Tätä päätöstä sovelletaan maatalousperäisten raaka-aineiden ja jalosteiden hinnanalentumisesta aiheutuneen näiden tuotteiden säännöllisen toiminnan mukaisten varastojen arvonalentumisen elinkeinonharjoittajille aiheuttaman tappion kertaluontoiseen korvaamiseen valtion varoista.

Varaston arvonalentumisesta aiheutuva tappio korvataan siltä osin kuin sen katsotaan aiheutuneen maatalousperäisten raaka-aineiden hintatason muuttumisesta Suomen Euroopan Unioniin liittymisen seurauksena.

Korvaus maksetaan valtion vuoden 1995 talousarviossa tähän tarkoitukseen varatuista määrärahoista.

Korvauksiin ovat oikeutettuja Suomessa toimivat elinkeinonharjoittajat, jotka osoittavat pitäneensä tämän päätöksen liitteessä lueteltujen raaka-aineiden ja jalosteiden varastoja tammikuun 1 päivänä 1995 klo 0.00.

Tuotteista, joiden osalta on maksettu tai tullaan maksamaan korvausta maatilavarastojen arvonalennuksen korvaamisesta annetun valtioneuvoston päätöksen (1592/94) nojalla, ei voida maksaa korvausta tämän päätöksen nojalla.

Korvausta maksetaan tämän päätöksen liitteen A sarakkeessa luetelluille maatalousperäisille raaka-aineille ja jalosteille.

Korvausta maksetaan kauppa- ja teollisuusministeriön vahvistamalle varastokorvaushakemuslomakkeelle lomakkeen täyttöohjeissa tarkemmin määrätyllä tavalla tehtyyn hakemukseen perustuen.

Korvausta maksetaan maatalousperäisten raaka-aineiden toteutuneiden hinnanmuutosten perusteella. Korvauksen suuruus on kunkin tämän päätöksen liitteessä luetellun tuotteen vuoden 1994 joulukuun sen keskimääräisen hinnan, jolla maatalousperäisiä raaka-aineita jalostavat elinkeinonharjoittajat ovat voineet ostaa sanottua tuotetta, ja vuoden 1995 tammikuun vastaavan keskimääräisen hinnan, erotus. Vehnän, rukiin, ohran, tärkkelysperunan ja herukan osalta vuoden 1995 tammikuun vertailuhintana käytetään Euroopan Unionin tammikuussa 1995 vahvistamaa institutionaalista hintaa. Liitteen sarakkeessa C osoitettu korvaus perustuu sanotulla tavalla laskettuun hintojen erotukseen.

Poronlihan, lampaanlihan, lihalajitelmien, pakastevihannesten ja jäätelön osalta korvaus määräytyy kuitenkin teollisuuden jälleenmyyntihintojen muutoksen perusteella vertailuajankohtien välillä. Tuorevihannesten osalta vuoden 1994 vertailuhintana käytetään vuosien 1993 ja 1994 tammikuun keskihintaa.

Korvauksen piiriin kuuluvien maatalousperäisistä raaka-aineista jalostettujen tuotteiden osalta korvauksen suuruus määräytyy jalosteessa käytetyn raaka-aineen osaksi tulevan korvauksen ja liitteen sarakkeessa B näkyvän raaka-ainekertoimen tulona.

Tämän päätöksen 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuille korvaukseen oikeutetuille, joilla sanottuna ajankohtana oli omistuksessaan eläviä eläimiä, eläinten arvonalennus korvataan tämän päätöksen nojalla noudattaen maatilavarastojen arvonalennusten korvaamisesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (1592/94) ja maa- ja metsätalousministeriön 10 päivänä helmikuuta 1995 maatilavarastojen arvonalennusten korvauksista antamassa päätöksessä vahvistettuja perusteita.

Korvaus maksetaan siltä osin, kuin hakijan osoittama tappio ylittää 5000 markkaa.

Korvaukselle ei makseta korkoa maksupäivää edeltäneeltä ajalta.

Kauppa- ja teollisuusministeriö todentaa seuraavien raaka-aineiden osalta jalostavan teollisuuden tai niitä välittävän kaupan käyttämien myyntihintojen keskimääräisen eron vuoden 1994 joulukuun ja vuoden 1995 helmikuun lopun välillä: vehnä, ruis, ohra, mallasohra, kaura, herne, perunatärkkelys, ruokateollisuusperuna, vihannekset, rehuraaka-aineet ja täysrehu.

Edellä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla todennettu toteutunut keskimääräinen hinnanmuutos otetaan huomioon määrättäessä korvaus toteutuneesta taloudellisesta tappiosta.

Kauppa- ja teollisuusministeriö voi pyytää hakemuksen tehneeltä yritykseltä lisäselvityksiä, mikäli on syytä epäillä, että perusraaka-aineita jalostavan tai välittävän yrityksen käyttämissä jälleenmyyntihinnoissa tapahtuneet hinnanmuutokset eivät vastaa samojen raaka-aineiden hankintahintojen vertailuajankohtien välillä toteutuneita muutoksia.

Ministeriön tulee tällöin pidättäytyä suorittamasta korvausta osaksi tai kokonaan ennen kuin selvitys toteutuneesta taloudellisesta tappiosta on saatu tai vaihtoehtoisesti vaatia korvausta hakeneelta yritykseltä sitoumusta korvauksen palauttamisesta osaksi tai kokonaan, mikäli toteutunut taloudellinen tappio osoittautuu 5 ja 6 §:n perusteella suoritettua korvausta pienemmäksi.

Korvaus maksetaan kauppa- ja teollisuusministeriöön viimeistään 21 päivänä huhtikuuta 1995 toimitettujen korvaushakemusten perusteella. Hakemusten on tullut perustua kyseessä olevan varaston inventointiin 3 §:ssä tarkoitettuna hetkenä vallitsevan tilanteen mukaisena.

Hakijan on tullut liittää hakemukseen varastokorvaushakulomakkeessa mainitut liitteet. Korvaus voidaan evätä kokonaan tai sitä voidaan alentaa, mikäli hakija pidättäytyy antamasta korvauksen myöntävän viranomaisen pyytämiä lisätietoja.

Mikäli yhteisöllä tulee lain mukaan olla kauppakamarin tai Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja, tulee myös hakijayhteisön tilintarkastajan allekirjoituksellaan varmistaa, että hakemuksessa esitetyt tiedot vastaavat tilintarkastajan näkemystä todellisesta varastotilanteesta inventaariohetkellä.

Takaisin maksettavalle korvaukselle on maksettava vuotuinen korko, joka vastaa Suomen Pankin peruskorkoa lisättynä neljällä prosentilla. Jollei takaisin maksettavaa korvausta makseta takaisin viimeistään eräpäivänä, on sille maksettava korkolain (633/82) 4 §:n 3 momentin mukaista vuotuista viivästyskorkoa.

Päätöksen korvauksen alentamisesta taiepäämisestä kokonaan edellä 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa tekee kauppa- ja teollisuusministeriö.

Tarkempia määräyksiä tämän päätöksen soveltamisesta antaa tarvittaessa kauppa- ja teollisuusministeriö.

Tämä päätös tulee voimaan 3 päivänä huhtikuuta 1995 ja sitä sovelletaan 3 §:ssä tarkoitettujen elinkeinonharjoittajien kauppa- ja teollisuusministeriöön 8 §:n mukaisesti toimittamiin varastokorvaushakemuksiin.

Tässä päätöksessä tarkoitettuja korvauksia voidaan myöntää vasta sen jälkeen, kun Euroopan komissio on hyväksynyt toimenpiteet neuvoston 12 päivänä joulukuuta 1994 Suomessa ja Itävallassa yksityisille varastoille myönnettävästä tuesta antaman asetuksen 5 artiklan nojalla.