Opintotukilain (28/72) nojalla myönnetyn opintolainan korko maksetaan työttömyyden perusteella korkoavustuksena joko lainansaajalle tai suoraan pankille siten kuin tässä päätöksessä säädetään.

Korkoavustuksen saamisen edellytyksenä on, että lainansaaja on ollut koronmaksukuukautta välittömästi edeltävien neljän kuukauden aikana vähintään 60 työpäivää työttömänä työnhakijana, työllisyyskoulutuksessa tai työmarkkinatuen saajana.

Työttömyyteen rinnastetaan 1 momentissa säädettyä 60 päivää laskettaessa aika, jona lainansaaja on suorittanut asevelvollisuuttaan taikka saanut äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa, jos lainansaaja on ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi heti kotiuttamisen taikka äitiys-, isyys- tai vanhempainrahakauden jälkeen.

Edellä 2 §:ssä tarkoitettu työtön on oikeutettu korkoavustukseen, jos hänen veronalaiset tulonsa työttömyysturva mukaanlukien ovat 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuna aikana keskimäärin enintään 4 200 markkaa kuukaudessa.

Jos hakijalla on huollettavanaan alaikäisiä lapsia, enimmäistuloraja on seuraava:

Korkoavustusta ei makseta silloin, kun perheellisen hakijan aviopuolison veronalaiset tulot ovat koron erääntymiskauden aikana suuremmat kuin 11 000 markkaa. Tätä tulorajaa korotetaan 2 000 markalla kutakin perheessä huollettavana olevaa alaikäistä lasta kohti.

Mitä 3 §:ssä on säädetty hakijan ja hänen aviopuolisonsa tulojen huomioonottamisesta, koskee myös yhteistaloudessa eläviä henkilöitä, joilla on huollettavanaan yhteinen tai toisen alaikäinen lapsi, ottolapsi tai kasvattilapsi.

Korkoavustusta koskeva hakemus on toimitettava kansaneläkelaitokseen viimeistään koron erääntymiskuukautta lähinnä seuraavien kahden kuukauden aikana. Hakemukseen on liitettävä selvitys pankin velkomasta korosta tai alkuperäinen tosite lainansaajan maksamasta korosta sekä muut mahdolliset kansaneläkelaitoksen vaatimat selvitykset.

Tämä päätös tulee voimaan 15 päivänä elokuuta 1994.

Päätöksellä kumotaan opintolainan saajalle työttömyyden perusteella maksettavasta korkoavustuksesta 14 päivänä helmikuuta 1985 annettu valtioneuvoston päätös (193/85) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.