Maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1059/94) 5 §:ssä tarkoitettuna siirtymäkauden tukena maksetaan maa- ja puutarhataloustuottajille vuodelta 1996 kotieläintalouden tuotantotukea, peltoalaan perustuvaa hehtaari- ja nuorten viljelijöiden tukea, eläinten lukumäärään perustuvaa tukea, kasvihuonetuotannon tukea ja puutarhatuotteiden varastointitukea sekä satovuodelta 1996/97 kasvinviljelyn tuotantotukea siten kuin tässä päätöksessä määrätään. Tuet maksetaan näihin tarkoituksiin valtion talousarviossa osoitettujen määrärahojen rajoissa.

Edellä 1 momentin 3 kohdassa sanotusta poiketen voidaan 9 §:ssä tarkoitettuja tukia avomaanvihannesten osalta sekä 11 ja 15§:ssä tarkoitettuja tukia maksaa myös sellaiselle yhteisölle, jonka osakkaina tai jäseninä on muita kuin luonnollisia henkilöitä, tai säätiölle.

Tukea voidaan maksaa myös maa- tai puutarhataloutta harjoittavalle maatalous- tai puutarhaoppilaitokselle tai tutkimuslaitokselle sekä keinosiemennystoimintaa harjoittavalle yhteisölle. Mikäli maa- ja metsätalousministeriö erityisistä syistä myöntää siihen luvan, tukea voidaan maksaa myös muulle yhteisölle. Maa- ja metsätalousministeriö voi myöntää luvan tuen maksamiseen vain tuotannolle, jota tuen hakija on harjoittanut ennen vuotta 1995. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että tuotantoon liittyvät ympäristökysymykset on järjestetty maa- ja metsätalousministeriön hyväksymällä tavalla.

Tukea voidaan maksaa tuen saajalle, joka asuu vakinaisesti Suomessa. Suomessa asuvaksi katsotaan myös yhteisö tai säätiö, jonka kotipaikka on Suomessa.

Peltoalaan, eläinten lukumäärään ja kotieläinyksikköihin perustuvan tuen ja kasvihuonetuen maksamisen edellytyksenä on, että tuen saaja hallitsee toukokuun 15 päivänä 1996 omistajana, vuokramiehenä taikka porotilalain (590/69) mukaiseen hallintasopimukseen, testamenttiin tai muuhun saantokirjaan perustuvan käyttöoikeuden nojalla maa- tai puutarhatalouden harjoittamiseen vuonna 1996 käytettävää peltoa taikka kasvihuonetta. Peltoa on oltava vähintään kolme hehtaaria. Avomaan puutarhatuotannon tukea voidaan kuitenkin maksaa, jos viljelyksessä oleva peltoala on vähintään puoli hehtaaria.

Tuen maksamisen edellytyksenä 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuille tuen saajille on, että viljelijä tai hänen puolisonsa ovat 1.1.1996 alle 65-vuotiaita. Edellä 3 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa edellytyksenä on, ettei kukaan viljelijöistä, osakkaista, yhtiömiehistä tai jäsenistä ole täyttänyt 65 vuotta ennen sen kalenterivuoden alkua, jolta tukea haetaan, tai että vähintään yksi heistä asuu tilalla tai sen hoidon kannalta sopivalla etäisyydellä siitä ja täyttää ikää koskevan edellytyksen.

Tuen maksamisen edellytyksenä 3 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuille tuen saajille on lisäksi, että viljelijät, avoimen yhtiön yhtiömiehet, kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet tai osuuskunnan jäsenet itse työhön osallistuen harjoittavat maa- tai puutarhataloutta ja että osakeyhtiön osalta yli puolet sen äänivallasta on suoraan tai omistamiensa yhtiöiden kautta sellaisten henkilöiden omistuksessa, jotka itse työhön osallistuen harjoittavat maa- tai puutarhataloutta. Nuorten viljelijöiden tukea voidaan näissä tapauksissa maksaa vain, jos kaikki viljelijät, yhtiömiehet, jäsenet tai osakkaat täyttävät 2 §:n 2 kohdassa tarkoitetun ikää koskevan edellytyksen.

Tuki maksetaan saman suuruisena koko maassa, ellei asianomaisen tukimuodon kohdalla mainita aluejakoa. Maa- ja metsätalousministeriö määrittelee kuntien ne osat, jotka katsotaan saaristoksi. Tilan, jolta ei ole kiinteää kulkuyhteyttä yleiselle tielle katsotaan sijaitsevan saaristossa. Noudatettavat aluejaot ovat liitteenä 1.

Tukea voidaan maksaa vain tuotantoalasta, jota viljellään vähintään paikkakunnalla tavanomaisen viljelytason mukaisesti.

Avomaan puutarhatuottajille tukea maksetaan siten, että tuen kokonaismäärä on juurestuotannolle enintään 10 miljoonaa markkaa, muulle avomaan vihannestuotannolle enintään 26,6 miljoonaa markkaa, marjantuotannolle enintään 11,4 miljoonaa markkaa ja omenantuotannolle enintään 1,5 miljoonaa markkaa.

Jos hyväksyttävien hakemusten perusteella laskettava tukimäärä ylittää edellä olevan enimmäsmarkkamäärän, maa- ja metsätalousministeriö päättää tuen suhteellisesta alentamisesta tuoteryhmittäin.

Nuorille viljelijöille maksetaan alueilla A ja B tuotannossa olevalta peltoalalta 200 markkaa hehtaarilta. Tuen maksaminen edellyttää, että tuotannossa oleva peltoala on vähintään kolme hehtaaria. Tuotannossa olevaksi katsotaan myös kesannoitu pelto.

Alle kahden kuukauden viljelykaudelta tuki maksetaan 9 §:n mukaisesti. Koristekasvien osalta tukea maksetaan maa- ja metsätalousministeriön asettaman tuottajakohtaisen kiintiön puitteissa. Kasvihuonetukea ei makseta ulos istutettavaksi tarkoitetuille koristepuiden ja -pensaiden, hedelmä- ja marjakasvien taimille eikä perennoille tai muulle taimituotannolle. Tukea ei makseta siltä osin kuin tuottajalle maksetaan kasvihuonetuotannosta luopumistukea.

Niiden kasvien osalta, joiden markkinointi edellyttää kuulumista kasvinsuojelurekisteriin tai kasvisten laadunvalvontarekisteriin, tuen maksamisen edellytyksenä on, että tuottaja kuuluu rekisteriin.

Tuen maksaminen edellyttää, että kasvihuoneet ovat lämmitettyjä ja että niiden ala on vähintään 300 neliömetriä. Tukea voidaan maksaa vain tuotantoalasta, jota on viljelty vähintään paikkakunnalla tavanomaisen viljelytason mukaisesti. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset tukeen oikeuttavien kasvihuoneiden teknisistä edellytyksistä sekä tuen määräytymisajankohdista.

Tuen kokonaismäärä on vuonna 1996 enintään 335 miljoonaa markkaa. Jos hyväksyttävien hakemusten perusteella laskettava tuen määrä ylittää edellä olevan enimmäismarkkamäärän, maa- ja metsätalousministeriö päättää tuen suhteellisesta alentamisesta. Jos edellä tässä pykälässä tarkoitettu viljelykausi ei täyty kasvitaudin, tulipalon tai muun vastaavan viljelijästä riippumattoman syyn takia, voi tuen myöntävä viranomainen päättää, että tuki maksetaan hakijalle täysimääräisenä.

Eläinkohtaista tukea maksetaan tuottajan hallinnassa olevien eläinten perusteella. Maa- ja metsätalousministeriö määrittelee tarkemmin tukeen oikeuttavat eläimet ja päättää laskenta-ajankohdista. Jos eläinten määrä laskenta-ajankohtana on tilapäisesti merkittävästi alentunut, tuki maksetaan vuoden 1995 keskimääräisen eläinluvun mukaan edellyttäen, että tuotanto on jatkuvaa. Munivien kanojen osalta alle neljän kuukauden munintatauko ei vähennä tukea.

Munivaa kanaa kohti maksetaan vuodelta 1996 tukea ulkosaaristossa 40 markkaa ja muualla maassa 32 markkaa kuitenkin enintään 20 000 kanasta tuen saajaa kohti.

Kananpoikien osalta tukea maksetaan tuottajan vuonna 1996 myymien tai omaan tuotantoon otettujen, Suomessa syntyneiden eläinten perusteella 2,46 markkaa kananpoj0alta.

Emakkojen määrän perusteella tukea maksetaan enintään 225 miljoonaa markkaa ja munivien kanojen määrän perusteella enintään 135 miljoonaa markkaa. Jos hyväksyttävien hakemusten perusteella laskettavattuen määrät ylittävät edellä olevat enimmäismäärät, maa- ja metsätalousministeriö päättää tuen suhteellisesta alentamisesta.

Eläintä kohti maksettavaa tukea ei makseta, jos maksettava määrä on alle 500 markkaa.

Emolehmille ja uuhille maksetaan tukea vain tuottajalle vahvistettua tilakohtaista kiintiötä vastaavasta määrästä. Hevosten osalta tukea voidaan maksaa enintään 20 eläinyksiköstä tuen saajaa kohti.

Eläinyksikköä kohti maksettavaa tukea ei makseta, jos maksettava määrä on alle 500 markkaa.

Niiden kasvien osalta, joiden markkinointi edellyttää kuulumista kasvinsuojelurekisteriin tai kasvisten laadunvalvontarekisteriin, tuen maksamisen edellytyksenä on, että tuottaja kuuluu rekisteriin.

Tuen kokonaismäärä on enintään 28,5 miljoonaa markkaa. Maa- ja metsätalousministeriö päättää varastointituen lopullisesta määrästä. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset tukeen oikeuttavan käytössä olevan varastotilan määritysperusteista. Varastointitukea ei makseta, jos sen määrä on alle 1000 markkaa.

Jos 1 momentissa tarkoitetun teon taloudelliset vaikutukset ovat vähäisiä ja jos tuottajan erehdystä tai laiminlyöntiä voidaan pitää olosuhteet huomoon ottaen ymmärrettävänä, asianomainen maaseutuelinkeinopiiri voi päättää, että korvaus maksetaan arviointihetken todellisen tilanteen mukaisesti.

Peltoalaan perustuvia, eläinkohtaisia ja eläinyksikkökohtaisia tukia haetaan kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta. Puutarhatuotteiden varastointitukea haetaan asianomaiselta maaseutuelinkeinopiiriltä ja Ahvenanmaan maakunnassa lääninhallitukselta.

Tuotantotukia ja teurastuksen yhteydessä maksettavia tukia haetaan tuotteen ostajan välityksellä tai erillisen hakemuksen perusteella maa- ja metsätalousministeriöltä tai sen määräämältä maaseutuelinkeinoviranomaiselta. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset hakuajoista, hakuajan jälkeen tapahtuvasta hakemusten täydentämisestä, hakemisessa noudatettavastamenettelystä sekä ennakkoon maksettavan tuen määrästä. Ostajan välityksellä haetun tuen maksamisessa, takaisinperinnässä ja valvonnassa noudatetaan soveltuvin osin maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annettua lakia (1336/92).

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä valvonnassa noudatettavasta menettelystä.

Jos tässä päätöksessä tarkoitettua tukea koskeva hakemus on jätetty hakuajan kuluttua umpeen, voi tuen myöntävä viranomainen päättää, että tuki maksetaan hakijalle, jos myöhästyminen on vähäinen tai siihen on hyväksyttävä syy.

Tukia maksettaessa on noudatettava Euroopan unionin komission 13 päivänä helmikuuta 1995 ja sen jälkeen antamien päätösten määräyksiä, jotka koskevat tässä valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettuja tukia. Maa- ja metsätalousministeriö tarkistaa tarvittaessa tukiperusteita kyseisten päätösten edellyttämällä tavalla.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä tämän päätöksen täytäntöönpanosta.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänätammikuuta 1996.