―11 kohdissa tarkoitettujen suoritusten tai määrien vuosittaiset yhteismäärät kustakin suorituksesta tai määrästä erikseen.

Silloinkin kun palkasta ei ole toimitettava ennakonpidätystä, on palkkakorttiin tai sen liitteeseen merkittävä 1, 3 ja 4 momentissa tarkoitetut tiedot.

Jos palkka on maksettu ulkomailla suoritetusta työstä ja palkasta ei tuloverolain 77 §:n perusteella ole toimitettava ennakonpidätystä tai se on toimitettava vain osasta palkkaa, on palkkakorttiin tai sen liitteeseen merkittävä 1, 3 ja 4 momentissa tarkoitetut tiedot sekä valtio, jossa on työskennelty, työntekopaikkakunta, ulkomailla oleskelun kesto kussakin valtiossa sekä oleskelun aikana tapahtuneet Suomessa käynnit.

Jos 1 ja 3 momentissa tarkoitettujen tietojen perusteita on muutettu tai tietoja on muutoin korjattu, on alkuperäinen tieto säilytettävä ja uusi tieto sekä ajankohta, josta alkaen sitä sovelletaan, viipymättä merkittävä palkkakorttiin tai sen liitteeseen.

Jos palkasta ennakonpidätyksen toimittamisen jälkeen vähennetään muu kuin ennakonpidätykseen liittyvä suoritus, on vähennyksen määrä merkittävä palkkalistaan.

Palkkalistaan on merkittävä myös 1 momentin 4―11 kohdissa tarkoitettujen suoritusten tai määrien yhteismäärät kustakin suorituksesta tai määrästä erikseen.

Palkkalista on laadittava erikseen ennakkoperintälain 13 §:n mukaisista palkoista ja muista ennakonpidätyksen alaisista suorituksista, tai palkkalista on laadittava siten, että siitä käyvät riittävästi eriteltyinä selville sekä palkat että muut suoritukset.

Säännöllisesti palkkaa maksavan työnantajan on laadittava palkkalistasta ja muista kalenterikuukauden aikana tapahtuneista palkkasuorituksista yhdistelmä, josta käy ilmi palkkalistoittain ja palkkasuorituksittain eriteltyinä ennakkoperintälain 32 §:ssä tarkoitettuun valvontailmoitukseen merkityt tiedot.

Valtion ja sen laitoksen ennakkoperintälain mukaisista suorituksista tekemien muistiinpanojen osalta noudatetaan, mitä valtion talousarviosta annetussa laissa ja asetuksessa (423/1988 ja 1243/1992) sekä valtion liikelaitoksista annetussa laissa (627/1987) säädetään tai niiden nojalla määrätään.

Edellä tarkoitetut luettelot ja muistiinpanot voidaan laatia ja tallentaa koneellisilla tietovälineillä verohallituksen määräämällä tavalla ottaen soveltuvin osin huomioon, mitä kirjanpitolain nojalla on määrätty. Luettelot ja muistiinpanot on verohallituksen ja lääninveroviraston vaatimuksesta saatettava välittömästi työnantajan kustannuksella selväkieliseen muotoon.

Kirjanpitovelvollisen työnantajan tulee kirjanpitoonsa kirjata ennakonpidätykset erityistä tiliä käyttäen.

Koneellisin menetelmin pidetyssä palkkakirjanpidossa palkka- ja ennakonpidätysmäärien kirjaukset ja siirrot sekä niiden suorittamistapa samoin kuin kirjattavien ja siirrettävien erien yhteydet palkkakorttiin ja palkkalistaan sekä muuhun kirjanpitoon on voitava todeta konetta käyttämättä.

Koneellisen palkkakirjanpidon menetelmäkuvaus on selostus, josta käy selville, missä laajuudessa koneellista palkanlaskentaa suoritetaan, käytettävät laitteistot, tietovälineet, lomakemallit, palkan- ja ennakonpidätyksen laskennan suorittamistapa sekä lähtö- ja tulostusaineisto ja niiden käsittely. Menetelmäkuvauksessa on mainittava myös koneellisen palkkakirjanpidon käsittelyssä tapahtuneet muutokset. Kuvaukseen palkan- ja ennakonpidätyksen laskennan suorittamistavasta tulee sisältyä selostus palkka- ja vähennyslajeista ja niiden käsittelytavasta, käytettävistä palkanmaksukausista ja koneelliseen käsittelyyn sisältyvistä tarkistuksista. Lisäksi menetelmäkuvauksesta on käytävä ilmi, miten muut palkansaajalle maksettavat suoritukset käsitellään palkkakirjanpidossa. Verohallitus määrää tarvittaessa, mitä muuta koneellisen palkkakirjanpidon menetelmäkuvaukseen on sisällytettävä.

Palkkakirjanpitoa koskevien säännösten soveltaminen muuhun suorituksen maksajaan ja saajaan.

Mitä tässä luvussa säädetään työnantajasta ja palkansaajasta koskee soveltuvin osin myös muuta suorituksen maksajaa ja saajaa.

Ennakkoperintälain 34 §:ssä tarkoitettu satunnaisesti palkkaa maksava työnantaja on maksaja, jolla on verovuoden aikana palveluksessaan vain yksi palkansaaja tai jos palkansaajia on enintään viisi, heidän työsuhteensa ei kestä koko kalenterivuotta.

Ennakkoperintälain 12 §:ssä tarkoitetut määrät maksetaan lääninverovirastolle viimeistään kalenterikuukauden 10 päivänä.

Pidätetty määrä voidaan maksaa lääninveroviraston luvalla työnantajan eri toimipaikkojen osalta erikseen.

Ennakkoperintälain 32 §:ssä tarkoitettu valvontailmoitus annetaan viimeistään kalenterikuukauden 15 päivänä.

Verohallitus määrää tarvittaessa milloin ennakkoperintälain 33 §:ssä tarkoitettu vuosi-ilmoitus on viimeistään oikaistava.

Ennakkoperintälain 39 §:n 5 momentissa ja 43 §:n 4 momentissa tarkoitettu ennakonpidätyksenalainen suoritus, josta ei ole toimitettu ennakonpidätystä, voi olla määrältään enintään 2 000 markkaa kalenterivuodessa. Suoritukset, joista ei ole toimitettu ennakonpidätystä, eivät voi pidätysvelvollisen osalta yhteismäärältäänkään olla kalenterivuodessa 3 000 markkaa suurempia.

Mitä verotusmenettelystä annetun asetuksen 2 ja 3 §:ssä säädetään verovelvollisen esittämisvelvollisuudesta ja sen laajuudesta ja sisällöstä sovelletaan myös työnantajaan ja muuhun suorituksen maksajaan.

Jos henkilöä on ennakkoperintälain mukaan kuultava ennen asian ratkaisemista tai toimenpiteeseen ryhtymistä, on asia, jollei asianomaista ole muulla tavoin kuultu, annettava hänelle tiedoksi siinä järjestyksessä kuin tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232 /1966) säädetään ja samalla varattava hänelle tilaisuus esittää määräajassa tarpeelliseksi katsomansa selvitys.

Ennakkoperintää koskevaan päätökseen tai muuhun asiakirjaan, joka annetaan automaattista tietojenkäsittelyä tai muutoin ainakin osittain painomenetelmää käyttäen, voidaan allekirjoitus jättää merkitsemättä.

Ennakonpidätys määrätään täysin markoin siten, että lasketun määrän päättyessä penneihin ne jätetään lukuun ottamatta.

Ennakon eriä määrättäessä jätetään täysien markkojen yli menevä osa lukuun ottamatta.

Saadakseen sellaisessa kansainvälisessä sopimuksessa, jonka tarkoituksena on välttää veron ennakon periminen useammassa kuin yhdessä valtiossa, edellytetyn todistuksen ennakonpidätyksen toimittamisesta Suomessa, työnantajan on ilmoitettava lääninverovirastolle työntekijän nimi, henkilötunnus, työskentelyajat toisessa sopimusvaltiossa sekä muut tarvittavat tiedot. Jos ennakonpidätystä ei olosuhteiden muuttumisen johdosta enää toimiteta Suomeen, on työnantajan ilmoitettava tästä välittömästi lääninverovirastolle.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

Tällä asetuksella kumotaan 1 päivänä joulukuuta 1978 annettu ennakkoperintäasetus (904/1978) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen kuitenkin niin, että kumotun asetuksen 32 ja 34 §:ää sovelletaan vuodelta 1996 maksettuihin suorituksiin, ja mitä ennakonpidätystodistuksesta on kumotussa asetuksessa säädetty sovelletaan vuosilta 1996 ja 1997 toimitettavissa verotuksissa.

Ennakkoperintälain 39 §:ssä tarkoitettua maksuvelvollisuuden poistamista varten työnantajan on tehtävä lääninverovirastolle asiaa koskeva hakemus, josta tulee käydä selville maksulipun tiedot ja hakemuksen kohteena olevat palkansaajat, kun hakemus koskee maksuunpanoa, joka on toimitettu ennen 1 päivää tammikuuta 1998.