Kohdissa 2–4 ja 6 tarkoitettua avustusta ei myönnetä kunnalle, kuntayhtymälle eikä yhteisöille, joissa kunnilla on määräämisvalta. Tämä koskee myös kohdassa 1 tarkoitettua avustusta silloin kun sitä myönnetään 2 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti perusparannusten suunnitteluun.

Perusparannusten suunnitteluun myönnettävä avustus on enintään 20 markkaa asuinrakennuksen tai asunnon neliömetriä kohden.

Suunnitteluavustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että perusparannuksen arvioidut kustannukset ovat vähintään 500 markkaa neliömetriä kohden.

Asuinrakennukselle erikseen suoritettavan kuntoarvioinnin kustannuksiin myönnetään avustusta enintään 3 markkaa asuinrakennuksen neliömetriä kohden, kuitenkin enintään 10 000 markkaa asuinyhteisöä tai kiinteistöä kohden. Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että kuntoarviointi sisältää rakenteiden ja rakennusosien, lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmän, vesi- ja viemärilaitteiden, sähköjärjestelmän sekä piha-alueen kunnon arvioinnin tekniseltä ja energiataloudelliselta sekä tarvittaessa toiminnalliselta kannalta.

Terveyshaittojen poistamisen edellyttämiin korjaustoimenpiteisiin myönnettävä avustus on enintään 20 prosenttia korjaustoimenpiteiden aiheuttamista hyväksytyistä kustannuksista, kuitenkin enintään 7 500 markkaa asuntoa kohden.

Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että kunnan viranomainen on todennut asuinrakennuksessa tai asunnossa ilmenevän terveydellisen haittatekijän ja arvioinut korjaustoimenpiteen tarkoituksenmukaiseksi.

Vanhusväestön ja vammaisten asuinrakennusten ja asuntojen korjaustoimintaan myönnettävän avustuksen enimmäismäärä on 40 prosenttia hyväksytyistä korjauskustannuksista. Avustusta voidaan myöntää kuitenkin enintään 40 000 markkaa asuinrakennusta tai asuntoa kohden. Mikäli vammaisen henkilön vamman laatu tai vaikeus taikka vammaisen tai vanhuksen pitkäaikaiseen laitoshoitoon sijoittamisen siirtäminen edellyttää asunnon tai asuinrakennuksen korjaamista, voi avustuksen enimmäismäärä kuitenkin olla enintään 70 prosenttia hyväksytyistä korjauskustannuksista. Avustuksen enimmäismäärä voi tällöin olla enintään 70 000 markkaa asuinrakennusta tai asuntoa kohden.

Avustusta voidaan myöntää, jos asunnossa pysyvästi asuvasta ruokakunnasta vähintään yksi henkilö on 65-vuotias tai vanhempi taikka vammainen ja avustuksen myöntämistä voidaan pitää sosiaalisesti tarkoituksenmukaisena ja taloudellisesti tarpeellisena.

Erityisestä syystä avustusta voidaan myöntää myös muiden vastaavassa sosiaalisessa asemassa olevien ruokakuntien asuinrakennusten ja asuntojen korjaamiseen.

Avustuksia myönnettäessä on erityisesti otettava huomioon rintamaveteraanien asuinrakennusten ja asuntojen korjaustarve.

Myönnettäessä avustusta 4 §:n mukaiseen tarkoitukseen on avustuksen myöntämisen edellytyksenä, että asuinrakennuksessa tai asunnossa asuvan ruokakunnan pysyvät tulot kuukaudessa eivät ylitä seuraavia henkilöluvusta riippuvia tulorajoja:

Tuloiksi ei kuitenkaan lueta asumistukea eikä asumistukiasetuksen 1 §:ssä mainittuja tuloja.

Tulojen enimmäismääriä korotetaan 600 markalla kutakin lisähenkilöä kohden. Jos ruokakuntaan kuuluu enemmän kuin yksi tulonsaaja, vähennetään kunkin muun kuin eniten ansaitsevan henkilön kuukausituloista 3 500 markkaa.

Kuukausituloista vähennetään lisäksi 2 000 markkaa jokaista ruokakuntaan kuuluvaa lasta kohden, joka ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta sen kalenterivuoden loppuun mennessä, jona tässä päätöksessä tarkoitettua avustusta haetaan.

Erityisestä syystä voidaan avustus myöntää, vaikka hakijaruokakunnan tulot vähäisessä määrin ylittäisivät tässä pykälässä tarkoitetut tulorajat.

Nuorten vuokra-asuntojen omatoimiseen korjaustoimintaan myönnettävän avustuksen enimmäismäärä on 20 prosenttia hyväksyttyjen korjaustoimenpiteiden tarvikekustannuksista. Avustusta voidaan kuitenkin myöntää enintään 15 000 markkaa asuinrakennusta tai asuntoa kohden.

Avustusta voidaan myöntää nuorten henkilöiden asuinkäyttöön tarkoitettujen vuokra-asuntojen korjaamista varten yhteisölle, jonka tarkoituksena on tukea ja edistää nuorten vuokra-asumista sekä yhteisesti nuorille, jotka parantavat hallinnassaan olevaa vuokra-asuntoa. Nuorella henkilöllä tarkoitetaan tässä päätöksessä alle 30-vuotiasta henkilöä. Mikäli asunnossa pysyvästi asuu useampia henkilöitä, on heidän kaikkien oltava alle 30-vuotiaita.

Avustuksia hissien rakentamiseksi myönnetään ensisijaisesti valtion asuntolainoittamille taloille.

Avustuksen määrä on enintään 30 prosenttia hyväksytyistä rakentamis- ja asentamiskustannuksista.

Asunto-osakeyhtiölle myönnettävän avustuksen määrä on enintään 20 prosenttia korjaustoimenpiteiden hyväksytyistä työvoimakustannuksista. Työvoimakustannuksiin katsotaan kuuluviksi korjaushankkeen kaikki kustannukset, jotka eivät ole materiaalikustannuksia. Työvoimakustannusten osuudeksi katsotaan kuitenkin enintään 50 prosenttia hyväksytyistä korjauskustannuksista. Jos työvoimakustannusten osuus korjaustoimenpiteiden kustannuksista on niin vähäinen, että avustus tämän vuoksi jäisi alle 10 prosentin korjaustoimenpiteiden kokonaiskustannuksista, avustusta voidaan myöntää enintään 10 prosenttia hyväksytyistä korjauskustannuksista.

Koerakennuskohteeksi hyväksytyssä hankkeessa avustusta voidaan kuitenkin myöntää enintään 40 prosenttia hyväksytyistä työvoimakustannuksista tai enintään 20 prosenttia hyväksytyistä korjauskustannuksista. Vastaavasti korotettuna voidaan avustusta myöntää erityisestä syystä kulttuurihistoriallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaan rakennuksen korjaamiseen.

Avustusta myönnetään asunto-osakeyhtiölle, jonka asuinrakennuksessa tai -rakennuksissa on vähintään kaksi asuinhuoneistoa.

Asunto-osakeyhtiön on ennen avustuksen maksamista annettava vakuutus siitä, että se on toimittanut korjaustoimenpiteiden osalta maksetuista palkoista asianmukaisesti ennakonpidätykset ja suorittanut työnantajan sosiaaliturvamaksut. Jos korjaustoimenpiteet teetetään urakkasopimuksen perusteella, asunto-osakeyhtiön on vaadittava mainittu vakuutus pääurakoitsijalta. Vakuutus annetaan valtion asuntorahaston vahvistamalla lomakkeella.

Jos korjaustoimenpiteen suunnitteluun on myönnetty 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaista avustusta, ei 2–6 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden korjauskustannuksiin voida sisällyttää samoja suunnittelukustannuksia.

Edellä 1 §:n 1 momentin 2–6 kohdassa tarkoitettuja avustuksia ei voida myöntää samaan korjaustoimenpiteeseen.

Tämän päätöksen nojalla myönnettävän avustuksen sekä samaan tarkoitukseen valtion varoista myönnettyjen lainojen ja avustusten sekä lainojen, joiden koron maksuun valtion varoista myönnetään hyvitystä, yhteismäärä saa olla enintään 90 prosenttia korjauskustannuksista.

Avustusta myönnettäessä on otettava huomioon korjattavan asuinrakennuksen tai asunnon todennäköinen käyttöaika sekä korjaustoimenpiteiden tarkoituksenmukaisuus.

Edellä 1 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetun avustuksen myöntää valtion asuntorahasto. Valtion asuntorahasto myöntää myös 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun avustuksen silloin, kun avustus myönnetään kunnalle tai kuntayhtymälle.

Korjaustöitä ei saa aloittaa ennen kuin avustuksen myöntämistä tarkoittava päätös on annettu tai korjaustoimenpiteiden tekninen tarkoituksenmukaisuus on hyväksytty, ellei erityisestä syystä muuta johdu.

Lääninhallitus maksaa valtion asuntorahaston antamien ohjeiden mukaan kunnan myöntämän korjausavustuksen kunnan käytössä olevalle valtion postisiirtotilille edelleen avustuksen saajalle suoritettavaksi.

Valtion asuntorahasto maksaa myöntämänsä korjausavustuksen avustuksen saajalle.

Kunnan on tehtävä valtion asuntorahastolle vuosittain tilitys sille korjausavustuksina myönnettäviksi osoitettujen varojen käytöstä.

Vuokra-asuntokäytössä olevaa asuinrakennusta tai asuntoa, jonka korjaamiseen on myönnetty tämän päätöksen 4 §:n tai 6 §:n mukaista avustusta, on käytettävä 4 §:ssä tarkoitettujen ruokakuntien vuokra-asuntona ja vastaavasti 6 §:nä tarkoitettujen nuorten vuokra-asuntona viiden vuoden ajan avustuksen ensimmäisen erän nostamisesta lukien. Asunnon katsotaan olevan 6 §:n mukaisessa käytössä silloin, kun henkilö asuntoon muuttaessaan on ollut 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu nuori. Vastaavasti on omistusasuntokäytössä olevaa asuinrakennusta tai asuntoa, jonka korjaamiseen on myönnetty edellä tarkoitettua avustusta, käytettävä avustuksen saajan omana asuntona viiden vuoden ajan avustuksen ensimmäisen erän nostamisesta lukien. Erityisestä syystä kunta voi myöntää vapautuksen tästä ehdosta.

Mitä 1 momentissa on sanottu omistusasunnon käyttämisestä omana asuntona, ei sovelleta, jos avustuksen saaja kuolee tai joutuu pysyvään laitoshoitoon.

Jos hakija on avustuksen saamiseksi antanut virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja tai salannut tietoja ja menettelyllä on ollut vaikutusta avustuksen myöntämiseen, tai avustus on suoritettu muutoin virheellisin edellytyksin tai perusteettomasti, avustuksen myöntäjä määrää avustuksen tai asianomaisen osan siitä takaisin maksettavaksi. Palautettavalle määrälle on suoritettava sen nostopäivästä lukien vuotuista korkoa, joka kolmella prosenttiyksiköllä ylittää Suomen Pankin kulloinkin voimassa olleen peruskoron.

Jos avustuksen kohteena olleen omaisuuden käyttötarkoitus muuttuu, eikä 16 §:n mukaista vapautusta ole myönnetty, tai omaisuus luovutetaan tai siirtyy muutoin toisen omistukseen tai hallintaan edellä 16 §:ssä edellytettynä käyttöaikana, on avustusta vastaava osuus omaisuuden arvosta, kuitenkin enintään myönnetyn avustuksen määrä, palautettava valtiolle kuuden kuukauden kuluessa edellä tarkoitetusta olosuhteiden muuttumisesta, jollei avustuksen myöntäjä erityisistä syistä toisin päätä. Jos omaisuus on vakuutettu ja sille tapahtuu vahinko, lasketaan palautettava määrä saatavasta vakuutus- tai muusta korvauksesta vastaavalla tavalla.

Avustuksen saajan on ilmoitettava avustuksen myöntäjälle edellä tarkoitetusta olosuhteiden muutoksesta ja avustuksen kohteena olleelle omaisuudelle sattuneesta vahingosta välittömästi tapahtuman jälkeen, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa. Mitä avustuksen saajasta on sanottu koskee vastaavasti avustuksen saajan kuolinpesää.

Milloin avustuksen saaja ei ole maksanut edellä 1 ja 2 momentin mukaisesti määrättyä avustuksen palautusta tai korkoa valtiolle määrättyyn eräpäivään mennessä tai tehnyt määräajassa edellä tarkoitettua ilmoitusta olosuhteiden muuttumisesta tai vahinkotapahtumasta ja ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti on aiheuttanut edellä 2 momentissa tarkoitetun avustuksen palautusajan ylityksen, valtiolle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia palautettavalle määrälle eräpäivästä tai vahinkotapahtuman ollessa kyseessä vahinkotapahtumasta lukien.

Valtion asuntorahasto antaa tarkempia määräyksiä avustusten hakuajasta ja hakumenettelystä. Edellä 1 §:n 1 momentin 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut avustukset voidaan myöntää ilman yleistä hakumenettelyä. Tässä päätöksessä tarkoitettujen avustusten myöntämisessä, käyttämisessä, maksamisessa ja käytön valvonnassa on muutoin soveltuvin osin noudatettava valtioneuvoston päätöstä valtionavustuksia koskeviksi yleismääräyksiksi (490/65).

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1994.

Tätä päätöstä sovelletaan myös myönnettäessä avustuksia aiempina vuosina korjaustoimintaan osoitetuista, käyttämättä jääneistä määrärahoista.