1996

1060/1996 Laki rikoslain 3 luvun muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentti ja 11 §, sellaisina kuin ne ovat, 3 luvun 5 §:n 3 momentti 23 päivänä maaliskuuta 1990 annetussa laissa ( 302/90 ) ja 11 § 2 päivänä heinäkuuta 1973 annetussa laissa (577/73), seuraavasti: 3 luku Perusteista, jotka poistavat teon rangaistavuuden tai sitä vähentävät
5 §

Tuomioistuin saa jättää rangaistuksen tuomitsematta, milloin:

 1)

rikosta on sen haitallisuus tai siitä ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä;

 2)

rikosta on tekoon tai tekijään liittyvistä erityisistä syistä pidettävä anteeksiannettavana;

 3)

rangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana ottaen huomioon tekijän ja asianomistajan välillä saavutettu sovinto tai muu tekijän toiminta rikoksensa vaikutusten estämiseksi tai poistamiseksi tai sen selvittämisen edistämiseksi, tekijän henkilökohtaiset olot, rikoksesta tekijälle aiheutuvat muut seuraukset, sosiaali- ja terveydenhuollon toimet tai muut seikat; taikka

 4)

rikos ei yhteisen rangaistuksen määräämistä koskevien säännösten johdosta olen- naisesti vaikuttaisi kokonaisrangaistuksen määrään.
11 §

Jos määräaikainen vankeusrangaistus tuomitaan teosta, jonka johdosta rikoksen tehnyt on ollut vapautensa menettäneenä yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuorokauden, tuomioistuimen on vähennettävä rangaistuksesta vapaudenmenetystä vastaava aika tai katsottava vapaudenmenetys rangaistuksen täydeksi suoritukseksi. Samoin on meneteltävä silloin, kun vapaudenmenetys on aiheutunut muun saman asian yhteydessä syytteen tai valmistavan tutkinnan kohteena olleen rikoksen tai oikeuteen tuotavaksi määrätyn vastaajan säilöönottamisen johdosta. Jos rangaistukseksi tuomitaan sakko tai nuorisorangaistus, vapaudenmenetys on kohtuullisessa määrin, sakosta kuitenkin vähintään vapauden menetystä vastaavan ajan pituisena, otettava huomioon vähennyksenä tai katsottava rangaistuksen täydeksi suoritukseksi.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1997.

HE 109/1996

LaVM 16/1996

EV 206/1996

Helsingissä 12 päivänä joulukuuta 1996

Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARI Oikeusministeri Kari Häkämies