Maatilan ympäristönhoito-ohjelma laaditaan maa- ja metsätalousministeriön lomakkeelle. Ohjelman laativat viljelijä ja henkilö, joka on hyväksyttävästi suorittanut maa- ja metsätalousministeriön valvoman ympäristönhoito-ohjelmien laatijoille järjestetyn koulutuksen. Maatilan ympäristönhoito-ohjelmassa on tehtävä perusselvitys maatilan ympäristönhoidon ja -suojelun tasosta. Maatilan ympäristönhoito-ohjelmassa on lisäksi täsmennettävä perustuen osalta tarvittavia yleisesti määrättyjä toimenpiteitä sekä tilakohtainen tarve ja viljelijän kiinnostus erityistukimuotojen käyttämiseen. Viljelijän ja edellä mainitun henkilön on täydennettävä ennen vuotta 1995 tehty ympäristönhoitosuunnitelma ympäristönhoito-ohjelmaksi.

Puutarhatilalle on tehtävä ympäristönhoito-ohjelmaan liittyvä viljelykiertosuunnitelma ja viljavuustutkimus sekä lannoitussuunnitelma, jotka tarkistetaan vähintään kerran viiden vuoden aikana. Jos ympäristönhoito-ohjelmaa ei ole tehty, kyseiset selvitykset esitetään vuosittaisen tukihakemuksen yhteydessä.

Maatilalla ei saa pääsääntöisesti käyttää lannoitteita enempää kuin seuraavassa taulukossa esitetyt määrät. Lannoitusmäärät sisältävät väkilannoitteen ja mahdollisesti käytetyn karjanlannan.

Lannoituksen perustaso peltokasveilla

Taulukossa mainitsemattomille viljely- ja puutarhakasveille sallittavat lannoitetasot on määritettävä maatilan ympäristönhoito-ohjelmassa. Puutarhaviljelyssä viljelijän on vähennettävä kasviravinteina käytettävän typen ja fosforin hehtaarikohtaisia käyttömääriä vähintään 10 % vuonna 1994 sovellettuja lannoitussuosituksia pienemmiksi.

Viljelijän on noudatettava ympäristönhoito-ohjelmaan liittyvässä lohkokohtaisessa kirjanpidossa maa- ja metsätalousministeriön ohjeita. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö antaa ohjeet viljavuustutkimuksesta, lannan ravinneanalyysistä ja kirjallisesta viljelysuunnitelmasta.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi maatilan ympäristönhoito-ohjelman, pellon ravinnetilan tai satotason perusteella sallia perustasoa korkeammat lannoitusmäärät maa- ja metsätalousministeriön ohjeiden mukaisesti. Mikäli viljelijä haluaa poiketa lannoituksen perustasosta, hänen on esitettävä erillisessä selvityksessä lannoitusmäärät ja poikkeamisen perusteet.

Lanta on varastoitava liitteen A-osan mukaisesti. Eläinjätteen käsittelystä on voimassa maa- ja metsätalousministeriön päätös no 634/94. Kyseinen päätös ei koske lantaa ja virtsaa.

Vuonna 1995 viljelijä voi ylittää lannoituksen perustasot ilman kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen ennalta tekemää hyväksymistä. Ylitys voi olla enintään maa- ja metsätalousministeriön ohjeen mukainen. Viljelijän on vaadittaessa esitettävä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle tai maaseutuelinkeinopiirille kirjallinen selvitys lannoitusmääristä ja perustasosta poikkeamisen perusteista.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi ympäristönhoito-ohjelman tai vuosina 1995― 1997 muun erillisen selvityksen perusteella sallia maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksen (760/95) 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta toimenpiteestä poikkeamisen silloin, kun puron tai muun vesistön varrella on olemassa riittävän leveä monivuotisen kasvillisuuden peittämä luontainen suojakaista.

Tämän pykälän tarkoittamia pientareita ja suojakaistoja ei saa lannoittaa eikä käsitellä torjunta-aineilla sekä niitä on hoidettava tämän päätöksen liitteen B-osan mukaisesti. Pientareet ja suojakaistat on muodostettava maatilalle maatalouden ympäristötuen perustuen ehtoihin sitoutumista seuraavan kasvukauden loppuun mennessä.

Maatilan pelloista on oltava A- ja Balueilla vähintään 30 % kasvukauden ulkopuolella liitteen C-osassa lueteltujen kasvien tai kasvinjätteiden peittämää tai hyväksytyllä tavalla kevennetysti muokattua. Hyväksyttävä kevennetty muokkaus on suoritettava liitteen D-osan mukaisesti.

Viljelijöiden esityksestä voidaan kasvipeitteisyys laskea siten, että usean maatilan yhtenäisellä peltoalueella sijaitsevat kyseisten viljelijöiden hallinnassa olevat lohkot otetaan huomioon edellyttäen kuitenkin, että maatalouden ympäristötukiohjelman tavoitteita noudatetaan. Esitykseen on liitettävä viljelijöiden tekemä sopimus, josta käy ilmi kasvipeitteisyyteen laskettavat lohkot pinta-aloineen, ja aluetta koskeva kartta.

Ympäristötuen perustuki maksetaan peltokasvien tuen mukaiselle muulle kesannolle silloin, kun se on monivuotista viherkesantoa. Tällaista alaa ei saa kyntää syksyllä 1995, vaan sen tulee olla kasvipeitteistä talvikaudella 1995―1996.

Torjunta-aineita saa vuoden 1998 kasvukaudesta lähtien levittää vain maa- ja metsätalousministeriön hyväksymän käyttökoulutuksen saanut henkilö. Käyttötutkinnoksi hyväksytään myös kasvintuotannon tarkastuskeskuksen järjestämän myrkyllisten torjunta-aineiden erityistutkinnon suorittaminen.

Torjunta-aineiden levitykseen saa käyttää vuoden 1998 kasvukauden alusta vain maa- ja metsätalousministeriön hyväksymän testaajan testaamaa kalustoa. Ensimmäisen testauksen jälkeen kalusto on testattava vähintään viiden vuoden välein.

Maatilan ympäristönhoito-ohjelmassa määritellään torjunta-aineiden käytön tilakohtaiset vähentämistavoitteet. Puutarhaviljelyssä viljelijän on lisäksi pidettävä havaintokirjaa rikkakasvien, tuholaisten ja kasvitautien sekä niiden luontaisten vihollisten esiintymisestä omalla puutarhatilallaan. Kasvinsuojeluruiskutukset tehdään kyseisiin havaintoihin perustuen ja vain todellisen tarpeen mukaan. Marja- ja hedelmätuotannossa voidaan käyttää mekaanista rikkakasvien torjuntaa ja lehtivaikutteisia rikkakasvihävitteitä. Maavaikutteisia rikkakasvihävitteitä voidaan käyttää vain erikoistapauksissa.

Maatilalla on ylläpidettävä maa- ja metsätalousministeriön ohjeiden mukaisesti viljelymaisemaa ja sen luonnon monimuotoisuutta sekä erityisesti luonnontilaisia pienbiotooppeja ja riistan elinympäristöjä. Viljelijän on vältettävä pellonreunojen, pientareiden ja tienvarsien käsittelyä torjunta-aineilla. Viljelijä ei saa käsitellä torjunta-aineilla suojakaistoja.

Maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain (1303/94) 1 momentin tarkoittaman peltoalan lisäksi otetaan huomioon säännöllisessä viljelyksessä oleva pelto, joka on ilmoitettu pinta-alatukihakemuksessa rehualaksi tai muuhun käyttöön.

Viljelijän tai hänen oikeudenomistajansa on tehtävä ilmoitus viljelijää ja tilaa koskevista olosuhteiden muutoksista sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, joka on vastaanottanut viljelijän maatalouden ympäristötuen perustukea koskevan hakemuksen. Ilmoitus on tehtävä 14 vuorokauden kuluessa olosuhteissa tapahtuneesta muutoksesta.

Maaseutuelinkeinopiiri voi periä viljelijälle maksetun maatalouden ympäristötuen perustuen takaisin valtiolle, jos kahden vuoden aikana sitoumuksen antamisesta maatilan omistus- tai hallintaoikeus siirtyy. Tukea ei kuitenkaan peritä takaisin, jos maatilan uusi omistaja tai haltija antaa 14 vuorokauden kuluessa omistus- tai hallintaoikeuden siirtymisestä sitoumuksen maatalouden ympäristötuen perustuen noudattamisesta.

Maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 40 §:ssä säädetään tuen takaisinperinnästä silloin kun viljelijä ei noudata maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksen (760/95) 6 §:ssä tarkoitettua sitoumusta.

Viljelijän on toimitettava maatalouden ympäristötuen perustukea koskeva hakemus liitteineen sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka toimialueella maatilan talouskeskus sijaitsee, viimeistään 15 päivänä toukokuuta 1995. Jos viljelijä sitoutuu perustuen myöntämiseen liittyvien toimenpiteiden noudattamiseen vuoden 1995 jälkeen, on sitoumus toimitettava viimeistään kyseisen vuoden peltoalaperusteisia tukia koskevan hakemuksen yhteydessä edellä mainitulle viranomaiselle.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi ottaa vastaan 15 toukokuuta 1995 jälkeen hakemuksen, jos viivästymiselle on olosuhteet huomioon ottaen perusteltu syy. Hakemus on tällöin kuitenkin jätettävä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle viimeistään 31 päivänä toukokuuta 1995.

Tämä päätös tulee voimaan 12 päivänä toukokuuta 1995.

Ennen päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä se täytäntöön panemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.