Harkittaessa, milloin maa on katsottava hankituksi oikeudesta hankkia maa- ja metsätalousmaata annetun lain, jäljempänä maanhankintaoikeuslaki, 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetuksi lisäalueeksi yhdelle tai useammalle henkilölle, joka saa kokonaan tai osaksi toimeentulonsa harjoittamastaan maatilataloudesta, on lisäalueen etäisyyden osalta noudatettava jonkin verran lievempiä vaatimuksia kuin maaseutuelinkeinolain (1295/90) mukaisessa lainoitustoiminnassa. Etäisyysvaatimus ei koske mainitun momentin 3 a kohdassa tarkoitettua tapausta.

Milloin kysymys on pelkästä metsätalouden harjoittamisesta, ei maata ole katsottava hankituksi edellä 1 momentissa tarkoitetuksi lisäalueeksi, jos ostajana on henkilö, joka selvästi saa riittävän ja pysyväisluonteisen toimeentulon muusta kuin metsätaloudesta taikka metsätyöstä tai -urakoinnista.

Jos kysymys on maanhankintaoikeuslain 2 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta tapauksesta, maaseutuelinkeinopiirin on siirrettävä asia viipymättä ja viimeistään kuuden viikon kuluessa kauppakirjan allekirjoittamisesta asianomaisen kunnanhallituksen käsiteltäväksi.

Mitä 4 §:n 2 momentissa säädetään, noudatetaan vastaavasti, kun kysymys on maanhankintaoikeuslain 12 §:ssä tarkoitetun ennakkotiedon antamisesta. Tällöin 4 §:n 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus on kuitenkin annettava maan omistajalle.