Maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1059/1994) 5 §:ssä tarkoitettuna siirtymäkauden tukena maksetaan maa- ja puutarhataloustuottajille vuodelta 1997 kotieläintalouden tuotantotukea, peltoalaan perustuvaa hehtaari- ja nuorten viljelijöiden tukea, kotieläintukia, kasvihuonetuotannon tukea ja puutarhatuotteiden varastointitukea sekä satovuodelta 1997/98 kasvinviljelyn tuotantotukea siten kuin tässä päätöksessä määrätään. Tuet maksetaan näihin tarkoituksiin valtion talousarviossa osoitettujen määrärahojen rajoissa.

Edellä 1 momentin 3 kohdassa sanotusta poiketen voidaan 9 §:ssä tarkoitettua tukea avomaanvihannesten osalta sekä 11 ja 15 §:ssä tarkoitettua tukea maksaa myös sellaiselle yhteisölle, jonka osakkaina tai jäseninä on muita kuin luonnollisia henkilöitä, tai säätiölle.

Tukea voidaan maksaa myös maa- tai puutarhataloutta harjoittavalle maatalousoppilaitokselle tai tutkimuslaitokselle sekä keinosiemennystoimintaa harjoittavalle yhteisölle. Jos maa- ja metsätalousministeriö erityisistä syistä myöntää siihen luvan, tukea voidaan maksaa myös muulle yhteisölle. Maa- ja metsauml;talousministeriö voi myöntää luvan tuen maksamiseen vain tuotannolle, jota tuen hakija on harjoittanut ennen vuotta 1995. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että tuotantoon liittyvät ympäristökysymykset on järjestetty maa- ja metsätalousministeriön hyväksymällä tavalla.

Tukea voidaan maksaa tuen saajalle, joka asuu vakinaisesti Suomessa. Suomessa asuvaksi katsotaan myös yhteisö ja säätiö, jonka kotipaikka on Suomessa.

Peltoalaan perustuvien tukien, eläinten lukumäärään ja eläinyksikköihin perustuvien tukien ja kasvihuonetuen maksamisen edellytyksenä on, että tuen saaja hallitsee toukokuun 15 päivänä 1997 omistajana, vuokramiehenä taikka porotilalain (590/1969) mukaiseen hallintasopimukseen, testamenttiin tai muuhun saantokirjaan perustuvan käyttöoikeuden nojalla maa- tai puutarhatalouden harjoittamiseen vuonna 1997 käytettävää peltoa taikka kasvihuonetta. Viljelyksessä olevaa peltoa on oltava vähintään kolme hehtaaria. Avomaan puutarhatuotannon tukea voidaan kuitenkin maksaa, jos viljelyksessä oleva peltoala on vähintään puoli hehtaaria.

Tuen maksamisen edellytyksenä 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuille tuen saajille on, että viljelijä on 31 päivänä joulukuuta 1996 alle 65-vuotias tai, että hänen puolisonsa on tuolloin alle 65-vuotias. Edellä 3 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa edellytyksenä on, ettei kukaan viljelijöistä, osakkaista, yhtiömiehistä tai jäsenistä ole täyttänyt 65 vuotta ennen vuoden 1997 alkua, tai että vähintään yksi heistä asuu tilalla tai sen hoidon kannalta sopivalla etäisyydellä siitä ja täyttää ikää koskevan edellytyksen.

Tuen maksamisen edellytyksenä 3 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuille tuen saajille on, että viljelijät, avoimen yhtiön yhtiömiehet, kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet tai osuuskunnan jäsenet itse työhön osallistuen harjoittavat maa- tai puutarhataloutta ja että osakeyhtiön osalta yli puolet sen äänivallasta on suoraan tai omistamiensa yhtiöiden kautta sellaisten henkilöiden omistuksessa, jotka itse työhön osallistuen harjoittavat maa- tai puutarhataloutta. Nuorten viljelijöiden tukea voidaan näissä tapauksissa maksaa vain, jos kaikki viljelijät, yhtiömiehet, jäsenet tai osakkaat täyttävät 2 §:n 2 kohdassa tarkoitetun ikää koskevan edellytyksen.

Tuki maksetaan samansuuruisena koko maassa, jollei asianomaisen tukimuodon kohdalla mainitusta aluejaosta muuta johdu. Maa- ja metsätalousministeriö määrittelee kuntien ne osat, jotka katsotaan saaristoksi. Tilan, jolta ei ole kiinteää kulkuyhteyttä yleiselle tielle, katsotaan sijaitsevan saaristossa. Noudatettavat aluejaot ovat liitteen 1 mukaiset.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset tuotteiden laatuvaatimuksista ja siitä, milloin tuote katsotaan ostetuksi markkinointiin, sekä suoramyynnin yhteydessä maksettavasta tuesta.

Peltoalaan perustuvan hehtaari- ja nuorten viljelijöiden tuen perusteena on toukokuun 15 päivänä tuottajan hallinnassa oleva peltotai puutarhakasvien ala. Tukea ei makseta sellaisen pellon osalta, jota koskee luopumiseläkelain (16/1974) 6 §:n 2 momentin 3 kohdassa, maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta annetun lain (1330/1992) 9 §:ssä tai maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain (1293/1994) 12 §:ssä tarkoitettu sitoumus tai josta on voimassa maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain (1261/1989) tai vastaavan aikaisemman lainsäädännön mukainen sopimus peltokasvien viljelystä luopumisesta taikka jolta maksetaan omenantuotannon lopettamistukea.

Tukea voidaan maksaa vain tuotantoalasta, jota viljellään vähintään paikkakunnalla tavanomaisen viljelytason mukaisesti. Maa- ja metsätalousministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä hyväksyttävästä viljelytavasta.

Avomaan puutarhatuottajille tukea maksetaan siten, että tuen kokonaismäärä on juurestuotannolle enintään 10 miljoonaa markkaa, muulle avomaan vihannestuotannolle enintään 15 miljoonaa markkaa, marjantuotannolle enintään 8,5 miljoonaa markkaa ja omenantuotannolle enintään 0,8 miljoonaa markkaa.

Jos hyväksyttävien hakemusten perusteella laskettava tukimäärä ylittää edellä olevan enimmäismarkkamäärän, maa- ja metsätalousministeriö päättää tuen suhteellisesta alentamisesta tuoteryhmittäin.

Nuorille viljelijöille maksetaan alueilla A ja B viljelyssä olevalta peltoalalta 150 markkaa hehtaarilta. Tuen maksaminen edellyttää, että viljelyssä oleva peltoala on vähintään kolme hehtaaria.

Alle kahden kuukauden viljelykaudelta tuki maksetaan 9 §:n mukaisesti. Koristekasvien osalta tukea maksetaan maa- ja metsätalousministeriön asettaman tuottajakohtaisen kiintiön puitteissa. Kasvihuonetukea ei makseta ulos istutettaviksi tarkoitetuille koristepuiden ja -pensaiden, hedelmä- ja marjakasvien taimille eikä perennoille tai muulle taimituotannolle. Tukea ei makseta siltä osin kuin tuottajalle maksetaan kasvihuonetuotannon lopettamistukea.

Niiden kasvien osalta, joiden markkinointi edellyttää kuulumista kasvinsuojelurekisteriin tai kasvisten laadunvalvontarekisteriin, tuen maksamisen edellytyksenä on, että tuottaja kuuluu rekisteriin.

Tuen maksaminen edellyttää, että kasvihuoneet ovat lämmitettyjä ja että niiden ala on vähintään 300 neliömetriä. Tukea voidaan maksaa vain tuotantoalasta, jota on viljelty vähintään paikkakunnalla tavanomaisen viljelytason mukaisesti. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset tukeen oikeuttavien kasvihuoneiden teknisistä edellytyksistä sekä tuen määräytymisajankohdista.

Tuen kokonaismäärä on vuonna 1997 enintään 243 miljoonaa markkaa. Jos hyväksyttävien hakemusten perusteella laskettava tuen määrä ylittää edellä olevan enimmäismarkkamäärän, maa- ja metsätalousministeriö päättää tuen suhteellisesta alentamisesta.

Jos edellä tässä pykälässä tarkoitettu viljelykausi ei täyty kasvitaudin, tulipalon tai muun vastaavan viljelijästä riippumattoman syyn takia, voi tuen myöntävä viranomainen päättää, että tuki maksetaan hakijalle täysimääräisenä.

Eläinkohtaista tukea maksetaan tuottajan hallinnassa olevien eläinten perusteella. Maa- ja metsätalousministeriö päättää eläinten laskenta-ajankohdista. Jos eläinten määrä laskenta-ajankohtana poikkeaa merkittävästi vakiintuneesta määrästä, tuki voidaan maksaa vakiintuneen eläinluvun mukaan edellyttäen, että tuotanto on jatkuvaa. Munivien kanojen osalta enintään neljän kuukauden munintatauko ei vähennä tukea.

Kananpoikien osalta tukea maksetaan tuottajan vuonna 1997 myymien tai omaan tuotantoon otettujen, Suomessa kasvatettujen eläinten perusteella alueilla A ja B 1,50 markkaa ja C-alueella 1,10 markkaa kananpojalta.

Emakkojen määrän perusteella tukea maksetaan enintään 190 miljoonaa markkaa ja munivien kanojen määrän perusteella enintään 98 miljoonaa markkaa. Jos hyväksyttävien hakemusten perusteella laskettavat tuen määrät ylittävät edellä olevat enimmäismäärät, maa- ja metsätalousministeriö päättää tuen alentamisesta.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset tukeen oikeuttavien eläinten määrittelystä sekä eläintiheyden ja rehualan vaikutuksesta tuen suuruuteen.

Eläintä kohti maksettavaa tukea ei makseta, jos maksettava määrä on alle 500 markkaa.

Emolehmille ja uuhille maksetaan tukea vain tuottajalle vahvistettua tilakohtaista kiintiötä vastaavasta määrästä. Hevosten osalta tukea voidaan maksaa enintään 20 eläinyksiköstä tuen saajaa kohti.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset tässä pykälässä tarkoitetun tuen alueellisista jakoperusteista.

Eläinyksikköä kohti maksettavaa tukea ei makseta, jos maksettava määrä on alle 500 markkaa.

Niiden kasvien osalta, joiden markkinointi edellyttää kuulumista kasvinsuojelurekisteriin tai kasvisten laadunvalvontarekisteriin, tuen maksamisen edellytyksenä on, että tuottaja kuuluu rekisteriin.

Tuen kokonaismäärä on enintään 15 miljoonaa markkaa. Jos hyväksyttävien hakemusten perusteella laskettava tuen määrä ylittää edellä olevan enimmäismarkkamäärän, maa- ja metsätalousministeriö päättää tuen suhteellisesta alentamisesta. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset tukeen oikeuttavan käytössä olevan varastotilan määritysperusteista. Varastointitukea ei makseta, jos sen määrä olisi alle 1 000 markkaa.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset tuen alentamisesta.

Peltoalaan perustuvia, eläinkohtaisia ja eläinyksikköä kohti maksettavia tukia haetaan kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta. Puutarhatuotteiden varastointitukea ja kasvihuonetukea haetaan asianomaiselta maaseutuelinkeinopiiriltä ja Ahvenanmaan maakunnassa lääninhallitukselta.

Tuotantotukia ja teurastuksen yhteydessä maksettavia tukia haetaan tuotteen ostajan välityksellä tai erillisen hakemuksen perusteella maa- ja metsätalousministeriöltä tai sen määräämältä maaseutuelinkeinoviranomaiselta. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset hakuajoista, hakuajan jälkeen tapahtuvasta hakemusten täydentämisestä, hakemisessa noudatettavasta menettelystä sekä ennakkoon maksettavan tuen määrästä. Ostajan välityksellä haetun tuen maksamisessa, takaisinperinnässä ja valvonnassa noudatetaan soveltuvin osin maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annettua lakia (1336/1992).

Edellä tämän päätöksen 9 §:n 2 momentissa, 11 §:ssä ja 15 §:ssä tarkoitettu tuki ei voi ylittää sitä tulonmenetyksen määrää, joka saadaan vertaamalla vuoden 1997 toteutuneita myyntihintoja vuosien 1992 ja 1993 myyntihintojen keskiarvoon. Maa- ja metsätalousministeriö päättää yksityiskohtaisista tukiperusteista.

Tukia maksettaessa on noudatettava komission 13 päivänä helmikuuta 1995 (95/33/EY), 26 päivänä heinäkuuta 1995 (95/330/EY), 28 päivänä marraskuuta 1995 (95/529/EY), 20 päivänä helmikuuta 1996 (96/188/EY) ja 30 päivänä heinäkuuta 1996 K(96) 2524 antamien päätösten tässä päätöksessä tarkoitettuja tukia koskevia määräyksiä. Maa- ja metsätalousministeriö tarkistaa tarvittaessa tukiperusteita kyseisten päätösten edellyttämällä tavalla.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä tukien valvonnassa noudatettavasta menettelystä, tukiperusteiden seurannassa tarvittavasta kirjanpidosta sekä muusta tämän päätöksen täytäntöönpanosta.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.