Puolustustarvikkeiden maastavientiä ja kauttakuljetusta koskevien lupa-asioiden käsittelyä varten ryhmitellään puolustustarvikkeet tuoteluokkiin siten kuin tässä asetuksessa säädetään.

Edellä 2 §:ssä tarkoitetun teknologian maastavienti edellyttää maastavientilupaa, vaikka sitä sovellettaisiin muun kuin puolustustarvikkeen kehittämiseen, tuotantoon tai käyttöön.

Maastavientilupaa ei tarvita sellaisen teknologian maastavientiin, joka on välttämätöntä maastavientiluvan saaneen tuotteen asentamiseen, käyttöön, ylläpitoon, tarkastukseen ja korjaukseen.

Maastavientilupaa ei myöskään tarvita kansainvälisesti yleisesti saatavan tai tieteelliseen perustutkimukseen liittyvän teknologian maastavientiin.

Puolustusministeriön on pyydettäessä annettava lausunto siitä, katsotaanko vientiin aiottu tuote laissa tarkoitetuksi puolustustarvikkeeksi sekä ennakkolausunto, joka sisältää tiedon aiotun viennin ulko- ja turvallisuuspoliittisesta hyväksyttävyydestä.

Puolustustarvikkeiden maastavientiä tai kauttakuljetusta koskevassa lupahakemuksessa on esitettävä selvitys materiaalista ja sen määrästä sekä markkamääräisestä arvosta, hakijan tiedossa olevista viennin määrämaista, ajasta, jonka maastavientiluvun tulisi olla voimassa, ja ostajasta sekä muu puolustusministeriön tarvittaessa edellyttämä selvitys.

Sen, jolle on myönnetty maastavientilupa, on toimitettava puolustusministeriölle asianomaisen maan tulliviranomaisen antama luvassa tarkoitettua materiaalia koskeva tuontitullaustodistus ja neljännesvuosittain osaltaan selvitys maasta viedyistä tai kauttakuljetetuista puolustustarvikkeista.

Puolustusministeriö antaa tarvittaessa tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevia tarkempia määräyksiä.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1995.

Asetuksella kumotaan puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta 16 päivänä maaliskuuta 1990 annettu asetus (267/90) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.