1994

875/1994 Maa- ja metsätalousministeriön päätös eläinjätteen käsittelystä annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen muuttamisesta

Maa- ja metsätalousministeriö on päättänyt

kumota 7 päivänä heinäkuuta 1994 eläinjätteen käsittelystä antamansa päätöksen ( 634/94 ) liitteen kohdat 2.2 ja 2.3, muuttaa 2 §:n 1 momentin, 3 §:n 1.2 kohdan sekä 10 ja 11 kohdan, 9 §:n 2 momentin 3 ja 4 kohdan, 11 §:n 1 ja 2 momentin, 12 §:n 1 ja 2 momentin ja 20 §:n 1 ja 2 momentin sekä lisätä 3 §:ään uuden 12 kohdan, 9 §:n 2 momenttiin uuden 5 kohdan, 11 §:ään uuden 3 momentin, 12 §:ään uuden 3 momentin, jolloin nykyinen 3 momentti siirtyy 4 momentiksi, 13 §:ään uuden 2 momentin sekä päätökseen uuden 18 a §:n ja 19 a §:n ja lisättyjen 18 a §:n ja 19 a §:n kummankin edelle uuden väliotsikon seuraavasti:
2 §

Tätä päätöstä sovelletaan Suomessa syntyneen eläinjätteen keräämiseen, kuljetukseen, varastointiin, käsittelyyn ja käyttöön sekä näiden valvontaan. Päätöstä ei sovelleta ruokajätteeseen, maastoon kuolleisiin poroihin, eläinten eritteisiin eikä kalastamalla hankittuun rehukalaan lukuunottamatta avomereltä kalajauhon valmistusta varten pyydettyä kalaa.
3 §

Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

 1.

2) sellaisia elintarviketuotantoon tarkoitettujen eläinten ja kalojen ruhoja tai ruhon osia taikka muita tuotteita, joita ei ole tarkoitettu suoraan elintarvikkeeksi tai joita ei voida käyttää elintarvikkeeksi; eläinjätteellä ei kuitenkaan tarkoiteta ruokajätettä, maastoon kuolleita poroja, eläinten eritteitä ja kalastamalla hankittua rehukalaa;

 10)

teknisillä tai farmaseuttisilla tuotteilla vähäriskisestä eläinjätteestä valmistettuja tuotteita kuten esimerkiksi nahkoja ja vuotia, jotka on tarkoitettu muuksi kuin ihmisravinnoksi tai eläinten rehuksi;

11)

turkiseläinrehulaitoksella rehukeittiötä ja rehusekoittamoa, joka valmistaa turkiseläinten ruhoista tai muusta vähäriskisestä eläinjätteestä taikka suuririskisestä eläinjätteestä turkiseläinten rehua myyntiä, välitystä tai jakelua varten ja jonka toiminnasta määrätään tarkemmin 18 a §:ssä; sekä

12)

laitoksella suuri- tai vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitosta, kalajauhotehdasta, lemmikkieläinrehutehdasta, turkiseläinrehulaitosta taikka teknisiä tai farmaseuttisia tuotteita vähäriskisestä eläinjätteestä valmistavaa laitosta.

9 §

Vähäriskinen eläinjäte on turkiseläinten ruhoja lukuunottamatta käsiteltävä:

 3) 

17 §:ssä tarkoitetussa lemmikkieläinrehutehtaassa;

 4) 

17 §:ssä tarkoitetussa teknisiä tai farmaseuttisia tuotteita valmistavassa laitoksessa; tai

 5)

18 a §:ssä tarkoitetussa turkiseläinrehulaitoksessa.
11 §

Käsittelemättömän suuririskisen ja vähäriskisen eläinjätteen käyttö eläinten ruokintaan on kielletty muissa kuin tämän pykälän 2 ja 3 momentissa ja 13 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa.

Vähäriskistä eläinjätettä ja 4 §:n 1, 4 ja 8 kohdissa määriteltyä suuririskistä eläinjätettä voidaan käyttää seuraavien eläinten ruokintaan ilman 9 §:ssä tarkoitettua käsittelyä silloin, kun käytöstä ei aiheudu vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle:

 1)

turkis-, eläintarha- ja sirkuseläimet;

 2)

madot ja toukat;

 3)

koiratarhoilla pidettävät koirat; ja

 4)

luonnonvaraiset eläimet, ei kuitenkaan villisiat.

Edellä 2 momentissa tarkoitettua eläinjätettä saadaan käyttää turkiseläinten rehun valmistukseen 18 a §:ssä tarkoitetussa turkiseläinrehulaitoksessa.
12 §

Eläinjätteen käyttäjän on tehtävä käyttöpaikan sijaintikunnan kunnaneläinlääkärille ilmoitus 11 §:n 2 momentin mukaisesta käytöstä 21 §:ssä tarkoitettuun luetteloon merkitsemistä varten. Ilmoituksessa on oltava eläinjätteen käyttäjää, käyttötarkoitusta, tarkempaa käyttöpaikkaa, keräysaluetta ja keräyspaikkoja koskevat tiedot. Ilmoitus on tehtävä ennen käytön aloittamista.

Jos 1 momentin mukaisen ilmoituksen tarkoittamassa käytössä tapahtuu olennainen muutos tai käyttö lopetetaan, on siitä viivytyksettä ilmoitettava kunnaneläinlääkärille.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa on määrätty, 4 §:n 1 kohdassa tarkoitetun eläinjätteen käyttäjän on 11 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa etukäteen ilmoitettava keräyspaikan sijaintikunnan kunnaneläinlääkärille erikseen jokaisesta yksittäisestä käyttökerrasta. Kunnaneläinlääkärin on tarvittaessa tarkastettava jäte ennen sen käyttöä.
13 §

Mikrobilääkejäämiä sisältävää lihaa voidaan käyttää myös turkiseläinten rehun valmistukseen 18 a §:ssä tarkoitetussa turkiseläinrehulaitoksessa.
Turkiseläinrehulaitoksen hyväksyminen
18 a  §

Turkiseläinrehulaitos ei saa aloittaa toimintaansa ennen kuin kunnaneläinlääkäri on sen hyväksynyt. Hyväksyminen tehdään hakemuksesta.

Hyväksymisen edellytyksenä on, että laitos täyttää 17 §:n 2 momentissa määrätyt vaatimukset. Laitoksesta peräisin olevaan jätteeseen sovelletaan 18 §:n määräyksiä.
Muu valvonta
19 a  §

Kunnaneläinlääkärin on valvottava eläinjätteen käyttöä, keräämistä, kuljetusta ja varastointia virka-alueellaan ja tehtävä valvontaa varten tarvittavia tarkastuksia.
20 §

Kunnaneläinlääkärin on viipymättä lähetettävä tiedoksi läänineläinlääkärille, terveydenhoitolain (469/65) mukaisia valvontatehtäviä hoitavalle kunnan viranomaiselle ja jätelain (1072/93) 38 §:ssä tarkoitetulle kunnan viranomaiselle 16, 17 ja 18 a §:ssä tarkoitettuja laitoksia koskevat hyväksymispäätökset ja hyväksymisen peruuttamista koskevat päätökset. Jos kyseessä on rehua valmistava laitos, on läänineläinlääkärin lähetettävä edellä mainitut päätökset edelleen tiedoksi myös kasvintuotannon tarkastuskeskukselle.

Kunnaneläinlääkärin on lisäksi viipymättä lähetettävä tiedoksi läänineläinlääkärille vastaanottamansa 12 §:ssä tarkoitetut ilmoitukset eläinjätteen käyttäjistä. Jos ilmoitus koskee muun kuin ilmoituksen vastaanottaneen kunnaneläinlääkärin toimialueelta kerättävää eläinjätettä, läänineläinlääkärin on lähetettävä ilmoitus tiedoksi asianomaiselle kunnaneläinlääkärille. Läänineläinlääkärin on lisäksi lähetettävä teurastamosta tai teurastuspaikasta peräisin olevaa jätettä koskeva ilmoitus tiedoksi asianomaiselle tarkastuseläinlääkärille.

Tämä päätös tulee voimaan 15 päivänä lokakuuta 1994.

Tämän päätöksen voimaantullessa toiminnassa olevan turkiseläinrehulaitoksen on oltava päätöksen määräysten mukainen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1994. Kunnaneläinlääkärin on viimeistään mainittuna ajankohtana tehtävä päätös siitä, täyttääkö laitos 18 a §:ssä määrätyt hyväksymisen edellytykset. Päätös tehdään hakemuksesta.

ETA-sopimuksen liite I: neuvoston direktiivi 90/667/ETY

Helsingissä 7 päivänä lokakuuta 1994

Maa- ja metsätalousministeri Mikko Pesälä Eläinlääkintötarkastaja Kajsa Hakulin